Saatuaan lausunnonpyytäjän uuden avioliiton tietoonsa joulukuussa 2004 vakuutusyhtiö ilmoitti hänelle 11.1.2005, että avioliiton johdosta oikeus perhe-eläkkeeseen oli päättynyt 31.10.2001. Eläkettä oli maksettu 1.11.2001 – 31.1.2005 välisenä aikana liikaa yhteensä 16.309,28 euroa brutto. Vakuutusyhtiö ilmoitti harkitsevansa summan takaisin perimistä. Lausunnonpyytäjä vetosi vakuutusyhtiöön, ettei perintään ryhdyttäisi.

 

Vakuutusyhtiö ilmoitti päätöksillä 3.10. ja 31.10.2005 perivänsä aiheetta maksetun eläkkeen takaisin. Yhtiön mukaan lausunnonpyytäjä ei ollut toiminut vilpillisesti, mutta hänellä ei ole oikeutta saada aiheetonta etua tietämättömyytensä vuoksi. Se, ettei eläkkeensaaja tunne tai muista kaikkia eläkkeen saamisen ehtoja, on luonnollista. Tämän vuoksi vakuutusyhtiö ei vaatinut aiheetta maksetuille eläke‑erille korkoa.

 

Lausunnonpyytäjä oli saanut perhe-eläkettä samasta vakuutuksesta kuin omaa vanhuuseläkettä. Vakuutuksen ehdot ovat siis olleet hänelle tutut. Hän on saanut eläkekassan säännöt, kun hänet on aikoinaan liitetty kassan jäseneksi. Eläkkeet ovat alkaneet ennen kuin vakuutus nykyisessä vakuutusyhtiössä (aiemmin vakuutus oli toisessa yhtiössä). Sekä eläkekassa että vakuutusyhtiö tiedottivat siitä, että eläkekassa puretaan ja eläkkeiden maksatus siirtyy vakuutusyhtiöön, mutta eläkkeen saamisen ehdot eivät muutu.

 

Kaikista yhtiömuutoksista on ilmoitettu eläkkeensaajille. Se, että leskeneläke päättyy lesken uudelleen avioituessa, ei ole muuttunut. Ehto perhe‑eläkkeen päättymisestä uuden avioliiton solmimisen vuoksi on ollut voimassa jo lisäeläkevakuutusta edeltävässä järjestelyssä. Lakisääteisessä työeläkkeessä 50 vuotta täyttäneen lesken oikeus säilyttää perhe‑eläkkeensä uudesta avioliitosta huolimatta on ollut voimassa 1.7.1990 alkaen. Perhe‑eläkkeen ehdot ovat koko lausunnonpyytäjän perhe‑eläke‑etuusajan olleet erilaiset lakisääteisessä ja vapaamuotoisessa eläkevakuutuksessa.

 

Perhe-eläke on maksettu eläkekassan ja vakuutusyhtiön välillä 18.12.1996 allekirjoitetun vakuutussopimuksen ja eläkekassan 3.3.1995 vahvistettujen sääntöjen mukaisesti. Edunsaajalla eli lausunnonpyytäjällä ei sanottuja asiakirjoja ole koskaan ollut käytettävissään eikä hänelle ole koskaan selvitetty niiden sisältöä. Eläkekassan sääntöjen 34 §:n mukaan "eläkkeen saajan on vaadittaessa esitettävä eläkekassalle selvitys siitä, että edellytykset eläkkeen saamiseen edelleen ovat olemassa." Sanotulla määräyksellä kuin myös vakuutussopimuslain 76 §:n säännöksillä selvitys‑ ja tiedonantovelvollisuus etuuden maksamisen edellytyksistä ja niiden selvittämisestä on ensisijaisesti asetettu vakuutuksenantajalle ja ryhmävakuutuksen ottajalle eli eläkekassalle. Vakuutuksenantaja ei ole selvittänyt sanottua rajoitusta edunsaajalle ennen eläkkeen lakkauttamista, joka on tapahtunut tammikuussa 2005.

 

Avioiduttuaan uudelleen lokakuussa 2001 lausunnonpyytäjä uskoi kaikkien käytettävissään olleiden tietojen perusteella eläkeoikeuden säilyvän avioitumisesta huolimatta, koska hän oli tuolloin 50 vuotta täyttänyt (vrt. perhe‑eläkelaki 26.1,2 §, työntekijäin eläkelaki 4b.2 §). Vakuutusyhtiö on laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa kyseisen rajoituksen osalta. Koska avioliitto on julkinen asia ja rekisteritiedoista aina tarkistettavissa, vakuutuksenantajalla on ollut mahdollisuus vedota vakuutussopimuksen 34 §:ään ja lakkauttaa etuus välittömästi kyseisen lakkautusperusteen synnyttyä. Vakuutuksenantaja on kuitenkin lakkauttanut etuuden maksun vasta tammikuussa 2005, jolloin tieto vakuutuksenottajan ja vakuutuksenantajan väliseen sopimukseen sisällytetystä rajoituksesta on tullut sopimussuhteen ulkopuolisen edunsaajan tietoon. Näissä olosuhteissa etuuden lakkauttaminen sopimukseen perustuen on ollut oikeutettu, mutta taannehtivalle takaisinperinnälle ei ole lainmukaisia perusteita.

 

Vakuutusyhtiö on keskeyttänyt lausunnonpyytäjän vanhuuseläkkeen maksamisen 1.11.2005. Toimenpide on lainvastainen. Vakuutusyhtiön toimenpiteet ovat vaikuttaneet merkittävästi lausunnonpyytäjän ja hänen puolisonsa perustoimeentuloon. Heillä ei ole taloudellisia edellytyksiä suorittaa takaisin jo elämiseen käytettyjä maksettuja etuuksia. Heillä ei ole myöskään taloudellisia edellytyksiä ryhtyä oikeudenkäyntiteitse hakemaan oikeuksiaan vakuutusyhtiötä vastaan. Tämän vuoksi on tärkeää, että syntynyt erimielisyys voidaan ratkaista ilman enempiä oikeuskuluja.

 

Vakuutusyhtiö toteaa lausunnonpyytäjän oikeuden leskeneläkkeeseen päättyneen, kun hän on avioitunut uudelleen. Vakuutukseen sovelletaan vakuutussopimusta ja vakuutusehtoja, ei eläkekassan sääntöjä, sillä eläkekassa on purettu ja vakuutustoiminta on siirretty 31.5.1995 vakuutusyhtiöön.

 

Vakuutusyhtiö ei voi järkevästi valvoa perhe‑eläkkeen saajien uudelleen avioitumista, vaan eläkkeen saajien on itse asiasta ilmoitettava. Tarkoituksenmukaisena ei ole pidetty sitäkään, että vuositiedotteella muistutettaisiin ilmoittamisvelvollisuudesta. Yleensä uusi avioliitto tulee luontevasti esille, kun avioituvat lesket selvittävät eläkeoikeutensa ennen uuden liiton solmimista ja nimenmuutosilmoituksien yhteydessä.

 

Vakuutusyhtiö toteaa, ettei sillä ole tietoa lausunnonpyytäjän taloudellisesta tilanteesta, joten vastineessa ei voida ottaa kantaa siihen, mikä olisi kohtuullista. Aiheetonta etua yhtiö on maksanut 16.309,28 euroa. Takaisinperinnän turvaamiseksi lausunnonpyytäjän vanhuuseläkkeen (38,94 euroa/kk) maksaminen on keskeytetty 1.11.2005 alkaen.

 

Lausunnonpyytäjä on esittänyt lautakunnan pyynnöstä lisäselvitystä taloudellisesta tilanteestaan. Selvityksistä ilmenee mm., että hänen entisen puolisonsa jälkeen 16.6.1999 laaditun perukirjan mukaan lausunnonpyytäjän omaisuuden säästö on ollut 27.548,75 mk (4633,37 euroa) ja pesän yhteisen omaisuuden säästö 600.112,30 mk (100.931,64 euroa). Yhteinen omaisuus on pääosin käsittänyt 49 m²:n osakehuoneiston ja vanhan mökkikiinteistön.

 

Vuoden 2005 verotustiedoista lausunnonpyytäjä on esittänyt selvityksenä jäljennökset omasta ja nykyisen puolisonsa esitäytetyistä veroilmoituslomakkeista. Niiden mukaan lausunnonpyytäjän eläkkeestä muodostuneet verotettavat vuositulot ovat olleet 18.441,54 euroa ja puolison saamat etuudet 6001,12 euroa. Lausunnonpyytäjän asuntolainan korkomenot ovat olleet 983,96 euroa. Tiliotteen mukaan asumismenot (vastike) on tammikuulta 2006 ollut 290,88 euroa.

 

Lausunnonpyytäjän selvityksen mukaan hänen eläkkeensä on 1205,81 euroa/kk ja hän saa Kelalta 52,55 euroa/kk. He molemmat sairastavat paljon, joten lääkemenot ylittävät Kelan omavastuun 613 euroa vuodessa. Lisäksi tulevat lääkärikulut. Lausunnonpyytäjä viittaa vakuutusyhtiön ehdotukseen takaisinmaksusta todeten, että suostuisi maksamaan vain puolet siitä.

 

Lautakunnalle antamassaan lisäselvityksessä vakuutusyhtiö katsoo, että lausunnonpyytäjän taloudellinen asema otetaan huomioon takaisinmaksuaikataulussa ja takaisinmaksuerän suuruudessa. Ehdotetun maksusuunnitelman mukaan osa liikaa maksetusta jää todennäköisesti lopulta vakuutusyhtiön vahingoksi, joten korosta on luovuttu.

 

Lausunnonpyytäjälle 22.1.2007 lähettämässään ehdotuksessa vakuutusyhtiö viittaa siihen, että 16.309 euron maksamiseen kuluisi ehdotetulla aikataululla ja ilman korkoja yli 15 vuotta. Sopimusehdotuksen mukaan lausunnonpyytäjän oman vanhuuseläkkeen (1.11.2005 lukien 38,94 euroa/kk) maksaminen oli keskeytetty. Ehdotuksena oli vanhuuseläkkeen päättäminen ja liikaa maksetun leskeneläkkeen kuittaaminen vanhuuseläkkeen pääoma-arvolla. Lisäksi lausunnonpyytäjä maksaisi takaisin 50 euroa/kk tai 600 euroa/v. 

 

 

Asiassa on riidatonta, että kysymyksessä olevaan ryhmäeläkevakuutukseen sovellettavien sopimusehtojen kohdan 5 mukaan lausunnonpyytäjän oikeus leskeneläkkeeseen on lakannut 31.10.2001, kun hän on solminut uuden avioliiton 20.10.2001. Lausunnonpyytäjä vastustaa ajalta 1.11.2001 - 31.1.2005 saamansa eläkkeen takaisin perimistä vedoten ensisijaisesti siihen, että vakuutusyhtiö ei ollut ilmoittanut hänelle mainitusta ehdosta ennen eläkkeen lakkauttamista. Lausunnonpyytäjä katsoo olleensa perustellusti siinä käsityksessä, että eläkeoikeus säilyy uudesta avioliitosta huolimatta.

 

Vakuutussopimuslain 76 §:n 1 momentin mukaan, jos ryhmävakuutussopimuksessa on sovittu, että vakuutuksenantaja pitää luetteloa ryhmävakuutuksen piiriin kuuluvista vakuutetuista, vakuutuksenantajan on ryhmävakuutuksen voimaan tultua ja sen jälkeen kohtuullisin väliajoin lähetettävä vakuutetuille tiedot vakuutusturvan laajuudesta, vakuutusturvan olennaisista rajoituksista, vakuutussopimukseen perustuvista vakuutetun velvollisuuksista sekä siitä, millä tavalla vakuutuksen voimassaolo riippuu vakuutetun kuulumisesta ryhmävakuutussopimuksessa mainittuun ryhmään. Jos vakuutetuista ei pidetä luetteloa, edellä mainitut tiedot on annettava vakuutetuille olosuhteet huomioon ottaen sopivalla tavalla.

 

76 §:n 2 momentin mukaan, jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on jättänyt vakuutetulle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai on antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutuksen katsotaan olevan voimassa vakuutetun hyväksi sen sisältöisenä kuin hänellä oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää. Tämä ei kuitenkaan koske tietoja, jotka vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen antanut tulevasta korvauksesta.

 

Lautakunta toteaa, että lausunnonpyytäjän oikeus leskeneläkkeeseen on perustunut hänen puolisolleen työsuhteen perusteella järjestettyyn lisäeläkevakuutukseen. Perhe-eläkettä ei siten ole maksettu lausunnonpyytäjälle ryhmäeläkevakuutuksen vakuutettuna vaan hän on ollut vakuutuksen edunsaaja.

 

Vakuutussopimuslain 76 §:n sanamuodon mukaan vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuus ryhmävakuutuksen voimassaoloaikana kohdistuu vain ryhmävakuutuksella vakuutettuihin henkilöihin. Säännös ei siten sovellu nyt käsiteltävään tapaukseen, jossa lausunnonpyytäjällä on ollut oikeus perhe-eläkkeeseen edunsaajana vakuutetun jälkeen. Lausunnonpyytäjän oikeudet vakuutuksenantajaa kohtaan ovat myös syntyneet vasta eläkeoikeuden alkaessa vakuutetun kuoleman jälkeen. Vakuutussopimuslain 76 §:n 2 momentin viimeisen virkkeen mukaan vastuusäännöstä ei sovelleta tietoihin, jotka vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen antanut tulevasta korvauksesta.

 

Selostetuista syistä lautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiö ole laiminlyönyt sille vakuutussopimuslain nojalla kuuluvaa tiedonantovelvollisuutta. Vaatimusta perusteetta maksetun leskeneläkkeen takaisinperinnästä luopumisesta ei voida perustaa vakuutussopimuslain 76 §:ään. Vakuutussopimuslaissa ei ole muutakaan säännöstä, joka olisi velvoittanut vakuutusyhtiötä erikseen muistuttamaan lausunnonpyytäjää hänen eläkeoikeutensa edellytyksistä.

 

Tässä tapauksessa vakuutusyhtiö ei ole ottanut sopimusehtoihin varaumaa eläkeoikeuden lakkaamisen jälkeen mahdollisesti maksettujen eläke-erien takaisinperinnästä. Vakuutusyhtiöllä ei siten ole oikeutta takaisinperintään suoraan sopimuksen nojalla.

 

Niiden voimassa olevan oikeuden periaatteiden mukaan, jotka koskevat perusteettoman edun palauttamista, on perusteetta saadut suoritukset pääsääntöisesti palautettava. Palauttamisvelvollisuus ei edellytä, että edun saaminen olisi mitenkään johtunut saajan menettelystä vaan myös vilpittömässä mielessä mutta vailla tosiasiallista perustetta saatu etu on palautettava. Riittävää on, että suoritus on tapahtunut ilman sitä velvoitetta, jonka täyttämiseksi suoritus on tehty.

 

Lausunnonpyytäjä on vedonnut siihen, että eläkkeen maksaminen uuden avioliiton solmimisen jälkeen on johtunut vakuutusyhtiön laiminlyönnistä määräajoin tarkistaa hänen eläkeoikeutensa edellytyksiä. Perusteettoman edun palauttamista koskevien periaatteiden mukaan suorituksen tekijän mahdollinen huolimattomuus ei kuitenkaan luo suorituksen vastaanottajalle oikeutta perusteetta saatuihin varoihin, joten se ei estä edunpalautusta.

 

Asiassa jää näin ollen arvioitavaksi, onko vakuutusyhtiön vaatimusta liikaa maksetun eläkkeen takaisinperinnästä syytä kohtuullistaa. Etenkin erilaisia sosiaalietuuksia ja eläkkeitä koskevissa laeissa on säännöksiä, joiden nojalla liikaa maksettujen etuuksien takaisinperinnästä voidaan olosuhteet huomioon ottaen luopua tai palautettavaa määrää kohtuullistaa. Oikeuskirjallisuudessa edunpalautusvaatimuksen kohtuullistamista on pidetty eräissä tilanteissa mahdollisena huomioon ottaen asian osapuolten varallisuusasema, suorituksen ja palautusvaatimuksen välinen aika sekä varojen käyttötapa. Kohtuullistamisen on kuitenkin katsottu edellyttävän varojen saajan vilpitöntä mieltä.

 

Lautakunta toteaa, että ryhmäeläkevakuutukseen nyt sovellettavissa sopimusehdoissa ei ole määräystä siitä, että perhe-eläkkeen saaja olisi velvollinen ilmoittamaan uuden avioliiton solmimisesta vakuutusyhtiölle. Asiassa saadun selvityksen perusteella myös eläke-oikeuden aiemmin määritelleissä eläkekassan säännöissä edunsaajan selvitysvelvollisuus oli rajoittunut ainoastaan eläkeoikeuden edellytysten selvittämiseen ”vaadittaessa”. Vakuutusyhtiö ei ole edes väittänyt, että lausunnonpyytäjälle olisi annettu hänellä olevista velvoitteista tai ryhmäeläkevakuutuksen sopimusehdoista muuta tietoa kuin hänelle vakuutusyhtiön ilmoituksen mukaan eläkekassan jäseneksi liitettäessä luovutetut eläkekassan säännöt.

 

Avioliiton solmiminen on sellainen henkilösuhteissa tapahtuva muutos, jota koskeva tieto yleensä välittyy väestötietojärjestelmästä eri etuuksia maksaville tahoille automaattisesti. Lakisääteisen eläkejärjestelmän puolella uuden avioliiton solmiminen lesken ollessa yli 50-vuotias ei enää nykyisin myöskään merkitse leskeneläkkeen lakkaamista. Asiakirjojen mukaan oikea asianlaita onkin tullut tässä tapauksessa ilmi lausunnonpyytäjän itse ilmoitettua sukunimensä muuttumisesta vakuutusyhtiölle. Viimeksi mainittu seikka viittaa siihen, ettei lausunnonpyytäjä todellisuudessa ollut tiedostanut uuden avioliiton merkitystä eläkeoikeutensa kannalta. Selostamillaan perusteilla lautakunta katsoo selvitetyksi, että lausunnonpyytäjä on ollut vilpittömässä mielessä ottaessaan vastaan leskeneläkettä lokakuun 2001 jälkeisenä aikana.

 

Vakuutusyhtiö on vaatinut maksamansa eläkkeen palauttamista yli kolmen vuoden ajalta. Asiakirjojen perusteella kysymys on varoista, jotka lausunnonpyytäjä on käyttänyt päivittäisten elantokustannustensa kattamiseen. Lausunnonpyytäjän tämän hetkisestä taloudellisesta asemasta käytettävissään olevan selvityksen perusteella lautakunta katsoo, että koko liikaa maksetun summan palauttaminen vakuutusyhtiölle muodostuisi lausunnonpyytäjälle taloudellisesti hyvin raskaaksi.

 

Tämän vuoksi lautakunta edellä lausumillaan perusteilla katsoo, että lausunnonpyytäjä on velvollinen palauttamaan vakuutusyhtiölle lokakuun 2001 jälkeiseltä ajalta saamansa leskeneläkkeen, mutta hänen palautettavakseen tulevaa määrää on kohtuullistettava. Lautakunta pitää kohtuullisena palautettavana määränä puolta vakuutusyhtiön vaatimasta 16.309,28 euron bruttosummasta eli 8.154,64 euroa. Takaisinmaksun kohtuullisena kuukausieränä lautakunta pitää 60 euroa kuukaudessa. Lausunnonpyytäjän niin halutessa osapuolet voivat sopia keskenään siitä, käytetäänkö vakuutusyhtiön 22.1.2007 ehdottamaa vakuutuksenottajan vanhuuseläkkeen (38,94 euroa/kk) pääoma-arvoa edellä kuvatun takaisinmaksuvelvoitteen kuittaamiseen.