Lausunnonpyytäjän pojalla (jäljempänä A) on ollut insuliinihoitoinen diabetes vuodesta 2001 alkaen. A oli 17.2.2005 herännyt aamulla noin klo 8 ja pistänyt normaalin annoksen pitkävaikutteista insuliinia, mutta hän ei ollut nauttinut muuta aamiaista kuin lasillisen limonadia. A:lla on ollut tapana pitää mukanaan suklaata hypoglykemiakohtauksen varalta, mutta tuona aamuna suklaa jäi lähtökiireessä mukaan ottamatta. A oli mukana viemässä vanhempiaan autolla satamaan; toinen henkilö ajoi satamaan ja A lähti ajamaan autoa satamasta kotiin n. 10 kilometrin päähän. A oli ajatellut syödä kunnollisen aamupalan kotiin päästyään.

 

Matkalla satamaan A kertomansa mukaan tunsi olonsa väsyneeksi. Satamassa ennen ajoon lähtöään A tunsi olonsa huteraksi, mutta hän ajatteli saavansa kuitenkin auton ajettua kotiin. Satamasta lähdettyään A joutui lausunnonpyytäjän autolla vakavaan liikenneonnettomuuteen noin klo 8.50. Todistajan arvion mukaan A:n ajonopeus oli 40 km/h nopeusrajoitusalueella ollut noin 80 km/h. Peräänajon välttämiseksi A oli jarruttanut ja vaihtanut kaistaa vastaantulevien puolelle, mistä oli seurauksena ketjukolari ja yhteensä kuuden auton vaurioituminen.

 

Esitutkinnassa A on kertonut, että hänellä ei ole täsmällisiä muistikuvia onnettomuudesta tai ylipäätään ajamisesta ennen vahinkoa. A katsoo menettäneensä diabetekseen liittyvän matalan verensokerin takia havainnointikykynsä ja kykynsä hallita kuljettamaansa ajoneuvoa.

 

Vahingon jälkeen paikalle tullut ambulanssimiehistö oli mitannut A:n verensokerin ja todennut sen olevan vain 2,3. Hoitokertomuksen mukaan A:lla oli ilmeisesti insuliinishokki, koska ruokailu oli jäänyt puutteelliseksi. Dosentti B on selvityksessään todennut mm., että A:n tapahtumahetken matala verensokeri (hypoglykeeminen kohtaus) selittää hyvin A:n poikkeavan ajokäyttäytymisen ja sekavuuden kolarin sattuessa.

 

A:n tapausta käsiteltiin käräjäoikeudessa, joka 7.12.2005 antamassaan tuomiossa katsoi A:n menettelyllään syyllistyneen törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen. Tapauksessa aiheutunut taloudellinen vahinko oli määrältään suuri ja henkilövahinkojenkin aiheuttaminen on ollut lähellä. Oikeus totesi olevan riidatonta, että A on laiminlyönyt sokeritautinsa asianmukaiseen hoitamiseen kuuluvat aamutoimet ja kiirehtinyt välittömästi herättyään ajoon vahinkoseurauksin. Tuomion mukaan A on näissä olosuhteissa menetellyt huolimattomasti, koska on ilmeis­tä, että hänelle oli kerrottu, mitä diabeteksen asianmukaisen hoitamisen laiminlyöminen saattaa todennäköisesti aiheuttaa. Kokonaisuutena A:n menettely on ollut omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa toisen hengelle ja terveydelle.

 

A ilmoitti tyytymättömyyttä mm. teon otsikoinnin osalta.

 

 

Vakuutuksen suojeluohjeen mukaan ajoneuvoa ei saa kuljettaa sairaana tai väsyneenä. Vakuutuksenottajaan samastettava A on suojeluohjeiden vastaisesti lähtenyt ajoon väsyneenä ja sairauttaan hoitamatta ja on näin jättänyt varmistamatta, ettei diabetekseen liittyvä matala verensokeri pääse vaikuttamaan haitallisesti hänen ajokykyynsä.

 

A on myös ajanut huomattavalla ylinopeudella ja on näin aiheuttanut vahingon törkeästä huolimattomuudesta.

 

Vakuutusyhtiö ei korvaa lausunnonpyytäjän auton vahinkoa autovakuutuksen perusteella.

 

 

Vakuutuksenottajan mielestä hänen autonsa vaurioituminen pitäisi korvata. Lausuntopyynnön liitteenä olevassa selvityksessä A kertoo mm., että satamasta lähtiessään hän ei ollut tajunnut verensokerinsa olevan vaarallisen matalalla. A:n hoitotasapaino on ollut hyvä, eikä vastaavaa ole aiemmin tapahtunut. Tämän vuoksi A ei osannut ehkäistä tapahtunutta. Verensokerin alhaisuuden vuoksi A ei kyennyt kontrolloimaan ajoneuvoaan. Tällöin kyse ei voi olla törkeästä huolimattomuudesta.

 

 

Käräjäoikeus on tuominnut A:n rangaistukseen törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta. Tuomion mukaan A on laiminlyönyt diabeteksensa asianmukaisen hoitamisen ja kiirehtinyt ajoon vahinkoseurauksin. Riidatonta on, että A oli tuntenut olonsa huonoksi jo ennen ajoon lähtöään.

 

Todistajan mukaan A oli ajanut huomattavaa ylinopeutta pitkän aikaa ennen törmäystä. Jarruttamisen ja väistöliikkeen yrittäminen törmäyksen välttämiseksi osoittaa, että A on huonovointisuudestaan huolimatta kyennyt hallitsemaan ajoneuvoaan.

 

Vakuutusyhtiö katsoo, että A on tietoisesti lähtenyt ajamaan sairaana ja kotiin kiirehtiessään tahallaan ajanut huomattavalla ylinopeudella vahinkoseurauksin. Yhtiö pitäytyy korvauspäätöksessään.

 

 

Vakuutussopimuslain 30 §:n mukaan vakuutuksenantaja on vastuusta vapaa vakuutettua kohtaan, joka on tahallisesti aiheuttanut vakuutustapahtuman.

 

Jos vakuutettu on aiheuttanut vakuutustapahtuman törkeästä huolimattomuudesta, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä.

 

Vahinkovakuutuksen vakuutusehdoissa voidaan lisäksi määrätä, että vakuutetulle tulevaa korvausta voidaan alentaa tai se evätä, jos hänen alkoholin tai huumausaineen käyttönsä on vaikuttanut vakuutustapahtumaan.

 

Vakuutussopimuslain 31 §:n mukaan vakuutussopimukseen voidaan ottaa määräyksiä laitteesta, menettelytavasta tai muusta järjestelystä, jolla on tarkoitus estää tai rajoittaa vahingon syntymistä, tai määräyksiä siitä, että vakuutuksen kohdetta käyttävällä tai siitä huolehtivalla henkilöllä tulee olla määrätty kelpoisuus (suojeluohjeet).

 

Vakuutetun tulee noudattaa suojeluohjeita.

 

Jos vakuutettu on tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyönyt 2 momentissa säädetyn velvollisuutensa, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä.

 

Lain 33 §:n mukaan mitä edellä säädetään vakuutetusta, kun kysymys on vakuutustapahtuman aiheuttamisesta, suojeluohjeiden noudattamisesta tai pelastamisvelvollisuudesta, sovelletaan vastaavasti henkilöön:

1)      joka vakuutetun suostumuksella on vastuussa vakuutuksen kohteena olevasta moottorikäyttöisestä tai hinattavasta ajoneuvosta, aluksesta taikka ilma-aluksesta;

2)      joka omistaa vakuutetun omaisuuden yhdessä vakuutetun kanssa ja käyttää sitä yhdessä hänen kanssaan; tai

3)      joka asuu vakuutetun kanssa yhteisessä taloudessa ja käyttää vakuutettua omaisuutta yhdessä hänen kanssaan.

 

Mitä edellä säädetään vakuutetusta, kun kysymys on suojeluohjeiden noudattamisesta, sovelletaan vastaavasti henkilöön, jonka tehtävänä vakuutuksenottajaan olevan työ- tai virkasuhteen perusteella on huolehtia suojeluohjeiden noudattamisesta.

 

Lain 34 §:n mukaan harkittaessa, onko korvausta tässä luvussa säädetyllä perusteella alennettava tai se evättävä, tulee ottaa huomioon, mikä merkitys seikalla, jota vakuutuksenottajan tai vakuutetun antama väärä tai puutteellinen tieto koskee, tai vahingonvaaraa lisänneellä muuttuneella olosuhteella taikka vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön toimenpiteellä tai laiminlyönnillä on ollut vahingon syntymiseen. Lisäksi tulee ottaa huomioon vakuutuksenottajan, vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön tahallisuus tai huolimattomuuden laatu sekä olosuhteet muutoin.

 

Tapaukseen sovellettavien autovakuutuksen suojeluohjeiden kohdan 5.1 alakohdan 6 mukaan kuljettajalla on oltava viranomaisen antama asianmukainen ajokortti tai ikään perustuva oikeus kuljettaa ajoneuvoa. Ajoneuvoa ei saa kuljettaa sairaana tai väsyneenä.

 

Selvityksen perusteella lausunnonpyytäjän ajoneuvo oli vahingon aikaan luvallisesti A:n käytössä. A voidaan näin samastaa vakuutuksenottajaan.

 

Vakuutusyhtiö on perustellut kielteistä korvauspäätöstään suojeluohjeiden laiminlyönnillä ja sillä, että A on menetellyt vakuutussopimuslain 30 §:n tarkoittamalla tavalla törkeän huolimattomasti ajamalla huomattavalla ylinopeu­della.

 

Lautakunta toteaa, että A oli sairastanut diabetestä noin neljä vuotta ennen nyt kyseessä olevaa vahinkoa. Hän on ollut tietoinen diabetekseen liittyvästä hypoglykemiakohtausten riskistä. Hän ei ollut nauttinut kunnollista aamiaista tapahtumapäivän aamuna. Hän tunsi olonsa väsyneeksi ja huteraksi ennen ajoon lähtöään, mutta päätti kuitenkin lähteä liikkeelle varmistumatta verensokerinsa tasosta tai nauttimatta mitään sokeripitoista ennen ajoon lähtöään. A:n verensokeri laski niin alhaiselle tasolle, ettei A selvityksen mukaan kyennyt täysin kontrolloimaan ajoneuvoaan tai ajattelemaan selkeästi. Tässä tilassa A käytti muun liikenteen seassa 40 km/h nopeusrajoitusalueella todistajan arvion mukaan n. 80 km/h nopeutta, ja seurauksena oli vakava onnettomuus. Hoitokertomuksen ja lausuntopyynnön mukaan A:lla on aiemmin ollut lieviä hypoglykemiatuntemuksia, mutta näin vakavaa kohtausta ei ole esiintynyt.

 

Sairaudestaan ja siihen liittyvästä hypoglykemiariskistä tietoisena, aamiaista syömättömänä ja huonovointisena A:n olisi tullut ymmärtää, ettei hän tuona aamuna ollut siinä kunnossa, mitä autolla ajaminen edellyttää. Lähtiessään tästä huolimatta ajamaan A on vähäistä suuremmasta huolimattomuudesta menetellyt vakuutuksen sairaana ajamista koskevan suojeluohjeen vastaisesti. Menettely on vaikuttanut vahingon syntyyn.

 

Vakuutussopimuslain esitöiden (HE 114/1993) mukaan lain 30 §:ssä tarkoitettu törkeä huolimattomuus on lähellä tahallisuutta. Jos vakuutettu tai häneen samastettava esimerkiksi tietoisesti laiminlyö normaalit varotoimet ja saa aikaan tilanteen, jossa vahingonvaara on suuri, voidaan huolimattomuutta pitää törkeänä.

 

Vakuutuslautakunta katsoo, että tietoinen 80 km/h nopeudella ajaminen 40 km/h nopeusrajoitusalueella muun liikenteen seassa on lähtökohtaisesti vakuutussopimuslain 30 §:n tarkoittamalla tavalla törkeän huolimatonta. Kuitenkin tässä tapauksessa esitetyn lääketieteellisen selvityksen perusteella A:n hypoglykemia eli sairaskohtaus selittää hyvin A:n poikkeavan ajokäyttäytymisen ja hänen sekavuutensa vahingon jälkeen. A:n ajokäyttäytymisen ei siis tämän selvityksen perusteella voi sanoa olleen tietoista. Tässä tilanteessa A:n ei Vakuutuslautakunnan mielestä voi katsoa menetelleen vakuutussopimuslain 30 §:n tarkoittamalla tavalla törkeän huolimattomasti, vaikka hän olikin ajanut huomattavalla ylinopeudella.

 

Näillä perusteilla lautakunta katsoo, että vakuutusyhtiöllä on oikeus alentaa vakuutuksenottajalle maksettavaa korvausta 1/3:lla vakuutuksenottajaan samastettavan A:n suojeluohjeen vastaisen menettelyn perusteella. Lautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö maksaa vakuutuksenottajalle hänen autostaan ehtojen mukaisen korvauksen 1/3:lla alennettuna vakuutussopimuslain 70 §:n mukaisine viivästyskorkoineen.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Taipale, jäsenet Laapotti, Sario ja Uimonen sekä varajäsen Heikkinen. Sihteerinä toimi Raulos.