Vahinkoilmoituksen mukaan lausunnonpyytäjän omistamassa vapaa-ajan asunnossa syttyi 5.5.2004 tulipalo vedenkeittimen oikosulun takia. Mökki oli vuokrauskäytössä, ja vakuutusyhtiöltä vaadittiin korvausta mm. menetetyistä vuokratuloista.

 

 

Kohteelle oli otettu laaja kotivakuutus. Vakuutusyhtiö maksoi korvausta vaurioituneesta irtaimistosta, mutta yhtiö ei korvannut mm. menetettyä vuokratuloa, jota ehtojen mukaan ei korvata laajan kotivakuutuksen perusteella.

 

 

Vakuutuksenottaja toteaa, että mökin vakuutusasioita oli hoidettu aina saman virkailijan kanssa. Vakuutukseen tehtiin muutoksia sitä mukaa kuin mökki valmistui. Vakuutuksenottaja ja hänen vaimonsa ilmoittivat, että lomamökki on vuokrauskäytössä, joten siihen pitää saada mm. vuokratulon menetyksen kattava vakuutus. Kun mökki oli valmis, virkailija ehdotti laajaa kotivakuutusta, joka kattaisi myös menetetyt vuokratulot, eikä vakuutuksen­ottajalle ja hänen puolisolleen muita vakuutuksia ehdotettukaan. Vakuutusvirkailijalle ei voinut jäädä epäselväksi, että mökkiä vuokrataan, koska tämä asia tuli esille moneen kertaan. Kyseinen mökki on rahoitettu melkein kokonaan pankkilainalla, ja takaisinmaksu on laskettu hoidettavan vuokratuloilla. Lainan myön­tänyt pankkikin vaati, että mökin vakuutukset ovat kunnossa.

 

Vakuutuksenottajan mielestä vakuutusvirkailija on myynyt heille puutteellisen vakuutuksen ja on näin antanut väärää tietoa lomamökille otetusta vakuutuksesta. Tiedonantovirheen vuoksi vakuutusyhtiön pitäisi korvata menetetty vuokratuotto.

 

Kirjeen johdosta antamassaan uudessa korvauspäätöksessä vakuutusyhtiö katsoo, että asiassa ei ole tuotu esille sellaisia seikkoja, joiden perusteella kielteistä korvauspäätöstä pitäisi muuttaa. Ehtojensa mukaisesti laaja kotivakuutus ei korvaa mahdollista vuokratulon keskeytystä. Vakuutuksenottajan väittämästä vakuuttamisvirheestä ei ole esitetty näyttöä. Vakuutuksenottajalla on toisaalta velvollisuus itsekin tarkistaa vakuutusturvansa laatu ja laajuus, mistä vakuutuksenottajaa on muistutettu vuosittain vakuutuskirjan lähettämisen yhteydessä. Vakuutusta tehtäessä vakuutuksenottaja on saanut vakuutusta koskevan tuoteselosteen ja vakuutusehdot, joista vakuutusturvan laajuus on selvästi ilmennyt.

 

 

Lausuntopyynnössään vakuutuksenottaja toteaa mm., että lomamökille vakuutuksen myynyt vakuutusvirkailija H. ilmoitti, että kyseinen vakuutus korvaa myös menetetyt vuokratulot. Vakuutuksenottaja oli vaimoineen paikalla, kun heille myytiin tämä vakuutus, ja tätä asiaa kysyttiin virkailijalta nimenomaan vielä erikseen. Vakuutuksenottajalle vuokratulojen menetyksen korvaava vakuutus oli ehdottoman tärkeä siksi, että mökistä saatavien vuokratulojen piti kattaa mökistä olevien pankkilainojen lyhennykset. Vakuutuksenottaja katsoo, että koska vakuutuksesta on annettu hänelle väärää tietoa, vakuutusyhtiön pitäisi korvata vahinko vakuutuksen myyntitilanteessa antamiensa tietojen mukaisesti.

 

Vakuutuksenottajan saamien tietojen mukaan vakuutusyhtiön vahinkotarkastaja on kertonut, että vakuutuksenottajan vaimo olisi vahinkotarkastajan kanssa puhelimitse keskustellessaan myöntänyt, että vakuutusvirkailija oli ehkä antanut vakuutuksenottajalle ja tämän vaimolle sellaisia tietoja, että laaja kotivakuutus ei korvaakaan vuokratulojen menetyksiä. Vakuutuksen­ottaja ihmettelee vahinkotarkastajan kertomusta, koska hänen vaimonsa ei ole mitään tällaista koskaan sanonut.

 

 

Vakuutuksenottaja perustaa korvausvaatimuksensa vakuutussopimuslain 5 ja 9 §:ään. Mahdotonta on aukottomasti todistaa, mitä 1.1.2003 alkaneen kotivakuutuksen myyntihetkellä on lausuttu. Vakuutusyhtiön kokemuksen mukaan jotkut asiakkaat, joilla on vain yksi vapaa-ajan kohde vakuutettavana, jättävät vakuuttamistilanteessa mainitsematta mahdollisen vuokraustoiminnan saadakseen kohteelle mahdollisimman laajan turvan. Jos kohteita on vain yksi, virkailija ei aina osaa epäillä vuokrauskäyttöä. Jos selviää, että kohdetta vuokrataan ja se vakuutetaan laajalla kotivakuutuksella, käytäntönä tässä vakuutusyhtiössä on se, että vakuutukseen tulee korvausta rajoittava lisäehtoteksti, jonka mukaan vakuutuksesta ei korvata vuokralaisen tahallaan aiheuttamia vahinkoja. Nyt kyseessä olevan vakuutuksenottajan vakuutuksessa ei tällaista tekstiä ole ollut, vaikka hänen kertomansa mukaan vuokraustoiminta oli ollut keskusteluissa mukana.

 

Jos vakuutuksen kohteena on myös rakennuksia, ja asiakas kertoo vuokraustoiminnasta, hänelle tarjotaan kiinteistövakuutusta. Vakuutusyhtiön kokemuksen mukaan asiakas kuitenkin valitsee useimmiten kotivakuutuksen, jos kohteita ei ole useita. Tämä johtuu vakuutuksen hinnasta ja omavastuun pienuudesta. Ero korostuu vielä enemmän irtaimiston vakuuttamisessa.

 

Tässä tapauksessa asiakas on saanut vakuutusehdot, tuoteselosteen ja vakuutuskirjan. Jos vuokratulon keskeytymisestä aiheutuva vahinko oli asiakkaalle erityisen tärkeä osa vakuutusturvaa, asian tarkistamiseen oli monta mahdollisuutta.

 

 

Laatimassaan kirjeessä vahinkotarkastaja toteaa pitävänsä vakuutusyhtiön kielteistä korvauspäätöstä oikeana, koska kotivakuutukseen ei sisälly mitään vuokratulon menetyksiä, ainoastaan lisääntyneitä asumiskuluja korvataan.

 

Vahinkotarkastaja kertoi vakuutuksenottajan puolisolle, ettei heillä asia ole todennäköisesti tullut puheeksi lainkaan vakuutusta tehtäessä, johon vakuutuksenottajan puoliso totesi, ettei ole tainnut. Nyt kuitenkin asiaa yritetään kääntää vakuuttamisvirheeksi. Asia olisi ollut luettavissa vakuutusehdoista.

 

Pankki ei vaadi muuta kuin vakuutustodistuksen, eikä päähuomio ole vuokratulon menetyksessä.

 

Vahinkotarkastaja toteaa vielä, että vakuutuksen on alun alkaen tehnyt nyttemmin eläkkeellä oleva H., joka toimi kotivakuutuskouluttajana ja oli erittäin tarkka näissä asioissa.

 

 

Vakuutussopimuslain 5 §:n mukaan ennen vakuutussopimuksen päättämistä vakuutuksenantajan on annettava vakuutuksenhakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot, kuten tietoja vakuutusmuodoistaan, vakuutusmaksuistaan ja vakuutusehdoistaan. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin.

 

Tietoja ei tarvitse antaa, jos vakuutuksenhakija ei halua tietoja tai niiden antaminen tuottaisi kohtuutonta hankaluutta.

 

Lain 9 §:n mukaan jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sensisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.

 

Mitä 1 momentissa säädetään, on vastaavasti voimassa, jos vakuutuksesta sen voimassaoloaikana on annettu puutteellisia, virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, joiden voidaan katsoa vaikuttaneen vakuutuksenottajan menettelyyn. Tämä ei kuitenkaan koske tietoja, jotka vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen antanut tulevasta korvauksesta.

 

Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutuksenottajan korvattavaksi vaatimat menetetyt vuokratulot eivät laajan kotivakuutuksen vakioehtojen perusteella ole vakuutuksesta korvattavia. Asian riitakysymys koskee sitä, mitä tietoja vakuutuksenottajalle on vakuutuksenottamistilanteessa tästä kotivakuutuksesta annettu.

 

Vakuutuksenottajan kertoman mukaan hän oli vaimoineen nimenomaan erikseen varmistanut, että vakuutuksesta korvattaisiin myös menetettyjä vuokratuloja. Vakuutuksenottajan kertoman mukaan tällainen vakuutusturva oli hänelle olennaisen tärkeä, koska vuokratuloilla oli määrä kattaa mökistä olleen pankkilainan lyhennykset.

 

Vakuutusyhtiö on puolestaan todennut, että vakuutuksen aikanaan myynyt vakuutusvirkailija H. on nyt eläkkeellä, eikä tarkempaa selvitystä kyseisestä myyntitapahtumasta ole enää saatavissa. Vahinkotarkastajan mukaan vakuutusvirkailija H. oli kotivakuutuksen koulutta­jana, ja hän oli hyvin tarkka tämänkaltaisista asioista. Vahinkotarkastajan kertoman mukaan vakuutuksenottajan vaimo oli hänelle sanonut, ettei menetettyjen vuokratulojen korvaamisesta ehkä ollutkaan mitään puhetta vakuutusta otettaessa. Vakuutusyhtiö on vielä kertonut käytäntönä olevan, että jos kotivakuutusta otettaessa käy ilmi, että kohdetta vuokrataan, vakuutukseen merkitään vuokralaisen tahallaan aiheuttamia vahinkoja koskeva rajoitus. Nyt kyseessä olevaan vakuutukseen tällaista rajoitusta ei ole merkitty.

 

Vakuutuslautakunta käsittelee asiat saatavilla olevan kirjallisen selvityksen pohjalta, eikä suullisen todistelun vastaanottaminen ole lautakuntamenettelyssä mahdollista. Lautakunnan käytettävissä olevan selvityksen pohjalta jää avoimeksi, mitä lausunnonpyytäjä puolisoineen keskusteli vakuutusvirkailijan kanssa menetettyjen vuokratulojen korvaamisesta kotivakuutuksen myyntitilanteessa. Käytettävissään olevan selvityksen pohjalta lautakunta katsoo jäävän näyttämättä, että lausunnonpyytäjä olisi vakuutusta ottaessaan saanut sellaisen väärän tiedon, että kotivakuutuksesta korvataan myös menetetty vuokratulo.

 

Näillä perusteilla lautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiö ole velvollinen korvaamaan menetettyä vuokratuloa.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Routamo, jäsenet Tuomela ja Uimonen sekä varajäsen Heikkinen. Sihteerinä toimi Raulos.

                     

 

VAKUUTUSLAUTAKUNTA