Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottaja A:n Honda-henkilöauto vaurioitui risteyskolarissa 25.8.2012. Autoa kuljetti hänen poikansa B, joka kertoi vahinkoilmoituksessa laiminlyöneensä väistämisvelvollisuuttaan tasa-arvoisessa risteyksessä. Tällöin oikealta tullut C:n kuljettama Peugeot-henkilöauto oli törmännyt B:n kuljettaman Hondan oikeaan kylkeen. Henkilövahinkoja ei syntynyt, eikä poliisia kutsuttu paikalle. Peugeot-henkilöauton haltijana ja vakuutuksenottajana oli C:n puoliso D.

Vahinkotarkastajien arvion mukaan ajoneuvojen törmäysjäljet poikkesivat tavanomaisista kylkitörmäyksistä: törmäysjälkiä oli useampia, ja liikkuvaan kohteeseen törmäämisestä yleensä aiheutuva viistoraapaisujälki puuttui. Lähistöllä asuvat henkilöt olivat kertoneet kuulleensa risteysalueelta kaksi erillistä törmäystä noin puolen minuutin välein. Vakuutusyhtiö teki poliisille tutkintailmoituksen epäiltyään, että onnettomuus oli lavastettu.

Käräjäoikeus hylkäsi B:tä, C:tä ja D:tä vastaan nostetun syytteen törkeän petoksen yrityksestä. Vastaajia ja todistajia kuultuaan käräjäoikeus oli arvioinut, että vakuutusyhtiön tutkijan kertomus autoissa todetuista vaurioista sekä todistajien kertomukset kahdesta pamauksesta tukivat vahingon tahallista aiheuttamista. Toisaalta keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunnon mukaan niistä naarmujäljistä, jotka eivät näyttäneet olevan sivulta päin suuntautuneen tör­mäyksen aiheuttamia, ei voinut päätellä, milloin ne olivat tulleet. Autojen kuljettajat B ja C eivät tunteneet toisiaan entuudestaan, mutta B oli tuntenut C:n puolison D:n. Asiassa jäi selvittämättä, että D olisi ollut kolaripaikalla vahingon sattuessa.

Käräjäoikeus katsoi, että asiassa oli paljon syyllisyyttä tukevaa näyttöä, mutta vastaavasti oli ilmennyt paljon syyttömyyttä tukevia seikkoja. Asiaan oli jäänyt tietty epävarmuus, jolloin syyte oli hylättävä. Syyttäjä valitti asiasta hovioikeuteen, joka ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Vakuutusyhtiö antoi kielteisen korvauspäätöksen. Yhtiö katsoi, että Honda-henkilöautossa todetut vauriot olivat syntyneet ajoneuvon ollessa paikallaan tai lähes paikallaan, vaikka osapuolten kertoman mukaan törmäys oli tapahtunut ajoneuvojen ollessa liikkeessä. Lisäksi Peugeotin etuosan hinauslenkki oli jättänyt Hondan kylkeen kaksi erillistä painumajälkeä noin 30 cm etäisyydelle toisistaan. Vastaavasti todistajat olivat kertoneet kuulleensa kaksi erillistä törmäysääntä.

Yhtiö katsoi, että vahinkotapahtumasta annetut selvitykset ja tehdyt havainnot olivat ristiriidassa. Ajoneuvojen vauriot eivät vastanneet osapuolten kertomusta vahinkotapahtumasta, vaan vauriot kertoivat tahallaan aiheutetusta vahingosta. Yhtiölle oli vahingon jälkeen annettu vilpillisesti väärää tietoa vahingosta. Yhtiö ei maksanut korvausta autovakuutuksesta eikä liikennevakuutuksesta.

Asiakkaan valitus

Vakuutuksenottaja A vaatii vakuutusyhtiötä korvaamaan autovakuutuksen perusteella Honda-henkilöautonsa arvon 11.300 euroa laillisine viivästyskorkoineen 25.8.2012 alkaen.

Käräjäoikeus ja myöhemmin hovioikeus ovat hylänneet törkeän petoksen yritystä koskevan syytteen. B ja C eivät tunteneet toisiaan, ja B:n ja D:n tuttavuus kävi ilmi vasta kolarin jälkeen. Kolari oli ennalta arvaamaton onnettomuus tavallisessa liikennetilanteessa. Sitä ei aiheutettu tahallaan. Näyttöä tahallisesta vahingon aiheuttamisesta ei ole, joten vahinko on korvattava.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö kieltäytyy maksamasta korvausta korvauspäätöksensä mukaisilla perusteilla.

Selvitykset

Lautakunnalle on toimitettu poliisin esitutkinta-aineistoa, käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomiot sekä vakuutustutkijan laatima valokuvaliite Peugeot- ja Honda-henkilöautojen vaurioista.

Päätös

Kysymyksenasettelu

Asiassa on riitaa siitä, onko vakuutusyhtiö velvollinen korvaamaan vakuutuksen­ottaja A:n Honda-henkilöauton vauriot autovakuutuksen perusteella. Vakuutusyhtiö on kieltäytynyt korvaamasta vahinkoa sillä perusteella, että A:han samastettava B oli yhdessä C:n ja D:n kanssa aiheuttanut vahingon tahallaan, minkä lisäksi yhtiölle oli annettu vilpillisesti väärää tietoa vahinkotapahtuman jälkeen.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 30 §:n 1 momentin mukaan vakuutuksenantaja on vastuusta vapaa vakuutettua kohtaan, joka on tahallisesti aiheuttanut vakuutustapahtuman.

Lain 72 §:n mukaan jos korvauksen hakija on vakuutustapahtuman jälkeen vilpillisesti antanut vakuutuksenantajalle vääriä tai puutteellisia tietoja, joilla on merkitystä vakuutuksenantajan vastuun arvioimisen kannalta, hänen korvaustaan voidaan alentaa tai se voidaan evätä sen mukaan kuin olosuhteet huomioon ottaen on kohtuullista.

Asian arviointi

Asian ratkaiseva kysymys on se, oliko törmäysvahinko aiheutettu tahallaan. Tätä kysymystä on arvioitu käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa kirjallisen ja suullisen todistelun perusteella. Rikosasiassa annetulla tuomiolla ei ole sitovaa vaikutusta riita-asiaa käsiteltäessä, mutta Vakuutuslautakunta ei kuitenkaan pidä perusteltuna arvioida kirjallisessa menettelyssään näyttöä toisin kuin mihin tuomioistuimet olivat laajemman näytön perusteella päätyneet. Toisin sanoen lautakuntakin katsoo, että asiassa on sekä tahallista aiheuttamista puoltavia että sitä vastaan puhuvia seikkoja. Vakuutusyhtiön korvausvastuun arvioimisen kannalta ratkaisevat seikat jäävät siten epäselviksi.

Ohjesääntönsä 11 §:n mukaan vakuutuslautakunta voi erityisestä syystä olla antamatta ratkaisusuositusta sen käsiteltäväksi saatetusta asiasta. Tapauksen keskeisten tosiseikkojen jäädessä yllä kuvatulla tavalla epäselväksi lautakunta päättää, ettei se anna ratkaisusuositusta tästä asiasta.

Lopputulos

Lautakunta ei anna ratkaisusuositusta tästä asiasta.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Melander

Sihteeri Raulos

Jäsenet:

Sario

Siirala

Uimonen

Vaitomaa