Lausunnonpyytäjä oli ajanut polkupyörällään 29.1.2010 kello 6.25 työmatkallaan ajoradalla ja kääntynyt kevyen liikenteen väylälle, jossa yhteydessä hän on törmännyt pieneen lumiesteeseen ja kaatunut. Korvausta lausunnonpyytäjälle aiheutuneesta henkilövahingosta haettiin katualueen kunnossapidosta vastaavan julkisyhteisön vastuuvakuutuksesta.

Vakuutusyhtiön korvauspäätös

Vakuutusyhtiö on antanut asiassa korvauspäätöksen 15.9.2010. Yhtiö on maksanut korvausta tilapäisestä haitasta sekä kivusta ja särystä, mutta on alentanut korvausta yhdellä kolmasosalla katsoen lausunnonpyytäjän omalla käyttäytymisellään myötävaikuttaneen vahingon syntymiseen.

Yhtiö on antanut lausunnonpyytäjän muutoksenhakukirjelmän johdosta uuden päätöksen 11.10.2010. Yhtiö on pysynyt kannassaan. Kaatuminen on tapahtunut takapyörän osuessa lumikinokseen ajoradalla. Epäselvää on, onko renkaan kuvioinnilla tai nastoituksella mitään merkitystä tässä asiassa. Talvipyöräilyyn sisältyy aina riski, joka on pyöräilijän tiedossa. Tässä tapauksessa kuitenkin kaatuminen on johtunut ilmeisesti lumikinoksesta, joka on ollut havaittavissa. Talvipyöräilijänä otettu riski on toteutunut, minkä perusteella yhden kolmasosan myötävaikutusalennus on ollut perusteltu.

Lausuntopyyntö

Lausunnonpyytäjä on tyytymätön yhtiön päätökseen ja pyytää lautakunnan lausuntoa asiasta. Myötävaikutusalennus on ollut perusteeton. Lausunnonpyytäjä on pyöräillyt talvella täysin asianmukaisesti, koska hänen pyörässään on ollut talvikäyttöön tarkoitetut nastarenkaat, eli hän on varustautunut niin huolellisesti kuin on voinut talvipyöräilyyn. Vakuutusyhtiö ei ole esittänyt minkäänlaisia perusteita sille, että myötävaikutusvähennystä voitaisiin tehdä, minkä johdosta korvaus on maksettava vähentämättömänä.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on antanut vastineen 25.1.2011. Yhtiö kiistää vaatimuksen. Myötävaikutusalennuksen yksi kolmasosa määrä ja peruste ovat olleet asianmukaiset.

Vakuutuksenottajana oleva kunta on ilmoittanut vakuutusyhtiölle, että vahinkopaikan kevyen liikenteen väylä oli vahinkohetkellä lumipolanteinen ja hiekoittamaton. Kovan pakkasen, tuulen ja heikon lumisateen takia kevyen liikenteen väylä oli paikoin liukas. Kireän pakkasen (-17 astetta) takia väylä ei ollut hiekoitettu. Vahinko on kuitenkin sattunut vahingonkärsineen kääntyessä ajotieltä kevyen liikenteen väylälle ja takapyörän osuessa lumikinokseen, joten kevyen liikenteen väylän kunnolla ei edes välttämättä ole merkitystä vahinkoon.

Talvipyöräilyyn liittyy aina suuri riski, joka pyöräilijän tulee ymmärtää. Edes hiekoittamalla ei ole mahdollista saada aikaan täysin turvallisia olosuhteita talvipyörälle. Talvella pyöräilijä ottaa tietoisen riskin kaatumisesta ja pyöräilee pitkälti omalla vastuullaan. Edes nastarenkaalla talvipyöräily ei ole riskitöntä. Kunnossapitovelvollisuutta ei voida pitää niin laajana, että ajorata kaikissa olosuhteissa olisi niin hyvässä kunnossa, että se olisi turvallinen myös kaksipyöräiselle kulkuvälineelle.

Vakuutuksenottajan vastine

Vakuutuksenottajan oleva kaupunki on antanut lautakunnalle vastineen 25.2.2011. Kaupunki on todennut, että Vakuutuslautakunta on aikaisemmassa ratkaisussaan VKL 660/04 katsonut asianmukaiseksi myötävaikutus­alennuksen määräksi nastarenkailla maaliskuussa kevyen liikenteen väylällä pyöräiltäessä yhden viidesosan. Nyt käsillä olevassa tapauksessa vakuutusyhtiö on katsonut tätä tulkintaa laajentaen, että pyöräily talvisaikaan on jo sinänsä tietoista vaaraan antautumista. Näin kategorisesti ei voida tulkita, sillä pyöräily ympäri vuoden on täysin normaali tapa liikkua edellyttäen kuitenkin, että liukkauteen valmistaudutaan esimerkiksi käyttämällä asianmukaista liukkaudenestoa nastarenkailla, kuten vahingonkärsijä on tässä tapauksessa tehnyt.

Vakuutusyhtiön laajan myötävaikutuksen tulkinnan seuraus olisi absurdi eli että käveleminen talvella on vahingon syntyyn myötävaikuttamista, koska talvella on liukasta. Nyt kyseessä oleva vahinkotapahtuma ei ole johtunut liukkaudesta, minkä johdosta lautakunnan antama aikaisempi lausunto ei rinnastu tähän sellaisenaan. Lausunnonpyytäjän ei voida katsoa asettaneen itseään tietoiseen vaaraan eikä korvausta tule siksi sovitella lainkaan. Lausunnonpyytäjän kaatuminen on aiheutunut hänen törmäämisestään lumivalliin.

Vahingon tulkitseminen aiheutuneeksi vahingonkärsijän myötävaikutuksesta edellytettäisiin näyttöä siitä, että lausunnonpyytäjä on toiminut tuottamuksellisesti tältä osin. Se edellyttäisi, että hänen olisi tullut huomata kyseinen lumivalli, ja hänen oman toimintansa vuoksi hän olisi siihen osunut sellaisin seurauksin, että hän on kaatunut. Mitään väitettä tällaisesta ei ole esitetty.

Jos vastoin kaupungin käsitystä lausunnonpyytäjän katsottaisiin myötävaikuttaneen vahinkoon, sitä ei tulisi sovitella enempää kuin enintään yksi viidesosa lautakunnan aikaisemmasta päätöksestä 660/04 ilmenevän mukaisesti.

Lautakunnan käytettävissä oleva selvitys

Lautakunnalla on ollut käytettävissä:

• vahinkoilmoitus
• korvauspäätös 15.9.2010
• yhtiön sisäisen muutoksenhakuelimen kirje 6.10.2010
• tapahtumapaikkapiirros
• palkkatodistus
• E-lausunto
• A-todistuksia
• vakuutusehdot 1.1.2009

Vakuutuslautakunnan lausunto

Vakuutusehdot

Sovellettavan sopimusehdon mukaan vakuutusturva korvaa vakuutuksenottajana olevan yhteisön toiminnassa toiselle aiheutuneen henkilö- ja esinevahingon sekä julkista valtaa käytettäessä aiheutuneen varallisuusvahingon, joka todetaan vakuutuskauden aikana vakuutuksen voimassaoloalueella ja josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvelvollinen.

Ratkaisu

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko lausunnonpyytäjän kärsimän henkilövahingon johdosta maksettavaa korvausta alennettava vakuutusyhtiön esittämin tavoin yhdellä kolmasosalla hänen oman myötävaikutuksensa perusteella.

Tapauksen arviointi

Esillä olevassa asiassa on riidatonta, että lausunnonpyytäjä on käyttänyt nastarenkaita. Hän on siten varautunut liukkauteen lähtökohtaisesti asianmukaisesti. Kysymyksessä on ollut tilanne, jossa lausunnonpyytäjä on kääntynyt ajoradalta kevyen liikenteen väylälle, joka on ollut hiekoittamatta siitä syystä, että tuohon aikaan alueella oli vallinnut kireä pakkassää, -17 astetta.

Asiassa ei ole edes väitetty, että lausunnonpyytäjä olisi ajotieltä kevyen liikenteen väylälle kääntyessään tai alueella muutoin liikkuessaan jättänyt noudattamatta asianmukaista varovaisuutta ajonopeutensa sovittamisessa olosuhteiden mukaiseksi. Hänen kaatumisensa on aiheutunut siitä, että paikalla, jossa hän on kääntynyt ajoradalta kevyen liikenteen väylälle, on ollut lumikinos, johon hänen takapyöränsä on osunut. Yhtä hyvin kysymys olisi voinut olla kesäaikaan sattuneesta tapahtumasta, jossa alueella on ollut jokin sitä käyttävän pyöräilijän vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella oleva ennakoimaton este, joka on aiheuttanut kaatumisen.

Lautakunnan käytettävissä oleva selvitys ei osoita, että lausunnonpyytäjä olisi myötävaikuttanut vahinkoonsa sellaisella vahingonkorvauslain 6 luvun 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla, että hänen oikeuttaan täyteen korvaukseen kärsimästään henkilövahingosta olisi alennettava. Pelkästään se seikka, että lausunnonpyytäjä on ajanut polkupyörällä talviaikaan, ei ole sellainen, jonka nojalla voitaisiin katsoa hänen myötävaikuttaneen vahinkoonsa korvausvastuuta supistavalla tavalla.

Johtopäätös

Lautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö maksaa korvauksen tekemättä siitä myötävaikutusalennusta.

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Sisula-Tulokas sekä jäsenet Eskuri, Karimäki, Norio-Timonen ja Rusanen. Sihteerinä toimi Saarikoski.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA