Tapahtumatiedot

Vahingonkärsinyt A (s.1960) liukastui juuri maalattuun parkkipaikan ruutuviivaan 24.9.2013 kauppaliikkeen kunnossapitovastuulla olevalla alueella. Kaatumisen yhteydessä A satutti varpaansa. Varvas murtui ja siitä halkesi kynsi. Sittemmin varpaaseen kehittyi myös kylmäherkkyys. A oli varpaan murtuman vuoksi työkyvytön 31.10.2013 asti. Kaatumisen jälkeen A:lla todettiin myös noidannuoli 31.10.2013, jonka johdosta hän oli edelleen työkyvytön 15.11.2013 asti. A vaati korvauksia vakuutusyhtiöltä kärsimästään kivusta ja särystä, hoitokuluista ja ansionmenetyksestä. Korvauksia haettiin kauppaliikkeen vastuuvakuutuksesta.

Kauppaliikkeen vastuuvakuutusyhtiö on päätöksessään katsonut, että kysymyksessä on vastuuvakuutuksesta korvattava vahinko. Päätöksessään yhtiö katsoo, että liukastumisen seurauksena on A:lle aiheutunut isovarpaan murtuma. Vakuutusyhtiö suoritti korvausta hoitokuluista ja ansionmenetyksestä 31.10.2013 asti. Tilapäisen haitan vakuutusyhtiö on arvioinut kuuluvan liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden luokan 2 alakolmannekseen. Noidannuolen ja siitä johtuneen työkyvyttömyyden yhtiö on katsonut johtuneen tapaturmasta riippumattomasta sairaudesta ja näin ollen siitä aiheutuneista hoitokuluista ja ansionmenetyksestä ei voida suorittaa korvausta vastuuvakuutuksesta. Tämän lisäksi vakuutusyhtiö katsoi, ettei A:lla todettu isovarpaan kylmäherkkyys ja siitä aiheutunut lämpöpohjallisten tarve ei ole lääketieteellisessä syy-yhteydessä vahinkotapahtumaan.

Asiakkaan valitus

A oli tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ja pyysi asiassaan ratkaisusuositusta Vakuutuslautakunnalta.

A oli tyytymätön hänelle maksettujen hoitokulujen määrään selän kiputilojen isovarpaan kylmäherkkyyden osalta. A vaatii myös ansionmenetyskorvausta maksettavaksi myös 1.11.2013 jälkeiseltä ajalta ja muutoinkin A katsoo, että hänelle on maksettu ansionmenetys käyttäen liian alhaista maksuperustetta. A vaatii niin ikään lisäkorvausta hänelle aiheutuneesta kivusta ja särystä.

Valituksen mukaan A:lle on vahinkotapahtuman seurauksena kehittynyt isovarpaaseen kylmäherkkyys, minkä johdosta hänen tulee käyttää etenkin pakkasella thermic –lämpöpohjallisia, jotka vakuutusyhtiö on jättänyt korvaamatta. A:n mukaan myös selän noidannuoli ja siitä aiheutunut työkyvyttömyys 1.11.2013 – 15.11.2013 on seurausta 24.9.2013 vahinkotapahtumasta.

Ansionmenetyksen perusteen osalta A katsoo yhtiön käyttäneen väärää laskuperustetta, jonka johdosta hänelle on maksettu liian vähän korvausta. 26.9.2013 – 20.10.2013 väliseltä ajalta A vaatii korvattavaksi yhteensä 5.840,40 euroa, josta voidaan vähentää hänelle jo suoritettu 2.172,58 euroa. Edellä vaadittu summa on yllä mainitulle ajalle sovittu todellinen kesälomakorvaus. Loma itsessään siirtyy tulevalle lomautuskaudelle, jolta A ei hae siltä ajankohdalta palkkaa taikka muutakaan korvausta.

A:n mukaan myös yhtiön käyttämä laskentamalli 23.10 – 31.10.2013 on virheellinen, koska siinä laskuperusteena on käytetty urakkatöissä ilmoitettua minimipalkkaa, eli 20,43 euroa tunti. A:n tuntipalkka olisi tullut olemaan tosiasiasiallisesti korkeampi. Ansioita tulisi A:n mukaan verrata siten todellisen urakkamiehen tuntipalkkaan. A vaatii palkan maksamista Kelan ja ammattiliittojen hyväksymän laskentamallin mukaan, eli päivän palkan tulisi olla 351,30 euroa / päivä. Samoin perustein A vaatii ansionmenetystä korvattavaksi myös 1.11.2013 jälkeiseltä ajalta.

Vakuutuslautakunnan asiantuntijalausunnon jälkeen toimittamassaan kirjelmässä A toistaa vaatimuksensa sekä ansionmenetysajan että varpaan hoitokulujen korvaamisesta. A vaatii myös lautakuntaa lähettämään asiantuntijalääkärille täydentäviä kysymyksiä lausunnossa esiintyvien virheellisyyksien johdosta. A on pyytänyt asiantuntijalausunnon vastaanottamisen jälkeen myös uuden E-lausunnon, jonka mukaan varpaan kylmäoireet sopivat distaaliseen hermovaurioon, joka sopii syyskuussa 2013 tapahtuneen kaatumisen aiheuttamaksi.  A viittaa myös muuhun lääketieteelliseen selvitykseen ja toteaa, että niiden perusteella on myös alaselkävammaa pidettävä vahinkotapahtumasta johtuvana.

Vakuutusyhtiön lisäkirjelmän johdosta antamassaan kirjelmässä A toistaa edelleen vaatimuksensa perusteineen. Lisäksi ansionmenetyksen määrän osalta A viittaa Kelalta saamaansa selvitykseen tuloistaan vuoden 2015 osalta. A:n mukaan laskelma osoittaa sen, ettei yksikköhintoihin perustuvassa ansaintamallissa tulot koskaan määräydy perustuntipalkan mukaisesti. Esimerkiksi vuonna 2015 päiväpalkaksi muotoutui runsaat 350 euroa.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö toistaa asian tapahtumatiedot ja käsittelyvaiheet sekä viittaa tapauksessa sovellettaviin vakuutusehtoihin.

Vastineessaan yhtiö katsoo, että A:lle on korvattu vahingosta aiheutunut ansionmenetys kokonaisuudessaan sikäli, kun ne ovat olleet todennettavissa käytössä olevan aineiston perusteella.

Vakuutusyhtiö toteaa edelleen, ettei A:n voida katsoa olleen työkyvytön 24.9.2013 vahingon johdosta enää 1.11.2013 jälkeiseltä ajalta. Yhtiö viittaa käytettävissä olevaan lääketieteelliseen selvitykseen, jonka mukaan A kävi ensimmäisen kerran vahingon johdosta lääkärin vastaanotolla 27.9.2013. Sairauskertomusotteessa 27.9.2013 ei mainita selkävaivaa lainkaan. Ensimmäisen kerran selän oireet mainitaan ortopedian erikoislääkärin lausunnossa 31.10.2013, kun vahinkotapahtumasta oli kulunut yli kuukausi. Näin ollen yhtiö katsoo, että selän noidannuoli ei ole lääketieteellisessä syy-yhteydessä korvattuun vahinkotapahtumaan. Selän noidannuolen tavallisin oire on lanneselän äkillinen kipu tai äkillinen alaselkäkipu. Yhtiö ei pidä todennäköisenä, että tämä äkillinen ja voimakas kipu olisi jäänyt huomaamatta kipeän varpaan vuoksi. Mikäli noidannuoli olisi aiheutunut vahingosta 24.9.2013, se olisi oirehtinut pian vahingon jälkeen. Näillä perusteilla on yhtiön mukaan kysymyksessä korvattavasta vahingosta riippumaton vaiva, josta aiheutunut työkyvyttömyys tai sairaanhoitokulut eivät ole 1.11.2013 jälkeen syy-yhteydessä vastuuvahinkoon.

Ansionmenetyksen määrän osalta Vakuutusyhtiö toteaa, ettei perusteita korvata ansionmenetystä päivärahan perusteena olevan palkan mukaisesti ole. Lomautustodistuksen 14.3.2013 mukaan A:n lomautus alkoi 29.3.2013. Työttömyyskassan päätösten mukaan A:lle on myönnetty ansiopäiväraha, 127,74 euroa/pv, 5 pv/vko 11.4.2013 alkaen. Yhtiön näkemyksen mukaan tämän verran hän olisi ansainnut ilman vahinkoaan 24.9.2013.

A olisi työnantajansa todistuksen 28.7.2014 mukaan ilman vahinkoaan palannut töihin 21.10.2013 ja ollut vuosilomalla tätä edeltävät 20 työpäivää. A on pyytänyt 27.9.2013 siirtämään vuosilomansa sairausloman jälkeiseen ajankohtaan. Mikäli vuosiloma on pidetty ansiopäivärahakauden jatkuessa, se ei ole vaikuttanut A:n ansionmenetyksen määrään. Työttömyyskassalta ja työnantajalta saadun tiedon mukaan lomautus päättyi kesäkuussa 2014 ja loma on ollut mahdollista pitää lomautuksen jatkuessa.

Näin ollen yhtiö katsoo, että ilman vahinkoaan A olisi 25.9.–20.10.2013 tai vastaavalta ajalta saanut ansiopäivärahaa 127,74 euroa/päivä (18 päivää), yhteensä 2299,32 euroa. Ansionmenetystä ei siten ole aiheutunut jo korvattua enempää.

Ajanjakson 21.–31.10.2013 osalta yhtiö toteaa, että A olisi saanut palkkaa urakkatuntipalkan mukaan laskettuna 1470,96 euroa (20,43 euroa/h 8 h/pv). Ajalta jo maksetun vahingonkorvauksen määrä on 1149,66 euroa. Yhtiö toteaa, että A:lle on saattanut aiheutua ansionmenetystä sikäli kuin urakkapalkka on suurempi kuin ansiopäiväraha olisi ollut. Yhtiö toteaa, ettei sen käyttöön pyynnöistä huolimatta ole toimitettu A:n palkanlaskijalle lähettämissä viesteissä mainittua työsopimusta, tietoa urakan kestosta tai kuinka kauan töitä olisi ollut tarjolla.

Lopuksi yhtiö toteaa vielä, että A on 30.9.–20.10.2013 vahingonkorvauksena maksetun lisäksi saanut ennakkoon vuosilomapalkan, 3893,60 euroa ja lomarahan 973,40 euroa, jotka palkanlaskijan mukaan kohdistuvat A:n sairausloman jälkeiselle ajalle 18.11–10.12.2013. Ajankohtana, jonne lomapäivien on ilmoitettu siirretyn, A on ilmoittautunut liittoon työttömäksi ja saanut ansiopäivärahaa. Ansiopäivärahaa ei makseta vuosiloman ajalta. Käytössä olevien selvitysten perusteella ei voi todeta loman tosiasiallisesti siirtyneen.  Näkemyksensä tueksi yhtiö viittaa palkanlaskijan todistukseen siitä, että A:n loma on ollut 30.9. – 22.10.2013 sekä työttömyyskassan maksuilmoitukseen, jonka mukaan A:lle on maksettu työttömyyspäivärahaa 16.9. – 24.9.2013 ja 18.11.2013 – 15.12.2013. Näin ollen yhtiö katsoo maksaneensa A:lle aiheettomasti ansionmenetyskorvausta vuosiloman ajalta, koska tällöin ei ole syntynyt todellista ansionmenetystä.  Liikakorvauksen määrä on 2.171,58 euroa (17 päivää à 127,74 euroa). Yhtiö voi ilmoituksensa mukaan periä liikaa maksetun korvauksen takaisin.

Lämpöpohjallisten korvaamisen suhteen yhtiö toteaa, että ukkovarpaan kylmäherkkyys oireiden syy-yhteys korvattavaan vahinkotapahtumaan on epätodennäköinen. Hyväasentoisen murtuman paranemisen jälkeen ei ole lääketieteellisesti todennäköistä, että syntyisi krooninen kylmäherkkyys. Lämmitettäviä pohjallisia ei korvata vamman tarpeellisina hoitokuluina.

A:n toimittamien lisäkirjelmien johdosta yhtiö toteaa, ettei se katso niissä olevan mitään sellaista, jonka voitaisiin katsoa vaikuttavan asian käsittelyssä. Yhtiö pitää edelleen antamiaan päätöksiä asianmukaisena.

Vakuutuksenottajan kuuleminen

Vakuutuksenottajana ollut kauppaliike toteaa kannanotossaan, että liike on hyvän tahdon eleenä suorittanut A:lle vakuutusyhtiön maksaman korvauksen lisäksi kertakorvauksena 2.175,14 euroa. Summa koostui A:n esittämästä vaateista, eli ansionmenetyksestä ajalta 1.-15.11.2013 à 127,74 euroa/päivä. Korvaus perustuu työttömyyskassan A:lle antamaan ansiopäivärahapäätökseen. Lisäksi kauppaliike on suorittanut A:lle 385 euroa selkäkuvauksesta.

Asiantuntijalausunto

Vakuutuslautakunta on pyytänyt asiassa asiantuntijalausuntoa dosentti, LKT, DI, kirurgian, ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Aarne Kiviojalta.

Kivioja viittaa lautakunnan käytössä oleviin lääketieteellisiin selvityksiin ja toteaa, että A on 24.9.2013 liukastunut juuri maalattuun parkkipaikan ruutuviivaan satuttaen varpaansa.  A:Ila on diagnosoitu röntgen-kuvauksella vähäinen oikean ukkovarpaan kärkijäsenen murtuma vahinkotapahtuman 24.9.2013 jälkeen. Kliinisesti todettiin kynnen osittain irronneen.

Kivioja toteaa, että selän oireilu ja tutkimusten ja hoidon tarve ilmenee vasta 31.10.2013 käynnillä. Kiviojan mukaan sekä diagnoosia että magneettikuvauslöydöstä on pidettävä sairaus- ja rappeumaperäisinä. Kivioja toteaa, että vaikka A:n selkä olisikin alunperin revähtänyt vahinkotapahtuman yhteydessä, olisi tuo revähdys ehtinyt parantua 31.10.2013 mennessä.

Lausunnossaan Kivioja toteaa, että A on ollut lääketieteellisin perustein 24.9.2013 vahinkotapahtuman johdosta ollut kykenemätön tekemään työtään 31.10.13 saakka. Sen jälkeen työkyvyttömyyden syy on sairausperäinen ja diagnoosiksi on asetettu noidannuoli.

Varpaan lämpöherkkyyden ja vahinkotapahtuman välisen syy-yhteyden osalta Kivioja toteaa, että tavanomaisesta murtumasta ilman merkittävää kudosruhjetta ei jää kylmänherkkyyttä. Tässä ei ole kuvattu merkittävää kudosruhjetta. Murtuma on ollut vähäinen siru. Kylmänherkkyyttä ei ole osoitettu millään objektiivisella menetelmällä. A:n varpaassa ei siten ole asiakirjojen mukaan todettu taikka osoitettu kylmänherkkyyttä. Kylmänherkkyys ei asiantuntijalausunnon mukaan kuulu tällaisen vähäiseksi katsottavan varvasmurtuman jälkihaittoihin.

A:n tilapäisen haitan Kivioja arvioi kuuluvaksi liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden luokan 2 alakolmannekseen.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Käsillä olevassa tapauksessa on kysymys siitä, kuinka pitkältä ajalta ja miltä osin A:n vammat ovat syy-yhteydessä 24.9.2013 sattuneeseen liukastumisvahinkoon. Lisäksi tapauksessa on kysymys tilapäisen haitan määrästä. Lisäksi asiassa on riitaa A:lle maksettavan ansiomenetyskorvauksen määrästä ja työkyvyttömyyden kestoajasta.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n mukaan henkilövahingon kärsineellä on oikeus korvaukseen:

1) tarpeellisista sairaanhoitokustannuksista ja muista tarpeellisista kuluista;

2) ansionmenetyksestä;

3) kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta;

4) pysyvästä haitasta.

Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 c §:n mukaan kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta määrätään korvaus ottamalla huomioon erityisesti henkilövahingon laatu ja vaikeusaste, sen edellyttämän hoidon laatu ja kestoaika sekä haitan kestoaika. Pysyvästä haitasta määrätään korvaus ottamalla huomioon henkilövahingon laatu ja vaikeusaste sekä vahingonkärsineen ikä.

Tapaukseen sovellettavien vakuutusehtojen kohdan 2 mukaan vakuutuksesta korvataan toisella aiheutettu henkilö- ja esinevahinko, kun vahinko todetaan vakuutuskauden aikana ja vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa vahingosta.

Asian arviointi

Suomen voimassa olevan oikeuden mukaan korvauksen hakijan velvollisuutena on näyttää toteen vakuutuksesta korvattavan vahinkotapahtuman, esimerkiksi tapaturman, sattuminen sekä tapaturman ja korvausvaatimuksen perusteena olevan vamman välinen syy-yhteys. Jos hän näyttää tämän riittävän vakuuttavasti, on vakuutuksenantaja puolestaan velvollinen osoittamaan, että vahinko on aiheutunut vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle jäävästä syystä, mikäli vakuutuksenantaja haluaa vapautua korvausvelvollisuudestaan.

Syy-yhteyden toteaminen perustuu yleisellä tasolla lääketieteelliseen tutkimustietoon eri vammatyypeistä ja niitä aiheuttavista tekijöistä sekä sen ohella käsiteltävässä yksittäisessä tapauksessa saatuihin tietoihin tapaturman sattumistavasta, vammamekanismin voimakkuudesta ja todetun vamman laadusta. Syy-yhteyttä arvioitaessa kiinnitetään huomiota ennen kaikkea siihen, miten hyvin todettujen vammojen ja oireiden laatu sopii yhteen kuvatun tapaturmamekanismin laadun ja voimakkuuden kanssa. Sen sijaan syy-yhteyttä ei voida pitää todistettuna vain ajallisen yhteyden perusteella eli pelkästään sen pohjalta, että oireet ovat ilmaantuneet kuvatun vahingon jälkeen.

Vakuutuslautakunnan käytössä olevien selvitysten mukaan A on 24.9.2013 liukastunut juuri maalattuun parkkipaikan ruutuviivaan satuttaen varpaansa. Ensimmäisen lääkärissäkäyntimerkinnän 24.9.2013 mukaan A:n oikean jalan isovarvas on vääntynyt. Röntgenkuvassa näkyi mahdollisesti pieni irtokappale kärkijäsenen tyvessä nivelessä. Kynnestä ei mainita mitään. Ensikäynnillä hoidoksi määrätään teippihoito ja kovapohjainen jalkine. 27.9.2013 käynnin yhteydessä mainitaan myös, että ukkovarpaassa kynsi osin irti. Teippaushoitoa jatkettiin. 31.10.2013 A kävi ortopedillä kuukauden ajan jatkuneen ristiselkäkivun vuoksi. Lausunnon mukaan A kaatunut parkkipaikalla, jolloin selkä oli venähtänyt ja tämän jälkeen oirekuva oli hankaloitunut. Lannerangan magneettikuvauksessa oli todettu rappeumaperäisiä muutoksia. 12.3.2014 on arvioitu ortopedin toimesta varpaan kylmänherkkyyttä. Lausunnossa mainitaan, että varpaassa ei ole virheasentoa eikä tunnon ja liikkeen osalta ole todettu poikkeavaa. Myös ihotunto kuvataan normaaliksi. Lausunnossa mainitaan, että koko I varpaan alueella on kylmänherkkyys, mutta ei mainita onko se voitu jotenkin todentaa.

Vakuutuslautakunta on pyytänyt asiassa asiantuntijalausunnon LTT Aarne Kiviojalta. Asiantuntijalausunnon mukaan A:lle on vahinkotapahtuman 24.9.2013 jälkeen todettu isovarpaan murtuma, josta on aiheutunut A:lle työkyvyttömyys ja hoidon tarve 31.10.2013 asti. Selkä on periaatteessa voinut loukkaantua samassa kaatumisessa. Siitä löytyy kuitenkin ensimmäinen lääkärin merkintä vasta 31.10.2013, jolloin käynnin diagnoosi on siis ollut sairausperäinen, ei tapaturmaperäinen. Mahdollinen selän venähdys kaatumisen yhteydessä olisi jo tuohon mennessä ehtinyt parantua. Asiantuntijalausunnon mukaan työkyvyttömyys 1.11.2013 jälkeiseltä ajalta ei enää johdu vakuutuksesta korvattavasta vahinkotapahtumasta. Niin ikään Kivioja katsoo, ettei A:n isovarpaan kylmäherkkyys ole aiheutunut vahinkotapahtuman johdosta.

Vakuutuslautakunnalla käytettävissä olevan selvityksen perusteella ja huomioiden asiantuntijalausunnossa lausutun lautakunta katsoo, että 24.9.2013 sattuneen vahinkotapahtuman johdosta on A:lle aiheutunut korvattavia hoito- ja tutkimuskululuja 31.10.2013 saakka. Samoin perustein lautakunta katsoo, että A:n työkyvyttömyyttä voidaan pitää vahingosta aiheutuneena myös 31.10.2013 saakka. Käytettävissä olevan selvityksen perusteella lautakunta katsoo myös, ettei A:n lämpöpohjallisen tarve ei esitetyillä tiedoilla ole syy-yhteydessä varvasmurtumaan.

Vakuutuslautakunta toteaa, että vahingonkorvauslain lähtökohtana on ansionmenetyksen korvaaminen täyden korvauksen periaatteen mukaisesti. Vahinkoa kärsinyt on saatettava taloudellisesti samaan asemaan, jossa hän olisi, jollei vahinkotapahtumaa olisi sattunut. Ansionmenetyksestä määrätään korvaus ottamalla lähtökohdaksi arvio ansiotulosta, jonka vahinkoa kärsinyt olisi saanut, jollei vahinkotapahtumaa olisi sattunut. Arviointi on tapauskohtaista. Yleensä arvioinnin lähtökohtana on se ansiotulo, jota vahinkoa kärsinyt on välittömästi ennen vahinkotapahtumaa saanut. Tästä arvioidusta menetyksestä vähennetään ne tulot, jotka vahingonkärsinyt saa vahingosta huolimatta. Ansionmenetystä vaativan tulee esittää selvitys kärsimänsä ansionmenetyksen määrästä.

Vakuutuslautakunnalla käytettävissä olevan selvityksen mukaan A on ollut lomautettuna vahingon sattuessa. A:lla oli tarkoitus pitää vuosiloma ennen uuden urakan aloittamista 26.9.2013 – 20.10.2013. Projektipäällikön mukaan työhöntuloajaksi oli sovittu 21.10.2013.  Palkanlaskijan ilmoituksen mukaan loma ehti mennä maksuun ennen kuin tieto sairauslomasta tuli. Sittemmin saadun ilmoituksen mukaan A on tosiasiallisesti pitänyt lomansa sairausloman jälkeen 18.11.2013. Tällöin ei A:lle Vakuutuslautakunnan näkemyksen mukaan ole enää maksettu palkkaa loma-ajalta. Palkanlaskijan mukaan, jos A olisi mennyt töihin vuosiloman jälkeen urakkatyömaalle, olisi hänen palkkansa ollut urakkatuntipalkka, eli 20,43 euroa tunnilta. Vakuutuslautakunnan näkemyksen mukaan kysymys on ns. takuupalkasta, jonka päälle todellinen urakkapalkka muodostuu. Palkassa huomioidaan muun muassa työntekijän työhistoria.

Vakuutuslautakunta toteaa, että A on edellä esitetyin perustein oikeutettu ansionmenetyskorvaukseen 24.9.2013 – 31.10.2013. 1.11.2013 jälkeen työkyvyttömyys ei ole aiheutunut 24.9.2013 vahinkotapahtuman seurauksena.

Vakuutuslautakunnan näkemyksen mukaan vakuutusyhtiön suorittamaa ansiopäivärahan mukaista ansionmenetyskorvausta (127,74 euroa) A:n siirretyksi esitetyn vuosiloman ajalle 26.9.2013 – 20.10.2013, on pidettävä riittävänä, ottaen huomioon, että urakka olisi alkanut vasta 21.10.2013.

21.10.2013 jälkeen A on lautakunnan näkemyksen mukaan oikeutettu ansionmenetyksen korvaamiseen sen mukaisena, mikä hänen urakka-ansionsa olisi tosiasiallisesti ollut. Lautakunta katsoo esitetyn selvityksen perusteella, että A:n todellinen urakkapalkka olisi todennäköisesti muodostunut mainittua takuu-urakkatuntipalkkaa suuremmaksi, kun siinä olisi huomioitu muun muassa aikaisempi työhistoria. Vakuutuslautakunnan näkemyksen mukaan luotettavana arviona tulon perusteesta voidaan pitää 2.5.2013 ansiopäivärahan perusteena olevaa palkkaa, eli 351,30 euroa päivässä.

Edellä selostetuin perustein Vakuutuslautakunta katsoo, että A:lle tulee korvata ansiomenetystä ajalta 21.10. – 31.10.2013 käyttäen laskuperustetta 351,30 euroa /päivä. Vakuutusyhtiö voi vastuuvakuutuksen perusteella maksamistaan ansionmenetyskorvauksista vähentää A:lle jo suoritetun ansionmenetyskorvauksen ja sen, mitä A on saanut ansionmenetyskorvauksena muiden järjestelmien kautta.

Vakuutusyhtiö on arvioinut korvauksen sijoittuvan luokan 2 alakolmannekseen. Normien mukaiset korvaukset ovat 2 luokassa 200–1200 euroa. Liikennevahinkolautakunnan normien mukaan lieviä vammoja ovat muun muassa ruhjevamma, yksinkertainen luunmurtuma tai nivelen sijoiltaanmeno, joka paranee normaalissa odotetussa ajassa eikä vaadi leikkaushoitoa. Lieville vammoille on ominaista, että ne eivät vaadi elvytys- tai tehohoitoa, eivät vaadi leikkaustoimenpiteitä, tarvitsevat sairaalahoitoa enintään viikon, toiminnallinen toipuminen vaatii enintään kaksi kuukautta ja että vammojen pysyväisseuraukset ovat vähäiset.

Vakuutuslautakunnan käytössä olevan lääketieteellisen selvityksen sekä lautakunnan hankkiman asiantuntijalausunnon mukaan A:lle on vastuuvahingon johdosta aiheutunut isovarpaan murtuma ja kynnen halkeaminen. Asiantuntijalausunnon mukaan edellä mainittujen vammojen johdosta liikennevahinkolautakunnan luokan 2 alakolmanneksen mukaista korvausta on pidettävä riittävänä.

A on lisäkirjelmässään vaatinut, että lautakunta pyytää asiassa uuden täydentävän asiantuntijalausunnon dosentti Kiviojalta. Vakuutuslautakunta viittaa ohjesääntönsä 9 §:ään, jonka mukaan lautakunta voi omasta aloitteestaan hankkia asiassa asiantuntijalausunnon. Vakuutuslautakunta toteaa, että asiassa on hankittu asiantuntijalausunto puolueettomalta asiantuntijalta ja että asiassa ei ole esitetty sellaista uutta selvitystä, jonka perusteella uuden lausunnon hankkiminen olisi tarkoituksenmukaista.

Lopputulos

Edellä selostetuin perustein ja käytettävissään olevan selvityksen perusteella Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä suorittamaan A:lle korvausta työkyvyttömyydestä 21.10. – 31.10.2013 käyttäen määrittelyperusteena ansiopäivärahan perusteeksi ilmoitettua palkkaa, eli 351.30 euroa päivässä. Muilta osin Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön päätöstä asianmukaisena eikä suosita sitä muutettavaksi.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros

Sihteeri Hanén

Jäsenet:

Hirviniemi

Korpiola

Rusanen

Toimi