Vakuutusyhtiö ei ole maksanut korvausta matkan keskeytymisen perusteella. Kyseessä ei ole viranomaisen määräys matkakohteen turvattomuudesta. Maailman terveysjärjestön suositus ei ole vakuutusehdossa tarkoitettu määräys. Näin ollen kyse ei ole vakuutusehtojen mukaisesta matkan keskeytymisestä.

 

Vakuutuksenottajana oleva yhdistys on tyytymätön yhtiön korvauspäätökseen ja pyytää lautakunnan lausuntoa asiasta. Yhdistyksen talouspäällikkö on selvittänyt asiaa ulkoasiainministeriöstä ja sosiaali- ja terveysministeriöstä. Ministeriöt eivät anna sellaisia määräyksiä, joita vakuutusehdoissa edellytetään, vaan ainoastaan suosituksia. Vakuutusehdoissa siis edellytetään sellaisia viranomaistoimia, joita ei ole Suomessa käytössä. Näillä perusteilla korvausta matkan keskeytymisestä tulisi maksaa.

 

Vakuutusyhtiö kiistää korvausvaatimuksen toistaen korvauspäätöksessä esittämänsä.

 

 

Matkavakuutuksen ehdon 240 mukaan matkan keskeytymisellä tarkoitetaan alkaneen matkan muuttumista siten, että vakuutettu joutuu sairaalahoitoon tai palaamaan lähtöpaikkakunnalleen alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen. Matkan keskeytyminen korvataan, kun se johtuu vakuutetun tai hänen lähiomaisensa kuolemasta, vakavasta tapaturmasta, tai äkillisestä, odottamattomasta, vakavasta sairaudesta. Pakottavuus arvioidaan lääketieteellisin perustein. Matkan keskeytyminen korvataan myös silloin, kun keskeytymisen syynä on viranomaisen määräys matkakohteen turvattomuudesta.

 

Asiassa on kysymys siitä, onko vakuutuksenottajana olevan yhdistyksen kahden työntekijän paluumatka Suomeen muuttunut sellaisesta syystä, jonka perusteella kyseessä on katsottava olevan vakuutusehdossa 240 tarkoitettu korvattavaksi tuleva matkan keskeytyminen.

 

Vakuutetut ovat palanneet Pekingin sijasta Frankfurtin kautta Helsinkiin siksi, että Maailman terveysjärjestö WHO sekä Suomen sosiaali- ja terveysministeriö olivat suositelleet välttämään matkustamista mm. Pekingiin SARS-epidemian vuoksi ajalla 23.4. – 24.6.2003.

 

Lautakunnalle on esitetty vakuutuksenottajan taholta selvitystä siitä, millaisia suosituksia ulkoasiainministeriö ja sosiaali- ja terveysministeriö tämänkaltaisissa tilanteissa antavat. Lautakunnalla ei ole syytä epäillä vakuutuksenottajan esittämää selvitystä. Vakuutusyhtiön puolelta sitä vastoin on viitattu ja vedottu ainoastaan siihen, että kysymyksessä ei ole ollut viranomaisen määräys, vaan ainoastaan suositus. Vastaselvitystä siitä, millaisia ja minkä viranomaisen antamia määräyksiä vakuutusehdossa 240 tarkoitetaan, ei ole esitetty.

 

Esillä olevasta vakuutusehdosta 240 (sen viimeinen virke) ei käy ilmi, että ehdossa tarkoitettaisiin ainoastaan Suomen viranomaisten antamia määräyksiä. Lautakunta rajoittuu tarkastelemaan ainoastaan sitä, ovatko WHO:n ja STM:n antamat suositukset mm. Pekingin alueelle matkustamisen välttämisestä todetun SARS-epidemian vuoksi sellaisia, joiden perusteella matka on voitu keskeyttää vakuutuskorvaukseen oikeuttavalla tavalla. Ehdosta 240 ei käy ilmi, että sen soveltaminen olisi rajattu esimerkiksi matkakohteessa vallitsevasta sotatilasta, ihmisoikeusloukkauksista tai muista näihin rinnastettavista ulko- ja turvallisuuspoliittisista olosuhteista johtuvaan matkakohteen turvattomuuteen.

 

SARS-epidemiaa pidettiin tapauksessa esillä olevana aikana nopeasti leviävänä, laajoja alueita uhkaavana ja vaarallisena. Siihen ei tunnettu hoitomuotoja. Tapauksessa esillä olevan ajan jälkeen kertyneellä uudella tiedolla SARS:in etiologiasta, diagnostiikasta ja hoitomuodoista ei ole merkitystä tämän tapauksen arvioinnin kannalta. Lautakunnan käsityksen mukaan termillä ”matkakohteen turvattomuus” voidaan yleiskielenkäytön mukaan mieltää tarkoitettavan mm. SARS-epidemian kaltaista alueelle matkustaville kiistattomasti terveydellisen riskin muodostanutta olosuhdetta.

 

Varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain 36 §:n, jota vakuutuksenottajana olevan yhdistyksen ja vakuutusyhtiön väliseen asiaan on sovellettava, mukaan, jos oikeustoimen ehto on kohtuuton tai jos sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan joko sovitella tai jättää se huomioon ottamatta. Tapauksessa käsillä olleessa tilanteessa on ollut matkustajan kannalta asiallisesti yhdentekevää, onko matkakohteeseen liittyvästä SARS-riskistä tiedotettu viranomaisten määräyksin vai suosituksin. Kysymys on sellaisesta matkan keskeytymisedellytyksen määritelmästä, joka ei voisi lautakunnalle esitetyn selvityksen mukaan lainkaan täyttyä, jos ehtoa sovellettaisiin siten, ettei pelkkä suositus matkakohteen välttämisestä oikeuttaisi vakuutuskorvaukseen. Ottaen lisäksi huomioon SARS-epidemiasta tapahtuma-aikaan tiedetyt seikat, lautakunta pitää vakuutusehdon 240 soveltamista yhtiön esittämällä tavalla tässä tapauksessa varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain 36 §:ssä tarkoitetulla tavalla kohtuuttomana.

 

Lautakunnan käsityksen mukaan vakuutusehtoa 240 on sovellettava siten, että myös nyt esillä olevat sosiaali- ja terveysministeriön sekä WHO:n antamat SARS-epidemiaan perustuvat suositukset, joiden perusteella matka on keskeytetty, oikeuttavat korvaukseen matkan keskeytymisestä

 

Lautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä maksamaan vakuutetuille ehtojensa mukaisen korvauksen matkan keskeytymisestä.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja

Sisula-Tulokas sekä jäsenet Eskuri, Hentunen, Koskenvuo ja Rusanen. Sihteerinä toimi Saarikoski.

 

 

VAKUUTUSLAUTAKUNTA