Tapahtumatiedot

K Oy oli sopinut vakuutusmeklari L:n yrityksen L:n Oy:n kanssa kaikkien vakuutusasioidensa jatkuvasta hoitamisesta 1.1.2005 lukien. Tehtäviin kuului K Oy:n antaman valtakirjan mukaan tarjousten pyytäminen, vakuutussopimusten solmiminen, muuttaminen ja irtisanominen. K Oy:n omaisuusvakuutukset olivat olleet vakuutusyhtiössä A vuodesta 2003 alkaen, jolloin L oli ollut vakuutusyhtiö A:n työntekijä. L oli toiminut vakuutusmeklarina vuodesta 2004 lähtien ensin toisen yrityksen palveluksessa ja sittemmin omassa yrityksessään L Oy:ssä.

K Oy:n puutavaran kuivaamorakennus vaurioitui tulipalossa maaliskuussa 2010. Rakennus oli alivakuutettu, minkä vuoksi vakuutusyhtiö korvasi alivakuutussuhteen mukaisesti vain 65 prosenttia vahingon määrästä. K Oy on katsonut rakennuksen alivakuutuksesta kärsimänsä vahingon aiheutuneen L Oy:n huolimattomuudesta vakuutusten siirrossa vakuutusyhtiöön A ja vakuutusasioiden hoidossa. L Oy:n olisi tullut tarkistaa vakuutusturvan riittävyys vuosittain. L Oy on hakenut korvausta vakuutusmeklarin vastuuvakuutuksesta, joka myös oli vakuutusyhtiössä A.

Vakuutusyhtiö on 25.1.2012 ja 24.9.2014 päivätyillä korvauspäätöksillään evännyt korvauksen katsoen, ettei L Oy:lle ollut syntynyt asiassa lakiin perustuvaa korvausvelvollisuutta. K Oy:n vakuutukset oli siirretty vakuutusyhtiöön A ennen kuin L Oy oli ryhtynyt hoitamaan K Oy:n vakuutuksia. L Oy:n vastuuvakuutuksen voimaantuloa 14.9.2005 edeltäneet tapahtumat eivät kuuluneet vakuutuksen piiriin. Selvityksen mukaan kyseistä K Oy:n kiinteistön vakuutusta ei ollut tarkistettu vuoden 2003 jälkeen. Päätetty vakuutusmäärä oli perustunut K Oy:n edustajan ilmoitukseen omaisuuden arvosta. Kiinteistön omistaja vastasi ensisijassa siitä, että omaisuuden arvo oli ilmoitettu oikein, eikä vakuutettavan omaisuuden arvon määrittely kuulunut vakuutusmeklarin tehtäviin. Vakuutusyhtiön mukaan L Oy:llä ei myöskään ollut syytä epäillä omistajan ilmoitusta virheelliseksi.

Asiakkaan valitus

K Oy on pyytänyt 10.12.2014 päivätyllä valituksellaan Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta esittämänsä laskelman mukaan 122 500 euron vahingon korvaamisesta L Oy:n vastuuvakuutuksesta mukaan lukien asian selvityksestä aiheutuneet kustannukset. K Oy on vedonnut vakuutusedustuksesta annetun lain 40 §:ään. Lainkohdan mukaan vakuutusmeklarin velvollisuutena on selvittää asiakkaansa vakuutusturvan tarve ja tämän pohjalta tehdä ehdotus vakuutusturvan kattamiseksi asiakkaan etujen vaatimalla tavalla. Vakuutusmeklari on velvollinen korvaamaan vahingon, joka hänen menettelystään aiheutuu asiakkaalle.

K Oy on lausunut L Oy:n toimineen vakuutusmeklarinaan usean vuoden ajan. L oli käynyt kohteessa useasti. Hänen olisi tullut tutustua kohteeseen riittävän hyvin sekä arvioida vakuutussuojan riittävyys ja tehdä K Oy:lle tarvittavat muutosehdotukset. Ammattitaitoisen vakuutusmeklarin olisi tullut huomata alivakuutustilanne ja ehdottaa korjausta. Vakuutusmeklarin velvollisuuksiin kuului selvittää asiakkaan vakuutusturvan riittävyys. Tämän laiminlyödessään L Oy oli toiminut huolimattomasti, mistä oli aiheutunut merkittävä vahinko. Alivakuutus ei ollut asiakkaan edun mukainen, joten L Oy:n toiminta oli lainvastaista. Laiminlyönnillä ja K Oy:n kärsimällä taloudellisella vahingolla oli syy-yhteys.

K Oy:n omistajan mukaan L oli hoitanut vakuutusten siirron eikä vakuutusmääristä ollut tuolloin keskusteltu. K Oy oli nimenomaan ottanut meklarin hoitamaan muun muassa vakuutusmääräarvioinnit, koska omistajalla ei ollut tähän tarvittavaa ammattitaitoa. Vakuutusmeklarin tehtävä oli nimenomaan tarkistaa vähintäänkin vakuutusuudistusten yhteydessä vakuutuskohteiden vakuutusmäärät sekä suojatasot. K Oy:n liiketoimintaa oli puuteollisuus, ei kiinteistön omistaminen. L Oy oli myös ilmoittanut toimialaansa kuuluvan vakuutettavan omaisuuden arvon määrittelyn. Vähintäänkin L Oy:n olisi pitänyt tuoda vakuutusmäärien tarkistaminen esiin ja suosittaa esimerkiksi ulkopuolisen asiantuntijan käyttämistä.

K Oy on 16.3.2015 päivätyssä lisäkirjelmässään lausunut vaatimuksen perusteen olevan L Oy:n laiminlyönti toimia huolellisesti vakuutusmeklarin tehtävissä. Näin ollen asiaa tuli tarkastella vahinkovuoden 2010 näkökulmasta, jolloin alivakuutustilanne oli realisoitunut ja vahinko tullut osapuolten tietoon. Mikäli vakuutusyhtiö olisi tiennyt alivakuutuksesta jo aikaisemmin, sen olisi K Oy:n mielestä tullut tiedottaa asiasta meklarille sekä asiakkaalle, mitä ei ollut tapahtunut.

K Oy:n L Oy:lle antaman valtakirjan mukaan valtuutus oli koskenut vakuutusasioiden jatkuvaa hoitoa, mukaan lukien vakuutussopimusten solmiminen, muuttaminen ja irtisanominen. Valtuutus koski kaikkia vakuutuslajeja. Vakuutusten hoitosopimukseen kuului esimerkiksi vakuutustietojen ja turvan tarkistus vuosittain, mikä oli alalla yleinen tapa. K Oy:n mukaan nimenomaan rakennusten ja kiinteistöjen arvon arviointi oli L Oy:n vastuulla sen asiantuntemuksen vuoksi. K Oy vastasi koneiden ja vaihto-omaisuuden arvon määrityksestä. L Oy oli mainostanut yhtenä palvelumuotonaan vakuutusmääräarviontien tekemistä, mikä osoitti sen, että tämä kuului L:n ammattitaitoon.

22.5.2015 päivätyssä lisäkirjelmässään K Oy on lausunut vielä, että Finanssivalvonnan tehtävä ei ollut myöntää meklarin valtuuksia yksittäisiin tehtäviin. Erottelu tehtiin vain henkilö- ja vahinkovakuutusten osalta. Tässä asiassa kysymys ei myöskään ollut teknisestä arviosta vaan vakuutusarvon oikeasta määrittämisestä. Erillistä ulkopuolista arviota rakennuksesta ei ollut tilattu. Tehtävänjaosta omaisuuden arvon määrityksessä oli sovittu osapuolten kesken ja niin oli myös toimittu useana vuotena.

Meklarin ei toki tullut oma-aloitteisesti tehdä muutoksia vakuutustietoihin. Hänen tehtävänään oli kuitenkin huomauttaa asiasta, mikäli hän havaitsi alivakuutustilanteen. L Oy ei ollut näin toiminut ja oli siten hoitanut tehtävänsä huolimattomasti. Huolellisesti toimiva meklari olisi huomauttanut asiasta asiakkaalle kirjallisesti, millä oli vaikutusta myös meklarin oman vastuun kannalta.

Vuositarkastuksissa L Oy ei ollut tuonut esille rakennusten vakuutusarvon muutostarvetta, joten ainoat muutokset olivat olleet K Oy:n edustajan vaihto- ja käyttöomaisuuden osalta ilmoittamat. L Oy oli siten täysin laiminlyönyt omat tehtävänsä eikä ollut toiminut lain vaatimusten mukaisesti. Koska L Oy oli tarjonnut vakuuttamispalveluiden alla myös vakuutusmääräarviointeja, sillä oli täytynyt olla ammattitaito arvioida rakennusten ja kiinteistöjen vakuutusmäärä.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on lausunut 16.2.2015 päivätyssä vastineessaan, että K Oy:n vakuutukset olivat siirtyneet vakuutusyhtiöön 1.7.2003. Tuossa vaiheessa L ei toiminut meklarina, vaan hän oli vakuutusyhtiön työntekijä. 19.1.2004 jälkeen L oli hoitanut K Oy:n asioita vakuutusmeklarina ja L Oy:n kautta vasta 1.1.2005 alkaen. Nyt kysymyksessä oleva L Oy:n vastuuvakuutus oli alkanut 14.9.2005. Kiinteistön jääminen alivakuutetuksi oli tapahtunut joko vuonna 2003 tai sen jälkeen viimeistään 1.1.2005.

Vuoden 2003 osalta kysymys ei ollut L:n huolimattomuudesta meklarina, koska silloin hän oli vakuutusyhtiön työntekijä. L Oy:n aloittaessa K Oy:n meklarina 1.1.2005 vastuuvakuutus ei vielä ollut voimassa. Kun vaatimus perustui siihen, että vakuutusten siirron yhteydessä olisi toimittu virheellisesti tai rakennuksen arvo olisi pitänyt tarkistaa meklaritoimintaa aloittaessa, oli vastuuvakuutus alkanut vasta 14.9.2005, joten se ei ollut kumpanakaan ajankohtana voimassa. Tämän vuoksi vahinkoa ei voitaisi korvata meklarin vastuuvakuutuksesta.

Mikäli lautakunta vastoin vakuutusyhtiön näkemystä katsoisi, että kysymys oli L:n toiminnasta meklarina ja toimet oli tehty vakuutuksen voimassaoloaikana, vakuutusyhtiö on lausunut, ettei meklarisopimus sisältänyt mitään omaisuuden arviointiin liittynyttä, joten arviointi ei kuulunut meklarin toimeksiantoon. K Oy:n omistaja R.K. oli aina vakuuttanut lämpökeskuksen vakuutusmäärän olleen oikein. Vakuutus oli alun perin tehty toiseen vakuutusyhtiöön siitä summasta, minkä laitos rakennettaessa oli maksanut. Vakuutus on ollut sidottuna rakennuskustannusindeksiin, joten vakuutusmäärä oli noussut asianmukaisesti rakennuskustannusten kustannustason noustessa.

Kun vakuutus oli vuonna 2003 siirretty nykyiseen vakuutusyhtiöön, R.K. oli sanonut vakuutusmäärän olevan oikean, eikä sitä tuolloin muutettu. Vuositarkastuksia oli tehty vuosittain, missä yhteyksissä oli aina todettu, että K Oy:n vakuutuksiin ei tehdä muutoksia, koska vakuutusmäärät olivat oikeat ja koska rakennukselle ei ollut tehty mitään muutoksia sen rakentamisen jälkeen.

Lisävastineessaan 17.4.2015 vakuutusyhtiö on lausunut, että mikäli vaatimuksen todettaisiin kohdistuvan aikaan, jolloin L Oy:n vastuuvakuutus oli voimassa, niin meklarin toimintaan ei ylipäätään kuulunut rakennusten arvon tekninen arviointi. Se ei ollut meklaritoimintaa, vaan se tuli vakuuttaa erikseen teknisenä konsultointina. Tässä tapauksessa meklarisopimus ei sisältänyt edes L Oy:n internetsivuillaan mainostamaa vakuutusmääräarviointia. Vakuutusmääräarviointi oli vakuutusten analysointia. Näin ollen mikään arviointi ei nyt ollut kuulunut meklarin toimeksiantoon, vaan se olisi tullut erikseen mainita sopimuksessa ja valtakirjassa. Nyt valtakirjassa oli selkeästi todettu, että vakuutusten analysointi ja vakuutussuunnitelmien tekeminen ei kuulunut valtuutukseen, joka sisälsi vain vakuutusasioiden hoidon, tarjousten pyytämisen, vakuutussopimusten solmimisen, muuttamisen ja irtisanomisen. Vakuutussopimusten muuttaminen sinänsä tarkoitti vain sitä, että meklarilla oli oikeus tehdä asiakkaan kanssa sovitut muutokset vakuutuksiin, eikä se merkinnyt vakuutusten oma-aloitteista muuttamista.

Vakuutusedustuksesta annetun lain 24 §:n mukaan vakuutusmeklarin on suoritettava tehtävänsä ammattitaitoisesti ja huolellisesti sekä kaikessa toiminnassaan noudatettava hyvää vakuutusmeklaritapaa. Erityisesti vakuutusmeklarin on toimeksiantosopimuksen mukaisessa laajuudessa selvitettävä asiakkaansa vakuutusturvan tarve ja tämän pohjalta tehtävä ehdotuksensa vakuutustarpeen kattamiseksi asiakkaan etujen vaatimalla tavalla.

Rakennusten arvonmäärittely ei kuulunut meklarin toimenkuvaan. Vakuutusvalvonta (oikeastaan Finanssivalvonta) ei edellyttänyt teknillistä osaamista myöntämissään meklariluvissa vakuutusten välittämistä varten, mikä osoitti, ettei meklaritoimintaan kuulunut mitään arviointia. L Oy:llä oli oikeus välittää henkilö- ja vahinkovakuutuksia. Vakuutusmääräarviointi ei sisältänyt teknistä arviointia, johon meklarilla ei ollut, ei voinut olla, eikä tarvinnut olla asiantuntemusta. Asiantuntemus omistamiensa kiinteistöjen arvoista oli asiakkaalla itsellään. Vakuutusvalvonta ei edes myöntänyt lupaa teknisten arvioiden tekemiseen.

Vakuutusyhtiön mukaan vakuutuksenottaja päätti normaalisti aina rakennuksen arvoon perustuvan vakuutusmäärän. Jos vakuutuksenottaja pyysi arviota rakennuksen arvosta, se pyydettiin vakuutuksen myöntävän vakuutusyhtiön riskipäälliköltä tai ulkopuoliselta asiantuntijalta. Sitä ei tehnyt meklari itse. Toinen käytäntö oli, että kiinnityksen haltija (pankki) pyysi vakuutusyhtiöltä arvion tai teetti sen ulkopuolisella arvioitsijalla. Meklari vain välitti pyynnön ja arvion vakuutusyhtiölle. Samoin toimi vakuutusyhtiöiden myyntihenkilökunta.

L:n ei ollut tarpeen oma-aloitteisesti puuttua vakuutusmääriin. L oli lisäselvityksissä vakuuttanut, että kaikki vakuutuksia koskevat tiedot olivat tulleet K Oy:ltä. K Oy:lle oli tehty vuositarkastus joka vuosi. Vuositarkastuksissa vakuutusmäärät oli aina käyty yksityiskohtaisesti läpi ja vakuutuksiin oli tehty muutoksia säännönmukaisesti. L oli kertonut omistaja R.K:n aina vakuuttaneen rakennuksen vakuutusmäärän olleen oikein, ja tämäkin asia oli käyty läpi vuositarkastuksissa.

Vakuutusyhtiö on 8.6.2015 lautakunnalle ja K Oy:n asiamiehelle lähettämässään sähköpostissa lausunut vielä, ettei pelkästään se seikka, että palvelua mainostettiin internetsivuilla, tarkoittanut, että palvelusta oli sovittu, ellei siitä ollut osapuolten sopimuksessa mitään mainintaa. Nyt sopimus oli koskenut vain vakuutusten välittämistä eikä mistään erillistoimeksiannosta ollut sovittu. Väite tehtävienjaosta eri omaisuuserien arvon määrittämisessä ei perustunut näyttöön. Tältä osin L oli erikseen kysyttäessä ilmoittanut, ettei tehtäväjaosta ollut sovittu eikä niin ollut koskaan toimittu. Meklarisopimuskaan ei pitänyt tällaista jakoa sisällään. Vuositarkastuksissa rakennusten arvoja oli myös laskettu, joten kaikki oli hoidettu asianmukaisesti meklarin taholta. Ei pitänyt paikkaansa, että vain vaihto- ja käyttöomaisuus olisi käyty läpi.

Vakuutuksenottajan kuuleminen

Lautakunta on varannut L Oy:lle tilaisuuden esittää oma kannanottonsa asiasta. Lautakunnalle 6.5.2015 toimittamassaan lausumassa L Oy:n edustaja L on kertonut, että L Oy:llä oli oikeus välittää henkilö - ja vahinkovakuutuksia, ei teknisiä arvioita. Rakennusten arvion teki vakuutuksen antanut vakuutusyhtiö tai kiinnityksen haltija, mikäli oli epäilyä alivakuutuksesta. Vakuutusmäärät olivat tarkalleen vakuutuksenottajan haluamat.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse siitä, oliko K Oy:n vakuutusmeklarina toimineen L Oy:n tehtäviin kuulunut huolehtia K Oy:n omistamien rakennusten vakuutusmäärien ajantasaisuudesta, ja oliko L Oy ja edelleen L Oy:lle vastuuvakuutuksen myöntänyt vakuutusyhtiö siten korvausvastuussa siitä vahingosta, joka K Oy:lle oli aiheutunut alivakuutetuksi paljastuneen teollisuusrakennuksen vahingoittumisesta maaliskuussa 2010 sattuneessa tulipalossa.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Kysymyksessä olevaan vakuutusmeklarin vastuuvakuutukseen sovellettavien 1.9.2005 alkaen voimassa olleiden vakuutusehtojen kohdan 215.1 mukaan vakuutusturva korvaa vakuutuksenvälitystoiminnassa toiselle aiheutuneen taloudellisen vahingon, josta vakuutuksenottaja on vakuutusedustuksesta annetun lain mukaan korvausvastuussa ja joka on syntynyt vakuutuskauden aikana tapahtuneen teon tai laiminlyönnin seurauksena ja vahinkoa koskeva kirjallinen korvausvaatimus on esitetty vakuutuksenottajalle vakuutuksen voimassaoloaikana tai viimeistään 36 kuukauden kuluessa vakuutuksen päättymisestä. Vakuutusturva koskee vakuutusedustuksesta annetussa laissa tarkoitettua vakuutusedustajarekisteriin merkityn vakuutusmeklarin harjoittamaa toimintaa.

Vakuutusedustuksesta annetun lain (570/2005) 23 §:n 1 momentin mukaan toimeksiantosopimus on tehtävä kirjallisesti kahtena kappaleena, joista toinen jää toimeksiantajalle ja toinen vakuutusmeklarille. Vakuutusmeklari ei voi vedota sopimusehtoon, jota ei ole merkitty toimeksiantosopimukseen tai josta ei ole muutoin kirjallisesti sovittu. 23 §:n 2 momentin mukaan toimeksiantosopimuksesta on käytävä ilmi toimeksiannon sisältö, sopimuksen voimassaoloaika, asiakkaan vakuutusmeklarille maksaman palkkion määräytymisperusteet ja, jos mahdollista, palkkion määrä.

Vakuutusedustuksesta annetun lain 24 §:n mukaan vakuutusmeklarin on suoritettava tehtävänsä ammattitaitoisesti ja huolellisesti sekä kaikessa toiminnassaan noudatettava hyvää vakuutusmeklaritapaa. Erityisesti vakuutusmeklarin on toimeksiantosopimuksen mukaisessa laajuudessa selvitettävä asiakkaansa vakuutusturvan tarve ja tämän pohjalta tehtävä ehdotuksensa vakuutustarpeen kattamiseksi asiakkaan etujen vaatimalla tavalla.

Vakuutusedustuksesta annetun lain 40 §:n 1 momentin mukaan vakuutusmeklari on velvollinen korvaamaan vahingon, joka hänen tämän lain tai toimeksiantosopimuksen vastaisesta menettelystään aiheutuu asiakkaalle tai muulle, jonka oikeutta toimeksianto tai vakuutus koskee. Vakuutusmeklari vapautuu kuitenkin vastuusta, jos hän osoittaa toimineensa ammattitaitoisesti ja huolellisesti. 40 §:n 3 momentin mukaan vakuutusmeklarin korvausvastuusta on muutoin voimassa, mitä vahingonkorvauslaissa (412/1974) säädetään.

Asian arviointi

Asiassa ei ole erimielisyyttä siitä, että K Oy:n palovahingossa maaliskuussa 2010 vahingoittunut teollisuusrakennus oli alivakuutettu. Alivakuutuksen vuoksi vakuutusyhtiö on korvannut vahinkovakuutuksesta vain 65 prosentin osuuden arvioidusta vahingon määrästä.

Lautakunta toteaa, että nyt kysymyksessä oleva vakuutusyhtiön L Oy:lle myöntämä vakuutusmeklarin vastuuvakuutus on tullut voimaan 14.9.2005. Vakuutukseen sovellettavien vakuutusehtojen mukaan vakuutuksesta korvataan vain sellainen vakuutuksenottajan aiheuttama taloudellinen vahinko, joka on syntynyt vakuutuskauden aikana tapahtuneen teon tai laiminlyönnin seurauksena. Näin ollen K Oy:n väittämillä L:n tai L Oy:n mahdollisilla laiminlyönneillä K Oy:n vakuutusten siirtämisessä vakuutusyhtiöstä toiseen vuonna 2003 tai vakuutusmeklaripalveluista 1.1.2005 lukien voimassa ollutta toimeksiantosopimusta solmittaessa ei ole merkitystä arvioitaessa nyt käsiteltävää vakuutusyhtiön korvausvelvollisuutta L Oy:n vastuuvakuutuksen nojalla. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, ettei asiassa ole tarpeen enemmälti lausua L:n ja L Oy:n menettelystä 14.9.2005 edeltäneeltä ajalta.

Sitä vastoin 14.9.2005 alkaen L Oy:n toiminta K Oy:n vakuutusasioiden hoitamisessa on kuulunut kysymyksessä olevan vakuutusmeklarin vastuuvakuutuksen piiriin. Tältä osin asiassa on ensinnäkin ratkaisevaa, oliko L Oy:n ja K Oy:n välillä sovittu siitä, että kysymyksessä oleva meklarisopimus kattoi myös K Oy:n omistaman ja sittemmin vahingoittuneen teollisuusrakennuksen arvon määrittämisen ja vakuutusmäärän riittävyyden tarkastamisen.

Asiakirjojen perusteella arvioiden L Oy:n ja K Oy:n välillä ei ollut tehty varsinaista toimeksiantosopimusta meklaripalvelujen sisällöstä, vaan L Oy:n hoidettavaksi tulleiden tehtävien määrittely on sisältynyt K Oy:n edustajan allekirjoittamaan meklarivaltakirjaan. Valtakirjan mukaan valtuutuksen sisältönä oli: ”Vakuutusasioiden jatkuva hoito, mukaan lukien tarjousten pyytäminen sekä vakuutussopimusten solmiminen, muuttaminen ja irtisanominen.”

Lautakunta toteaa, että vastuu omaisuuden arvon oikeasta ilmoittamisesta vakuutussopimusta varten kuuluu lähtökohtaisesti omaisuuden omistajalle. Tässä asiassa valtakirjasta sen paremmin kuin muustakaan asian osapuolten lautakunnalle toimittamasta asiakirjaselvityksestä ei ilmene, että K Oy:n ja L Oy:n välillä olisi sovittu siitä, että K Oy:n omaisuuden arvon arvioiminen oli kuulunut L Oy:n tehtäviin tai että se olisi tullut myöhemmin sopimuksen teon jälkeen L Oy:n vastuulle. Pelkästään se K Oy:n esittämä seikka, että L Oy oli internetsivuillaan ilmoittanut tarjoamiinsa vakuuttamispalveluihin sisältyvän muun muassa vakuutusmääräarviointeja, ei osoita, että sanotusta palvelusta olisi yhtiöiden kesken tässä tapauksessa sovittu.

Siltä osin kuin asiassa on kyse L Oy:n velvollisuuksista vakuutustietojen ja vakuutusturvan tason vuosittaisessa tarkistamisessa, lautakunta on kiinnittänyt huomiota siihen, että jo aiemmin K Oy:n vakuutusasioita hoitaneelle L:lle oli hänen kertomuksensa mukaan ilmoitettu toisen K Oy:n osakkaista aikoinaan hoitaneen puheena olevan teollisuusrakennuksen asianmukaisen vakuuttamisen sen rakentamiskustannuksia vastanneesta määrästä, mitä K Oy ei ole kiistänyt. Asianosaisten kertomuksista ilmenee myös, että K Oy:n vakuutusturva oli käyty L Oy:n toimeksiantosopimuksen voimassa ollessa vuosittain läpi ja että rakennuksen vakuutus oli ollut sidottuna rakennuskustannusindeksiin. K Oy ei ole väittänytkään, että rakennukseen olisi tänä aikana tehty sen arvoa korottaneita muutoksia.

Sanotuista syistä lautakunta katsoo, ettei asiassa ole tullut ilmi seikkoja, joiden perusteella puheena olevan K Oy:n teollisuusrakennuksen alivakuuttaminen olisi ollut L Oy:n käytettävissä olleiden tietojen perusteella niin ilmeistä, että L Oy:n olisi tullut ilman K Oy:n erillistä toimeksiantoakin kiinnittää K Oy:n huomiota siihen, oliko rakennuksen arvo vakuutussopimuksessa oikein huomioitu. Tämän vuoksi L Oy ei ole vastuussa rakennuksen alivakuuttamisen seurauksista eikä vakuutusyhtiöllä samasta syystä ole korvausvelvollisuutta L Oy:n vakuutusmek­larin vastuuvakuutuksen perusteella.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön päätöstä asianmukaisena.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Raulos

Sihteeri Isokoski

Jäsenet:

Löppönen

Makkula

Nyyssölä

Pesonen

Sarpakunnas