Tapahtumatiedot

Uusittaessa vakuutuksenottajana olevan asunto-osakeyhtiön pihapäällystettä ja sadevesiviemäröintiä 12.10.2012 löydettiin käytöstä poistettu maanalainen lämmitysöljysäiliö. Vakuutuksenottajan 26.9.2013 päivätyn vastuuvahinkoilmoituksen mukaan säiliö oli poistettu käytöstä 1970-luvun loppupuolella. Säiliö oli oletettavasti tyhjennetty polttoöljystä ja täytetty osittain hiekalla ja tiilillä sen aikaisen käytännön mukaisesti. Löydettäessä säiliö oli täynnä öljyistä vettä.

Asiasta oli ilmoitettu kaupungille, jonka ehdotuksesta öljyn leviämistä maaperässä ja pohjavedessä selvitettiin tutkimuskaivauksilla 16.10. - 2.11.2012. Maaperän todettiin pilaantuneen öljyhiilivedyillä vakuutuksenottajan kiinteistön ja naapurikiinteistön alueilla rakennusten seinustalla 2-5 metrin syvyydessä pohjavesipinnan ylä- ja alapuolella. Alueen pituus oli noin 55 m ja leveys noin 10 m.

Vahingon leviämisen estämiseksi kaivantoon oli asennettu pumppauskaivo ja öljynerotin ja vedet oli johdettu saadun luvan mukaisesti viemäriin.

Vakuutuksenottaja on hakenut vakuutusyhtiöltä korvausta öljyvahingon johdosta tehtyjen toimenpiteiden noin 65 000 euron kustannuksista vakuutussopimuslain 32 §:n mukaisina pelastamis- ja torjuntakuluina. Vahinkoilmoitus on merkitty saapuneeksi vakuutusyhtiölle 14.10.2013.

Vakuutusyhtiön päätös

Vakuutusyhtiö on vedonnut 18.10.2013 päivätyssä päätöksessään vastuuvakuutuksen vakuutusehtojen kohtaan 2.1.9, jonka mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka aiheutuu muun muassa veden, ilman tai maaperän pilaantumisesta.

Saman ehtokohdan mukaan vakuutuksesta korvataan kuitenkin äkillinen vahinko, jonka syynä on satunnainen tai yksit­täinen virhe tai laiminlyönti taikka rakennuk­seen, laitokseen tai laitteeseen vakuutuksenottajan korvausvastuun perustavasta syystä äkillisesti tai odottamatta syntynyt vika tai puute. Lisäksi edellytetään, että myös vahin­gon syntyminen edellä mainitut edellytykset täyttävän syyn seurauksena on tapahtunut äkillisesti, odottamattomasti ja nopeasti eikä perustu hitaaseen, vähitellen tapahtuvaan vai­kutukseen tai jatkettuun tekoon tai laiminlyöntiin taikka muutoin toistuviin tapahtu­miin. Korvauksen maksamisen edellytyksenä on li­säksi, että vakuutuksenottaja on tiennyt pilaantumisesta, päästöstä tai muusta häiriöstä viimeistään seitsemän vuorokauden kuluttua sen alkamisesta ja tehnyt kirjallisen korvausvaatimuksen vakuutuksenantajalle kolmen­kymmenen vuorokauden kuluessa pilaantumisen, päästön tai muun häiriön alkamises­ta.

Vakuutuksenottaja oli tehnyt kirjallisen ilmoituksen vakuutusyhtiölle vasta yli kolmenkymmenen vuorokauden kuluttua pilaantumisen, päästön tai muun häiriön alkamisesta. Tämän vuoksi vakuutusyhtiö on katsonut, että vahinkoilmoitus oli toimitettu sille myöhässä, joten se ei ottanut vakuutuksenottajan korvausvaatimusta käsiteltäväkseen vastuuvakuutuksen perusteella.

Valitus

Vakuutuksenottaja on pyytänyt ratkaisusuositusta siitä, oliko vakuutusyhtiön päätös jättää vahinkoilmoitus käsittelemättä oikea. Vakuutuksenottaja on viitannut vakuutusyhtiölle tekemästään vahinkoilmoituksesta ilmeneviin tietoihin. Vakuutusyhtiön mukaan korvauksen maksamisen edellytyksenä oli se, että vakuutuksenottaja oli tiennyt pilaantumisesta viimeistään seitsemän vuorokauden kuluttua sen alkamisesta ja tehnyt kirjallisen korvausvaatimuksen vakuutuksenantajalle kolmenkymmenen vuorokauden kuluessa pilaantumisen alkamisesta.

Vakuutuksenottajan mielestä mainittu edellytys oli perusteeton, koska vuoto oli mitä todennäköisimmin alkanut jo 1970-luvun loppupuolella. Vakuutuksenottaja oli tiennyt, että tapahtuma ei ollut äkillinen ja odottamaton, mutta koska kiinteistö sijaitsi pohjavesialueella, sillä oli velvollisuus ryhtyä toimenpiteisiin vahingon leviämisen estämiseksi. Vakuutuksenottajan ymmärryksen mukaan välittömästi uhkaavan vahingon kohtuullisilla torjuntakustannuksilla on tarkoitettu ainoastaan niitä toimenpiteitä, joilla poistetaan välitön toiselle aiheutuvan vahingon uhka. Tällaisia kustannuksia oli noin 65 000 euroa.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on katsonut, ettei sillä ole syytä muuttaa päätöstään. Yhtiö on vedonnut edelleen vakuutusehtojen kohtaan 2.1.9 sekä viitannut vakuutusehtojen kohtaan 6.2 vahingon torjumisesta ja rajoittamisesta sekä vakuutussopimuslain 32 ja 61 §:ään.

Lisäksi vakuutusyhtiö on vedonnut vakuutusehtojen kohtaan 6.3, jonka mukaan, jos vakuutettu aiheuttaa ympäristövahingon omalle omaisuudelleen kuten omalle maaperälle, on edellä kohdassa 6.2 olevan lisäksi noudatettava muun muassa seuraavaa:

6.3.1 Omalle maaperälle, vedelle tai muulle omaisuudelle aiheutuvia vahinkoja ei korvata.

6.3.2 Torjuntakuluja korvataan vain tilanteissa, joissa välitön vaara uhkaa jonkun muun omaisuutta esimerkiksi ympäristöä pilaavien aineiden kulkeutuessa pohjaveden tai maaperän kautta omalta maalta muualle.

6.3.3 Korvattavia toimenpiteitä ovat vain ne välttämättömät toimenpiteet, joilla vakuutuksesta korvattavan, jonkun toisen omaisuutta uhkaavan vahingon välitön uhka on saatu poistetuksi.

Kiinteistön omistajan vastuuvakuutuksesta ei lähtökohtaisesti korvata ympäristövahinkoja, jotka aiheutuvat veden tai maaperän pilaantumisesta. Poikkeuksena tähän pääsääntöön ovat tilanteet, joissa vahinko on aiheutunut äkillisesti eikä kyse ole ollut hitaasta tai vähitellen tapahtuvasta ympäristövahingosta. Korvauksen maksamisen edellytyksenä on myös se, että kirjallinen vahinkoilmoitus on toimitettu vakuutusyhtiölle 30 vuorokauden kuluessa pilaantumisen, päästön tai muun häiriön alkamisesta, ja että vakuutuksenottaja on tiennyt pilaantumisesta, päästöstä tai muusta häiriöstä viimeistään seitsemän vuorokauden kuluttua sen alkamisesta.

Tässä tapauksessa öljysäiliö oli poistettu käytöstä 1970-luvun lopulla, minkä jälkeen säiliöstä oli päässyt valumaan öljyä maaperään. Vakuutuksenottaja oli kertonut vuodon mitä todennäköisimmin alkaneen jo 1970-luvun loppupuolella. Vakuutuksenottaja oli myös ilmoittanut tienneensä, että tapahtuma ei ollut äkillinen ja odottamaton. Näin ollen oli selvää, että kyse ei ollut nopeasti syntyneestä vahingosta.

Vahinko oli havaittu 12.10.2012 saneeraustöiden yhteydessä. Vakuutuksenottaja ei siis ollut saanut tietoa pilaantumisesta 7 vuorokauden kuluessa sen alkamisesta, koska vuoto oli alkanut jo 1970-luvun loppupuolella. Vahinkoilmoitus oli päivätty 26.9.2013, joten sitä ei myöskään ole tehty 30 vuorokauden kuluessa päästön alkamisesta. Koska vahinkoilmoitus oli tehty liian myöhään, vahinkoasiaa ei voitu käsitellä kiinteistön omistajan vastuuvakuutuksesta.

Lisäksi vakuutusyhtiö on huomauttanut, että vastuuvakuutuksen ehtokohdan 6.3.3 mukaan toisen omaisuutta uhkaavan vahingon välittömän uhkan poistamiseksi tehtävät välttämättömät toimenpiteet, jotka liittyvät vakuutuksesta korvattavaan vahinkoon, voidaan korvata vahingon rajoittamistoimenpiteinä. Tässä tapauksessa kyseessä ei ollut vakuutuksesta korvattava vahinko, sillä ympäristövahinko ei ollut äkillinen tai odottamaton, vaan se oli aiheutunut hitaasti ja vähitellen 1970-luvun lopulta lähtien. Koska itse vahinko ei ollut vakuutuksesta korvattava, eivät myöskään sen torjuntatoimenpiteet voineet tulla korvattavaksi ehtokohdan 6.3.3 perusteella.

Vakuutussopimuslaki ja sen valmisteluaineisto lähtevät siitä, että pelastamiskustannuksia korvataan tilanteissa, joissa kyseessä on jo sattunut tai välittömästi uhkaava vakuutustapahtuma. Tässä tapauksessa ei ollut kyse vakuutustapahtumasta, sillä ympäristövahinko ei ollut aiheutunut vakuutusehtojen edellyttämällä tavalla nopeasti ja äkillisesti. Näin ollen vakuutussopimuslain 32 ja 61 §:t eivät sovellu tapaukseen. Myös vastuuvakuutusta koskeva kirjallisuus lähtee siitä, että korvattavia toimenpiteitä ovat vain ne välttämättömät toimenpiteet, joilla vakuutuksesta korvattavan, jonkun toisen omaisuutta uhkaavan vahingon välitön uhka on saatu poistetuksi (af Hällström - Ijäs, Vastuuvakuutus, s.120).

Vakuutusyhtiö on vedonnut myös Vakuutuslautakunnan ratkaisuun VKL 88/00 öljyvahingon torjunta- ja puhdistuskulujen korvaamisesta kiinteistövakuutuksesta, all risks -vakuutuksesta sekä vastuuvakuutuksesta. Vastuuvakuutuksen osalta lautakunta on todennut ratkaisussaan, että kun vastuuvakuutuksen rajoitusehdoissa oli rajattu tietynlaiset vahinkotapahtumat vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle, ei myöskään niiden torjumisesta aiheutuneita kustannuksia korvata kyseisestä vakuutuksesta. Sama vahinkoasia on käsitelty myös hovioikeudessa, joka on tuomiossaan asettunut samalle kannalle kuin lautakunta.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Vakuutusyhtiö on alun perin hylännyt vakuutuksenottajan korvausvaatimuksen katsoen sen liian myöhään tehdyksi. Koska vakuutusyhtiö on kuitenkin lautakunnalle toimittamassaan vastineessa esittänyt asiassa olevan kyse siitä, onko vakuutuksenottajan kiinteistöllään suorittamien toimien kustannuksia pidettävä öljyvuodon aiheuttaman vahingon rajoittamisesta aiheutuneina pelastamiskustannuksina, lautakunta katsoo, että on perusteltua lausua asiasta tältä pohjalta.

Sovellettavat vakuutusehdot ja lainkohdat

Kysymyksessä olevaan vastuuvakuutukseen sovellettavien 1.6.2005 alkaen voimassa olleiden vakuutusehtojen kohdan 1.1 mukaan vakuutus korvaa vakuutuskirjaan merkityn kiinteistön omistajana toiselle aiheutetut hen­kilö- ja esinevahingot, jotka todetaan vakuutuskauden aikana ja joista vakuutuksenottaja on voimassaolevan oikeu­den mukaan korvausvastuussa.

Vakuutusehtojen kohdan 2.1.9 mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka aiheutuu muun muassa

- veden, ilman tai maaperän pilaantumisesta.

Sanotun kohdan mukaan vakuutuksesta korvataan kuitenkin äkillinen vahinko, jonka syynä on satunnainen tai yksit­täinen virhe tai laiminlyönti taikka rakennuk­seen, laitokseen tai laitteeseen vakuutuksenottajan korvausvastuun perustavasta syystä äkillisesti tai odottamatta syntynyt vika tai puute. Lisäksi edellytetään, että myös vahin­gon syntyminen edellä mainitut edellytykset täyttävän syyn seurauksena on tapahtunut äkillisesti, odottamattomasti ja nopeasti eikä perustu hitaaseen, vähitellen tapahtuvaan vai­kutukseen tai jatkettuun tekoon tai laiminlyöntiin taikka muutoin toistuviin tapahtu­miin. Korvauksen maksamisen edellytyksenä on li­säksi, että vakuutuksenottaja on tiennyt pilaantumisesta, päästöstä tai muusta häiriöstä viimeistään seitsemän vuorokauden kuluttua sen alkamisesta ja tehnyt kirjallisen korvausvaatimuksen vakuutuksenantajalle kolmen­kymmenen vuorokauden kuluessa pilaantumisen, päästön tai muun häiriön alkamises­ta.

Vakuutusehtojen kohdan 6.2 mukaan vakuutetulla on vakuutustapahtuman sattuessa tai välittömästi uhatessa velvollisuus huolehtia vahingon torjumisesta tai rajoittamisesta. Tämä velvollisuus koskee ainoastaan niitä toimenpiteitä, joilla poistetaan välitön toiselle aiheutuvan vahingon uhka, mutta ei tätä pitemmälle ulottuvia vahingon jälkitoimia, ellei vakuutusyhtiön kanssa erikseen toimenpiteistä sovita. Näistä välttämättömistä toimenpiteistä aiheutuneet kustannukset korvataan vakuutuksesta.

Vakuutusehtojen kohdan 6.3 mukaan, jos vakuutettu aiheuttaa ympäristövahingon omalle omaisuudelleen kuten omalle maaperälle, on edellä kohdassa 6.2 olevan lisäksi noudatettava seuraavaa:

Ehtokohdan 6.3.1 mukaan omalle maaperälle, vedelle tai muulle omaisuudelle aiheutuvia vahinkoja ei korvata.

Ehtokohdan 6.3.2 mukaan torjuntakuluja korvataan vain tilanteissa, joissa välitön vaara uhkaa jonkun muun omaisuutta esimerkiksi ympäristöä pilaavien aineiden kulkeutuessa pohjaveden tai maaperän kautta omalta maalta muualle.

Ehtokohdan 6.3.3 mukaan korvattavia toimenpiteitä ovat vain ne välttämättömät toimenpiteet, joilla vakuutuksesta korvattavan, jonkun toisen omaisuutta uhkaavan vahingon välitön uhka on saatu poistetuksi.

Vakuutussopimuslain 32 §:n 1 momentin mukaan vakuutustapahtuman sattuessa tai välittömästi uhatessa vakuutetun tulee kykyjensä mukaan huolehtia vahingon torjumisesta tai rajoittamisesta. Jos vahinko on ulkopuolisen aiheuttama, vakuutetun tulee ryhtyä tarpeellisiin toimiin vakuutuksenantajan oikeuden säilyttämiseksi vahingon aiheuttajaa kohtaan. Vakuutetun tulee, mikäli mahdollista, noudattaa vakuutuksenantajan sanotussa tarkoituksessa antamia ohjeita.

Vakuutussopimuslain 61 §:n mukaan vakuutuksenantaja on velvollinen korvaamaan 32 §:ssä tarkoitetun pelastamisvelvollisuuden täyttämisestä aiheutuneet kohtuulliset kustannukset, vaikka vakuutusmäärä siten ylitettäisiinkin.

Vakuutussopimuslain 32 ja 61 §:ää vastaavat määräykset sisältyvät myös vakuutuksenottajan vakuutukseen sovellettavien yleisten vakuutusehtojen kohtaan 6.2.

Asian arviointi

Vakuutussopimuslain 32 §:n mukaan vakuutetulle syntyy lainkohdan mukainen pelastamisvelvollisuus vakuutustapahtuman satuttua tai sen välittömästi uhatessa. Vakuutussopimuslaissa asetettu pelastamisvelvollisuus ei siis merkitse velvollisuutta torjua mitä tahansa vahinkoja vaan pelastamisvelvollisuus tulee kysymykseen vain vakuutusehdoissa korvattaviksi määriteltyjen vakuutustapahtumien sattuessa tai välittömästi uhatessa. Viimeksi mainittujen vahinkojen torjuntaan ja rajoittamiseen liittyy myös vakuutussopimuslain 61 §:n mukainen oikeus saada korvausta vakuutuksenantajalta.

Vakuutuksenantajalla on vapaaehtoisissa vakuutuksissa sopimusvapauden periaatteen mukaisesti laaja mahdollisuus määritellä vakuutusehdoillaan ne vakuutustapahtumat, joiden satuttua yhtiölle syntyy korvausvelvollisuus. Muiden kuin ehdoissa korvattavaksi määriteltyjen vahinkojen torjuminen ei edellä todetuin tavoin ole vakuutussopimuslain mukaisen pelastamisvelvollisuuden täyttämistä. Tällaisen muun vahingontorjuntatoiminnan aiheuttamia kustannuksia vakuutuksenantaja ei ole lain mukaan velvollinen korvaamaan, vaikka toimet voivatkin olla vakuutetun kannalta muista syistä erittäin aiheellisia.

Nyt käsiteltävään asiaan sovellettavien vastuuvakuutuksen vakuutusehtojen kohdan 2.1.9 rajoituksen mukaan maaperän pilaantumisesta aiheutuvia vahinkoja ei korvata lainkaan. Ehtokohtaan sisältyvän lisäyksen mukaan vakuutuksesta korvataan kuitenkin kohdassa tarkemmin määritellyt äkillisestä syystä aiheutuvat vahingot, joissa myös itse vahinko syntyy äkillisesti eikä perustu hitaaseen vähitellen tapahtuvaan vai­kutukseen.

Tässä tapauksessa lautakunnalle toimitetuista asiakirjoista ilmenee, että maaperän pilaantumisen aiheuttanut öljy on todennäköisimmin ollut peräisin vakuutuksenottajan jo 1970-luvulla käytöstä poistetusta öljysäiliöstä. Se, mistä syystä ja millä tavoin öljy on säiliöstä maaperään päätynyt, ei sen sijaan ilmene lautakunnalle toimitetuista asiakirjoista.

Korvauksen hakijan on näytettävä, että kyse on ollut vakuutussopimuksen ehtojen mukaan korvattavasta vakuutustapahtumasta. Edellä selostamistaan syistä lautakunta katsoo tässä tapauksessa jääneen näyttämättä, että 12.10.2012 havaitussa maaperän pilaantumisessa olisi ollut kyse vakuutusehtojen kohdan 2.1.9 mukaisesta äkillisestä syystä aiheutuneesta ja äkillisesti syntyneestä vahingosta.

Koska 12.10.2012 havaittu vahinko ei sanotusta syystä ole ollut vakuutuksesta korvattava, lautakunta katsoo, etteivät myöskään tämän vahingon rajoittamisesta vakuutuksenottajalle aiheutuneet kustannukset ole olleet vakuutuksesta korvattavia vakuutussopimuslain 32 §:n mukaisen pelastamisvelvollisuuden aiheuttamia kustannuksia. Lausumillaan perusteilla lautakunta pitää vakuutusyhtiön kielteistä päätöstä asianmukaisena. Asian ratketessa jo tällä perusteella ei ole tarpeen ottaa kantaa kysymykseen siitä, onko vakuutusyhtiön näkemystä vakuutuksenottajan korvaushakemuksen myöhästymisestä pidettävä vakuutussopimuslain mukaisena.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Raulos, jäsenet Makkula ja Sarpakunnas sekä varajäsenet Paloranta ja Vainio. Sihteerinä toimi Isokoski.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA