Tutkintailmoituksen mukaan vakuutuksen kohteena olevaan BMW 730i –henkilöautoon (vm. 1989) murtauduttiin 12.-13.11.2006 vasemmanpuoleisen etuoven lukko rikkomalla. Auto oli yritetty anastaa rikkomalla virtalukko. Autosta vietiin mp3-soitin, kiikarit ja avainnippu. Tutkintailmoituksen mukaan auton vasemmanpuoleinen etuistuin ja autossa olleen lastenistuimet oli viilletty rikki ja tuulilasi rikottu.

 

Vauriot tarkastaneen vahinkotarkastajan mukaan auton tuulilasi oli jo aiemmin rikki. Lasin alalaidassa oli halkeama ja lasin välissä oli ilmaa; tällaisen kehittyminen vie pitkän aikaa, joten kyseessä on todella vanha vaurio. Lasin yläosassa taas on tämän varkaustapahtuman yhteydessä syntynyt sisäpuolelta tehty vaurio.

 

Vahinkotarkastajan mukaan autossa oli lasten turvaistuinta ja korotusistuinta viilletty, mutta molemmat istuimet olivat jo ennestään rikkinäisiä. Kuljettajan istuinta oli korjattu jo aikaisemmin ompelemalla mustalla langalla.

 

Vakuutusyhtiö korvasi varkausvakuutuksesta lukituksen kärsimän vahingon ja soitinlaitteen anastuksen, minkä lisäksi tuulilasin osalta maksettiin lausunnonpyytäjän kanssa sovittu osakorvaus. Korvauspäätöksen mukaan autolla ei ole ollut vahinkopäivänä voimassa olevaa ilkivaltavakuutusta minkä vuoksi istuinten vaurioita ei korvattu.

 

 

Vakuutusyhtiön tulee korvata etuistuimen ja lasten istuinten vauriot.

 

Auton etuistuin oli autoa ostettaessa elokuussa 2006 ehjä. Tästä on lähetetty vahinkotarkastajalle valokuva. Etu­istuimen osalta vahinkotarkastaja on puhelimitse kertonut, ettei istuinta ole viillelty veitsellä. Suoranaista ilkivaltaa ei siten ole tehty vaan etuistuinkin on vaurioitunut varkauden ja luvattoman käyttöönoton yrityksen yhteydessä.

 

Lausunnonpyytäjä katsoo lisäksi vakuutusyhtiön edustajan antaneen puutteellista tietoa varkausvakuutuksen laajuudesta ja siitä, mitä varkausvakuutus ei korvaa. Ilkivaltavakuutusta tarjottiin vain siinä yhteydessä jos autoon tehtäisiin ulkopuolista ilkivaltaa eikä sitä tuotu esille, että ilkivaltavakuutus tarvitaan jos auton sisätiloja vaurioitetaan murron yhteydessä. Lausunnonpyytäjälle tarjotussa vakuutuksessa on kerrottu varkausvakuutuksen kattavan vakuutuskohteelle aiheutuneen esinevahingon, jos syynä on ollut varkaus, käyttövarkaus, ajoneuvon luvaton käyttö tai näiden yritys. Samalla on kerrottu lastenistuinten kuuluvan auton kiinteisiin varusteisiin. Saamiensa tietojen vuoksi lausunnonpyytäjä on käsittänyt varkausvakuutuksen kattavuuden laajemmaksi kuin mitä se vakuutuksen vakioehtojen mukaan on.

 

 

Tutkintailmoituksessa on kolme rikosnimikettä: autoon tunkeutumisen ja mm. soitinlaitteen anastamisen osalta nimikkeinä on 1) varkaus ja 2) moottorikulkuneuvon käyttövarkauden yritys. Tämän lisäksi tutkintailmoitukseen on kirjattu, että auton vasemmanpuoleinen istuin, autossa ollut lastenistuin ja koroketuoli on viilletty rikki ja tuulilasi on rikottu sisältäpäin. Näiltä osin nimikkeenä on 3) vahingonteko.

 

Varkausvakuutuksesta korvataan suoranaiset esinevahingot, jotka ovat syntyneet varkaudesta, käyttövarkaudesta, ajoneuvon luvattomasta käytöstä tai näiden yrityksestä. Lausuntopyynnön mukaan vakuutusyhtiön edustaja on kertonut asiasta juuri näin, eli tiedonantovirhettä ei ole tapahtunut. Varkausvakuutuksen perusteella on korvattu tutkintailmoituksen rikosnimikkeiden 1) ja 2) tarkoittamat vauriot.

 

Varkausvakuutus on suppeampi kuin lisäturvana ostettava yhdistetty varkaus- ja ilkivaltavakuutus tai laaja autovakuutus. Ilkivaltavakuutus tarjotaan erillisenä tahallisten vahingontekojen varalle. Pelkkä varkausvakuutus on vastaavasti hinnaltaan edullisempi. Anastusrikos auton sisätiloista ei toteutuakseen edellytä muuta väkivaltaa autolle kuin esim. oven murtamisen tai ikkunan rikkomisen. Jos autoa tämän lisäksi vaurioitetaan tahallisesti muuten kuin anastus- tai käyttöönottotarkoituksessa, tällaisten vaurioiden korvattavuus edellyttää ilkivaltavakuutusta. Lastenistuinten kuuluminen kiinteään sisustukseen ei muuta asiaa.

 

Vahinkotarkastajan mukaan etuistuinta oli jo aiemmin korjailtu mustalla langalla, ja istuin on siis ollut jo valmiiksi rikki. Lastenistuimia on viilletty vahinkotapahtuman yhteydessä vahingoittamistarkoituksessa. Yhtiö katsoo, etteivät nämä vauriot johdu siitä, että istuimia olisi yritetty anastaa, vaan istuimille aiheutettujen lisävaurioiden osalta kyse on tahallisesta vahingonteosta.

 

Yhteenvetona vakuutusyhtiö katsoo korvanneensa varkausvakuutuksen perusteella korvattavaksi tulevan osuuden auton kärsimistä vaurioista, ja muulta osin korvattavuus edellyttäisi ilkivaltavakuutusta.

 

 

Vakuutuslautakunta pyysi vakuutusyhtiöltä selvitystä vakuutuksen myyntitapahtumasta ja siitä, mitä tietoja vakuutuksenottajalle tuolloin annettiin.

 

 

Selvityksessään vakuutusyhtiö kertoo, että lausunnonpyytäjä on tehnyt vakuutuksen katsastusasemalla. Vakuutukset voidaan tehdä katsastusasemilla ajoneuvon rekisteröinnin yhteydessä, jos asiakas ei ole jo saanut liikennevakuutuksen voimassaolosta kertovaa todistemerkkiä. Katsastusasemille on toimitettu alan yleisen käytännön mukaisesti ajoneuvovakuutusten tuote­selosteita. Katsastusasemilta vakuutushakemus välittyy yleensä sähköisesti vakuutusyhtiöön. Jos hakemukseen merkittyjen vakuutusten myöntämiselle ei ole estettä, vakuutukset myönnetään ja asiakkaalle postitetaan vakuutuskirja, lasku ja ehdot. Myös nyt kyseessä oleva vakuutushakemus on saapunut vakuutusyhtiöön tällä tavoin sähköisesti.

 

 

Sähköpostiviestissään katsastusaseman edustaja, joka palveli lausunnonpyytäjää vakuutusta haettaessa 28.8.2006, kertoo ettei kyseinen asiakas ole jäänyt hänelle mieleen eikä hän muista tapahtunutta. Normaalisti hän kysyy asiakkaalta, kuinka monessa erässä tämä haluaa maksaa liikennevakuutuksen, tuleeko vapaaehtoisia vakuutuksia ja jos tulee niin kuinka monessa erässä vakuutus tulee maksuun; lisäksi hän kysyy onko asiakkaalla siirtyviä bonuksia.

 

Asiakkaalle mukaan hän antaa otteiden lisäksi kopion vakuutushakemuksesta sekä kopion vakuutusedustajalain edellyttämistä tiedoista asiamiestoiminnasta. Yleensä asiakkaalle jaetaan myös vakuutusesite, mutta katsastus­aseman edustajan muistikuvan mukaan heillä ei 28.8.2006 ollut jaossa nyt kyseessä olevan vakuutusyhtiön päivitettyjä tuoteselosteita.

 

Ilkivaltavakuutus on alalla tyypillinen autovakuutuksen yhteydessä myytävä suppeampiin autovakuutuksiin nähden lisäturvaa tarjoava vakuutustuote. Ilkivalta on tahallista toisen omaisuuden vahingoittamista. Lausunnonpyytäjän auto on yritetty anastaa ja varkausvakuutus korvaa vain ne vauriot, jotka anastus tai sen yritys on aiheuttanut.

 

Myyntitapahtumasta saatu selvitys jättää epäselväksi onko lausunnonpyytäjä saanut tuoteselosteen tehdessään vakuutushakemuksen katsastuskonttorilla. Ilkivaltavakuutuksen tuoteselosteessa ilkivaltavakuutusta kuvaillaan seuraavasti: "Ilkivaltavakuutuksesta korvataan tahallisesta vahingonteosta autolle aiheutuneet vauriot siltä osin, kuin niitä ei korvata varkausvakuutuksesta." Lausunnonpyytäjä kertoo lisäkirjelmässään tulleensa myyntitilanteessa informoiduksi ilkivaltavakuutuksen tarpeellisuudesta tilanteessa, jossa "autooni tehtäisiin ulkopuolista ilkivaltaa". Vakuutusyhtiö katsoo, että sana "ulkopuolista" viittaa varkausvakuutuksen korvauspiirin ulkopuoliseen tapahtumaan.

 

Vakuutusyhtiö painottaa korvanneensa kaikki ne vauriot, jotka ovat syntyneet käyttövarkauden yrityksen yhteydessä. Loput vauriot vahinkotarkastaja ja viranomaiset ovat arvioineet vahingonteoksi. Yhtiö katsoo, ettei lastenistuimille tai valmiiksi rikkinäisille etuistuimille aiheutettua lisävahinkoa tule korvata varkausvakuutuksesta, minkä lisäksi lausunnonpyytäjä on saanut oikean informaation ilkivaltavakuutuksen tarkoituksesta.

 

 

Vakuutussopimuslain 5 §:n mukaan ennen vakuutussopimuksen päättämistä vakuutuksenantajan on annettava vakuutuksen hakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot, kuten tietoja vakuutusmuodoistaan, vakuutusmaksuistaan ja vakuutusehdoistaan. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin.

 

Tietoja ei tarvitse antaa, jos vakuutuksen hakija ei halua tietoja tai niiden antaminen tuottaisi kohtuutonta hankaluutta.

 

Lain 9 §:n mukaan jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.

 

Mitä 1 momentissa säädetään, on vastaavasti voimassa, jos vakuutuksesta sen voimassaoloaikana on annettu puutteellisia, virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, joiden voidaan katsoa vaikuttaneen vakuutuksenottajan menettelyyn. Tämä ei kuitenkaan koske tietoja, jotka vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen antanut tulevasta korvauksesta.

 

Tapaukseen sovellettavien autovakuutusehtojen kohdan 4.7.1 (varkausvakuutus) mukaan varkausvakuutuksesta korvataan vakuutuksen kohteen menettämisestä tai vaurioitumisesta aiheutunut esinevahinko, jos syynä on ollut varkaus, moottorikulkuneuvon käyttövarkaus, ajoneuvon luvaton käyttö tai näiden yritys ja teon kohde on ollut lukittuna tai lukitussa säilytyssuojassa.

 

Ehtojen kohdan 4.4.1 (ilkivaltavakuutus) mukaan ilkivaltavakuutuksesta korvataan vakuutuksen kohteelle tahallisesta vahingonteosta aiheutunut esinevahinko. Tahallisella teolla tarkoitetaan, että teon tekijän nimenomaisena tarkoituksena on ollut vahingoittaa vakuutuksen kohdetta.

 

Selvityksen mukaan lausunnonpyytäjän auto oli yritetty ottaa luvatta käyttöön rikkomalla sen virtalukkoa ja muovisuojia, ja soitinlaitteiden ym. anastamisen lisäksi tekijä oli selvityksen mukaan rikkonut tuulilasia ja vaurioittanut auton istuimia. Asiassa on ristiriitaista selvitystä etuistuimen kärsimien vaurioiden täsmällisestä laadusta. Lasten istuimia oli viillelty.

 

Ilkivaltavakuutusta autolla ei ollut, ja syntyneitä vaurioita on korvattu varkausvakuutuksen perusteella. Käsillä olevassa tapauksessa riitaa on enää siitä, tuleeko lausunnonpyytäjän auton etuistuimen ja lasten istuinten vaurioituminen korvata varkausvakuutuksen perusteella.

 

Lautakunnan käsityksen mukaan ajoneuvon istuinten vaurioituminen ja etenkään lasten istuinten vaurioituminen viiltelemällä ei ole johtunut auton luvattoman käyttöönoton yrityksestä tai siitä, että istuimia olisi yritetty varastaa. Tämän vuoksi istuinten vaurioituminen ei vakuutuksen vakioehtojen mukaan tule korvattavaksi varkausvakuutuksen perusteella.

 

Vakuutuksen vakioehtojen tulkintaa merkittävämpänä kysymyksenä Vakuutuslautakunta pitää tässä tapauksessa sitä, onko lausunnonpyytäjälle vakuutuksen myyntitilanteessa annettu vakuutussopimuslain 5 §:n mukaiset tiedot vakuutuksesta. Vakuutusyhtiöllä on näyttötaakka siitä, että riittävät ja tarpeelliset tiedot on annettu.

 

Lausunnonpyytäjä on lausuntopyynnössään kertonut vakuutusyhtiön edustajan antamien tietojen pohjalta jääneensä siihen käsitykseen, että ilkivaltavakuutus olisi tarpeen vain jos autoon tehdään ulkopuolista ilkivaltaa. Hänen mukaansa missään vaiheessa ei tullut esille, että ilkivaltavakuutus olisi tarpeen myös jos anastusrikoksen yhteydessä autoa vaurioitetaan sisätiloista. Tämän Vakuutuslautakunta tulkitsee tarkoittavan sitä, että lausunnonpyytäjä on mieltänyt varkausvakuutuksen korvaavan sen vahingon, minkä varas autolle aiheuttaa sinne tunkeuduttuaan, ja että ilkivaltavakuutus olisi tarpeen esim. jos auton peltejä potkitaan, renkaita puhkotaan, sivupeilejä tai ikkunoita rikotaan tai auton ulko-osille tehdään muuta vastaavaa vahinkoa. Lausunnonpyytäjä on siis saanut väärän käsityksen varkaus- ja ilkivaltavakuutuksen keskinäisestä suhteesta. Olennaista on sen ratkaiseminen, onko tämä väärä käsitys ollut vakuutussopimuslain 9 §:n tarkoittamalla tavalla aiheellinen.

Asiassa jää epäselväksi, mitä tietoja vakuutuksenottajaa palvellut katsastus­aseman edustaja vakuutuksesta antoi hakemusta tehtäessä. Vakuutuslautakunta katsoo katsastusaseman edustajan kertomuksen perusteella jäävän näyttämättä, että lausunnonpyytäjälle olisi annettu vakuutuksesta ajantasainen tuoteseloste. Katsastusaseman edustajan myyntimallistaan antaman selvityksen perusteella on todennäköistä, ettei lausunnonpyytäjälle suullisestikaan ole vakuutusta haettaessa annettu kovin yksityiskohtaista selontekoa vakuutuksen sisällöstä ja vakuutuksen eri osien käytännön merkityksestä.

 

Myyntitapahtumasta olevan selvityksen perusteella Vakuutuslautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiö ole voinut näyttää, että lausunnonpyytäjälle olisi vakuutusta haettaessa annettu vakuutuksen ajantasainen tuoteseloste tai sitä vastaavat tiedot suullisesti. Selvityksestä ei ilmene, että lausunnonpyytäjä olisi saanut tarjolla olevista vakuutuksista tai varkaus- ja ilkivaltavakuutuksen keskinäisestä suhteesta muuta kuin hyvin yleisen tason tietoja. Tällaisessa tilanteessa varkausvakuutuksesta korvattavaksi tulevia kustannuksia tulee lautakunnan tulkinnan mukaan arvioida siitä lähtökohdasta, mihin käsitykseen ns. tavallinen vakuutuksen hakija on perustellusti voinut päätyä hyvin yleisten tuotetietojen pohjalta tai mitä tällainen hen­kilö yleensä voi perustellusti odottaa autolle otettavan varkausvakuutuksen korvaavan. Vakuutuslautakunnan käsityksen mukaan ilman tarkkaa tuotetietoa ns. tavallisen vakuu­tuksenottajan on luonnollista ja perusteltua olettaa, että jos autoon tunkeudutaan anastamistarkoituksessa ja sieltä viedään irtainta, varkaan toiminnasta aiheutuneet sisätilojen vauriot tulevat korvattavaksi varkausvakuutuksen perusteella.

 

Yhteenvetona Vakuutuslautakunta katsoo, että koska vakuutusyhtiö ei ole voinut näyttää täyttäneensä tiedonantovelvollisuuttaan vakuutusta haettaessa, lausunnonpyytäjän ottama varkausvakuutus on vakuutussopimuslain 9 §:n perusteella voimassa tässä tapauksessa sen sisältöisenä, että siitä tulee korvata myös auton istuinten vaurioituminen. Koska istuimet selvityksen mukaan olivat jo entuudestaan vaurioituneita, lautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö maksaa istuinten vaurioista 200 euron suuruisen kertakorvauksen.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Taipale ja jäsenet Laapotti, Sario, Vaitomaa ja Uimonen. Sihteerinä toimi Raulos.