Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottaja oli myynyt kuudelta metsänomistajalta saamiensa valtakirjojen ja toimeksiantosopimusten perusteella raakapuuta A Oy:lle. Valtuutusten mukaan vakuutuksenottaja sai toteuttaa puukauppoja koskevat toimeksiannot parhaaksi katsomallaan tavalla. Metsänhakkuusopimukset oli allekirjoitettu marraskuun 2010 ja elokuun 2011 välisenä aikana ja niiden mukaiset hakkuut oli tehty elo-syyskuussa 2011. Sopimusten mukaan A Oy:n oli ollut määrä maksaa kauppahinta 30 vuorokauden kuluessa puiden loppumittauksesta eli sopimuksesta riippuen 5.8.2011 ja 3.10.2011 välisenä aikana.

A Oy oli kuitenkin jättänyt puut maksamatta ja hakeutunut 11.4.2012 yrityssaneeraukseen. Saneerausmenettely oli aloitettu 24.5.2012 ja saneerausohjelma oli vahvistettu 5.4.2013. Tuolloin oli varmistunut, että puolet kunkin myyjän puukauppasaatavista jäisi saamatta. Metsänomistajat ovat esittäneet vakuutuksenottajalle vahingonkorvausvaatimuksen taloudellisesta vahingostaan katsoen vakuutuksenottajan toimineen puukaupoissa huolimattomasti jättämällä ostajan maksuvalmiuden varmistamatta. Metsänomistajien vaatima määrä oli yhteensä 79 548,98 euroa.

Vakuutuksenottaja on maksanut metsänomistajien A Oy:ltä saamatta jääneet suoritukset itse ja hakenut korvausta vahingosta varallisuusvastuuvakuutuksestaan. Vakuutuksenottaja on katsonut olevansa vastuussa, koska metsänomistajat olivat valtuuttaneet vakuutuksenottajan tekemään parhaaseen mahdolliseen taloudelliseen tulokseen tähdänneen puukaupan. A Oy:n heikentyneestä taloustilanteesta oli kantautunut huhuja jo talvella 2010 – 2011 metsänomistajien ilmoitettua maksujen viivästyneen. Huhut olivat voimistuneet keväällä 2011, mutta A Oy oli aina suorittanut maksut. Maksuviivästykset olivat olleet eräiden tammikuun 2011 ja kesäkuun 2011 välillä erääntyneiden saatavien osalta 9 – 16 päivää. Kauppoja oli jatkettu toukokuun 2011 loppuun saakka, koska rekisteritietojen mukaan A Oy:n maksuvalmius ei ollut oleellisesti heikentynyt.

Vakuutuksenottajan näkemyksen mukaan huolellisesti toimien kaupoista A Oy:n kanssa olisi pitänyt luopua tammikuun 2011 jälkeen tai sopia siitä, että omistusoikeus puihin siirtyi vasta, kun ne oli kokonaisuudessaan maksettu. Kauppalain mukaista myyjän pysäyttämisoikeutta olisi pitänyt käyttää viimeistään kesä-heinäkuun vaihteessa 2011, jolloin vahingoilta olisi vältytty.

Vakuutusyhtiö on 28.10.2013 päivätyssä päätöksessään katsonut, ettei vakuutuksenottaja ollut korvausvastuussa vahingosta, sillä asianmukaista huolellisuutta ei ollut laiminlyöty. Vakuutuksenottaja oli tarkkaillut A Oy:n taloudellista tilannetta. Ensimmäiset maksuhäiriömerkinnät A Oy:lle oli tehty vasta 10.10.2011 eli kuukausia sen jälkeen, kun uusista puukauppasopimuksista oli pidättäydytty. Maksusuoritusten viivästyminen jonkin verran ei ollut liike-elämässä mitenkään poikkeuksellista.

Kauppalain 61 §:n mukaisen pysäyttämisoikeuden osalta vakuutusyhtiö viittasi kauppalakia koskevaan hallituksen esitykseen (HE 93/86), jossa on todettu pysäytysoikeuden käyttämisen edellyttämiksi painaviksi syiksi esimerkiksi ostajan konkurssi, akordimenettelyn aloittaminen tai se, että ostaja on keskeyttänyt maksusuorituksensa tai muutoin ilmoittanut olevansa maksukyvytön. Valtuutettuna vakuutuksenottaja ei voinut käyttää myyjälle säädettyjä oikeuksia eikä toimeksiantosopimuksissa ollut sovittu siitä, että vakuutuksenottajan olisi tullut valvoa metsänhakkuusopimusten velvoitteiden täyttämistä.

Asiakkaan valitus

Vakuutuksenottaja on vaatinut korvauksen maksamista katsoen, että sillä oli ollut valtakirjojen ja toimeksiantosopimusten perusteella valtuudet huolehtia siitä, että puukaupasta koitui paras mahdollinen taloudellinen tuotto, ja valvoa ostajan velvoitteiden täyttämistä. Nämä seikat oli tullut ottaa huomioon jo tarjouksia vertailtaessa. Huolellisen valtuutetun olisi tullut sopimusehdoilla riittävästi varmistaa kauppahinnan maksu ja vaatia riittäviä ennakkomaksuja tai ainakin pidättää kaupan kohteena olleen puutavaran omistusoikeus siihen asti, kunnes ostaja oli maksanut koko kauppasumman metsänomistajalle. Nämä seikat oli tässä tapauksessa laiminlyöty.

Vakuutuksenottaja on katsonut, että jos kauppalain 61 §:n mukaista pysäyttämisoikeutta käytettäisiin vain vakuutusyhtiön mainitsemissa tilanteissa, ei lainsäätäjän tavoite toteutuisi. Säännöksen tarkoitus on nimenomaan estää toisen sopimusosapuolen taloudellinen vahinko sopimuksen teon jälkeen. Vakuutusyhtiön tulkinta oli virheellinen, sillä sen mukaan vahinko ehtisi poikkeuksetta tapahtua, koska myyjä ei voisi ryhtyä toimenpiteisiin vahingon estämiseksi.

Vakuutuksenottaja on myöntänyt, ettei se ole ollut puukaupan osapuoli. Se oli kuitenkin pystynyt estämään taloudellisen vahingon syntymisen kahdeksassa kaupassa kehottamalla metsänomistajia pysäyttämisoikeuden käyttämiseen. Näin ollen, jos myös vahinkoa kärsineitä metsänomistajia olisi kehotettu käyttämään pysäyttämisoikeutta heti, kun vakuutuksenottaja oli saanut tietää maksujen viivästymisestä eli viimeistään kesäkuun 2011 lopussa, olisi taloudellisilta vahingoilta vältytty kokonaan. Tähän perustuen vakuutuksenottaja on katsonut, ettei sillä, kenellä oli ollut oikeus pysäyttämisoikeuden käyttämiseen, ollut asiassa merkitystä. Koska vakuutuksenottaja ei ollut ajoissa neuvonut metsänomistajia käyttämään pysäyttämisoikeutta, se on katsonut toimineensa asiassa huolimattomasti.

Vakuutuksenottaja on huomauttanut kehottaneensa osaa metsänomistajista käyttämään pysäyttämisoikeutta jo ennen vakuutusyhtiön mainitsemia A Oy:n ensimmäisiä maksuhäiriömerkintöjä 10.10.2011. Ensimmäiset kirjalliset pysäyttämisilmoitukset allekirjoitettiin 26.9.2011. Koska kaikkien vahinkoa kärsineiden metsänomistajien leimikoiden hakkuut oli aloitettu vasta sen jälkeen, kun varmuudella tiedettiin maksujen viivästymisestä kesäkuun 2011 lopulla, olisi kaikkia metsänomistajia pitänyt välittömästi kehottaa käyttämään pysäyttämisoikeutta. Vahingoilta olisi vältytty, koska hakkuut aloitettiin vasta heinä-elokuussa 2011.

Vakuutuksenottaja ei ole hyväksynyt näkemystä maksuviivästysten vähäisyydestä. Viivästyneet maksut olivat olleet merkittäviä: yli 22 000 euroa ja lähes 50 000 euroa. Maksut oli suoritettu vasta kehotuksen jälkeen. Yleisesti viiveet maksuissa olivat hyvin harvinaisia ja niiden tiedettiin lähes poikkeuksetta liittyvän ostajan maksuvalmiuden heikkenemiseen. Tällöin oli välittömästi ryhdyttävä vahinkoja ennaltaehkäiseviin toimiin.

Vakuutusyhtiö oli muutenkin vähätellyt valtuutetun todellista vastuuta puukaupassa. Vakuutuksenottaja oli ollut vastuussa sitovan puukaupan solmimisesta ja asianmukaisen puukauppasopimuksen laatimisesta. Oleellinen asia oli puiden omistusoikeuden siirtyminen myyjältä ostajalle. Jos sen olisi sovittu siirtyvän maksettaessa, puut olisi voitu pidättää vakuutuksenottajan hallinnassa, kunnes ne oli kokonaisuudessaan maksettu. Tämä olisi ollut perusteltua, koska kauppojen solmimishetkellä maksujen viivästymisistä tiedettiin. Pysäyttämisoikeutta voi käyttää aina, kun yleiset kaupan sopimusehdot eivät täyty. Maksujen viivästyminen oli aina painava kaupan pysäyttämisen ja myös kaupan purkamisen peruste. A Oy ei ollut kyseenalaistanut pysäyttämisoikeuden käyttämistä.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on edelleen katsonut, ettei vakuutuksenottaja ollut korvausvastuussa metsänomistajien vahingoista. Vakuutuksenottaja oli valtuutettu puukauppojen hoitamiseen, jolloin valtuutettu jää itse oikeustoimen ulkopuolelle.  Metsänomistaja ei ole voinut kohdistaa valtuutettuun vaatimuksia sen johdosta, että sopimuskumppani ei täyttänyt oikeustoimeen perustuvia velvoitteitaan.

Valtuutetun vastuu on vahingonkorvausvastuuta. Jotta vakuutuksenottaja voisi joutua korvausvastuuseen myyjiä kohtaan, olisi sen tullut toimia huolimattomasti ja tämän olla syy-yhteydessä myyjille aiheutuneeseen vahinkoon. Selvitysten mukaan vakuutuksenottaja oli aktiivisesti tarkkaillut A Oy:n taloudellista tilannetta ja todennut, että yritysrekisteritietojen mukaan A Oy:n maksuvalmius ei ollut oleellisesti heikentynyt. Vakuutusyhtiö on viitannut siihen, että A Oy:lle oli 18.3.2011 myönnetty maksuhäiriörekisterinpitäjän sertifikaatti, johon ylsi vain joka kymmenes suomalaisyritys. Tämä osaltaan kertoi siitä, että A Oy:n taloudellisessa tilassa ei ollut havaittavissa mitään hälyttävää vuoden 2011 alkupuoliskolla.

Ensimmäiset maksuhäiriömerkinnät A Oy:lle oli merkitty 10.10.2011. Pelkkä tieto siitä, että jotkut A Oy:n puukauppamaksut olivat viivästyneet, ei vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan ollut antanut aihetta muihin toimenpiteisiin kuin yrityksen taloudellisen tilan ja luottotietojen tarkistamiseen. Tältä osin kaikki oli tarkastuksessa käytettyjen lähteiden mukaan kunnossa. Viivästyneet maksut oli myös suoritettu, mikä oli tukenut käsitystä siitä, että A Oy pystyi edelleen suoriutumaan maksuvelvoitteistaan. Vakuutusyhtiö on katsonut vakuutuksenottajan toimineen A Oy:n kanssa solmittujen puukauppasopimusten suhteen kaikilta osin asianmukaista huolellisuutta noudattaen. Näin ollen metsänomistajien vahinkojen ei voitu katsoa aiheutuneen vakuutuksenottajan huolimattomasta menettelystä.

Toimeksiantosopimuksissa ei ollut sovittu, että vakuutuksenottajan tulisi metsänhakkuusopimuksen tekemisen jälkeen valvoa sopimuksen osapuolten valmiuksia sopimusvelvoitteiden täyttämiseen. Valtakirjojen toteamus ”parhaaksi katsomillaan hinnoilla ja ehdoilla” oli tarkoittanut ennen puukauppasopimuksen solmimista tehtäviä, päätöksentekoa tukeneita toimenpiteitä. Vakuutuksenottajan velvollisuuksien ei voitu katsoa ulottuneen niin pitkälle, että sen olisi pitänyt vastata sopimuskumppanin taloudellisten vaikeuksien seurauksista metsänomistajalle, kun sen toiminta metsänomistajan puolesta sopimuskumppania valitessa ja sopimuksen solmimisen hetkellä oli ollut moitteetonta. Vakuutuksenottajan oli mahdoton ennakoida eri yritysten ajautumista vakaviin taloudellisiin ongelmiin.

Sopimusehto, jolla omistusoikeus siirtyy puuta kaadettaessa, ei ole mitenkään poikkeuksellinen, vaan on yleisesti käytössä puukaupoissa. Vakuutuksenottajan omissa sopimuspohjissa se on yhtenä vaihtoehtona muiden joukossa. Jälkikäteiseen päättelyyn tukeutuen ei voitu katsoa normaalin sopimusehdon käyttämisen osoittavan minkäänlaista huolimattomuutta.

Pysäyttämisoikeudesta vakuutusyhtiö on lausunut, että lainsäätäjän tarkoituksena ei ole ollut sallia pysäyttämisoikeutta tilanteessa, jossa minkäänlaista asiatietoon perustuvaa osoitusta sopimusosapuolen maksukyvyttömyydestä ei ole. Liike-elämässä usein tapahtuvien maksuviivästysten tai maksuvaikeuksista kertovien huhujen perusteella oikeutta pysäyttämisoikeuden käyttämiseen ei synny ottaen huomioon pysäyttämisoikeuden käyttämisen mahdollisesti vakavat seuraukset sopimuskumppanin toiminnalle. Tätä tulkintaa tuki myös kauppalain esitöissä esitetty esimerkkiluettelo pysäyttämisoikeuden käyttämistilanteista.

Vakuutuksenottaja ei ole voinut sopimuksen ulkopuolisena itse käyttää pysäyttämisoikeutta. Mikäli katsottaisiin, että vakuutuksenottajalla olisi ollut tilanteen niin vaatiessa velvollisuus ohjeistaa metsänomistajia käyttämään pysäyttämisoikeutta, ei pysäyttämisoikeuden käyttäminen tässä tapauksessa olisi vakuutusyhtiön mukaan kuitenkaan ollut mahdollista. A Oy:llä ei ollut maksuhäiriöitä ennen lokakuuta 2011. Mikään yrityksen taloudellisesta tilanteesta tarjolla ollut tieto ei antanut lain tarkoittamia painavia syitä olettaa, että ostajan sopimusvelvoitteet jäisivät olennaisilta osin täyttämättä. Se, että vakuutuksenottaja oli ohjeistanut metsänomistajia käyttämään pysäyttämisoikeutta maksuviivästysten perusteella ennen tietoa yrityssaneeraukseen hakeutumisesta, ei vakuutusyhtiön mielestä osoittanut, että pysäyttämisoikeuden käyttäminen olisi ollut perusteltua tai sallittua.

Vakuutusyhtiön mukaan vakuutuksenottaja oli toiminut huolellisesti, kun se oli ryhtynyt selvittämään A Oy:n luottotietoja ja taloudellista tilannetta sekä antanut maksukehotuksia. Esiin ei ollut noussut mitään sellaista seikkaa, jonka perusteella A Oy:n maksukykyä olisi tullut vakavasti epäillä. Vakuutuksenottajan toimenpiteet olivat olleet riittäviä ja asianmukaisia. Eri toimintavaihtoehtojen jälkikäteinen arviointi ei osoittanut alkuperäisen toimintahetken huolimattomuutta.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko vakuutuksenottaja, joka oli metsänomistajien valtuuttamana ja toimeksiantosopimusten perusteella tehnyt metsänhakkuusopimukset ja myynyt puuta, vahingonkorvausvastuussa kauppahinnan suorittamisesta päämiehilleen, kun puunostaja oli hakeutunut yrityssaneeraukseen. Yrityssaneerauksen seurauksena puolet sovitusta kauppahinnasta oli jäänyt saamatta.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Kysymyksessä olevaan varallisuusvastuuvakuutukseen sovellettavien 1.5.2010 alkaen voimassa olleiden vakuutusehtojen kohdan 1 mukaan varallisuusvastuuvakuutuksesta korvataan vakuutetussa toiminnassa toiselle aiheutettu puhdas varallisuusvahinko, kun

- vakuutettu on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa vahingosta
- vahinko on todettu vakuutuskauden aikana ja siitä on ilmoitettu vakuutusyhtiölle viimeistään 12 kuukauden kuluessa vakuutuksen päättymisestä ja
- vahinko koskee voimassaoloalueella siihen kuuluvien maiden lakien mukaan käsiteltäviä korvausvaatimuksia.

Varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain 10 §:n 1 momentin mukaan, joka on valtuuttanut toisen tekemään sopimuksia tai muita oikeustoimia, tulee suhteessaan kolmanteen henkilöön välittömästi oikeutetuksi ja velvoitetuksi oikeustoimen perusteella, jonka valtuutettu valtuutuksen rajoissa tekee valtuuttajan nimessä.

Asian arviointi

Vakuutuksenottaja on myynyt puutavaraa A Oy:lle kuuden eri metsänomistajan antamien valtakirjaksi ja puukaupan toimeksiantosopimukseksi otsikoitujen asiakirjojen perusteella. Asiakirjalla metsänomistajat olivat valtuuttaneet vakuutuksenottajan myymään puutavaran pystykaupalla parhaaksi katsomillaan hinnoilla ja ehdoilla mitta- ja laatuvaatimukset huomioiden. Vakuutuksenottaja oli myös valtuutettu allekirjoittamaan puukauppasopimus, valvomaan puun korjuuta ja mittausta, allekirjoittamaan mittaustodistus sekä luovuttamaan puutavaralajit ostajalle. Näin ollen vakuutuksenottajalla on ollut valtuutusten nojalla vapaa oikeus sopia puukaupasta itsenäisesti valitsemansa ostajan kanssa ja valitsemillaan ehdoilla eikä asiassa ole kyse siitä, että vakuutuksenottaja olisi ylittänyt toimivaltansa.

Oikeustoimilain 10 § 1 momentin ilmaiseman pääsäännön mukaan valtuutettu jää päämiehen ja kolmannen osapuolen välisen sopimuksen ulkopuolelle.  Näin ollen valtuutettuun ei voida kohdistaa sopimukseen perustuvia vaatimuksia eikä valtuutettu vastaa sopimuksen täyttämisestä sen paremmin päämiehensä kuin tämän sopimuskumppaninkaan puolesta, ellei valtuutettu ole tällaiseen vastuuseen erikseen sitoutunut. Tämän vuoksi myöskään nyt käsiteltävässä asiassa vakuutuksenottaja ei ole ollut lähtökohtaisesti metsänomistajia kohtaan vastuussa siitä, että A Oy maksaa puutavarasta sovitun kauppahinnan. Valtuutettu voi kuitenkin joutua vahingonkorvausvastuuseen päämiestään kohtaan, mikäli valtuutettu on menetellyt tehtävää suorittaessaan huolimattomasti ja aiheuttanut näin toimien päämiehelleen vahinkoa.

Tässä tapauksessa vakuutuksenottaja on katsonut toimineensa huolimattomasti, kun se oli jatkanut puukauppaa A Oy:n kanssa, vaikka vakuutuksenottaja oli tiennyt A Oy maksujen viivästymisistä jo talven 2010 - 2011 aikana. Vakuutuksenottajan näkemyksen mukaan huolellisesti toimien sen olisi pitänyt huolehtia kauppasopimuksissa puiden omistusoikeuden pidättämisestä kauppahinnan maksuun saakka, vaatia ennakkomaksuja tai ainakin kehottaa metsänomistajia käyttämään kauppalain mukaista myyjän pysäyttämisoikeutta A Oy:n maksuviivästysten tultua vakuutuksenottajan tietoon, mitä toimia ei nyt ollut tehty.

Vakuutuksenottajan korvaushakemuksen perusteena olevat puutavaralaskut, joista maksamatta jäänyt osuus on ollut yhteismäärältään 79 548,98 euroa, olivat erääntyneet 5.8.2011 ja 3.10.2011 välisenä aikana.  Lautakunnalle toimitettujen metsänhakkuusopimusten mukaan A Oy:n oli ollut määrä maksaa kauppahinta 30 vuorokauden kuluessa puiden loppumittauksesta. Mittaustodistusten perusteella nyt kysymyksessä olevissa puukaupoissa hakkuut ja mittaukset oli suoritettu loppuun 1.8.2011 ja 1.9.2011 välisenä aikana.  Asiakirjojen mukaan A Oy:lle on rekisteröity ensimmäinen maksuhäiriömerkintä 10.10.2011. A Oy on hakeutunut yrityssaneeraukseen 11.4.2012. Vakuutuksenottajan kertomuksen mukaan A Oy oli viivästynyt jo eräiden tammikuun 2011 ja kesäkuun 2011 välillä erääntyneiden saatavien suorittamisessa 9 – 16 päivää.

Vakuutuslautakunta toteaa, että arvioitaessa vakuutuksenottajan menettelyä ja tapahtumien kulkua jälkeenpäin, on varsin helposti todettavissa, millaisin toisin toimenpitein vakuutuksenottaja olisi voinut välttää metsänomistajille A Oy:n maksukyvyttömyydestä sittemmin aiheutuneet vahingot. Vakuutuksenottajan korvausvastuun kannalta on kuitenkin ratkaisevaa, olivatko vakuutuksenottajan A Oy:n taloudellisesta tilanteesta tiedossa olleet seikat jo metsänhakkuusopimusten tekemisen ja hakkuiden ajankohtana olleet sellaiset, että vakuutuksenottajan olisi toimeksiantosopimusten perusteella pitänyt tuolloin tehokkaammin ryhtyä varmistamaan kauppahinnan suorittaminen ennen puutavaraerien toimittamista A Oy:lle.

Lautakunta on kiinnittänyt asiassa huomiota siihen, että metsänhakkuusopimuksissa ei ole epätavallista sopia myytävän puutavaran omistusoikeuden siirtymisestä jo puut kaadettaessa etenkin, kun kysymys on ollut niin sanotusta pystykaupasta, jossa ostaja huolehtii puunkorjuusta. Tällaisen sopimuksen tekemiseen vakuutuksenottajalla on tässä tapauksessa ollut nimenomainen valtuus. 

Vakuutuksenottajan mukaan A Oy:n maksujen viivästymisiä oli tullut sen tietoon ensimmäisen kerran talvella 2010 - 2011. Vakuutuksenottajan viittaamat maksuviivästykset eivät kuitenkaan olleet kestäneet 16 päivää pitempään ja A Oy oli aina suorittanut saatavat. Asiakirjatietojen perusteella A Oy:llä ei ole ollut tuossa vaiheessa maksuhäiriömerkintöjä. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, että pelkästään mainitut kauppahintasuoritusten viivästykset eivät riitä perusteeksi pitää todetun sisältöisten hakkuusopimusten edelleen solmimista A Oy:n kanssa korvausvastuuseen johtavana huolimattomuutena vakuutuksenottajan puolelta. Lautakunnalle toimitetuista toimeksiantosopimusjäljennöksistä ei myöskään ilmene, että asiassa olisi sovittu siitä, että kauppahintasaatavien suoritusten valvonta olisi kuulunut vakuutuksenottajalle.

Vakuutuksenottaja on vedonnut myös kauppalain 61 §:n mukaisen myyjän pysäyttämisoikeuden käyttämättä jättämiseen. Vakuutuksenottajan mukaan se oli menestyksellisesti kehottanut metsänomistajia käyttämään pysäyttämisoikeutta eräissä muissa A Oy:n kanssa tekemissään puukaupoissa. Lautakunta katsoo, että pelkästään viimeksi mainittu seikka ei kuitenkaan osoita, että vakuutuksenottajan menettelyä olisi pidettävä huolimattomana nyt kysymyksessä olevien metsänomistajien hakkuusopimusten tekemisessä ja täytäntöönpanossa.

Kauppalain 61 §:n 1 momentin mukaan, jos sopijapuolen toiminta tai hänen taloudelliset olonsa osoittautuvat kaupanteon jälkeen sellaisiksi, että on painavia syitä olettaa hänen sopimusvelvoitteidensa jäävän olennaisilta osin täyttämättä, vastapuoli saa omalta osaltaan keskeyttää sopimuksen täyttämisen ja pidättyä suorituksestaan.

Säännös koskee ennakoitua sopimusrikkomusta. Kauppalakia koskevan hallituksen esityksen (HE 93/1986) mukaan pysäyttämisoikeus edellyttää, että on oltava vahvoja ja konkreettisia perusteita ennakoida sopimusrikkomusta vastapuolen taholta. Seikat, jotka osoittavat ostajan maksukyvyn olevan heikko, voivat antaa myyjälle aiheen pidättyä tavaran hallinnan luovuttamisesta. Tällaisia syitä ovat esimerkiksi ostajan konkurssi, akordimenettelyn aloittaminen tai se että ostaja on keskeyttänyt maksusuorituksensa tai muutoin ilmoittanut olevansa maksukyvytön. Tämänkaltaiset seikat ovat usein vahvoja viitteitä siitä, että sopimusrikkomus tulee tapahtumaan, ja antavat sen vuoksi yleensä myyjälle riittävän perusteen pysäyttämisoikeuden käyttöön. Hallituksen esityksen mukaan ne eivät kuitenkaan anna myyjälle automaattista oikeutta pidättyä suorituksestaan. Kunkin tapauksen olosuhteet on otettava huomioon eikä pelkästään mainitunlaisen tapahtuman voida katsoa muodostavan riittävän vahvaa perustetta olettaa, ettei ostaja tule täyttämään maksuvelvollisuuttaan myyjää kohtaan.

Lautakunta katsoo, ettei nyt kysymyksessä olevien metsänhakkuusopimusten tekemisen sen paremmin kuin itse hakkuiden toteuttamisen ja puutavaran mittausten aikaankaan eli syyskuun 2011 alkuun mennessä A Oy:n taloudellisessa asemassa ollut ilmennyt kauppalain valmisteluasiakirjoissa mainitun kaltaisia myyjän pidätysoikeuden käyttämistä perustelleita seikkoja. Myytyjen puutavaraerien mittausajankohtiin mennessä A Oy ei ollut keskeyttänyt maksusuorituksiaan tai muutoinkaan ilmoittanut maksukyvyttömyydestään. Lautakunta katsoo, etteivät myöskään A Oy:n mainittuun ajankohtaan mennessä ilmenneet lyhyehköt maksuviivästykset ole olleet riittävä peruste kauppalain 61 §:n mukaisen pysäyttämisoikeuden käyttämiselle.

Lopputulos

Selostamillaan perusteilla lautakunta katsoo, ettei asiassa ole tullut ilmi sellaisia seikkoja, joiden perusteella vakuutuksenottajan voitaisiin katsoa huolimattomuudellaan aiheuttaneen A Oy:n yrityssaneerauksesta seuranneen puukauppamaksujen saamatta jäämisen. Näin ollen lautakunta pitää vakuutusyhtiön kielteistä päätöstä asianmukaisena.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Raulos, puheenjohtaja
Isokoski, sihteeri

Jäsenet:
Löppönen
Makkula
Nyyssölä
Pesonen
Sarpakunnas
Sjögren