Tapahtumatiedot

A:n moottorivene oli uponnut 10.8. - 11.8.2014 sen ollessa laiturikiinnityksessä.

A on vaatinut vakuutusyhtiötä korvaamaan veneen uppoamisvahingon venevakuutuksesta. Vakuutusyhtiö on 22.8.2014 korvauksen epäävässä päätöksessään todennut, että veneen uppoamisen syynä ei ole ns. pohjakosketuksesta aiheutunut hiusmurtuma veneen pohjassa, vaan veneen vesirajan alapuolella olleet veneen itsetyhjentävät suuttimet.

A:n uudelleenkäsittelypyynnön johdosta antamassa päätöksessä 3.9.2014 vakuutusyhtiö on toistanut em. 22.8.2014 korvauspäätöksessä esitetyn veneen uppoamisen syyn sekä vielä lisäksi todennut, että veneelle tehty ilkivalta tai se että vene olisi uponnut vahingonteon seurauksena ovat pelkkää olettamusta. Vakuutusyhtiön mielestä kysymyksessä ei ole vakuutusehtojen mukainen korvattava vakuutustapahtuma.

Asiakkaan valitus

A on vaatinut korvausta korjauskelvottomasta perämoottorista, vaurioituneesta akusta sekä veneen ohjausjärjestelmän korjaamisesta yhteensä 3.350 euroa.

A oli aluksi epäillyt, että veneen uppoamisen olisi aiheuttanut hiusmurtuma veneen pohjassa. Tämä uppoamissyy on kuitenkin saatu luotettavasti myöhemmin kumottua. Veneessä ei ole ollut mitään teknistä vikaa, joka olisi voinut aiheuttaa veneen uppoamisen.

A:n mielestä kyseessä on ilkivallan ja vahingonteon johdosta 10.8-11.8.2014 välillä aiheutunut veneen uppoaminen laiturissa. Viereisen laituripaikan haltija B ulkopuolisena silminnäkijänä on tehnyt havaintoja tapahtumasta. B:n mukaan A:n vene oli ollut kiinnitettynä normaalisti ja asianmukaisesti laiturissa sunnuntai-iltana 10.8.2014. Maanantaina aamulla 11.8.2014 kello 7.00 B oli havainnut  A:n veneen olevan vesilastissa, jolloin B oli soittanut A:lle.

A on myös tehnyt asiassa ilkivaltaa/vahingontekoa koskevan rikosilmoituksen. Mielestään A:n ei tarvitse todistaa kuka on syyllistynyt tekoon tai millä tavalla konkreettisesti teko on tehty.

Vakuutusyhtiön väitteet hiekanjyvistä veneestä eivät pidä paikkaansa eikä väitetty tyhjennysjärjestelmän tukkeutuminen olisi voinut upottaa venettä vakuutusyhtiön väittämällä tavalla. Tyhjennysputken iso koko tekee mahdottomaksi teorian hiekanjyvistä poistoputkessa. Veneen lattialla ei ole ollut hiekkaa.

Vene ei ole voinut olla pidempään tyhjennysputkien suuaukkoihin ylettyvässä uintisyvyydessä vaan mahdollinen vakuutusyhtiön väittämä (vesirajan) jälki on tullut Uudessakaupungissa likaisessa vedessä, kun venettä on testattu vakuutusyhtiön toimesta. A:n mielestä vakuutusyhtiön väitteet uppoamisen syistä ovat virheelliset.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö toteaa, että veneen uppoamissyyksi esitetty ilkivalta on A:n mukaan tehty siten, että useampi henkilö on ollut veneessä ja painollaan upottanut sen. Yleisen elämänkokemuksen mukaan ilkivaltaa tehdään siten, että kiinnijäämisriski on mahdollisimman pieni, vaurioiden aiheuttaminen nopeaa, eikä se aiheuta tekijälleen ylimääräistä vaivaa tai haittaa. Esitetty veneen upottamistapa ei täytä mitään edellä mainituista kriteereistä.

Veneellä oli kuljetettu ennen vahinkoa hiekkaa ämpäreissä. A:n selvityksestä huolimatta ei ole selvää, onko hiekkaa mahdollisesti joutunut veneeseen. Veneen rakenne mahdollistaa hiekan kulkeutumisen poistoputken suuttimeen.

Veneen uppoamissyytä on selvitetty erillisessä demonstraatiossa venekorjaamolla. Tuolloin oli todettu veneen uppoavan 160kg kuormalla noin kuudessa tunnissa kun poistoputken suuttimeen menee hiekanjyvä tai roska. Veneen kyljessä olevan (vesirajan) jäljen perusteella voidaan lisäksi todeta, että vene on ollut pidemmän aikaa sellaisessa uintisyvyydessä, jossa tyhjennyssuuttimen suu on ollut uppoamista edeltävinä vuorokausina pinnan alla upoksissa. Tyhjennysjärjestelmä ei ole tällöin voinut toimia lainkaan, vaan vene on uponnut.

A:n nimeämän ulkopuolisen silminnäkijän B:n kertomusta vakuutusyhtiö tulkitsee seuraavasti: B:n on kerrottu nähneen, että vene on ollut normaalisti ja asianmukaisesti laiturissa kiinni. Tämä kuvaus vastaa myös sitä tilannetta, jossa vene on ollut kiinni laiturissa normaalilla tavoin, mutta se on uinut syvässä. Havaintohetkestä vahingon havaitsemiseen on kulunut aikaa sen verran, että uppoaminen tyhjennysjärjestelmän toimintavian vuoksi on todennäköisin tapahtumankulku.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko moottoriveneen uppoamisen syynä ilkivalta.

Sovellettavat vakuutusehdot

Venevakuutuksen ehtojen kohdan 4.2.5 mukaan vakuutuksesta korvataan vahinko, joka on aiheutunut tahallisesta vahingonteosta, jonka tapahtuma-aika voidaan tarkoin määritellä.

Vakuutuksen vakuutustapahtumiin liittyvien rajoitusten ehtojen kohdan 4.3.6 mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa veneen kaatumisesta tai uppoamisesta muusta syystä kuin vakuutuksen ehtojen kohdissa 4.2.1 – 4.2.9 mainituista syistä.

Asian arviointi

Voimassa olevan oikeuden mukaan korvausta hakevalla on näyttötaakka vaatimuksensa perusteista, kuten siitä, että korvattavaksi vaadittu vahinko johtuu jostakin vakuutusehtojen mukaan korvaukseen oikeuttavasta syystä. Veneen uppoaminen tulee tapaukseen sovellettavien vakuutusehtojen mukaan korvattavaksi vain silloin, kun se johtuu jostakin ehtojen kohtien 4.2.1 – 4.2.9 mukaisista syistä. Tässä asiassa on riitaa ainoastaan siitä, johtuuko veneen uppoaminen ehtojen kohdassa 4.2.5 mainitusta vahingonteosta eli nk. ilkivallasta. Näyttötaakka tästä on A:lla.

A:n moottoriveneen uppoamisen oli huomannut viereisen laituripaikan haltija B  11.8.2014 klo 7.00, joka myös oli ilmoittanut tapahtuneesta puhelimitse A:lle.

A:n 11.8.2014 tekemän vahinkoilmoituksen mukaan hän oli ajanut veneellä sepeliä mökilleen ja rantautumisen yhteydessä veneen keula oli osunut laituriin tai maihin, jolloin vene oli ilmeisesti saanut hiusmurtuman ja sitten 11.8.2014 uponnut laiturissa. Poliisille 20.8.2014 tekemässään rikosilmoituksessa A on kertonut, että hän oli tullut veneilemästä noin 1.8.2014 ja laittanut veneensä normaalisti laituripaikalle, ja sitten 4.8.2014 hänelle oli ilmoitettu, että vene on uponnut.

A:n viereisen laituripaikan haltija B on selvityksessään kertonut, että avoveden aikana hän kulkee jatkuvasti mökiltään mantereelle töihin ja että tällöin hän seuraa ympärillä olevien veneiden tilaa. B oli 10.8.2014 noin klo 22.00 vienyt vaimonsa rantaan ja kuten normaalisti samalla katsonut viereisiä veneitä. B oli todennut kaikkien veneiden olevan hyvin. A:n veneen tilanne oli normaali eikä veneessä ollut vettä. Seuraavana aamuna 11.8.2014 noin klo 7.00 B:n lähtiessä kaupunkiin hän oli huomannut A:n veneen olevan vesilastissa vaikka yöllä ei ollut satanut. B oli soittanut A:lle, jolle oli vähän aikaisemmin ehtinyt soittaa eräs toinenkin mies.

Vakuutuslautakunnan käytettävissä on ollut venekorjaamon (Veneilykeskus X, työntekijä SS) lausunto A:n veneen kellutustestistä. Lausunnon mukaan A:n veneessä pitää käyttää kuormassa pohjatulppia, koska itsetyhjennyksen aukot ovat lähellä vesilinjaa ja kuormatessa ne rupeavat toimimaan väärinpäin. Itsetyhjennyksien putkiin oli asennettu kumiläpät, jotka estävät veden virtauksen väärinpäin. Kumiläpät ovat toimintavaltaan erittäin epävarmat, koska esim. roskat aiheuttavat välittömän toimintahäiriön. Korjaamolla oli kuormitettu A:n venettä ja todettu vene erittäin kuormaherkäksi. Veneeseen oli tehty myös pitävyystesti täyttämällä veneen pilssi vedellä, mutta vuotoja ei ollut todettu. Korjaamolla ei myöskään löydetty A:n veneestä ilkivallan jälkiä. Veneen takaosassa lattialla oli myös luukku, joka ei ollut tiivis. Luukun ympärillä oli kouru, josta lähtivät itsetyhjennyksen putket. Kourun syvyys oli n. 20 mm eli jos esim. itsetyhjennyksen putki tukkeutuisi vesi menisi suoraan luukun kautta pilssiin.

Vakuutuslautakunta toteaa, että A:n veneessä ei ole todettu ulkoisia merkkejä vahingonteosta vaan A:n käsitys vahingon tahallisuudesta / ilkivaltaisuudesta perustuu A:n jälkikäteiseen päättelyyn. Myös ulkoisia jälkiä jättämätön vahingonteko on korvaukseen oikeuttava vakuutustapahtuma, mutta tällöinkin on jollain tavalla voitava todeta vahingon johtuvan nimenomaan tahallisesta vahingonteosta. Sen sijaan on selvitetty, että A:n veneen itsetyhjennysjärjestelmä mahdollistaa ainakin venekorjaamon kellutustestin mukaisissa olosuhteissa veneen uppoamisen itsestään.

Ottaen huomioon niin A:n ja B:n kertomukset veneen uppoamista edeltävistä olosuhteista kuin myös venekorjaamon selvitys sekä A:n veneestä esitetyt valokuvat Vakuutuslautakunta katsoo, että veneen uppoamisesta ei ole sellaista näyttöä, jonka perusteella ilkivaltaa olisi pidettävä todennäköisenä vahingon syynä. A ei siten ole näyttänyt, että kysymys olisi korvattavasta vakuutustapahtumasta.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön kielteistä korvauspäätöstä asianmukaisena eikä suosita korvausta.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Melander

Sihteeri Ylitapio

Jäsenet:

Sario

Siirala

Uimonen

Vaitomaa