Tapahtumatiedot

Lausunnonpyytäjä (syntynyt 31.5.1948) oli todettu työkyvyttömäksi 21.8.2000 alkaen. Työeläkeyhtiö myönsi hänelle aluksi työeläkelakien mukaisen kuntoutustuen 1.2.2001 alkaen ja 1.10.2001 alkaen työkyvyttömyyseläkkeen. Eläkkeen määrä oli 5.201,57 mk/kk.

Lausunnonpyytäjä oli kuulunut 6.9.1968 – 28.7.1995 olleen työsuhteen perusteella silloisen työnantajansa eläkesäätiön A-osaston toimintapiiriin. Hän sai työsuhteen päättyessä lisäeläkeoikeudesta eläkesäätiön sääntöjen mukaisen vapaakirjan, joka sisälsi myös työkyvyttömyyseläkkeen. Vapaakirjan 12.6.1996 mukaan sääntöjen mukaisesti vähennetty ja yhteensovitettu säätiön vanhuuseläkkeen vapaakirjamäärä oli 60 vuoden eläkeiästä laskettuna 1.567,02 mk (263,55 euroa). Vapaakirjan määrä laskettaisiin uudelleen, jos työeläkelakien mukainen eläke myönnetään työkyvyttömyyseläkkeenä, yksilöllisenä varhaiseläkkeenä tai työttömyyseläkkeenä.

Lausunnonpyytäjä tiedusteli lisäeläkettä vasta vuonna 2006. Eläkesäätiön  työkyvyttömyyseläkevapaakirjasta antaman laskelman mukaan vapaakirjasta ei kuitenkaan jäänyt yhteensovituksen jälkeen maksettavaksi työkyvyttömyys­eläkettä.

Lausunnonpyytäjä pyysi eläkesäätiön työkyvyttömyyseläkkeen laskennasta Vakuutuslautakunnan lausuntoa. Lautakunta totesi 26.11.2007 antamassaan lausunnossa (VKL 763/06) mm., että eläkesäätiön säännöissä määritelty eläkkeiden laskentatapa ei välttämättä vastaa sitä, millaiseksi lausunnonpyytäjän työeläkelakien mukainen eläkeoikeus on tosiasiassa määräytynyt tai tulee määräytymään. Lautakunta kuitenkin katsoi, että sääntöjen mukaan vapaakirjaan perustuva työkyvyttömyyseläke oli laskettava niin, että tehtäessä eläkkeestä sääntöjen 8 §:n 1 momentin mukaista vähennystä säätiön piiriin kuuluneeseen työnantajan palvelusaikaan perustuvan TEL:n mukaisen työkyvyttömyyseläkkeen määrään ei laskennallisesti tullut lisätä siihen kuulumatonta tulevan ajan oikeutta. Lopullisen eläkkeen määrä oli kuitenkin vielä rajoitettava eläkesäätiön sääntöjen 8 §:n 2 momentin mukaisesti.

Eläkesäätiön päätös ja kirjeenvaihto

Eläkesäätiö oikaisi Vakuutuslautakunnan lausunnon perusteella lausunnonpyytäjän työkyvyttömyyseläkkeen vapaakirjalaskelman päätöksellään 23.1.2008. Korjatun laskelman mukaan täyteen eläkkeeseen vaadittava palveluaika oli 360 kk. Säätiön toimintapiiriin kuuluneen työsuhteen eläkepalkka vuoden 2005 tasossa oli 2.461,85 e/kk ja kokonaiseläke 60 % eläkepalkasta eli 1.477,11 e/kk. Nyt laskelmassa todettiin saman työsuhteen perusteella 28.7.1995 mennessä karttuneeksi peruseläkkeeksi 889,35 e/kk ja siten lisäeläkkeen määräksi ennen yhteensovitusta 587,76 e/kk.

Laskelmassa todettiin kuitenkin edelleen, että eläke yhdessä muiden eläkkeiden ja korvausten kanssa saa olla enintään 60 prosenttia eläkepalkasta. Laskelman mukaan lakisääteinen eläke oli jo 1.477,11 e/kk, joten lisäeläkettä ei jäänyt maksettavaksi. Tämän vuoksi lausunnonpyytäjä pyysi eläkesäätiöltä edelleen lisäselvityksiä siitä, miten hänen vapaakirjaeläkkeensä ja siinä huomioitavan lakisääteisen eläkkeen määrä oli laskettu, sillä hänen todellisuudessa saamansa lakisääteinen eläke oli pienempi.

Eläkesäätiön puolesta 22.10.2008 antamassaan vastauksessa työeläkeyhtiö totesi mm., että eläkkeen määrä lasketaan eläkesäätiön säännöissä määritellyllä tavalla ja lopulliseen eläkkeeseen vaikuttavat myös mm. palvelusajan pituus ja karttuneen lakisääteisen eläkkeen määrä. Lausunnonpyytäjän lakisääteinen eläke vähentää säätiön eläkkeen määrää (säätiön sääntöjen 8 §). Lakisääteisen eläkkeen kanssa tehtävän yhteensovituksen vuoksi säätiön lisäeläkettä ei ole jäänyt maksettavaksi.

Työeläkeyhtiö viittasi lausunnonpyytäjälle annettuun laskelmaan lisäeläkkeestä, jossa sääntöjen 8 §:n 1 momentin mukaista vähennystä tehtäessä lakisääteisenä eläkkeenä otettiin nyt huomioon (aiemmasta poiketen vain) säätiön piiriin kuuluneen työnantajan palveluksessa karttuneeseen palvelusaikaan perustuva TEL:n mukainen eläke 889,35 e/kk vuoden 2005 indeksitasossa. Kun kokonaiseläkkeestä vähennetään eläkesäätiön piiriin kuuluneesta työsuhteesta laskettu lakisääteinen TyEL-eläke, jäi lisäeläkkeen määräksi 587,76 euroa/kk (1.477,11 e - 889,35 e = 587,76 e).

Tämän lisäksi säätiön säännöissä on vielä määritelty, että edellä mainituin tavoin vähennetty lisäeläke saa olla yhdessä muiden eläkkeiden ja korvausten kanssa enintään 60 % sääntöjen mukaisesta eläkepalkasta. Eläkkeeseen tehdään yhteensovitus, jossa lakisääteisenä eläkkeenä käytetään säätiön sääntöjen mukaan sitä eläkettä, jonka lausunnonpyytäjä olisi saanut, jos olisi tullut työkyvyttömäksi työsuhteen päättymispäivänä. Tällöin lakisääteisessä eläkkeessä otetaan huomioon myös ns. tuleva aika eli aika työsuhteen päättymispäivää seuraavasta päivästä eläkeikään 65 vuotta. Yhteensovituksessa käytettävä lakisääteisen eläkkeen määrä on näin ollen laskennallinen, eikä se välttämättä vastaa määrältään sitä lakisääteistä eläkettä, joka lausunnonpyytäjälle todellisuudessa on myönnetty, ja joka on määräytynyt myös muun työskentelyn perusteella.

Lisäeläkkeen yhteensovituksessa huomioitu lakisääteinen eläke on ollut 1.477,11 euroa. Kun tämä ja lisäeläke 587,76 euroa lasketaan yhteen, tulee eläkkeiden yhteismääräksi 2.064,87 euroa. Koska säätiön sääntöjen mukaan eläke saa olla yhdessä muiden eläkkeiden ja korvausten kanssa enintään 60 % eläkepalkasta (eläkepalkka 2.461,85 e x 60 % = 1.477,11 e), ovat eläkkeet yhteensä 587,76 euroa suuremmat kuin mainittu 60 %:n raja.

Sääntöjen mukaan määräytyneen lakisääteisen eläkkeen osuus on 60 % eläkepalkasta, joten lisäeläkettä ei jää maksettavaksi. Työeläkeyhtiö viittasi lisäksi Vakuutuslautakunnan 26.11.2007 lausuntoon, jonka mukaisesti eläkesäätiön 10.3.2006 antamaa päätöstä oli korjattu 23.1.2008 annetulla päätöksellä. Lisäeläke oli säätiön sääntöjen mukaan oikein määrätty.

Lausuntopyyntö

Lausunnonpyytäjä ei edelleenkään ymmärrä lisäeläkkeen laskennalle esitettyjä perusteluja. Kaikista selvityksistä saa sellaisen käsityksen, että lakisääteinen eläke on 1.477,11 e/kk, joka on 60 % palkasta, vaikka eläke on todellisuudessa 1.020,18 e/kk. Jos tämä eläke (1.477,11 e/kk) kerran on lakisääteinen, niin miksi sitä ei saa?

Lausunnonpyytäjä ihmettelee, tehdäänkö yhteensovitus juuri siksi, ettei eläke olisi yli 60 % palkasta. Hänen käsittääkseen pitkään palvelleet saavat eläkkeenä 60 % palkasta ja lisäeläkkeen säätiöltä, sillä säätiön eläkehän on juuri lisäeläke. Laskelmista saa sen käsityksen, että yhteensovitus tehdään juuri siksi, ettei lisäeläkettä jäisi maksettavaksi. Hänen kohdallaan todellinen eläke jää alle 60 prosentin ja hänen kollegoilleen lisäeläkettä maksetaan.

Eläkesäätiön vastine

Eläkesäätiön työkyvyttömyyseläkkeen vapaakirja on laskettu 28.7.1995 voimassa olleiden säätiön sääntöjen 13 §:n mukaisesti. Vakuutuslautakunnan 26.11.2007 antaman lausunnon mukaisesti säätiön kokonaiseläke on vähennetty 8 § 1 mom. mukaisesti ja rajoitettu 8 § 2 mom. mukaisesti. Eläkesäätiö ja työeläkeyhtiö ovat antaneet lausunnonpyytäjälle useita kirjallisia ja suullisia lisäselvityksiä työkyvyttömyyseläkkeen laskennasta ja laskennassa käytettyjen eläkkeiden määräytymisestä. Eläkesäätiö katsoo, että työkyvyttömyyseläkkeen vapaakirja on laskettu 28.7.1995 voimassa olleiden eläkesäätiön sääntöjen mukaan.

Vakuutuslautakunnan lausunto

Tässä tapauksessa muusta työstä vuonna 2001 työkyvyttömyyseläkkeelle jäänyt lausunnonpyytäjä on hakenut eläkesäätiöltä lisäeläkettä ajalla 6.9.1968 – 28.7.1995 olleeseen työsuhteeseensa perustuneen vapaakirjan nojalla. Vapaakirjaan on sisältynyt mm. työkyvyttömyyseläke.

Eläkesäätiön säännöt

Eläkesäätiön 30.12.1994 vahvistettujen sääntöjen 6 §:n 1 momentin mukaan oikeus A-osaston mukaisen vanhuuseläkkeen saamiseen on jokaisella osaston toimintapiiriin kuuluvalla henkilöllä, jonka työsuhde on päättynyt hänen täytettyään, miespuolinen henkilö 63 vuotta ja naispuolinen 60 vuoden iän, sekä A-osaston mukaisen työkyvyttömyyseläkkeen saajalla hänen täytettyään edellä mainitun iän.

Täysi vanhuuseläke suoritetaan 2 momentin mukaan sellaiselle 1 momen­tin mukaan eläkkeeseen oikeutetulle, jolla on vä­hintään 30 täyttä palvelusvuotta. Jos eläkkeeseen oikeutetun toimihenkilön palvelusaika on tätä lyhy­empi, on hänen eläkkeensä niin monta 1/360 hänen täydestä eläkkeestään kuin hänellä on eläkkeeseen oikeuttavia täysiä palveluskuukausia.

6 §:n 3 momentin mukaan täysi vanhuuseläke on 60 prosenttia 5 §:ssä tarkoi­tetusta palkasta.

Eläkesäätiön sääntöjen vapaakirjaoikeutta koskevan 13 §:n 2 momentin mukaan, jos henkilö lakkaa kuulumasta eläkesäätiön A-osas­ton toimintapiiriin työsuhteen päättymisen johdosta ja työsuhde päättyy ennen eläkkeeseen oikeuttavaa tapahtumaa ja jos hän tällöin voi lukea hyväkseen eläkkeeseen oikeuttavana aikana vähintään 5 vuotta, säilyttävät hän ja hänen edunsaajansa oikeuden A-osaston mukaiseen vanhuuseläkkeeseen, työkyvyttömyyseläkkeeseen ja yksilölliseen varhaiseläkkeeseen sekä perhe-eläkkeeseen saamalla vapaakirjan, jonka eläkemäärät lasketaan 3 ja 4 momentin mukaisesti.

13 §:n 3 momentin mukaan A-osaston mukainen kokonaiseläke lasketaan kaavasta t/n x E, missä
t = eläkkeeseen oikeuttavien palveluskuukausien lu­kumäärä työsuhteen päättyessä
n = eläkkeeseen oikeuttavien palveluskuukausien lu­kumäärä 6 §:n mukaiseen eläkeikään laskettuna
E = 6 §:n mukaan laskettu vanhuuseläke, jonka henkilö eläkeikään saakka palveltuaan olisi saanut tai 7 §:n mukaan laskettu työkyvyttömyyseläke, jonka hän työsuhteensa kestäessä työkyvyttömäksi tulles­saan olisi saanut, taikka 9 §:n mukaan laskettu perhe-eläke, jonka hänen edunsaajansa olisivat saaneet edunjättäjän kuollessa työsuhteen kestäessä. Eläk­keitä laskettaessa käytetään työsuhteen päättymis­hetkeä vastaavaa 5 §:n mukaista palkkaa.

13 §:n 4 momentin mukaan edellä 3 momentin mukaisesti laskettua kokonaiseläkkeen määrää rajoitetaan työsuhteen päättyessä 8 ja 10 §:n mukaisesti ottaen huomioon ne työ- ja virkasuhteisiin perustuvat vapaakirjat, jotka koh­distuvat työsuhteen päättymistä edeltäneeseen ai­kaan. Rajoitusta tehtäessä vanhuuseläkkeet otetaan huomioon varhennettuina A-osaston sääntöjen mukai­seen eläkeikään. Jos A-osaston toimintapiiriin kuu­luneelle henkilölle myönnetään työsuhteen työnanta­jaan päätyttyä TEL:n mukainen peruseläke, jossa eläkkeeseen oikeuttavana palvelusaikana otetaan työnantajan työsuhteen osalta huomioon myös eläketapahtuman ja eläkeiän täyttämisen välinen aika, tarkistetaan vapaakirjan määrä tämän muutoksen mu­kaiseksi.

13 §:n 5 momentin mukaan vapaakirjat sidotaan niiden muodostumisesta lukien palkkaindeksiin näiden sääntöjen 5 §:n 5 momentin mukaisesti.

Eläkesäätiön sääntöjen 7 §:n 1 momentin mukaan oikeus A-osaston mukaiseen työkyvyttömyyseläkkee­seen on osaston toimintapiiriin kuuluvalla henki­löllä, jos hänellä on oikeus TEL 4 §:n 3 momentin mukaiseen työkyvyttömyyseläkkeeseen saman työsuh­teen perusteella. Oikeus työkyvyttömyyseläkkeen saamiseen on niin ikään henkilöllä, joka välittö­mästi ennen hänelle annetun kuntoutuksen alkamista on kuulunut A-osaston toimintapiiriin ja jolla on oikeus työnantajaan olleen työsuhteen perusteella saada TEL 6 c §:n 4 momentin mukaan määräytyvää työkyvyttömyyseläkettä.

7 §:n 2 momentin  mukaan edellä 1 momentin ensimmäisessä virkkeessä tarkoi­tettua työkyvyttömyyseläkettä laskettaessa otetaan huomioon myös työkyvyttömyyden alkamisen ja 6 §:n 1 momentissa mainitun eläkeiän täyttämisen välinen aika. Sanotun momentin toisessa virkkeessä tarkoi­tettua työkyvyttömyyseläkettä laskettaessa otetaan huomioon myös eläkeikään jäljellä oleva aika laskettuna samasta päivästä kuin vastaavassa TEL:n mukaisessa eläkkeessä.

Sääntöjen 7 §:n 3 momentin mukaan työkyvyttömyyseläkkeen määrä lasketaan 6 §:n 2 ja 3 momentin mukaisesti, jos henkilöllä on oikeus saada TEL:n mukaista täyttä työkyvyttömyyseläkettä. Jos henkilöllä on oikeus saada osaeläkkeenä myönnettyä TEL:n mukaista työkyvyttömyyseläkettä, suoritetaan puolet edellä tarkoitetusta määrästä.

Eläkesäätiön sääntöjen 8 §:n 1 momentin mukaan A-osaston 6 §:n mukaisesta vanhuuseläkkeestä, 7 §:n mukaisesta työkyvyttömyyseläkkeestä ja 7 a §:n mukaisesta yksilöllisestä varhaiseläkkeestä vähenne­tään A-osastoon kuuluvan tai kuuluneen työnantajan palveluksessa karttuneeseen palvelusaikaan perustu­va TEL:n mukainen eläke sekä työnantajan ottaman lisäeläkevakuutuksen mukainen eläke.

8 §:n 2 momentin mukaan edellä 1 momentin mukaisesti vähennetty A-osaston eläkkeen määrä rajoitetaan lisäksi siten, että se yhdessä

- TEL:n ja lyhytaikaisissa työsuhteissa ole­vien työntekijäin eläkelain sekä eräiden työsuhteessa olevien taiteilijoiden ja toimittajien eläkelain mukaisen vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkkeen sekä kuntoutus­rahan,
- työnantajan ottaman lisäeläkevakuutuksen mukaisen eläkkeen,
- kansaneläkkeen pohjaosan,
- kuntoutusrahalain mukaisen kuntoutusrahan,
- työeläkelakien mukaisen osa-aikaeläkkeen,
- 7 §:n 6 momentissa mainitussa tapauksessa sairausvakuutuslain mukaisen päivärahan,
- tapaturmavakuutuslain ja sotilasvammalain mukaisen korvauksen,
- korvauksen saajan vamman johdosta liiken­nevakuutuslain perusteella tulevan jatku­van korvauksen,
- tapaturmavakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain nojal­la myönnetyn ansionmenetyskorvauksen,
- liikennevakuutuslain perusteella korvatta­vasta kuntoutuksesta annetun lain nojalla myönnetyn ansionmenetyskorvauksen,
- virkasuhteeseen tai TEL 1 §:n 1 momentin 3 ja 4 kohdassa tarkoitettuun eläketurvaan perustuvan vanhuus- ja työkyvyttömyyseläk­keen sekä
- työnantajan huomioon otettavaksi ilmoitta­man muun työ- tai virkasuhteeseen perustu­van vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkkeen
kanssa on enintään 60 prosenttia 5 §:n mukaisesta palkasta.

Asian arviointi

Lautakunta viittaa asiassa aiemmin antamaansa lausuntoon VKL 763/06, jossa esittämillään perusteilla lautakunta on todennut, että vapaakirjaan perustuva työkyvyttömyyseläke on laskettava siten, että tehtäessä 8 § 1 momentin mukaista vähennystä ei vähennettävän työnantajan palvelusaikaan perustuvan TEL-työkyvyttömyyseläkkeen määrään saa laskennallisesti lisätä siihen kuulumatonta tulevan ajan oikeutta. Näin siksi, että lautakunta on tulkinnut sääntöjen 13 §:n 4 momentin viimeisen virkkeen mukaisen tulevan ajan huomioimiseen liittyvän vapaakirjan määrän tarkistuksen koskevan vain eläkesäätiön toimintapiiriin kuuluneeseen ”työnantajan työsuhteeseen” välittömästi liitettyä tulevaa aikaa. Tässä tapauksessa lausunnonpyytäjän lakisääteisen työkyvyttömyyseläkkeen tuleva-aika on laskettu muuhun työhön (yrittäjätoiminta) perustuneesta eläkkeestä.

Lisäksi lautakunta on todennut, että lausunnonpyytäjän lopullisen eläkkeen määrä on vielä rajoitettava eläkesäätiön sääntöjen 8 §:n 2 momentin mukaisesti. Sääntöjen 8 §:n 2 momentin mukaan eläkkeen määrä on rajoitettava siten, että se että se yhdessä momentissa mainittujen muiden eläkkeiden kanssa on enintään 60 prosenttia eläkepalkasta.

Eläkesäätiö on myös 5.2.2008 antamassaan korjatussa eläkelaskelmassa käyttänyt lausunnonpyytäjän lakisääteisen, sääntöjen 8 §:n 2 momentin nojalla rajoittamisessa huomioon otettavan, eläkkeen määränä laskennallista 1.477,11 e/kk vuoden 2005 indeksitasossa. Lausunnonpyytäjä on kertonut todellisuudessa saamansa eläkkeen määräksi vain 1.020,18 e/kk.

Eläkesäätiön puolesta antamassaan selvityksessä työeläkeyhtiö on todennut menettelyn perustuneen siihen, että eläkkeeseen tehdään yhteensovitus, jossa lakisääteisenä eläkkeenä ”käytetään säätiön sääntöjen mukaan sitä eläkettä, jonka [lausunnonpyytäjä] olisi saanut, jos olisi tullut työkyvyttömäksi työsuhteen päättymispäivänä. Tällöin lakisääteisessä eläkkeessä otetaan huomioon myös ns. tuleva aika eli aika työsuhteen päättymispäivää seuraavasta päivästä eläkeikään 65 vuotta.” Selvityksessä ei ole tarkemmin yksilöity, mihin eläkesäätiön sääntöjen kohtaan mainittu tulkinta yhteensovituksesta / rajoittamisesta perustuu.

Eläkesäätiöiden toiminta perustuu eläkesäätiölakiin (29.12.1995/1774 myöhempine muutoksineen) ja eläkesäätiön on toiminnassaan noudatettava viranomaisen sille vahvistamia sääntöjä. Eläkesäätiölain 2 luvun 9 §:n mukaan eläkesäätiöllä on oltava säännöt, joissa on mm. määriteltävä eläkesäätiön myöntämät etuudet, niiden suuruus tai määräytymisperuste, etuuksien saamisen edellytykset sekä etuuksien suorittamisaika. Jo eläkesäätiön toimintapiiriin kuuluvien työntekijöiden sekä eläkesäätiöstä vapaakirjan saaneiden henkilöiden oikeusturva edellyttää, että heidän eläkeoikeuksiensa määräytymisen perusteet ovat todettavissa eläkesäätiön säännöistä.

Lautakunta toteaa, että edellä kuvattu eläkesäätiön omaksuma tulkinta lakisääteisen eläkkeen laskennallisesta määrästä ei voi perustua ainakaan sääntöjen eläkkeen rajoittamista / yhteensovittamista koskevaan 8 §:n 2 momenttiin. Tulkinta ei saa perustetta myöskään työkyvyttömyyseläkettä koskevasta 7 §:stä, joka koskee työntekijän jäämistä työkyvyttömyyseläkkeelle suoraan eläkesäätiön toimintapiiriin kuuluneesta työsuhteesta, johon sääntöjen mukaan liitetään tätä työsuhdetta normaalistikin koskeva tulevan ajan oikeus, jonka mukaisen lakisääteisen eläkkeen työntekijä tällöin myös todellisuudessa saa.

Näin ollen tulkinta voisi perustua vain eläkesäätiön sääntöjen vapaakirjaoikeutta koskevaan 13 §:ään. 13 §:n 3 momentissa todetaankin, että momentin mukaista kokonaiseläkettä laskettaessa työkyvyttömyyseläkkeellä tarkoitetaan eläkettä, jonka työntekijä ”työsuhteensa kestäessä työkyvyttömäksi tullessaan olisi saanut”.

Lautakunta katsoo, että 13 §:n 3 momenttia tulkittaessa on kuitenkin otettava huomioon, että kyseinen momentti koskee siinä todetuin tavoin eläkesäätiön A-osaston mukaisen kokonaiseläkkeen laskentaa. Momentin mukaan palvelusajan pituuden perusteella työntekijälle karttunut kokonaiseläke saadaan kertomalla säätiön vanhuuseläkeikään saakka laskettu eläke työntekijälle karttuneen palvelusajan ja säätiön eläkeikään lasketun palvelusajan suhteella. Siten sääntöjen 13 §:n 3 momentissa oleva maininta työkyvyttömyyseläkkeestä, ”jonka hän työsuhteensa kestäessä työkyvyttömäksi tullessaan olisi saanut”, tarkoittaa sääntökohdan sanamuodon mukaan sitä A-osaston mukaisen työkyvyttömyyseläkkeen täyttä määrää, jota käytetään työntekijän palvelusajan perusteella karttuneen todellisen eläkkeen laskennan pohjana.

Vapaakirjaeläkkeen rajoittamista koskevat määräykset on puolestaan annettu 13 §:n 4 momentissa. Momentin ensimmäisten virkkeiden mukaan vapaakirjaeläkkeen määrää rajoitettaessa on huomioitava vähennyksenä vapaakirjaa annettaessa ja laskettaessa työntekijällä olevat työsuhteen päättymistä edeltävään aikaan perustuvat vapaakirjaeläkkeet. Samoin 13 §:n 4 momentin kolmannen virkkeen mukaisesti vain silloin, jos työsuhteen päätyttyä työntekijälle myönnetään(kin) suoraan tähän työsuhteeseen liittyen tulevanajanoikeuden sisältävä TEL:n mukainen peruseläke, vapaakirjan määrää tarkistetaan ja tämän eläkkeen määrä otetaan samaan työsuhteeseen perustuvana huomioon vapaakirjaeläkettä rajoittavasti, kuten lautakunta on jo aiemmin todennut.

Eläkesäätiön sääntöjen soveltamisen kannalta on olennaista, että 13 §:n 3 ja 4 momentin mukaan vapaakirjaeläkkeen määrä on tullut laskea 13 §:n 3 momentissa annetulla laskusäännöllä ja rajoittaa 4 momentissa nimenomaan todetuin tavoin jo työsuhteen päättyessä eli vuonna 1995 ja siis soveltamatta edellä mainittua 13 §:n 4 momentin viimeistä virkettä. Viimeksi mainittua määräystä ei voida soveltaa nyt käsiteltävään asiaan lainkaan, kun lausunnonpyytäjän lakisääteisen työkyvyttömyyseläkkeen tulevanajanoikeus on laskettu vasta muun myöhemmän työn perusteella eikä sääntökohdassa todetuin tavoin ”työnantajan työsuhteen osalta”.

Tämän vuoksi lautakunta katsoo, että eläkesäätiön tulee laskea lausunnonpyytäjän lisäeläkkeen määrä uudelleen edellä selostetulla tavalla 13 §:n mukaisesti eikä eläkkeiden rajoittamisessa voida käyttää lakisääteisen työkyvyttömyyseläkkeen laskennallista määrää eläkesäätiön esittämällä tavalla.

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja
Rissanen ja jäsenet Helle, Hänninen, Kauppila, Korpiola ja Lehti.
Sihteerinä toimi Isokoski.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA