Vahinkoa kärsinyt liukastui työmatkallaan 2.11.2006 kello 16.30 pyörätiellä, jonka osalta liukkaudentorjunta kuuluu vakuutuksenottajana olevalle kaupungille. Korvausta aiheutuneesta henkilövahingosta haettiin vahinkoa kärsineen työnantajan ottaman tapaturmavakuutuksen perusteella. Työnantajan täyttämän tapaturmailmoituksen mukaan vahinkoa kärsinyt liukastui työstä kotiin mennessään ja satutti selkänsä.

 

Vakuutusyhtiö A maksoi vahinkoa kärsineelle korvauksia tapaturmavakuutuksen perusteella ja esitti 24.8.2007 vakuutuksenottajana olevalle kaupungille takaisinsaantivaatimuksen tapaturmavakuutuslain 61 §:n nojalla. Vakuutusyhtiö A vetosi vahinkoa kärsineen antamaan selvitykseen, jonka mukaan vahinkohetkellä pyörätie oli lumen peitossa ja lumen alla oli jäätä. Pyörätietä ei ollut hiekoitettu eikä aurattu lainkaan. Vahinko sattui pyörätiellä juuri ennen tien ylitystä.

 

Vakuutuksenottajana oleva kaupunki vei asian vastuuvakuutusyhtiönsä käsiteltäväksi. Vakuutuksenottajan mukaan kaupungissa ei ole lainkaan hoitamattomia katu- tai pyörätieosuuksia. Ei-talvikunnossapidettävät kohteet ovat mm. portaikkoja, alikäytäviä tms. ja ne on erikseen merkitty. Tapahtuman ajankohtana oli kova lumisade ja saman päivän iltaan mennessä olikin jo satanut lähes puoli metriä lunta. Kyseessä on II-hoitoluokan katuosuus. Kunnossapitoraja on kyseisellä kevyen liikenteen väylällä 3 cm. Kun kaikki omat sekä urakoitsijoiden kalusto oli käytössä, oli kyseisellä katuosalla käyty tapahtumapäivänä tapahtuman ajankohtaan mennessä jo useita kertoja. Kokemuksesta tiedetään, että lumikinos ei ole liukas. Lisäksi lumi satoi ns. sulaan maahan, eli lumen alla ei ollut jäätä. Kaupunki katsoi, ettei se ole laiminlyönyt kunnossapitovelvoitettaan.

 

 

Vakuutusyhtiö B totesi, että sille toimitettujen asiakirjojen mukaan sääolosuhteet vahingon tapahtumahetkellä olivat poikkeuksellisen vaikeat. Tapahtuma-ajankohtana oli kova lumisade ja saman päivän iltaan mennessä olikin satanut jo lähes puoli metriä lunta. Kaupungin kaikki oma ja urakoitsijoiden kalusto oli käytössä ja kyseisellä katuosuudella oli käyty ko. ajankohtaan mennessä jo useita kertoja. Lumi satoi sulaan maahan, joten lumen alla ei ollut jäätä.

 

Vakuutusyhtiö B totesi, että sille toimitettujen asiakirjojen mukaan vakuutuksenottajana oleva kaupunki ei ole laiminlyönyt kunnossapitovelvollisuuttaan eikä sille näin ollen voida katsoa syntyneen lakiin perustuvaa korvausvelvollisuutta vahingosta. Sääolosuhteet ovat vahinkohetkellä olleet poikkeuksellisen vaikeat. Kaupungin voidaan katsoa toimineen asianmukaisesti hoitaessaan jalankulkureitin kunnossapitoa. Vakuutuksenottajan korvausvastuun puuttuessa korvausta vastuuvakuutuksesta ei voida suorittaa.

 

Vakuutusyhtiö A on tyytymätön vakuutusyhtiö B:n päätökseen ja pyytää lautakunnan lausuntoa asiassa.

 

Vakuutusyhtiö A katsoo, että vakuutuksenottajana oleva kaupunki on laiminlyönyt riittävän liukkaudentorjunnan vahinkopaikalla ennen vahinkoa kärsineen liukastumista. Vahinkoa kärsinyt liukastui sen vuoksi, että liukkauden torjunta ei ollut riittävää. Vakuutusyhtiö viittaa asiassa aiemmin toteamaansa.

 

Vakuutusyhtiö B:n mukaan vahinkohetkellä oli kova lumisade. Sääolosuhteita vahingon tapahtumahetkellä on luonnehdittu poikkeuksellisen vaikeiksi. Selvityksen perusteella kaupungin kaikki oma ja urakoitsijoiden kalusto on ollut käytössä. Kyseisellä katuosuudella oli lisäksi käyty liukastumisajankohtaan mennessä jo useita kertoja. Vakuutusyhtiö B:n mukaan lumi oli myös satanut sulaan maahan, joten lumen alla ei ollut jäätä. Näillä perusteilla vakuutusyhtiö A katsoo, että vahinkopaikkaa ei ollut ennalta ehkäisevästi hiekoitettu lainkaan.

 

Vahingonkärsijältä saadun selvityksen mukaan tapahtumapaikkaa ei ollut hiekoitettu eikä aurattu. Kaupungin mukaan kyseisellä katuosuudella oli kuitenkin käyty useita kertoja. Saattaa olla, että voimakkaan lumisateen vuoksi maa on myöhemmin näyttänyt auraamattomalta. Pelkkä lumen auraaminen ei kuitenkaan riitä liukkauden torjumiseksi, vaan myös muita keinoja tulee käyttää tilanteen mukaan. Lumen auraaminen saattaa muuttaa kulkuväylän entistäkin liukkaammaksi, jos maan pinnalla ei ole lainkaan hiekkaa.

 

Vakuutuslautakunta on lausunnossaan VKL 322/04 katsonut, että voimakkaan lumisateen aikana ei ole hiekoitusvelvollisuutta. Kyseisessä tapauksessa on hiekoitus kuitenkin suoritettu asianmukaisesti ennen lumisadetta. Nyt kyseessä olevassa vahingossa on kysymys siitä, että hiekoitusta ei ollut suoritettu edes ennen lumisateen alkamista. Tätä seikkaa tukee se, että kaupunki on todennut maan olleen sula ennen lumisadetta.

 

Kaupunki ei voi välttyä vastuusta vetoamalla siihen, että maa ei ollut jäässä ennen lumisadetta. Liukkauden torjunta tulee suorittaa ennakoivasti jo ennen kuin vahinkoja pääsee sattumaan. Kaupungin tiedossa olisi tullut olla, että lumisateen aikana on pakkasta ja tällöin maa viimeistään jäätyy. Kaupungin olisi tullut esimerkiksi sääennusteita seuraamalla varautua jo ennakolta huonoon keliin.

Jos hiekoitus olisi suoritettu ennen lumisateen alkamista, lumisade ei olisi poistanut kokonaan hiekoituksen suojaavaa vaikutusta. Vaikka lunta aurataan hiekoituksen päältä, ei se silti poista hiekan vaikutusta. Ainakin osa hiekasta säilyy paikallaan. Vakuutusyhtiö viittaa Vakuutuslautakunnan lausuntoon VKL 113/00, jossa on todettu, että vaikka hiekoituksen päälle satava lumi jossain määrin vähentää hiekoituksen tehokkuutta, se ei kuitenkaan tee hiekoitusta täysin hyödyttömäksi.

 

Kaupunki on todennut, että lumikinos ei ole liukas. Jos lumi aurataan pois, maanpinta kuitenkin muuttuu sileäksi ja vaarallisen liukkaaksi. Juuri tällainen tilanne tulisi ennakoivasti välttää hiekoittamalla riittävällä tavalla ennen lumisateen alkamista. Hiekoittaa tulisi ennen lumisateen alkamista, vaikka maa ei sillä hetkellä vielä olisi jäässä. Liukkaudentorjunnan tulee olla ennakoivaa eikä jälkikäteistä reagointia jo muuttuneisiin sää- ja keliolosuhteisiin.

 

Vakuutusyhtiö A katsoo edelleen, että kaupunki ei ole huolehtinut asianmukaisesti kunnossapitovelvoitteestaan.

 

Vakuutusyhtiö B viittaa vahinkoa kärsineen ja vakuutuksenottajana olevan kaupungin antamiin selvityksiin vahinkotapahtumasta. Ilmatieteen laitoksen mukaan lumisade alkoi vahinkoalueella 31.10.2006. Seuraavan vuorokauden aikana lumisade jatkui niin, että lumen paksuus oli aamulla 1.11.2006 jo 30 cm. Sade jatkui edelleen ja aamulla 2.11.2006 lumen syvyys oli 35 cm. Seuraavan vuorokauden aikana lumisade hieman heikkeni, mutta kuitenkin 3.11.2006 lumikerroksen paksuus oli jo 37 cm. Ilman lämpötila oli koko ajan 3–4^o pakkasen puolella, mutta kuten kaupungin selvityksessä todetaan, lumi satoi sulaan maahan. Jäätä ei siten ollut.

 

Lumisateen jatkuessa oli koko kalusto käytössä ja pyrkimys oli pitää kulkuväylät avoimina. Lumisateen jatkuessa ei hiekoitus ollut järkevää. Vahinko sattui yhdistetyllä jalankulku- ja pyörätiellä.

 

Vakuutusyhtiö B toteaa lisäksi, että vakuutusyhtiö A:n maksamat tapaturmakorvaukset koostuvat etupäässä selän fysikaalisesta hoidosta. Vahinkoa kärsineelle määrättiin fysikaalista hoitoa, koska ”selkävaivaa oli ollut kaiken kaikkiaan jo pidempään” (potilasmerkintä 3.11.2006).

 

Vakuutusyhtiö B toteaa, että tapahtuma-aikaan olosuhteet olivat erittäin vaikeat. Kaupungin oma ja urakoitsijoiden kalusto oli käytössä. Siksi ei voida puhua kunnossapidon laiminlyönnistä. Koska lunta satoi koko ajan lisää, ei hiekoittamisessa ollut järkeä. Vakuutusyhtiö viittaa tältä osin Vakuutuslautakunnan lausuntoon 322/04. Yhtiö toteaa, että on mahdollista, että tapahtumapaikka on jonkin kerran aurattu. Maassa oleva lumi saattaa aurauksen jäljiltä jäädä kovaksi, mutta tässä ei ole kyse puutteellisesta kunnossapidosta. Vakuutusyhtiö A katsoo, että hiekoitus olisi pitänyt tehdä ennalta ehkäisevästi. Vakuutusyhtiö B oudoksuu tätä kannanottoa, koska lumi satoi sulaan maahan ja koko ajan sen kestäessä oli pakkaskeli.

 

Vakuutusyhtiö katsoo, ettei vahinkoa kärsineen selän kipeytyminen ole johtunut kaupungin vastuulle kuuluneen kunnossapidon laiminlyönnistä. Tämän vuoksi vastuuvakuutuksesta ei tule maksaa korvausta. Mikäli lautakunta kuitenkin vastoin yhtiön kantaa katsoo, että kaupunki on vastuussa vahingosta, vakuutusyhtiö katsoo, ettei fysikaalisesta hoidosta tule maksaa korvausta, koska se on määrätty vaivaan, joka vahinkoa kärsineellä on ollut jo ennen tapaturmaa.

 

 

Lautakunta on varannut vakuutuksenottajana olevalle kaupungille tilaisuuden antaa vastineensa asiaan.

 

Lautakunnan Ilmatieteen laitokselta saamien tietojen mukaan säätila paikkakunnalla vahingon sattumishetkellä oli seuraava:

 

Ennen vahinkopäivää oli ollut lämmin kausi aina 28.10.2006 saakka, keskilämpötila oli yli 0^o ja ylin lämpötila +9^o. Aamulla 28.10.2006 oli vielä lumetonta, mutta kyseisenä päivänä satoi hieman lunta. 29.10.2006 lämpötila meni miinukselle ja tämän jälkeen oli tasaisesti 3–4^o pakkasta. Aamulla 29.10.2006 maassa oli lunta 2 cm. 31.10.2006 aamulla alkoi voimakas lumisade, joka jatkui kaiken aikaa niin, että aamulla 3.11.2006 lunta oli maassa jo yli 50 cm.

 

Lautakunnan käytettävissä olevan selvityksen mukaan vahinkoa kärsinyt liukastui iltapäivällä 2.11.2006 yhdistetyllä jalankulku- ja pyörätiellä, jonka osalta kunnossapitovastuu on vakuutuksenottajana olevalla kaupungilla. Vahinkoa kärsineen mukaan vahinkopaikkaa ei ollut hiekoitettu eikä aurattu. Hänen mukaansa lunta oli tosi paljon ja pyörätie oli lumen peitossa. Vahinkoa kärsineen mukaan vahinkopaikka oli jäinen lumen alla. Vakuutuksenottajana olevan kaupungin mukaan vahinkoajankohtana oli kovan lumisateen vuoksi kaikki kaupungin omat sekä urakoitsijoiden kalusto käytössä ja myös kyseisellä katuosalla oli vahinkopäivänä ennen vahinkotapahtumaa käyty jo useita kertoja. Lumi oli satanut sulaan maahan eli lumen alla ei ollut jäätä.

 

 

Julkisyhteisön vastuuvakuutuksen ehtojen kohdan 203.1 mukaan vakuutusturva korvaa vakuutuksenottajana olevan yhteisön toiminnassa toiselle aiheutuneen henkilö- ja esinevahingon, joka todetaan vakuutuskauden aikana vakuutuksen voimassaoloalueella ja josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

 

Vahingonkorvauslain ja yleisten vahingonkorvausoikeudellisten periaatteiden mukaan korvausvastuun syntyminen edellyttää pääsääntöisesti tahallisuutta tai tuottamusta. Tuottamuksella tarkoitetaan moitittavaa menettelyä eli virhettä, huolimattomuutta tai laiminlyöntiä.

 

Oikeuskäytännössä on katsottu, että kadun kunnossapitovelvollisella on korostettu velvollisuus huolehtia siitä, että kulkuväylällä voidaan turvallisesti liikkua. Lisäksi on katsottu, että kunnossapitovelvollisen tulee vastuusta vapautuakseen osoittaa, ettei vahinko ole aiheutunut sen huolimattomuudesta tai laiminlyönnistä. Kadun kunnossapitovelvollinen voi vapautua korvausvastuustaan, jos hän voi osoittaa, että vallinneet sääolosuhteet ovat tehneet kunnossapitotyöt hyödyttömiksi tai että kunnossapidosta huolehtiminen olisi vahinkohetken olosuhteissa ollut ylivoimaista.

 

Kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossapidosta annetun lain 3 §:n mukaan kadun kunnossapito käsittää ne toimenpiteet, joiden tarkoituksena on pitää katu liikenteen tarpeiden edellyttämässä tyydyttävässä kunnossa. Kunnossapidon tason määräytymisessä otetaan huomioon kadun liikenteellinen merkitys, liikenteen määrä, säätila ja sen ennakoitavissa olevat muutokset, vuorokaudenaika sekä eri liikennemuotojen, kuten moottoriajoneuvoliikenteen, jalankulun ja polkupyöräilyn tarpeet sekä terveellisyys, liikenneturvallisuus ja liikenteen esteettömyys.

 

Kadun kunnossapito käsittää myös ne toimenpiteet, jotka talvella ovat tarpeellisia kadun pysyttämiseksi edellä todetun mukaisessa kunnossa, kuten lumen ja jään poistaminen, kadun pinnan pitäminen tasaisena sekä liukkauden torjuminen.

 

Lautakunnan käytettävissä olevasta selvityksestä ilmenee, että ennen vahinkotapahtumaa oli jo kahden päivän ajan satanut runsaasti lunta ja myös vahinkopäivänä satoi runsaasti lunta. Ennen lumisadetta oli ollut lämmin jakso ja maa oli ollut lumeton. Lumisateiden alettua on ollut koko ajan pakkasta 3‑4^o. Ottaen huomioon ennen lumisadetta olleen lämpimän ajanjakson, lautakunta pitää epätodennäköisenä, että kevyen liikenteen väylillä olisi lumisateen alkaessa ollut jäätä. Kulkuväylien hiekoittaminen ennen lumisadetta ei näin ollen ole ollut tarpeellista. Lumisateiden alettua on ollut koko ajan pakkasta muutama aste eikä liukkauden syntyminen kevyen liikenteen väylille tällaisessa tilanteessa ole todennäköistä. Vahinkoa kärsineen toteama liukkaus on todennäköisesti aiheutunut siitä, että aurattaessa lumi toisinaan painuu tiiviiksi ja liukkaaksi. Auraamisen jälkeen tulisi kevyen liikenteen väylät yleensä välittömästi myös hiekoittaa tämän vuoksi. Tässä tapauksessa kuitenkin on kaiken aikaa satanut runsaasti lunta ja kevyen liikenteen väyliäkin on jouduttu toistuvasti auraamaan. Tällaisessa tilanteessa lumisade mitätöi hiekoituksen vaikutuksen, minkä vuoksi korvauskäytännössä on katsottu, ettei jatkuvan, kovan lumisateen aikana ole hiekoitusvelvollisuutta. Edellä olevan perusteella lautakunta katsoo, että riittävä liukkaudentorjunta vahinkohetkellä on vahinkohetkellä ja sitä ennen vallinneen kovan lumisateen vuoksi ollut vakuutuksenottajalle ylivoimaista. Tämän vuoksi vahinkoa kärsineen liukastumisen ei voida katsoa johtuneen vakuutuksenottajana olevan kaupungin tuottamuksesta eikä kaupunki ole korvausvastuussa vahingosta.

 

Edellä olevan vuoksi lautakunta pitää vakuutusyhtiö B:n hylkäävää päätöstä asianmukaisena.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja
Sisula-Tulokas sekä jäsenet Eskuri, Norio-Timonen ja Rusanen. Sihteerinä toimi Haapasaari.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA