Päätöksessään 14.4.2005 vakuutusyhtiö toteaa sille ilmoitetut vahinkotapahtumatiedot. Puhelinkeskustelussa 14.4.2005 lausunnonpyytäjä A.H. on kertonut menettäneensä tasapainonsa alamäessä. Keskellä latua on ollut pykälä. Hiekkaa ei ladulla ole ollut.

 

Vakuutusturvaehdon 203 kohdan 203.1 mukaan vakuutusturva korvaa vakuutuksenottajana olevan yhteisön toiminnassa toiselle aiheutuneen henkilö- ja esinevahingon sekä julkista valtaa käytettäessä aiheutetun varallisuusvahingon, joka todetaan vakuutuskauden aikana vakuutuksen voimassaoloalueella ja josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

 

Hiihtämässä sattunut vahinko on tapaturmainen loukkaantuminen. Tässä tapauksessa ei yhtiölle toimitettujen asiakirjojen mukaan voida pitää selvitettynä vahingon aiheutuneen vakuutuksenottajan tai tämän henkilökuntaan kuuluvan henkilön tuottamuksesta. Siksi vakuutuksenottajalle ei voida katsoa syntyneen lakiin perustuvaa korvausvelvollisuutta. Näin ollen vakuutusyhtiö ei voi maksaa korvausta vastuuvakuutuksen perusteella.

 

Kirjeessään 6.6.2005 vakuutusyhtiölle kunnan sivistysjohtaja R.L. toteaa, että kyse on H:n kunnassa hiihtoladulla olevassa alamäessä ja ladussa olleen mutkan takia 12.1.2005 kaatuneen naisen hoitokustannusten maksajasta. Vakuutusyhtiö on jo kertaalleen käsitellyt asiaa ja todennut päätöksessään, ettei sen mukaan vakuutuksenottajalle ole voinut syntyä lakiin perustuvaa korvausvelvollisuutta. Vahingonkärsinyt ei ole tyytynyt vakuutusyhtiön päätökseen ja hakee kunnalta korvausta, mitä kunta ei myöskään katso olevansa velvollinen maksamaan.

 

Tapauksen kulku on ollut seuraava. 12.1.2005 noin klo 12.00 kunnan 14,5–15 kilometrin pituisella hiihtoladulla hiihtänyt kuntalainen J.P. soitti kentänhoitaja O.E:lle, jonka tehtäviin on kuulunut kyseisen ladun hoito. Kentänhoitaja oli puhelun saadessaan parhaillaan esimiehensä nuorisokulttuurisihteeri R.V:n kanssa työmatkalla Joensuussa. J.P. ilmoitti hänelle hiihtoladulla erään alamäen puolivälin jälkeen olevasta ja hiihtäjille vaarallisena pitämästään mutkasta ladussa. O.E. puolestaan soitti O.T:lle, jonka tehtävänä on ollut huolehtia 7,5 kilometrin pituisen ns. valaistun (ei käsiteltävänä olevan) ladun kunnossapidosta. O.E. pyysi O.T:tä korjaamaan latukoneella ko. ladun kohdan. O.T. sanoi hoitavansa asian, kun töiltään ehtii.

 

Noin klo 13.10 kuntalainen H.K. soitti teknisen toimialan päällikölle J.T:lle ja kertoi hiihtokaverinsa A.H:n kaatuneen ja loukanneen itsensä ko. hiihtoladun alastulomäessä. Tapahtumapaikka on noin 1,5–2 kilometrin päässä ladun lähtöpisteestä kirkonkylän monitoimitalon kohdalla. J.T. soitti noin klo 13.15 liikuntatoimesta vastaavalle toimialapäällikölle R.L:lle. Sovittiin, että latu käydään heti tarkastamassa. Noin klo 13.30 J.T. ja R.L. olivat paikalla, jossa kaatuminen oli tapahtunut. Heidän mielestään ladussa oli kohta, joka on voinut aiheuttaa A.H:n kaatumisen.

 

Noin klo 13.45 R.L. soitti O.T:lle ja pyysi tätä korjaamaan latukoneella ladussa olleen mutkan suoraksi. O.T. sanoi ajavansa ladun heti, kun töiltänsä ehtii. R.L. sanoi lähtevänsä O.T:n mukaan latukoneen kyytiin. Kun O.T. oli saanut työnsä tehtyä, hän soitti R.L:lle, ja noin klo 14.45 O.T. haki autollaan R.L:n tämän työpaikalta. Latukoneella tasattiin ensin urat pois noin 4–5 kilometrin matkalta ja käännyttiin K.S:n kohdalla sekä laitettiin takaisin tullessa latu-urat asianmukaiseen kuntoon. Uusi latu-ura oli tehty noin klo 15.30.

 

Latukone on uusi. Se on tullut kuntaan lokakuussa 2004 ja sen käyttö tammikuun alussa 2005 on ollut osittain uutta. Noin 35–50 cm:n pituinen ja noin 10–15 cm oikealle heittävä mutka latuun on saattanut syntyä tilanteessa, jossa latukoneen laitteet kaikki eivät ole olleet asianmukaisesti kohdallaan tai maassa on ollut jokin siihen vaikuttava epätasaisuus.

 

Kunnan omavastuuosuus julkisyhteisövastuisiin liittyvissä vahingoissa on 1.000 euroa.

 

Kirjeessään 13.6.2005 vakuutusyhtiölle vahingonkärsinyt A.H. ilmoittaa olevansa tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen häntä koskevassa asiassa. Hän liittää kirjeensä mukaan hiihtokaverinsa ja samana päivänä kyseisellä ladulla hiihtäneen henkilön lausunnot.

 

Vahingonkärsinyt ei väitä, että vahinko olisi ollut tahallaan aiheutettu ja että hiihtoladulle olisi tarkoituksellisesti tehty mutka, mutta ladun hoitaja ei joko huomannut tai ei ymmärtänyt, että latukoneen tekemä mutka voi olla hiihtäjälle vaarallinen. Hänen tietojensa mukaan latukone oli vasta hankittu kuntaan ja sen käyttäjä ei ollut ehtinyt kunnolla harjaantua koneen käyttöön, joten siitä aiheutui tuo edellä mainittu epäkohta ladussa.

 

Kun vahinko oli tapahtunut, vahingonkärsineeseen otettiin yhteyttä kunnasta ja kerrottiin kunnalla olevan vakuutus, joka korvaa vahingosta aiheutuneet kulut, joita kertyi 469,92 euroa. Kun vakuutusyhtiö teki päätöksen, ettei kunnalle muka ollut syntynyt korvausvelvollisuutta, voi kunta siihen vedoten kieltää korvauksen, vaikka alun perin asia oli aivan selvä, että kulut korvataan. Vahingonkärsinyt pyytää, että kun asia hänen tietämänsä mukaan otetaan uudelleen käsittelyyn, siinä tehtäisiin oikeudenmukainen myönteinen päätös.

 

Lausunnossaan 13.6.2005 H.K. toteaa, että hän oli 12.1.2005 A.H:n kanssa hiihtämässä H:n kunnan EU-rahoilla tekemällä ladulla, jossa rinteen jyrkimmässä kohdassa latu teki yllättäen mutkan oikealle palaten muutaman metriä alempana oikealle reitilleen. Paikka oli vaarallinen, kuten todistaja M.M:n lausunnossa todetaan. H.K. oli ensiavun antajana A.H:lle. Tältä murtui oikea käsi, ja pään alueelle tuli verta vuotavia kolhuja. H.K. todistaa latukohdan olleen todella vaarallinen.

 

Todistaja M.M. toteaa lausunnossaan, että vahinkoilmoituksen mukaan vahingonkärsinyt on ollut hiihtämässä H:n kunnan ylläpitämällä hiihtoladulla. Lausunnossa sanotaan ”Latu on mutkitellut ja ladun pinta on ollut sohjoinen. Latu ikään kuin hävisi kesken kaiken” ja kesken latua on ollut pykälä. Tämä lausunto on hiukan epämääräinen ja harhaanjohtava. Totuus lyhykäisyydessään on, että kyseinen mäki on vauhdikas jyrkimmältä osaltaan noin 50 metriä, jossa latu normaalisti on aivan suora. Mutta kyseisenä päivänä rinteen jyrkimmässä kohdassa latu teki yllättäen mutkan oikealle palaten muutaman metrin alempana oikealle reitille. Paikka oli todella vaarallinen vähemmän hiihtäneelle. Paikan on ohittanut hyvällä tuurilla muutama hiihtäjä, muun muassa M.M., joka on tehnyt puhelimitse ilmoituksen kenttämestari O.E:lle, mutta latua ei ehditty kunnostaa ennen A.H:n laskua. Kyseinen virhe ladussa on M.M:n näkemyksen mukaan tahaton vahinko.

 

 

Päätöksessään 7.7.2005 vakuutusyhtiö toteaa käsitelleensä korvausasian uudelleen saamiensa lisäselvitysten perusteella.

 

Asiakirjoista ei kuitenkaan käy esille mitään sellaista uutta, mikä aiheuttaisi muutoksen vakuutusyhtiön 14.4.2005 antamaan päätökseen. Vakuutusyhtiö katsoo edelleen, ettei H:n kunnalle synny korvausvelvollisuutta hiihtoladulla sattuneen tapaturman vuoksi.

 

Latuverkoston ylläpitäminen ja kunnostaminen ei kuulu kunnan lakisääteisiin velvollisuuksiin. Asiakirjojen perusteella ei myöskään ole näyttöä kaatumisen johtuvan kerrotusta mutkasta. Mutkat sinänsä ovat tavanomaisia latureiteillä. Hiihtäjän tulee itsensä varautua epätasaisuuksiin ja pitää hiihtovauhti taitojensa mukaisena.

 

Lausuntopyynnössään 2.11.2005 A.H. toteaa tyytymättömyytensä vakuutusyhtiön tekemiin päätöksiin ja haluaa selventää asiaa Vakuutuslautakunnan lausuntoa varten.

 

Vakuutusyhtiön päätöksen 14.4.2005 perusteena oli H:n kunnasta lähetetty vahinkoilmoitus, joka oli epämääräinen ja harhaanjohtava. Vahinkoilmoituksen laatija ei ollut ottanut selvää tapaturmaan liittyvistä olennaisista seikoista.

 

Kun vahingonkärsinyt A.H. lähti 12.1.2005 hiihtämään puolenpäivän jälkeen noin klo 12.30, sää oli aurinkoinen, pakkasta 5–6^o ja mainio hiihtokeli. Latu oli vaihtelevaa murtomaata, oli nousuja ja laskua. Alkumatkasta on heti melko korkea ylämäki, ja latu oli siltä osin hyvässä kunnossa, joten lasku sujui ilman mitään ongelmia. Seuraavan nousun jälkeen oli taas alamäki, joka on aivan suora, ei mitään maastosta johtuvia mutkia, joten latukoneen tekemä äkkiarvaamaton poikkeama ladussa tuli yllätyksenä aiheuttaen kaatumisen ko. alamäessä noin mäen puolivälissä. Hän oli aikaisemminkin hiihtänyt samalla ladulla eikä mäki ollut hänen mielestään poikkeavan jyrkkä, vaan aivan normaali, joita on yleensä kumpuilevissa maastoissa. Vahingonkärsinyt on mielestään hyvässä kunnossa ikäisekseen, ei ole lihava eikä kömpelö ja liikkuu paljon kesällä ja talvella. Talvella hänen mieluisin liikuntalajinsa on hiihto, jota hän on harrastanut lapsuudesta asti. Koulumatkakin kuljettiin talvella hiihtäen. Matkaa oli neljä kilometriä.

 

Ladulla oleva latukoneen aiheuttama mutka oli vaarallinen ja sen olisi voinut korjata palaamalla takaisin mäen päälle ja ajamalla latu uudelleen ylhäältä alas asti, ettei vaarallista mutkaa olisi latuun jäänyt.

 

Vastineessaan 24.2.2006 vakuutusyhtiö kertaa tapahtumatiedot, lausunnonpyytäjän vaatimuksen, yhtiön kannan asiassa sekä vakuutusehdot.

 

Vahingonkärsineen tapaturma on sattunut ladulla, jota kunta ylläpitää, mutta jonka käytöstä kunta ei erikseen ota maksua asiakkailtaan. Kunnalla ei ole myöskään lakiin perustuvaa velvollisuutta ylläpitää hiihtolatuja. Vakuutusyhtiön käsityksen mukaan kunnan vastuu ylläpitämänsä hiihtoladun kunnosta ei ole ns. korostunutta, kuten asia on esimerkiksi liukkauden torjunnassa tai joidenkin maksullisten tai lakisääteisten palvelujen tarjoamisessa.

 

Kunnalta 6.6.2005 saadun selvityksen mukaan se on saanut tiedon ladulla olevasta mutkasta vahinkopäivänä 12.1.2005 klo 12.00. Vahingonkärsineen tapaturma on sattunut klo 12.30. Vaikka kunta oli saanut tiedon ladulla olevasta mutkasta, kunnalla ei käytännössä huolellisuudestaan huolimatta ole ollut mahdollisuutta kunnostaa latua ennen vahingonkärsineen kaatumista.

 

Vahingonkärsinyt A.H. on kertonut vakuutusyhtiölle tapaturman syyksi ladussa olevan mutkan, mutta toisaalta hän on puhelinkeskustelussa kertonut, että hän on alamäessä menettänyt tasapainonsa. Tiedossa ei ole, että kukaan muu kuin A.H. olisi kaatunut ladussa olleen mutkan takia. Hänen toimittamansa todistajanlausunnon mukaan ladussa on ollut mutka, joka on ”vaarallinen vähemmän hiihtäneelle”.

 

Vahingonkärsineen kaatuminen tapahtui valoisaan aikaan, ja vahingonkärsijän mukaan sää oli aurinkoinen. Näkyvyys ladulla on siis ollut hyvä. Mutkat sinänsä ovat varsin tavallisia latureiteillä, ja hiihtäjän itsensä vastuulla on sovittaa vauhtinsa taitojaan ja ladun kuntoa vastaavalle tasolle. Hiihtoreitti on vapaassa käytössä, eikä kunta ole velvollinen kontrolloimaan reittiä käyttävien hiihtäjien taitoja, eikä toisaalta voida edellyttää, että kunta jatkuvasti valvoisi hiihtoladun kuntoa. Vakuutusyhtiön tietojen mukaan vaatimus ei perustu siihen, että hiihtoreitti sinänsä olisi hiihtäjille vaarallinen esimerkiksi ladun kulkureitin vaarallisuuden vuoksi tai ladun varrella olevien kivien tms. vuoksi.

 

Lausunnonpyytäjän vaatimus perustuu siihen, että ladussa on ollut mutka. Kunta on mutkasta tiedon saatuaan toiminut ripeästi ladun kunnostamiseksi ja kunta on toiminut asiassa huolellisesti. Vakuutusyhtiön käsityksen mukaan kunta ei ladun kunnossapitäjänä ole vastuussa ladun kunnosta siinä määrin, että vastuu voisi syntyä ladussa olevan yksittäisen ja latuverkostossa olevan tavanomaisen mutkan takia. Yleisen elämänkokemuksen mukaan yleiset hiihtoladut saattavat paikoitellen olla huonokuntoisiakin ja että hiihtäjien on varauduttava ladussa oleviin kuntopoikkeamiin ja tavanomaisiin mutkiin.

 

Vakuutusyhtiön käsityksen mukaan vahingonkärsineen kaatuminen on tapaturma, josta kunta ei ole vahingonkorvausvastuussa. Kunta on noudattanut riittävää huolellisuutta ladun kunnossapidossa eikä tuottamusta asiassa ole.

 

 

 

Tämä laki koskee kulutustavaroita, joita elinkeinonharjoittaja valmistaa, pitää kaupan, myy tai muutoin elinkeinotoimintansa yhteydessä luovuttaa, tuo maahan, vie maasta tai kuljettaa maan kautta, sekä kuluttajapalveluksia, joita tarjotaan, suoritetaan, pidetään kaupan, myydään tai muutoin luovutetaan.

 

Kulutustavaroilla tarkoitetaan tässä laissa sellaisia tavaroita ja kuluttajapalveluksilla sellaisia palveluksia, jotka ovat tarkoitetut käytettäviksi tai joita olennaisessa määrin käytetään yksityiseen kulutukseen.

 

Elinkeinonharjoittajalla tarkoitetaan tässä laissa luonnollista henkilöä taikka yksityistä tai julkista oikeushenkilöä, joka tuloa tai muuta taloudellista hyötyä saadakseen ammattimaisesti valmistaa, suorittaa, pitää kaupan, tarjoaa, myy tai muutoin elinkeinotoimintansa yhteydessä luovuttaa kulutustavaroita ja kuluttajapalveluksia, sekä muulla palvelun tarjoajalla julkista tai yksityistä oikeushenkilöä, joka luovuttaa muussa kuin elinkeinotoiminnassa kulutustavaroita tai kuluttajapalveluksia kuluttajiin rinnastettavien henkilöiden käytettäväksi. Muulla palvelun tarjoajalla ei kuitenkaan tässä laissa tarkoiteta yleishyödyllistä yhdistystä siltä osin kuin se tarjoaa palveluksia jäsenilleen muussa kuin elinkeinotoiminnassa.

 

Edellä 1 §:ssä tarkoitetun elinkeinonharjoittajan sekä muun palveluntarjoajan on olosuhteiden vaatiman huolellisuuden ja ammattitaidon edellyttämällä tavalla varmistauduttava siitä, että kulutustavarasta tai kuluttajapalveluksesta ei aiheudu vaaraa kuluttajan tai kuluttajaan rinnastettavan henkilön taikka palveluksen vaikutuspiiriin kuuluvan muun henkilön terveydelle tai omaisuudelle. Elinkeinonharjoittajalla ja muulla palvelun tarjoajalla on oltava riittävät ja oikeat tiedot kulutustavarasta ja kuluttajapalveluksesta sekä niihin liittyvistä riskeistä.

 

Lain 6 §, 1 mom.

                                           Terveydelle vaarallisena pidetään kulutustavaraa, joka rakenteessaan tai koostumuksessaan olevan vian tai puutteellisuuden taikka tavarasta annettujen totuudenvastaisten, harhaanjohtavien tai puutteellisten tietojen vuoksi voi aiheuttaa vamman, myrkytyksen, sairauden tai muun vaaran terveydelle, sekä kuluttajapalvelusta, joka suorittamistapaansa liittyvän vian tai puutteellisuuden tai palveluksessa käytettävän tavaran rakenteessa tai koostumuksessa olevan vian tai puutteellisuuden taikka palveluksesta annettujen totuudenvastaisten, harhaanjohtavien tai puutteellisten tietojen vuoksi voi aiheuttaa vamman, myrkytyksen, sairauden tai muun vaaran terveydelle.

 

Lain 41 §, 1. mom.

                                           Tämä laki tulee voimaan 16. päivänä helmikuuta 2004.

 

 

Kohta 203.1, Korvattavat vahingot

Vakuutusturva korvaa vakuutuksenottajana olevan yhteisön toiminnassa toiselle aiheutuneen henkilö- ja esinevahingon sekä julkista valtaa käytettäessä aiheutetun varallisuusvahingon, joka todetaan vakuutuskauden aikana vakuutuksen voimassaoloalueella ja josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

 

 

Esillä olevassa tapauksessa on kyse hiihtäjän kaatumisesta, kuluttajapalvelusta sekä kunnan vastuusta sen ylläpitämän ladun kunnosta.

 

Lausunnonpyytäjä A.H. on 12.1.2005 kaatunut ja loukkaantunut H:n kunnan ylläpitämällä latukoneella tehdyllä hiihtoladulla olleessa alamäessä. Mäki on kaatumispaikalla ollut suora, mutta sen jyrkimmässä kohdassa on ladussa ollut mutka oikealle. Latu on muutaman metrin päässä palannut oikealle reitille. Todistajanlausuntojen mukaan paikka on ollut vaarallinen, ja siitä on ennen lausunnonpyytäjän kaatumista ilmoitettu kunnalle, jonka toimesta latu on myöhemmin samana päivänä kunnostettu. Lausunnonpyytäjän loukkaantumisesta on haettu korvausta H:n kunnan vastuuvakuutuksesta.

 

Vakuutus kattaa kunnan toiminnassaan toiselle aiheuttamat henkilö- ja esinevahingot. Lautakunta toteaa, ettei hiihtoladun ylläpitäminen kuulu kunnan velvollisuuksiin ja että ladun käyttäjät hiihtävät periaatteessa omalla vastuullaan ja omien taitojensa puitteissa. Lautakunta katsoo kuitenkin, että kunnan palveluntarjoajana ylläpitämä latu on ollut olennaisessa määrin yksityiseen kulutukseen eli tässä tapauksessa kuntalaisten käyttöön tarkoitettu kuluttajapalvelu, jota koskee 16.2.2004 voimaantullut laki kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta. Lain mukaan palveluntarjoaja on vastuussa siitä, ettei palvelun viasta tai puutteellisuudesta aiheudu terveydelle vaaraa. Tämän vuoksi kunnan on tullut huolehtia siitä, että latu on turvallinen käyttää. Latukone valmistaa suksille muuta lumen pintaa alempana olevat urat, jotka ohjaavat suksien kulkua. Suorassa mäessä on hiihtäjällä yleisen elämänkokemuksen mukaan oikeus olettaa, että urat on vastaavasti vedetty suoraan. Lausunnonpyytäjä A.H:n kaatumisen on aiheuttanut koneen tekemässä ladussa keskellä mäkeä ollut suksia ohjaava mutka. Kyse ei ole ollut muiden hiihtäjien aikaansaamasta tai muusta syystä syntyneestä ladun pilallemenosta. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, ettei kunnan tekemä ja ylläpitämä latu ole ollut kuluttajapalveluna sillä tavoin turvallinen kuin lausunnonpyytäjän hiihtäjänä ja ladun käyttäjänä on voinut olettaa. Näin ollen lautakunta katsoo, että kunnalla palveluntarjoajana on lausunnonpyytäjän vahingosta korvausvelvollisuus, johon sen vastuuvakuutusta voidaan käyttää.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja

Sisula-Tulokas sekä jäsenet Eskuri, Hentunen, Koskenvuo ja Rusanen. Sihteerinä toimi Savonen.

 

 

VAKUUTUSLAUTAKUNTA