Tapahtumatiedot
E.K. ja M.P. tekivät 6.10.2009 ja 27.12.2009 ostotarjouksen kiinteistöstä ja maksoivat käsirahaa yhteensä 20 000 euroa. Ostotarjouksen mukaisesti kiinteistön kauppa oli tullut tehdä viimeistään 1.2.2010. Myyjä oli hyväksynyt tarjouksen ja käsiraha oli maksettu kiinteistönvälitysliike N Oy:n asiakasvarojen tilille. Kiinteistön kauppaa ei ollut tehty ostajan puolella olevasta syystä. E.K. ja M.P. vaativat N Oy:tä palauttamaan koko käsirahan. Hovioikeus velvoitti N Oy:n palauttamaan vastaanottamansa käsirahan vähennettynä välityspalkkion määrällä.
N Oy hakee korvausta käsirahan palauttamisesta taloudellisen vastuun vakuutuksesta.
Vakuutusyhtiön päätös
Tässä tapauksessa ostajien maksama käsiraha on perustunut heidän tekemäänsä ostotarjoukseen ja käsirahasopimukseen. Ostajille ei ole aiheutunut mitään todellista vahinkoa, vaan he ovat vaatineet sopimukseen liittyvän käsirahan palauttamista sen vuoksi, että kauppaa ei ole tehty. Ostajat ovat vaatineet käsirahan palauttamista N Oy:ltä, koska käsiraha on maksettu asiakasvarojen tilille. Korvausvastuu perustuu näin ollen sopimukseen ja sitoumukseen, eikä korvausvastuuta olisi ilman näitä sitoumuksia.
Siltä osin kuin N Oy on velvoitettu palauttamaan käsirahaa ja maksamaan sille viivästyskorkoa, on kysymys myös vahingosta, joka aiheutuu N Oy:lle itselleen. Näin ollen palautettavan käsirahan määrää ei korvata vastuuvakuutuksesta.
Valitus
Valittaja pyytää Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta vastuuvakuutuksensa soveltumisesta tilanteeseen, jossa Helsingin hovioikeus on lainvoimaisella ratkaisulla velvoittanut kiinteistönvälitysliikkeen palauttamaan ostajalle osan kiinteistönvälitysliikkeen vastaanottamasta käsirahasta.
Valittaja pyytää Vakuutuslautakuntaa suosittamaan vakuutusyhtiötä korvaamaan valittajalle käsirahan palauttamisesta aiheutuneen vahingon ja siihen liittyvät oikeudenkäynti- ja muut kustannukset vastuuvakuutuksen ehtojen mukaisesti.
Vakuutusyhtiö katsoo, ettei vakuutusturva korvaa vahinkoa, sillä korvausvastuu perustuu sopimukseen ja sitoumukseen, eikä korvausvastuuta olisi ilman näitä sitoumuksia.
Vakuutusyhtiön mukaan N Oy:n korvausvastuu perustuu ostajan ja myyjän välillä solmittuun käsirahasopimukseen ja ostotarjoukseen, vaikka N Oy ei ole kyseisen sopimuksen osapuoli. Vakuutusyhtiö katsoo, ettei vakuutusturva korvaa vahinkoa, sillä vahinko on aiheutunut myös vakuutuksenottajalle itselleen.
Vakuutusyhtiön mukaan vahinko on aiheutunut myös N Oy:lle kun hovioikeus on velvoittanut N Oy:n palauttamaan käsirahaa viivästyskorkoineen ostajille. Toisin ilmaisten vakuutusturva ei sovellu N Oy:n aiheuttamaan vahinkoon silloin, kun tuomioistuin velvoittaa N Oy:n suorittamaan korvausta vahingonkärsineelle.
Korvausvastuu perustuu tuomioistuimen ratkaisuun ja erityislain sääntelyyn. Valittajan velvollisuus käsirahan palauttamiseen ei perustu sopimukseen tai sitoumukseen. Valittajan on vaikea ymmärtää, miten vakuutusyhtiö voi tässä tapauksessa väittää, että valittajan velvollisuus palauttaa käsirahaa ostajille voisi perustua sopimukseen tai sitoumukseen.
Riidatonta pitäisi olla, että valittaja ei ole sitoutunut palauttamaan käsirahaa ostajille sopimuksen tai sitoumuksen perusteella. Asiasta on ollut laajahko riita ensin käräjäoikeudessa ja myöhemmin hovioikeudessa, jossa olennaisena oikeudellisena kysymyksenä on ollut korvausvastuun perusteen arviointi. Vasta hovioikeus on päätynyt arvioimaan asiaa maakaaren 2 luvun 8 §:n sääntelyn kautta. Vakuutusyhtiö on päätynyt päätösharkinnassaan virheelliseen lopputulokseen, sillä se ei ole ymmärtänyt käsirahan palauttamisen oikeudellista luonnetta. Kysymyksessä on korvaus kaupasta vetäytymisestä, joka perustuu erityislain, tässä tapauksessa, maakaaren sääntelyyn. Korvauksen maksaminen ei perustu N Oy:n tilanteessa sopimukseen, sillä sellaista ei ollut N Oy:n ja ostajien välillä laadittu.
Vakuutusyhtiön päätöksen kirjaus, jonka mukaisesti ostajille ei olisi aiheutunut mitään todellista vahinkoa, on erikoinen. Miksi ostajat sitten ovat haastaneet N Oy:n tuomioistuimeen? Ostajille on hovioikeuden tuomion perusteella aiheutunut vahinkoa siitä, että osa käsirahasta on jäänyt ostajille palauttamatta. Riitaa on ollut siitä, tuleeko kiinteistönvälitysliikkeen ja jos tulee, niin millä perusteella, palauttaa vastaanottamansa käsiraha tai osa siitä ostajille sopimussuhteen puuttumisesta huolimatta. Jos ostajille ei olisi aiheutunut vahinkoa, ei asiasta olisi käyty tuomioistuinprosessia.
Maakaaren 2 luvun 8 §:n mukaan jos osapuolet ovat sopineet tekevänsä kiinteistön kaupan, mutta sopimusta ei ole tehty 7 §:n 2 momentissa säädetyllä tavalla, kaupan tekemisestä kieltäytyneen osapuolen on korvattava toiselle osapuolelle ilmoittelusta, kiinteistöön tutustumisesta ja muista kaupantekoon liittyvistä tarpeellisista toimista aiheutuneet kohtuulliset kustannukset. Jos käsirahaa on annettu, osapuolen on palautettava siitä osa, joka ylittää edellä mainitut kustannukset. Lainkohtaa käsittelevän hallituksen esityksen (HE 120/94) mukaan kyse on nimenomaan ostajan tai myyjän oikeudesta saada korvaus kaupasta vetäytymisestä.
Vakuutusyhtiön mukaan valittajalla ei ole oikeutta saada vakuutusturvaa, sillä valittaja on velvoitettu hovioikeuden tuomiolla suorittamaan korvaus vahingonkärsijälle. Hovioikeuden ratkaisun vuoksi valittaja olisi aiheuttanut itselleen vahinkoa. Tämä vakuutusyhtiön perustelu saa miettimään, käsitteleekö vakuutusyhtiö eri tavalla vahinkotilanteet, jotka käsitellään tuomioistuimessa kuin ne joiden maksamiseen vakuutuksenottaja suostuu vapaaehtoisesti. Olisiko valittaja ollut oikeutettu vakuutusturvaan, jos hän olisi maksanut korvauksen ostajille vapaaehtoisesti ilman tuomioistuinprosessia? Tämä ei voi olla oikeudenmukaista ja kohtuullista vakuutuksenottajan näkökulmasta katsottuna.
Hovioikeuden käsittelyssä ollut vahinkotapahtuma on liittynyt sen arviointiin, onko N Oy:n toiminta ollut sen luonteista, että siitä olisi seurauksena käsirahan palauttamisvelvollisuus ostajia kohtaan. Käräjäoikeuden mukaan näin ei ollut, mutta hovioikeus oli toista mieltä. N Oy ei ole toiminnallaan aiheuttanut vahinkoa itselleen eikä tällaista ole edes vahinkoilmoituksessa väitetty. Vahinkoa kärsineet ovat vakuutusyhtiön omankin päätöksen kansilehden perusteella P.M. ja E.K.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusturva korvaa vakuutuskirjassa mainitussa toiminnassa vakuutuksenottajan tai tämän työntekijän toiselle aiheuttaman taloudellisen vahingon, joka todetaan vakuutuskauden aikana vakuutuksen voimassaoloalueella ja josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.
Vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, jossa korvausvastuu perustuu sopimukseen, sitoumukseen, lupaukseen tai takuuseen eikä korvausvastuuta olisi ilman näitä sitoumuksia. Vakuutuksesta ei myöskään korvata vahinkoa, joka aiheutuu vakuutuksenottajalle itselleen tai tähän vakuutusturvaan sisällytetylle toiselle vakuutetulle.
Vastuuvakuutuksen ehtokohdan 210.1 perusteella vakuutuskorvauksen edellytyksenä on toiselle aiheutunut taloudellinen vahinko. Nyt käsiteltävässä asiassa ei ole kyse vahingonkorvausasiasta vaan välitysliikkeen velvollisuudesta tilittää asiakasvarojen tilille talletettu käsiraha oikein myyjän ja ostajan välillä. Koska hovioikeuden katsomalla tavalla tilitystä ei ole tehty oikein, välitysliike on velvoitettu palauttamaan virheellisesti tilittämättä jäänyt osa käsirahasta ostajalle viivästyskorkoineen. Hovioikeus ei katso, että välitysliike olisi vahingonkorvausvastuussa, vaan katsoo kyseessä olevan palautusvelvollisuus. Kyseessä ei ole toiselle aiheutuneesta vahingosta, joten vastuuvakuutus ei tule sovellettavaksi. Arvioitaessa sitä, onko asiassa aiheutunut ehtojen tarkoittamalla tavalla vahinkoa toiselle, merkitystä ei ole sillä, että käsiraha ei ole enää ollut välittäjän hallussa vaan se on tilitetty myyjälle.
Mikäli kuitenkin katsottaisiin, että välitysliikkeen palautusvelvollisuudessa olisi vakuutusehtojen tarkoittamalla tavalla kyse vahingosta, vastuuvakuutuksesta ei nimenomaisen rajoitusehdon perusteella korvata sellaisia vahinkoja, joissa korvausvastuu perustuu sopimukseen, sitoumukseen, lupaukseen tai takuuseen eikä korvausvastuuta olisi ilman näitä sitoumuksia. Kyseisen rajoitusehdon soveltamisen kannalta ei ole merkitystä sillä, keiden väliseen sopimukseen vakuutuksenottajan mahdollinen korvausvastuu perustuu. Rajoitusehdossa ei sanota, että korvausvastuun tulisi perustua vakuutuksenottajan solmimaan sopimukseen. Rajoitusehto soveltuu siten myös sopimukseen, jossa korvausvelvollisuus perustuu vakuutuksenottajan sopimuskumppanin solmimaan sopimukseen.
Toisin kuin vakuutuksenottaja esittää, välitysliikkeen velvollisuudessa tilittää asiakasvarojen tilille talletetut rahat oikein myyjän ja ostajan välillä on kyse sopimusvastuusta, vaikka kyseisestä sopimusvastuuta säännellään tietyiltä osin maakaaren 2 luvun 8 §:ssä. Se ei kuitenkaan muuta tosiasiaa siitä, että kyseessä on sopimus.
Ostajat ovat tehneet myyjille käsirahaehtoisen ostotarjouksen. Ostajat ovat kyseiseen sopimukseen perustuen maksaneet käsirahan välitysliikkeen asiakasvarojen tilille. Käsirahan maksuvelvollisuus on siten perustunut ostajan ja myyjän väliseen käsirahaehtoiseen ostotarjoukseen eli sopimukseen. Välitysliike on myyjän ja välitysliikkeen välisen sopimuksen perusteella vastaanottanut rahat asiakasvarojen tilille myyjän lukuun.
Vastaanotettuaan ostajan maksaman käsirahan asiakasvarojen tilille, välitysliikkeen ja ostajan välille muodostuu sopimus, jonka perusteella välityslain 17 §:n ja maakaaren 2 luvun 8 §:n säännökset huomioiden välitysliikkeelle muodostuu velvollisuus huolehtia siitä, että varat tilitetään oikein ostajan ja myyjän välillä kaupan toteutuessa tai peruuntuessa. Välitysliikkeellä ei olisi tätä velvollisuutta ilman sitoumustaan, jonka perusteella välitysliike on vastaanottanut varat ostajalta myyjän lukuun asiakasvarojensa tilille. Välittäjän sitoumuksesta johtuen ostajalla on oikeus kohdistaa käsirahan palautusvaade suoraan välittäjään myyjän sijasta. Ostajan kannalta on merkityksetöntä, ovatko varat enää välittäjän hallussa vai ei. Siltä osin kuin palautusvelvollisuus koskee varoja, jotka eivät ole enää välittäjän hallussa myyjälle tehdyn tilityksen vuoksi, välittäjällä on lähtökohtaisesti oikeus regressoida myyjältä virheellisesti tilitettyä osuutta. Jos välittäjä on menettänyt mahdollisuutensa vaatia myyjää palauttamaan virheellisesti tilitetyt varat, on kyseessä välittäjälle itselleen aiheutuva vahinko. Vastuuvakuutuksen rajoitusehdon perusteella vakuutuksenottajalle itselleen aiheutunutta vahinkoa ei korvata.
Vakuutuksenottaja on katsonut, että korvauspäätöksessä vahinkoa kärsineeksi mainitaan ostajat, joten tällä merkinnällä vakuutusyhtiö olisi itsekin katsonut ostajat asiassa vahinkoa kärsineiksi. Tältä osin mainittakoon, että merkintä perustuu vahinkojenhoitojärjestelmään vahingon avausvaiheessa laitettuihin tietoihin. Merkintä on vahinkojärjestelmään tehty vakuutuksenottajalta tulleiden tietojen perusteella eikä ole kannanotto vakuutusyhtiön näkemykseen vahingon kärsineestä. Merkintää ei voida katsoa vakuutusyhtiötä sitovaksi kannanotoksi asiassa. Tieto on joka tapauksessa korjattu järjestelmään.
Vakuutuksenottaja esittää myös kysymyksen, olisiko vahinko ollut korvattavissa vastuuvakuutuksen perusteella ilman tuomioistuinprosessia. Vahinko ei olisi tässäkään tapauksessa ollut korvattavissa vastuuvakuutuksen perusteella, koska mitään korvattavaa vastuuvahinkoa ei ole. Tähän perustuen asia on käsitelty vakuutuksenottajan oikeusturvavakuutuksen perusteella, josta kyseessä olevasta tuomioistuinprosessista vakuutuksenottajalle aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja on korvattu.
Yllä mainituin perustein vakuutusyhtiö katsoo vastuuvakuutuksen ehtojen mukaisen perusteen korvaukselle puuttuvan, koska
1) Vakuutuksenottajan vakuutukseen kohdistuvassa vaatimuksessa ei ole kyse ehtojen tarkoittamasta vahingosta, vaan palautusvelvollisuudesta. Tällä perusteella vakuutus ei ylipäätään tule sovellettavaksi.
2) Siltä osin kuin asiassa katsottaisiin aiheutuneen vakuutuksen soveltamisalaan kuuluvaa vahinkoa, on kyse kuitenkin sopimukseen perustuvasta sekä vakuutuksenottajalle itselleen aiheutuneesta vahingosta, joita vakuutuksen rajoitusehtojen perusteella ei korvata.
Vakuutusyhtiö pyytää lautakuntaa vahvistamaan näkemyksensä asiassa oikeaksi.
Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus
Vakuutusehdot
Vakuutusturvaehdon kohdan 210.1 mukaan vakuutusturva korvaa vakuutuskirjassa mainitussa toiminnassa vakuutuksenottajan tai tämän työntekijän toiselle aiheuttaman taloudellisen vahingon, joka todetaan vakuutuskauden aikana vakuutuksen voimassaoloalueella ja josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.
Kohdan 210.2 mukaan vakuutusturva ei korvaa vahinkoa, jos korvausvastuu perustuu sopimukseen, sitoumukseen, lupaukseen tai takuuseen eikä korvausvastuuta olisi ilman näitä sitoumuksia.
Kohdan 210.2 mukaan vakuutusturva ei korvaa vahinkoa, joka aiheutuu vakuutuksenottajalle itselleen tai tähän vakuutusturvaan sisällytetylle toiselle vakuutetulle.
Ratkaisu
Tapauksessa on kysymys siitä, tuleeko vakuutusyhtiön korvata taloudellisen vastuun vakuutuksesta kiinteistönvälitysliikkeelle käsiraha, jonka kiinteistön ostaja on maksanut kiinteistövälitysliikkeen asiakasvarojen tilille.
Vakuutusehtojen mukaan vakuutus korvaa vakuutuksenottajan toiselle aiheuttaman taloudellisen vahingon. Nyt käsillä olevassa tapauksessa on kysymys käsirahan palauttamisesta siltä osin kun se ylittää välityspalkkion määrän. Välityspalkkion ylittävää osuutta käsirahasta koskeva palautusvaatimus ei liity vakuutuksenottajan toiselle aiheuttamaan vahinkoon, vaan siihen, että kiinteistön ostajat ovat katsoneet olevansa oikeutettuja saamaan maksamansa käsirahan takaisin kaupan peruunnuttua ostajasta johtuneesta syystä. Tämän vuoksi kyseessä ei ole vakuutusehtojen edellyttämä toiselle aiheutettu taloudellinen vahinko.
Edellä mainituin perustein lautakunta katsoo, että vakuutusyhtiön päätös on vakuutusehtojen mukainen.
Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Norros sekä jäsenet Eskuri, Karimäki, Korpiola ja Rusanen. Sihteerinä toimi Mäenpää.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA