Haku

VKL 736/08

Tulosta

Asianumero: VKL 736/08 (2011)

Vakuutuslaji: Lisäeläkevakuutus

Ratkaisu annettu: 22.11.2011

Lisäeläkkeen uudelleen laskenta, kun lausunnonpyytäjälle myönnetty vanhuuseläke vaihdettiin hänen hakemuksestaan työkyvyttömyyseläkkeek-si. Kokonaiseläkkeen määrän aleneminen.

Tapahtumatiedot

Lautakunnalle annettujen asiakirjojen mukaan lausunnonpyytäjä (syntynyt 13.3.1937) kuului ajalla 11.12.1970 – 6.1.1999 olleen työsuhteensa perusteella työnantajansa eläkesäätiön toimintapiiriin. Hänelle oli ensin myönnetty ja maksettu eläkesäätiön 62 vuoden eläkeiän täyttämisen perusteella TEL:n mukainen varhennettu vanhuuseläke ja sen rinnalla eläkesäätiön sääntöjen mukainen lisäeläke ajalla 1.4. – 30.6.1999. Eläkkeiden määrä oli lautakunnalle annettuihin asiakirjoihin sisältyvän ennakkolaskelman mukaan yhteensä 6.114,72  mk/kk, josta lisäeläkkeen osuus oli 2.182,36 mk/kk.

Jo ennen vanhuuseläkkeen alkamista lausunnonpyytäjä oli kuitenkin hakenut työeläkelakien mukaista työkyvyttömyyseläkettä, joka hänelle sittemmin myönnettiinkin 1.2.1999 alkaneena. TEL-eläkkeen määrä oli 5.031,33 mk/kk. Työkyvyttömyyseläkkeen myöntämisen johdosta myös eläkesäätiön lisäeläke laskettiin uudelleen ja sen määrä aleni. Eläkesäätiö myönsi lausunnonpyytäjälle 1.2.1999 alkaen lisäeläkkeenä työkyvyttömyyseläkettä 539,63 mk/kk. Eläkkeiden yhteismääräksi tuli nyt 5.570, 96 mk/kk.

Lausunnonpyytäjä on valittanut mm. lisäeläkkeensä uudelleen laskemisesta ja kokonaiseläkkeen alentumisesta eläkesäätiön lisäeläkkeiden laskennasta huolehtineelle työeläkeyhtiölle.

Eläkesäätiön vastaukset

Lausunnonpyytäjän kirjelmien johdosta työeläkeyhtiö on antanut eläkesäätiön puolesta mm. 12.5.2000 ja 26.5.2000 päivätyt vastaukset.

Kirjeessään 12.5.2000 työeläkeyhtiö on mm. todennut, että eläke oli laskettu eläkesäätiön sääntöjen mukaisesti. Tällöin eläkkeiden yhteensovituksessa otetaan huomioon kansaneläkelain mukaisen pohjaosan määrä sen suuruisena kuin se oli vuonna 1995. Kansaneläkelaissa tapahtuneita muutoksia ei ole tarkoitus kompensoida säätiön varoista. Käytäntö on Eläkesäätiöyhdistyksen mallisääntöjen mukainen ja mallisäännöt on vahvistanut Sosiaali- ja terveysministeriö.

Lausunnonpyytäjälle maksettiin ensin varhennetun TEL-vanhuuseläkkeen rinnalla säätiön sääntöjen mukaista vanhuuseläkettä ajalta 1.4. – 30.6.1999. Lausunnonpyytäjä perui varhennetun vanhuuseläkkeen ja haki TEL:n mukaista työkyvyttömyyseläkettä, josta annettiin päätös 21.6.1999. Tällöin työkyvyttömyyseläkkeen rinnalla maksettavan säätiön vanhuuseläkkeen määrä pieneni. Säätiön vanhuuseläke jätettiin maksamatta heinäkuussa 1999, koska se käytettiin kokonaisuudessaan liikaa maksetun takautuvan eläkkeen kuittaamiseen.

Eläke on käsitelty perustuen 5.11.1997 vahvistettuihin säätiön sääntöihin. Missään tilanteessa ei ole ollut tarkoitus eläkelajin muuttuessa jättää perimättä aiheettomasti maksettua säätiön eläkettä. Näin menetellään myös TEL-eläkkeiden käsittelyssä.

Toisessa 26.5.2000 päivätyssä vastauksessaan työeläkeyhtiö viittasi lausunnonpyytäjän vapaaehtoisen lisäeläkejärjestelyn tasa-arvoistamisen yhteydessä valitsemaan hänellä jo aiemmin olleeseen 62 vuoden eläkeikään. Lausunnonpyytäjän tuolloin saamassa lähetekirjeessä on kerrottu, että vanhuuseläkkeen määrä säilyy entisen suuruisena, jos työntekijä valitsee nykyisen eläkeikänsä. Muut eläkkeet kuten työkyvyttömyyseläke määräytyvät valittua eläkeikää koskevien määräysten mukaisesti. Malliesimerkki perustuu täysiin palvelusvuosiin ja kuvaa kokonaiseläkkeen (peruseläkkeet ja säätiön eläke) yhteismäärää. Esimerkillä on pyritty kuvaamaan sitä, että säätiön alemmasta eläkeiästä myönnetty vanhuuseläke pienenee kansaneläkkeen pohjaosan verran 65 vuoden iässä, kun taas työkyvyttömyyseläke säilyy samansuuruisena 65 vuoden iän täyttämisen jälkeenkin.

Eläkesäätiön sääntöjen mukaan eläkkeeseen oikeuttavaksi palvelusajaksi työkyvyttömyyseläkettä laskettaessa otetaan huomioon työkyvyttömyyden alkamisen ja eläkeiän välinen aika. Lausunnonpyytäjän valitsemassa 62 vuoden eläkeiässä  eläkkeeseen oikeuttavaksi palvelusajaksi otetaan huomioon aika 62 vuoden täyttämiseen saakka eli 28 vuotta.

Säätiön sääntöjen 8 §:n 2 momentin mukaan vanhuuseläkettä karttuu 2 prosenttia vuodessa. Täyden vanhuuseläkkeen kokonaiskarttumisprosentti on 60, kun henkilöllä on vähintään 30 täyttä eläkkeeseen oikeuttavaa palvelusvuotta.

Työkyvyttömyyseläkkeen kokonaiskarttumisprosentti lasketaan 8 §:n 2 momentin mukaisesti, mutta kuitenkin siten, että näin lasketusta kokonaiskarttumisprosentista vähennetään 0,7 prosenttiyksikköä vuodessa siltä osin kuin vastaavaan työsuhteeseen perustuvan TEL:n mukaisen peruseläkkeen tuleva aika koskee tai eläkettä on saatu 60 ikävuoden täyttämisen jälkeiseltä ajalta.

Työeläkeyhtiön mukaan lausunnonpyytäjän työkyvyttömyyseläke oli laskettu eläkesäätiön sääntöjä noudattaen. Sosiaali- ja terveysministeriö oli vahvistanut Eläkesäätiön säännöt. Eläkeyhtiö viittasi säätiöiden eläkkeiden vakiintuneeseen laskentakäytäntöön. Vuoden 1996 alusta voimaan tulleita työeläkelakien tulevaan aikaan kohdistuneita heikennyksiä ei ole ollut tarkoitus kompensoida säätiöiden varoista.

Lausuntopyyntö

Lautakunnalle osoittamassaan kirjelmässä lausunnonpyytäjä selostaa mm. ennen eläkkeelle jäämistään sattuneeseen työmatkatapaturmaan ja sen tapaturmakorvauksiin liittyneitä seikkoja. Vamma ei parantunut, mutta sen aiheuttamista vaivoista huolimatta lausunnonpyytäjä oli yrittänyt jatkaa työssä eläkesäätiön 62 vuoden eläkeiän täyttämiseen saakka. Hän kertoo hakeneensa työkyvyttömyyseläkettä, koska hän ei jalan kivun vuoksi ollut pystynyt jatkamaan työssä enää 18.1.1999 jälkeen. Viimeisen tilinsä hän sai 31.3.1999.

Eläke alkoi eläkesäätiön vanhuuseläkkeenä 1.4.1999 ja se oli 6.114 mk/kk.  Kolmen kuukauden kuluttua eläke muutettiin 5.570 mk/kk työkyvyttömyyseläkkeeksi, joten eläkkeen määrä laski noin 550 mk/kk. Lausunnonpyytäjä toteaa, että oli ennen vanhuuseläkkeen alkamista hakenut työkyvyttömyyseläkettä. Puhelimessa työeläkeyhtiöstä oli ilmoitettu, että jos hän peruisi jo alkaneen vanhuuseläkkeen, hän saisi työkyvyttömyyseläkkeen. Eläkkeen uudelleenlaskennasta ei mainittu. Lisäksi työkyvyttömyyseläkkeen myöntämisen jälkeen jo suoritettua eläkettä perittiin eläke-eristä takaisin joulukuuhun 1999 saakka, vaikka eläkesäätiön sääntöjen mukaan ”jos eläke jostain syystä laskee, jo suoritettua eläkettä ei kuitenkaan peritä takaisin”.

Lausunnonpyytäjä toteaa saaneensa eläkesäätiön uudet säännöt vuodelta 1997 ollessaan jo eläkkeellä. Hän kuitenkin katsoo kuuluvansa vuoden 1988 sääntöjen piiriin perustellen näkemystään sillä, että hän oli (lisäeläkejärjestelyn tasa-arvoistamisen yhteydessä) omalta osaltaan valinnut aikaisempien sääntöjen mukaisen 62 vuoden eläkeiän säilyttämisen. Tuolloin eläkkeistä annettujen ennakkolaskelmien mukaan työkyvyttömyys- ja vanhuuseläkkeet olivat liki samansuuruiset.

Lisäksi lausunnonpyytäjä selostaa kirjelmässään viimeisiä työpäiviään tammikuussa 1999 sekä niitä tuloja, jotka hänen mielestään olisi vuodelta 1999 vielä huomioitava eläkepalkkaa laskettaessa. Säätiön eläkettä laskettaessa työsuhdetta olisi kuulunut käsitellä yhdenjaksoisena, mutta nyt siihen on tehty katkaisu. 

Eläkesäätiön vastine

Vastineenaan lautakunnalle eläkesäätiö viittaa lausunnonpyytäjän lisäeläkettä koskeviin laskelmiinsa. Eläkesäätiö huomauttaa lisäksi, että lausunnonpyytäjän työeläkelakien mukaisen eläkkeen laskentaa on jo käsitelty ”eri asteisissa lautakunnissa”.

Lausunnonpyytäjän lisäkirjelmä

Lautakunnalle toimittamassaan lisäkirjelmässä lausunnonpyytäjä on vielä viitannut Vakuutusoikeudessa vireillä olleeseen työtapaturma- ja työeläkeasiaansa. Asiassa on kyse siitä, että lausunnonpyytäjä on katsonut TEL-eläkkeensä eläkepalkan laskennasta puuttuneen sairausloma-aikojen tuloja. Lausunnonpyytäjä ei kuitenkaan ole toimittanut lautakunnalle Vakuutusoikeuden ratkaisua asiasta.

Vakuutuslautakunnan lausunto

Lautakunta on antanut asiasta lausuntonsa tukeutuen siihen asiakirjaselvitykseen, jonka se on saanut asianosaisilta käyttöönsä.

Lautakunta toteaa, että se on toimivaltainen käsittelemään asiaa ainoastaan siltä osin kuin se koskee eläkesäätiön sääntöihin perustuvaa vastuuta lausunnonpyytäjän lisäeläkkeestä. Lautakunta ei voi tutkia asiaa siltä osin kuin lausunnonpyytäjä on kirjelmässään tiedustellut lakisääteisen työeläkkeensä maksamiseen tai laskentaan kuten mm. eläkepalkan määrittelyyn liittyviä seikkoja.

Asiassa on kyse työnantajan eläkesäätiöstä lausunnonpyytäjälle maksettavan vapaaehtoisen lisäeläkkeen määrästä. Lausunnonpyytäjän oikeus lisäeläkkeeseen perustuu niihin määräyksiin, jotka on annettu eläkesäätiölle vahvistetuissa säännöissä.

Lähtökohtaisesti eläkesäätiön on tullut laskea lausunnonpyytäjän lisäeläke eläketapahtuman hetkellä eli lisäeläkkeen myöntämisedellytysten täyttyessä voimassa olleiden sääntöjensä mukaisesti. Asiakirjojen mukaan lisäeläkejärjestelyn tasa-arvoistamisen yhteydessä lausunnonpyytäjä on valinnut aiemmin voimassa olleiden sääntöjen mukaisen 62 vuoden eläkeikänsä säilyttämisen. Siitä ei kuitenkaan seuraa, etteikö hänen eläkeoikeutensa määräytymiseen muilta osin olisi sovellettava niitä mahdollisia myöhempiä muutoksia, jotka eläkesäätiön sääntöihin on vahvistettu. Näin ollen lausunnonpyytäjän lisäeläke on tullut laskea eläkesäätiön vuonna 1999 voimassa olleiden sääntöjen mukaan eikä lisäeläkkeen laskennassa ole tältä osin menetelty virheellisesti.

Lausunnonpyytäjä on viitannut hänelle lisäeläkejärjestelyn tasa-arvoistamisen yhteydessä esitettyyn esimerkkilaskelmaan eri eläkevaihtoehdoista. Kyseinen laskelma on siinä ilmoitetuin tavoin havainnollistanut eläkeiän valinnan vaikutusta kokonaiseläkkeeseen. Laskelman pohjalta ei ole voinut tehdä perusteltuja päätelmiä työkyvyttömyyseläkkeen määräytymisestä todellisessa tapauksessa lausunnonpyytäjän esittämin tavoin. 

Eläkesäätiön sääntöjen vanhuuseläkettä koskevan 8 §:n 3 momentin mukaan vanhuuseläkettä karttuu 2 prosenttia vuodessa. Täyden vanhuuseläkkeen kokonaiskarttumisprosentti on 60, kun työntekijällä on vähintään 30 täyttä eläkkeeseen oikeuttavaa palvelusvuotta. 8 §:n 4 momentin mukaan vanhuuseläke on kokonaiskarttumisprosentin osoittama määrä 7 §:ssä tarkoitetusta eläkepalkasta.

Työkyvyttömyyseläkettä koskevan 9 §:n 2 momentin mukaan työkyvyttömyyseläkkeen kokonaiskarttumisprosentti lasketaan 8 §:n 2 momentin (nykyisten sääntöjen 3 momentti) mukaisesti kuitenkin niin, että näin lasketusta kokonaiskarttumisprosentista vähennetään 9 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaisesti 0,7 prosenttiyksikköä vuodessa siltä osin kuin vastaavaan työsuhteeseen perustuvan TEL:n mukaisen peruseläkkeen tuleva aika koskee tai eläkettä on saatu 60 ikävuoden täyttämisen jälkeiseltä ajalta. 9 §:n 3 momentin mukaisesti työkyvyttömyyseläke on edellä 2 momentin mukaisesti lasketun kokonaiskarttumisprosentin osoittama määrä 7 §:ssä tarkoitetusta eläkepalkasta.

Vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkkeiden rajoittamista koskevan 12 §:n 2 momentin mukaan rajoitettaessa lisäeläkkeen määrää eläkesäätiön sääntöjen mukaiseen enimmäiseläketasoon, joka on vanhuuseläkkeessä 60 % eläkepalkasta, työkyvyttömyyseläkettä rajoitettaessa mainitusta 60 prosentista vähennetään edellä 9 § 2 momentissa mainitut kokonaiskarttumisprosentin vähennykset. Saman momentin mukaan rajoittamisessa on huomioitava myös mm. kansaneläkkeen pohjaosaa vastaava määrä sen suuruisena kuin se oli 31.12.1995 (445 mk/kk).

Lautakunta toteaa, että edellä kuvatuista eläkesäätiön säännöistä seuraa, että työkyvyttömyyseläkettä laskettaessa sekä lausunnonpyytäjän lisäeläkkeen kokonaiskarttuma että eläkkeen rajoittamisessa käytettävä enimmäiseläketaso ovat alhaisempia kuin 62 vuoden eläkeikää vastaavassa vanhuuseläketapauksessa. Toisaalta myös TEL:n mukaisena työkyvyttömyyseläkkeenä myönnettävä lakisääteinen eläke muodostuu tulevan ajan karttuman johdosta varhennettua TEL:n vanhuuseläkettä suuremmaksi, mikä kokonaiseläkkeen määrää laskettaessa osaltaan alentaa eläkesäätiöstä lisäeläkkeenä maksettavan työkyvyttömyyseläkkeen määrää.

Eläkkeen laskennassa käytetyn eläkepalkan osalta lautakunta toteaa, että eläkesäätiön sääntöjen 7 §:n 1 momentin mukaan lisäeläkkeen perusteena olevalla eläkepalkka tarkoitetaan sitä yhtiöltä saatua vakinaista vuosipalkkaa, johon työntekijä on ollut oikeutettu eläkkeelle siirtymisvuotensa edellisenä kalenterivuotena. Vuosipalkkaa laskettaessa ei jäljempänä 2 momentissa mainittua poikkeusta lukuun ottamatta oteta lukuun mahdollisesti suoritettua osapalkkiota, tantieemia, provisiota, ylityökorvausta, kokouspalkkiota tms. erikoistuloa, eikä liioin yhtiön myöntämän mahdollisen virkavapauden tai palkattoman loman tilapäisluontoisesti aiheuttamaa palkanvähennystä. 2 momentin mukaan milloin osapalkkiota, tantieemia tai provisiota on kuitenkin maksettu säännöllisesti ja se on jatkuvasti muodostanut suurehkon osan työntekijän yhtiöltä saamasta vuositulosta, voidaan se tai osa siitä yhtiön esityksestä ja eläkesäätiön hallituksen harkinnan mukaan laskea vuosipalkkaan kuuluvaksi.

Käytettävissä olevista asiakirjoista ei tarkalleen ilmene, millä tavoin määräytyneiden vuosiansioiden perusteella lausunnonpyytäjän lisäeläkkeen perusteeksi otettu eläkepalkka on laskettu. Lautakunnan saamien laskemien mukaan lisäeläkkeen perusteena oleva palkka on joka tapauksessa ollut korkeampi kuin lausunnonpyytäjän TEL:n mukainen eläkepalkka. Lautakunnalle osoittamassaan kirjelmässä lausunnonpyytäjä on perustellut eläkepalkan korottamista koskevaa vaatimustaan sillä, että hänen näkemyksensä mukaan eläkepalkan laskennassa olisi vielä huomioitava eräät hänen vuonna 1999 saamansa ansiot. Lautakunta katsoo, että kun eläkesäätiön sääntöjen 7 §:n 1 momentin mukaisesti eläkepalkka on kuitenkin laskettava eläkkeelle siirtymisvuotta edeltävän kalenterivuoden vakinaisen vuosipalkan perusteella, kyseisiä vuoden 1999 ansioita ei voida eläkepalkan laskennassa huomioida.

Selostamillaan perusteilla lautakunta ei ole voinut todeta, että eläkesäätiön lausunnonpyytäjälle maksama lisäeläke olisi laskettu lausunnonpyytäjän väittämällä tavalla virheellisesti liian pieneksi. Eläkkeen laskennassa noudatettavissa eläkesäätiön säännöissä ei myöskään ole lausunnonpyytäjän viittaamaa kohtaa, jonka mukaan liikaa maksettua eläkettä ei perittäisi takaisin.

Siltä osin kuin lausunnonpyytäjä on vedonnut lisäeläkeasiaa eläkesäätiön puolesta käsitelleen työeläkeyhtiön menettelyyn lautakunta toteaa, että asiakirjojen perusteella lausunnonpyytäjä on itse hakenut työkyvyttömyyseläkettä ja ilmeisesti tätä varten myös peruuttanut vanhuuseläkkeensä. Työeläkeyhtiössä laaditun muistion mukaan hän on ollut ennen työkyvyttömyyseläkkeen myöntämistä mutta varhennettua vanhuuseläkettä koskeneen päätöksen antamisen jälkeen useita kertoja yhteydessä työeläkeyhtiöön kiirehtien työkyvyttömyyseläkkeen myöntämistä.

Lisäeläkettä koskevien eläkesäätiön sääntöjen 8 §:n mukaan vanhuuseläkkeen myöntämisen edellytyksenä on lausunnonpyytäjän eläkeryhmässä, että työntekijälle on myönnetty TEL 4 §:n 2 momentin mukainen varhennettu vanhuuseläke. Näin ollen eläkesäätiöltä ei ole enää TEL:n mukaisen työkyvyttömyyseläkkeen myöntämisen jälkeen voinut edellyttää vanhuuseläkkeen myöntämistä lausunnonpyytäjälle, vaan myös hänen lisäeläkkeensä on tullut laskea uudelleen.

Lautakunnan käytettävissä olevista asiakirjoista ei ilmene, että lausunnonpyytäjälle tulevan kokonaiseläkkeen määrää olisi tarkistettu eri eläkevaihtoehtojen osalta ennen työkyvyttömyyseläkkeen myöntämistä. Asiaa käsitelleen Vakuutusvalvontaviraston lausunnonpyytäjälle 8.8.2000 antamasta vastauksesta ilmenee lausunnonpyytäjän kuitenkin itse maininneen, että eläkkeistä laadittu selvitys ei olisi muuttanut hänen työkyvyttömyyseläkehakemusta koskevaa päätöstään.

Selostetut seikat huomioon ottaen lautakunta katsoo, ettei lausunnonpyytäjällä ole myöskään oikeutta saada eläkesäätiöltä vahingonkorvausta kokonaiseläkkeensä määrän alenemisesta eläkesäätiön  menettelyyn perustuen.

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtajaRissanen sekä jäsenet Kauppila, Korpiola, Lehti ja Rauhamaa. Sihteerinä toimiIsokoski.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia