Vakuutuksenottaja oli hoitovirheen perusteella vaatinut vahingonkorvausta 40.000 euroa O:n Hevosklinikka Oy:ltä/eläinlääkäri H-W:ltä ruunan kilpailukyvyn alentumisen perusteilla. Vakuutuksenottajan mukaan hevosen ravi oli hoitovirheen vuoksi ollut huonoa ja laukkaherkkää. Ruunan voittosumma huhtikuun 2003 mennessä oli ollut 12.674 euroa, joka vakuutuksenottajan mukaan oli vähäinen hevosen lahjoihin nähden.

 

Vakuutuksenottaja haki asiaan oikeusturvaetua.

 

Päätöksessään 19.6.2003 vakuutusyhtiö toteaa tapahtumatiedot.

 

Asiassa sovelletaan 1.3.2002 voimaantulleita kotivakuutuksen oikeusturvavakuutusehtoja. Vakuutuksesta ei korvata vakuutetulle aiheutuvia kuluja asiassa, joka liittyy vakuutuksenottajan tai hänen kanssaan samassa taloudessa asuvan muun vakuutetun nykyiseen, aiempaan tai tulevaan työhön, ammatinharjoittamiseen, virkaan, toimeen, elinkeino- tai ansiotoimintaan, kaupallisen yrityksen osakkuuteen tai jäsenyyteen tällaisen yrityksen hallinnollisissa elimissä tai muuhun pää- tai sivutoimiseen toimintaan tulon hankkimiseksi.

 

Koska hevosta on pidetty tulonhankkimistarkoituksessa, liittyy asia tulon hankkimiseen ravihevosen avulla, eikä tällaiseen asiaan voida vakuutusehtojen mukaan myöntää oikeusturvaetua. Näin ollen vakuutusyhtiö ei voi korvata vakuutuksenottaja A.R:n kustannuksia oikeusturvavakuutuksesta.

 

Koska vakuutuksenottajan asia ei ole korvattavissa tulonhankkimisrajoitusehdon takia, vakuutusyhtiö ei ota kantaa asian riitaisuuteen.

 

Kirjeessään vakuutusyhtiölle 16.9.2004 vakuutuksenottajan asiamies A.K. toteaa, ettei hänen päämiehensä tyydy vakuutusyhtiön oikeusturvapäätökseen. Päätös perustuu siihen, että vakuutuksenottaja on omistanut hevosen tulonhankkimistarkoituksessa. Tosiasiassa hän omistaa ko. hevosen harrastusmielessä eikä hänen hevosharrastustaan ole katsottava tulonhankkimistarkoituksessa tapahtuvaksi.

 

Vakuutuksenottaja on ammatiltaan palomies ja hän on omistanut lähes koko aikuisikänsä hevosen vapaa-aikansa harrastukseksi. Hän on vuokrannut hevoselleen karsinan, josta maksaa kuukausittaisen maksun. Vakuutuksenottajan hevosharrastustoiminta on verrattavissa veneilyyn tai moottoripyöräilyyn, jossa satunnainen tulonmuodostus ei ole pääasiallinen harrastuksen syy, vaan se on järkiperäinen vapaa-ajan käyttäminen.

 

Asiamies palaa annettuun oikeusturvaratkaisuun näin myöhäisessä vaiheessa, koska saatujen selvitysten perusteella vakuutuksenottajan oikeusturva edellyttää oikeudenkäyntiä hänen hevosensa hoitovirheen johdosta. Hevonen on todettu terveeksi vuonna 1995 suoritetussa ns. ostotarkastuksessa. Vuosien 1995 – 2000 välisenä aikana hevosta tutkittiin useita kertoja O:n Hevosklinikalla, mutta röntgenkuvissa ei koskaan havaittu eläinlääkäri A.T:n vuonna 2003 havaitsemaa puikkoluun murtumaa. Puikkoluun murtuma on havaittavissa perustutkimuksella etenkin, kun hevonen vaivaantui jatkuvasti samasta paikasta, jossa puikkoluun murtuma em. eläinlääkärin toimesta havaittiin.

 

Vakuutuksenottaja A.R. pyrkii edelleen sovintoratkaisuun asiassaan. Edellä mainitut perusteet huomioiden hän pyytää, että kielteinen korvauspäätös kumotaan ja hänelle myönnetään asiassa oikeusturvaetu.

 

Kirjeessään 18.10.2004 asiamies A.K:lle vakuutusyhtiö kertaa tapahtumatiedot ja vakuutusehdot.

 

Vakuutusehtojen mukaan kaikenlainen ansiotoiminta ja muu tulonhankkimistarkoituksessa tehtävä toiminta on aina suljettu pois yksityishenkilölle tarkoitetusta oikeusturvavakuutuksesta. Rajoitusehtoa sovelletaan mihin tahansa pää- ja sivutoimiseen toimintaan tulon hankkimiseksi. Rajoitusehdon soveltaminen ei edellytä vakuutetun saavan tuloja toiminnasta, vaan pelkkä tulojen hankkimistarkoitus riittää. Vaikka toiminta olisi tappiollista, voi kyse olla rajoitusehdon tarkoittamasta toiminnasta.

 

Vakuutusyhtiön saamien tietojen mukaan ruuna on ravuri, joka on juossut 3‑vuotiaana suomenennätyksen ja 4-vuotiaana Kriteriumissa viidenneksi ja Oulu Expressissä kolmanneksi. Ruunan voittosumma on ollut keväällä 2003 12.647 euroa.

 

Ruunaa on käytetty kilpailutarkoituksessa, menestystäkin on ollut ja voittosummaa on kertynyt. Vahingonkorvausvaatimus asiassa perustuu kilpailukyvyn alentumiseen. Hoitovirheen perusteella ruunan menestyminen ravikilpailuissa ja voittosumman karttuminen ei ole ollut sitä, mitä se hevosen lahjoihin nähden voisi olla. Vakuutusyhtiö katsoo, että vaikkakin kysymyksessä on vakuutuksenottajan harrastus, kyseessä on kuitenkin ollut tarkoitus hankkia tuloa kilpailuttamalla ruunaa. Koska asia siten liittyy tulon hankkimiseen, vakuutusyhtiö ei voi maksaa korvausta vakuutuksesta.

 

Lausuntopyynnössään 26.10.2004 vakuutuksenottaja A.R. vaatii, että lautakunta antaisi asiassa ratkaisusuosituksen ja katsoisi vakuutuksenottajan kotivakuutuksen oikeusturvaedun tulevan sovellettavaksi tässä asiassa. Vakuutuksenottajalla on voimassa oleva kotivakuutus, johon sovelletaan 1.3.2002 voimaantulleita oikeusturvavakuutusehtoja.

 

Vakuutuksenottaja on hakenut oikeusturvaetua asiaan, jossa on kysymys eläinlääkärin hoitovirheestä koskien vakuutuksenottajan omistaman ravihevosen hoitoa. Vakuutusyhtiö on hylännyt oikeusturvaetua koskevan hakemuksen sillä perusteella, että kysymys on ansiotoiminnasta, ja että kaikenlainen tulonhankkimistarkoituksessa tehtävä toiminta on suljettu pois yksityishenkilöille tarkoitetusta oikeusturvavakuutuksesta. Vakuutusyhtiön mukaan rajoitusehtoa sovelletaan mihin tahansa pää- ja sivutoimiseen toimintaan tulon hankkimisessa.

 

Vakuutuksenottaja on ammatiltaan palomies, joka harrastaa raviurheilua. Hänelle on omistuksessaan 1 – 2 hevosta, jotka ovat sijoitettuina ns. vieraalle tallille. Hänen omistamansa ruuna on hankittu hänen omistukseensa vuonna 1995, jonka jälkeen hevonen on ansainnut yhteensä 12.647 euroa. Tämän mukaan hevosen keskimääräinen voittosumma on ollut 1.400 euroa/vuosi. Tallivuokraa vakuutuksenottaja maksaa noin 200 euroa/kk, koska hän valmentaa hevosta itse. Tosiasiassa hänelle ei jää tuloa hevosesta eikä muistakaan hevosista. Mainittakoon, että kilpailevista ravihevosista 3 – 5 % elättää itsensä palkintorahoilla.

 

Vakuutuksenottajalle hevosharrastus on yksinomaan työn vastapaino. Tässä asiassa tulee harkittavaksi se, onko hänen toimintansa katsottava ansiotoimintana tapahtuvaksi sen vuoksi, että ravikilpailuissa maksetaan rahapalkintoja. Tämä kysymys on ajankohtainen laajemmaltikin, sillä vakuutusyhtiöt säännönmukaisesti vetoavat ko. ehtokohtaan oikeusturvaedun hylkäämistä koskevan päätöksen perusteluna.

 

Kotivakuutuksen perusteella myönnetään oikeusturvaetu moneen sellaiseen toimintaan, jossa on tai saattaa olla kysymys taloudellisesta toiminnasta. Veneen, moottoripyörän, koiran tms. hankkiminen voi yhtä lailla kuin hevosharrastuskin olla ansiotoiminnaksi katsottavaa toimintaa mm. mahdollisen myyntivoiton kautta. Ratsastusharrastus katsotaan toisinaan ansio- ja toisinaan harrastustoiminnaksi ilmeisesti sen vuoksi, että siinä rahapalkintojen osuus ei ole niin suuri kuin raviharrastuksessa.

 

Vakuutuksenottaja pyytääkin Vakuutuslautakunnan ratkaisua siitä, voiko harrastustoiminta, jossa yleisesti maksetaan rahapalkintoja, olla sellaiseksi harrastustoiminnaksi katsottavaa toimintaa, jota vakuutusehtojen mukaan ei voitaisi katsoa tulonhankkimiseksi tai ansiotoiminnaksi. Vakuutuslautakunnalta pyydetään ratkaisua myös siihen, tulisiko vakuutusehtojen ehtokohtaa tulonhankkimisen ja ansiotoiminnan osalta suhteessa harrastustoimintaan selkeyttää.

 

Vastineessaan 2.12.2004 vakuutusyhtiö kertaa asian tapahtuma- ja käsittelytiedot sekä vakuutusehdot.

 

Vakuutusehtojen mukaan vakuutuksesta ei korvata vakuutetulle aiheutuvia kuluja asiassa, joka liittyy vakuutuksenottajan ansiotoimintaan tai muuhun pää- tai sivutoimiseen toimintaan tulon hankkimiseksi.

 

Vakuutuksenottaja harrastaa raviurheilua ja on ostanut ruunan ja kilpailuttanut sitä ravikilpailuissa. Hevonen on juossut 3-vuotiaana Suomen ennätyksen, 4‑vuotiaiden Kriteriumissa viidenneksi ja Oulu Expressissä kolmanneksi. Ruunan voittosumma on keväällä 2003 ollut 12.647 euroa. Vakuutuksenottajan mukaan voittosumma on vaatimaton verrattuna hevosen lahjoihin ja voisi siis olla enemmänkin, jos edellä mainittu puikkoluun murtuma olisi havaittu sekä korjattu ajoissa. Vahingonkorvausta vastapuolelta vaaditaan nimenomaan sen perusteella, että hevosen kilpailukyky on alentunut hoitovirheen takia eikä ruunan voittosumma siten ole sitä, mitä se ilman hoitovirhettä voisi olla.

 

Vakuutusyhtiö viittaa lausuntoon VKL 526/00, jossa lautakunta on katsonut, että vaikka kyseessä on ollut lähinnä harrastustyyppinen kenneltoiminta, on vakuutetun tarkoituksena ollut saada myös tuloja pentujen myynnistä ja vakuutusyhtiön epäävän päätöksen on katsottu olevan vakuutusehtojen mukainen. Lausunnossa todetaan vielä, että lautakunta on ratkaisukäytännössään katsonut, että melko pienimuotoinenkin toiminta tulon hankkimiseksi on vakuutusehdoissa tarkoitettua toimintaa tulon hankkimiseksi. Lautakunnan mukaan toimintaa voidaan pitää vakuutusehtojen tarkoittamana tulon hankkimisena riippumatta siitä, että toiminnan taloudellinen tulos voi olla tappiollinen.

 

Vakuutuksenottajan tarkoituksena on ollut ruunaa kilpailuttamalla hankkia tuloa. Vahingonkorvausvaatimus perustuu siihen, että tosiasiassa vakuutuksenottajan mahdollisuudet tulon hankkimiseen ovat alentuneet hoitovirheen johdosta. Se, että kyseessä on vakuutuksenottajan harrastus, tai että hänelle ei jää tuloa ruunasta tai muistakaan hevosista, ei tarkoita sitä, että asian ei voitaisi katsoa liittyvän vakuutuksenottajan toimintaan tulon hankkimiseksi. Näin ollen, koska asia liittyy vakuutuksenottajan toimintaan tulon hankkimiseksi, ei oikeusturvavakuutuksesta korvata tästä vahingonkorvausasiasta vakuutuksenottajalle aiheutuvia asianajo- ja oikeudenkäyntikuluja.

 

Siltä osin kuin kyseessä on asian riitaisuus, ei vakuutusyhtiölle ole toimitettu tietoa vastapuolen suhtautumisesta vakuutuksenottajan vaatimuksiin eikä vakuutusyhtiö siten voi ottaa kantaa siihen, onko asia riitautunut vakuutusehtojen edellyttämällä tavalla.

  

 

 

Oikeusturvavakuutuksen tarkoituksena on näiden ehtojen ja yleisten sopimusehtojen mukaisesti korvata vakuutetun välttämättömät ja kohtuulliset asianajo- ja oikeudenkäyntikulut, jotka ovat aiheutuneet lakimiesavun käyttämisestä riita-, rikos- ja hakemusasioissa kohdassa 4 tarkoitetuissa vakuutustapahtumissa.

 

Vakuutus koskee vakuutettua yksityiselämään liittyvissä asioissa.

 

Vakuutuksesta ei korvata vakuutetulle aiheutuvia kuluja asiassa

2      joka liittyy vakuutuksenottajan tai hänen kanssaan samassa taloudessa asuvan muun vakuutetun nykyiseen, aiempaan tai tulevaan työhön, ammatinharjoittamiseen, virkaan, toimeen, elinkeino- tai ansiotoimintaan, kaupallisen yrityksen osakkuuteen tai jäsenyyteen tällaisen yrityksen hallinnollisissa elimissä tai muuhun pää- tai sivutoimiseen toimintaan tulon hankkimiseksi.

 

 

Esillä olevassa tapauksessa on kyse siitä, onko ravihevosharrastusta pidettävä sivutoimista tulonhankintaa koskevan rajoitukseen piiriin kuuluvana.

 

Vakuutuksenottaja A.R. on katsonut vuonna 1995 ravihevoseksi ostamansa suomenhevosruunan joutuneen O:n Hevosklinikalla hoitovirheen uhriksi, kun sillä ollutta takajalan puikkoluun murtumaa ei ollut havaittu tutkimuksissa. Hänen mukaansa hevosen ravi on ollut hoitovirheen vuoksi huonoa ja laukkaherkkää. Ruunan voittosumma on huhtikuuhun 2003 mennessä ollut 12.674 euroa, mikä määrä vakuutuksenottajan mukaan on ollut vähäinen hevosen lahjoihin nähden. Vakuutuksenottajan ilmoittama korvausvaatimus on ollut 40.000 euroa. Vakuutuksenottajan ilmoituksen mukaan ravihevosen pitäminen on hänelle työn vastapainona oleva harrastus, josta aiheutuneet kulut ovat ylittäneet tulot.

 

Vakuutuksenottajan kotivakuutukseen sisältyvän oikeusturvavakuutuksen ehtojen mukaan vakuutuksesta ei korvata vakuutetulle aiheutuvia kuluja mm. asiassa, joka liittyy hänen sivutoimiseen toimintaansa tulon hankkimiseksi.

 

Lautakunta toteaa ravikilpailuissa tavoiteltavan voittosummina olevia palkintorahoja riippumatta siitä, onko osallistuminen harrastusluonteista vai ammattimaista. Rajoitusehdon soveltamisen kannalta on merkityksellistä se, että kyse on tulon hankkimistarkoituksesta. Ehdon kannalta ei ole ratkaisevaa se, toteutuuko tulojen saaminen tai onko toiminta mahdollisesti tappiollista. Tämän vuoksi sekä ottaen huomioon, ettei toteutuneen voittosumman ja esitetyn korvausvaatimuksen perusteella ole kyse merkityksettömistä rahamääristä, lautakunta katsoo vakuutuksenottajan tähdänneen ravihevosharrastuksellaan sivutoimiseen tulonhankintaan, ja pitää vakuutusyhtiön epäävää päätöstä ehtojen mukaisena.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja

Sisula-Tulokas, jäsenet Eskuri, Hentunen ja Rusanen sekä varajäsen Kivikoski. Sihteerinä toimi Savonen.

 

 

VAKUUTUSLAUTAKUNTA