Vakuutuksenottajan vuosimallia 2005 olevan Volvo V70 –merkkisen henkilöauton tuulilasi rikkoutui 1.8.2006. Vahinkotarkastaja arvioi tuulilasin korjauskustannuksiksi 684 euroa 12.9.2006 päivätyssä korjauskustannuslaskelmassaan. Vakuutuksenottaja vaati, että autoon tulisi laittaa merkkiliikkeen asentama tuulilasi.

 

 

Vakuutusyhtiö ilmoitti, että se korvaisi korjauslaskun korjauskustannuslaskelman mukaisesti. Vakuutusyhtiö vetosi päätöksessään siihen, että korjaamo oli tietoinen korjauskustannuslaskelmassa ilmoitetusta vahingon määrästä, ja korjauskustannuslaskelman mukaan asiakas vastaa ylimääräisestä summasta, jos laskutuslupaa vakuutusyhtiöltä ei ole saatu. Vakuutusyhtiö viittasi myös kuluttajaviraston ja Autoalan keskusliiton korjausehtosopimukseen (autoalan kuluttajaneuvottelukunnan korjausehtojen soveltaminen vakuutusyhtiön töissä).

 

 

Vakuutuksenottaja toteaa, että ns. aune-ehtojen 5 –kohdassa on todettu, että auton takuun tai koritakuun aikaisessa korjauksessa käytetään poikkeuksia lukuun ottamatta uusia alkuperäisosia, ja jos korjauksessa käytetään muita kuin uusia alkuperäisosia, vakuutusyhtiön edustaja sopii asiasta korjaamon ja autonomistajan tai haltijan kanssa. Vakuutusyhtiö ei ole kuitenkaan ottanut yhteyttä sen paremmin omistajaan kuin haltijaankaan. Vahinkotarkastaja oli ilmoittanut korjausliikkeelle, että korjauksessa tulee käyttää tarvikeosaa. Korjausliikkeen edustajan soitettua hänelle asiasta, tälle ilmoitettiin, että korjaus tulisi tehdä alkuperäisosilla takuuajan ollessa voimassa.

 

Vakuutusyhtiö ei ole päätöksessään perustellut, miksi se on poikennut ns. aune-ehdoista. Jos takuuaikaisessa autossa on muita kuin alkuperäisosia, se kiistatta alentaa auton arvoa.

 

 

Kaskovakuutusehtojen mukaan vakuutuksesta korvataan välttämättömät ja tarpeelliset korjauskustannukset. Vakuutussopimuksen sisältö määräytyy vakuutusehtojen mukaisesti. Yleiset sopimusehdot eivät mene erityisten sopimusehtojen sanamuodon ylitse. Asiakas voi valita käyttämänsä korjaamon sekä haluamansa työsuorituksen, mutta se ei kuitenkaan lisää vakuutusyhtiön vastuuta yli vakuutussopimuksen. Vakuutusyhtiö maksaa korvausmäärän, jolla lasi vaihdetaan tarkoituksenmukaisesti, mutta kuitenkin laadukkaasti ja luotettavasti. Tuulilasin vaihto muualla kuin merkkiliikkeessä ei vaikuta yleensä auton voimassa olevaan takuuseen. Koko auton takuuta takuun antaja ei voi tuulilasin muualla tehdyn vaihdon vuoksi lopettaa, varsinkaan jos autossa ei ole laadun osalta huomautettavaa. Merkkiliikkeiden hinnoittelu on 2 – 3 kertaa kalliimpaa kuin lasiliikkeiden hinnoittelu, vaikka työ ja varaosat ovat samat. Vahingonkärsineellä on velvollisuus rajoittaa vahinkoa. Hän ei voi valita kalleinta vaihtoehtoa vain sen perusteella, että hänellä on vakuutus, joka korvaa vahingon.

 

Tuulilasit valmistetaan usein samassa tehtaassa. Valmiiseen lasiin laitetaan vain eri merkkiorganisaation leima ja lähetetään näiden varastoon. Arviot tarviketuulilasin vaikutuksesta auton hintaan ovat täysin spekulatiivisia. Muutoksenhakija ei ole näyttänyt, että auton tuulilasi olisi vaihdettu huonosti tai että hänen autostaan puuttuisi takuu tai että tuulilasin vaihtaja ei olisi antanut työlle ja lasille takuuta.

 

 

Kaskovakuutuksen ehtojen 4.10 –kohdan mukaan esinevakuutuksesta korvataan vakuutustapahtumasta aiheutunut suoranainen esinevahinko.

 

Vakuutusehtojen 4.10.2 –kohdan mukaan vahingon määrä on ajoneuvon korjauskustannukset, jos sen korjaaminen näiden vakuutusehtojen mukaisesti on kannattavaa.

 

Vakuutusehtojen 4.10.3.1 –kohdan mukaan vakuutuksesta korvataan ajoneuvon välttämättömät ja tarpeelliset korjauskustannukset. Ajoneuvo pitää korjata tarkoituksenmukaisia korjausmenetelmiä käyttäen. Jos kuluneiden tai syöpyneiden osien tilalle vaihdetaan uusia osia ja ajoneuvon hinta paranee olennaisesti tämän vuoksi, korvataan korjauskustannuksista vain se osa, joka vastaa ajoneuvon saattamista vahinkoa edeltäneeseen kuntoon.

 

Vakuutusehtojen 4.10.3.2 –kohdassa on lisäksi todettu, että säästökaskossa, laajassa osakaskossa ja osakaskossa varaosista aiheutuneet kustannukset korvataan edullisimman käytettävissä olevan, liikenneturvallisuussäännökset ja muut viranomaismääräykset täyttävän korjausvaihtoehdon mukaisesti.

 

Tässä tapauksessa kiista koskee sitä, tuleeko tuulilasin vaihto korvata ns. tarvikeosan hinnan mukaisesti vai tätä kalliimman alkuperäisosan hinnoittelun mukaisesti.

 

Lautakunta toteaa, että vakuutusyhtiön korvausvastuu määräytyy vakuutussopimuksen ehtojen mukaisesti, joten vakuutusyhtiön päätöksessä alun perin mainituilla korjaamoiden ja vakuutusyhtiöiden keskenään sopimilla korjausehdoilla ei ole merkitystä vakuutusyhtiön ja vakuutuksenottajan välisessä suhteessa.

 

Kaskovakuutusehdoissa on lautakunnan mielestä yksiselitteisesti todettu, että vahingon määränä on pidettävä ajoneuvon välttämättömiä ja tarpeellisia korjauskustannuksia. Vakuutusehdoissa ei ole todettu, että vakuutusyhtiöllä olisi oikeus yksipuolisesti päättää, että korjauskustannukset korvataan enintään tarvikevaraosien hinnan mukaisesti nyt kyseessä olevassa kaskovakuutuksessa. Tähän viittaava rajaus on esitetty ainoastaan säästökaskoa, laajaa osakaskoa ja osakaskoa koskevassa ehtokohdassa.

 

Uudehkon auton kyseessä ollessa välttämättömänä ja tarpeellisena korjauskustannuksena voidaan lautakunnan mielestä pitää alkuperäisosien mukaisia kustannuksia. Vakuutusyhtiö ei ole osoittanut, että tuulilasin vaihdosta merkkiliikkeessä aiheutuneita kustannuksia voitaisiin pitää määrältään kohtuuttomina.

 

Edellä mainitun perusteella lautakunta katsoo, että tuulilasin vaihtokustannukset tulee korvata täysimääräisesti.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Taipale ja jäsenet Laapotti, Sario, Vaitomaa ja Uimonen. Sihteerinä toimi Mikkola.