Tapahtumatiedot

Asiakas huomasi 16.1.2009, että hänen v. 1970 rakennetun omakotitalonsa vesi­kiertoinen lattialämmitysputkisto vuotaa pesuhuoneen lattiassa. Putket tulpattiin, ja kohteessa tehtiin kosteuskartoitus 20.1.2009. Mittauspöytäkirjan mukaan suihkuseinien alaosissa ja pesuhuoneen pintalattiassa oli saumavuodoista johtuvaa kosteutta. Lattialämmitysputkiston vuodosta johtuvaa kosteutta ei mittauksessa havaittu. Toimenpide-ehdotuksena oli laatoituksen saumojen ja lattiakaivon saumakohtien tiivistäminen. Raportissa suositeltiin pesuhuoneen ja saunan pintaremonttia, jolloin pesuhuoneen lattiakaivo ja lattialämmitys tulee uusia.

Vakuutusyhtiön päätökset

Vakuutusyhtiö antoi 28.1.2009 ja 26.3.2010 päivätyt korvauspäätökset. Putken rikkoutuminen oli sinänsä korvattava vahinko, mutta tässä tapauksessa ikä­vähen­nykset ylittivät 100 %, joten korvattavaa osuutta ei jäänyt.

Kosteuskartoitusraportin mukaan putkivuodosta ei aiheutunut vuotovahinkoa, vaan rakenteissa todettu kosteus johtui laattojen saumavuodoista. Suihkuvesien pääsy rakenteisiin ei ole korvattava vahinko. Jos lattialämmitysputki oli vuotanut lyhyen aikaa rakenteisiin, siitä ei ollut aiheutunut lisävahinkoa.

Valitus

Asiakas pyytää ratkaisusuositusta asiamiehen laatimalla, 19.12.2013 saapuneella kirjelmällä. Asiakas oli teettänyt pesutiloissa remonttia syksystä 2011 alkaen. Samalla oli uusittu lattialämmitysjärjestelmä. Vuotanut lattialämmitysjärjestelmä jätettiin paikoilleen, ja uusi järjestelmä asennettiin vanhan laatan päälle tehtyyn uuteen pintavaluun. Remontti päättyi keväällä 2013, ja sen kokonaiskustannukset olivat 7.688,26 euroa. Ikä- ja omavastuuvähennykset huomioon ottaen asiakas vaatii 4.931,80 euron korvausta.

Asiakas oli sähköpostitse pyytänyt vakuutusyhtiöltä asian uudelleenkäsittelyä ja vaatinut remonttikustannusten korvaamista. Pesuhuoneen lattialämmityksen vuotamisesta oli kiistaton näyttö. Se, että kosteuskartoituksessa tehdystä yhdestä mittareiästä ei löytynyt kosteutta, johtui todennäköisesti siitä, että kyseinen omakotitalo sijaitsee vahvan hiekkakerrostuman päällä, jolloin kohtuullisen vähäinen vuotovesimäärä oli päässyt jostain alusmuovien välistä hiekkakerrokseen. Tämä ei mitenkään poistanut vahingon korvattavuutta. Loppuvuonna 2011 ja keväällä 2013 lähettämissään sähköpostiviesteissä vakuutusyhtiö katsoi kuitenkin, ettei asiakas ollut esittänyt mitään uutta asiaan vaikuttavaa eikä korvausratkaisua ollut aihetta muuttaa.

Asiakas vaatii remonttikustannusten korvaamista kotivakuutuksesta. Kosteiden tilojen pinta-ala on yhteensä yli 30 m2, ja lämmitysputki oli saattanut vuotaa koko yön ennen kuin hän aamulla havaitsi vuodon. Miten yhden ainoan porausreiän perusteella voidaan olla vakuuttuneita siitä, ettei alapohjan rakenteille ole aiheutunut kosteusvahinkoa? Asiakas toteaa vielä, että 4.931 euron korvausvaatimus on olematon siihen verrattuna, että rakenteita olisi avattu niin paljon, että vuotokohta olisi kaivettu esille ja todettu vuodon aiheuttamat kosteusvahingot alapohjan rakenteille.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö katsoo ensisijaisesti, että asiakkaan valitusoikeus on vanhentunut. Ensimmäinen kielteinen korvauspäätös on annettu 28.1.2009 muutoksenhakuohjeineen ja toinen 26.3.2010. Asiakas on hakenut asiaan muutosta Vakuutuslautakunnalta vasta 18.12.2013, jolloin molempien korvauspäätösten antamisesta oli ehtinyt kulua yli kolme vuotta. Valitusaika päätöksestä on umpeutunut, eikä Vakuutuslautakunnankaan tulisi ottaa asiaa käsittelyynsä.

Toissijaisesti vakuutusyhtiö viittaa korvauspäätöksiinsä. Korvauksenhakijalla on näyttötaakka korvattavan vahinkotapahtuman sattumisesta. Lattialämmitysputkiston vuodosta johtuvaa kosteutta ei ole havaittu, vaan vuoto oli todennäköisesti huomattu heti tai vuotovesi oli päässyt valumaan maaperään. Lisäksi rakenteissa oli jo entuudestaan suihkuvesistä johtuvaa kosteutta, joten lyhytaikainen vuoto ei ole lisännyt vahingon määrää. Putkiston osalta ikävähennykset ylittävät 100 %.

Vakuutuslautakunnan päätös

Asiassa on riitaa siitä, onko vakuutusyhtiö velvollinen korvaamaan asiakkaan omakotitalon pesutilojen remonttikustannukset kotivakuutuksen perusteella rikkoutumis- tai vuotovahinkona. Vakuutusyhtiö on ensisijaisesti vedonnut vakuutussopimuslain kanneaikasäännökseen.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 69 §:n mukaan korvauksen hakijan on annettava vakuutuksenantajalle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi ja joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen myös huomioon vakuutuksenantajan mahdollisuudet hankkia selvitys.

Lain 74 §:n (543/1994) mukaan kanne vakuutuksenantajan tekemän korvausta koskevan päätöksen johdosta on oikeuden menettämisen uhalla nostettava kolmen vuoden kuluessa siitä, kun asianosainen on saanut kirjallisen tiedon vakuutuksenantajan päätöksestä ja tästä määräajasta. Kanne voidaan nostaa myös kantajan kotipaikan tuomioistuimessa.

Tapaukseen sovellettavien kotivakuutusehtojen kohdan 3.5 mukaan vakuutuksesta korvataan rakennuksen kiinteän LVI-laitteen, -putkiston tai niihin kytketyn kulutuslaitteen äkillisen ja ennalta arvaamattoman rikkoutumisen seurauksena syntyneen vuodon aiheuttama välitön esinevahinko.

Vakuutuksen rajoitusehtojen kohdan 4.1 mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka on aiheutunut mm. rakennusvirheestä. Vakuutuksesta ei korvata esimerkiksi vahinkoja, joissa vesi on päässyt rakenteeseen lattiakaivon ja rakenteiden liittymiskohdista tai läpäissyt vesieristeen tai vesieriste on puuttunut kokonaan taikka sulamis- tai sadevesi on läpäissyt ulkoapäin perustuksen, ulkoseinän tai vesikaton.

Vakuutuksen ikävähennyksiä koskevien ehtojen kohtien 6.2.1.3 ja 6.2.1.4 mukaan vuodosta aiheutuneen vahingon osalta tehdään tässä tapauksessa 30 %:n ikävähennys, ja rikkoutuneen putkiston korjauskustannusten ikävähennys ylittää 100 %, jolloin rikkoutumisvahingon osalta ei jää korvattavaa osuutta.

Ratkaisu

Vakuutuksenottajan saamista 28.1.2009 ja 26.3.2010 päivätyistä korvauspäätöksistä oli kulunut yli kolme vuotta, ennen kuin hän pyysi Vakuutuslautakunnalta ratkaisusuositusta. Syksystä 2011 alkaneissa sähköpostiyhteydenotoissa asiakas ei ollut esittänyt vakuutusyhtiölle vahinkomekanismista tai aiheutuneista vaurioista mitään sellaista uutta, jolla olisi ollut vaikutusta asian arviointiin. Vakuutusyhtiö ei ollut ryhtynyt käsittelemään asiaa uudestaan vaan oli vain selostanut asiakkaalle, minkä vuoksi hänen esittämillään seikoilla ei ollut vaikutusta asiaan.

Näillä perusteilla Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutussopimuslain 74 §:n mukainen kanneaika oli umpeutunut ennen kuin asia oli tullut lautakunnassa vireille. Vakuutusyhtiön vedottua kanneajan menettämiseen lautakunnankaan ei ole perusteltua käsitellä asiaa. Yleisellä tasolla lautakunta toteaa kuitenkin, että vakuutussopimuslain 69 §:n perusteella ensisijainen näyttövelvollisuus vakuutuksesta korvattavan vuoto- tai muun vaurion syntymisestä on korvausta hakevalla.

Tämän päätöksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Melander ja jäsenet Laapotti, Sario ja Uimonen sekä varajäsen Rantala. Sihteerinä toimi Raulos.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA