Tapahtumatiedot

N.O. (synt. 1977) oli hakenut vakuutusyhtiöltä henkivakuutuksen 12.7.2005 allekirjoittamansa terveysselvityksen perusteella. N.O. oli vastannut kaikkiin terveysselvityksessä esitettyihin kysymyksiin kieltävästi tarkoittaen, että hänellä ei ole viiden terveysselvityksen täyttämistä edeltäneen vuoden aikana ollut mitään sairauksia, oireita tai lääkärikäyntejä. Hän oli vastannut kieltävästi kysymykseen siitä, onko hänellä ollut hoitoa vaativia mielenterveysongelmia. Hän oli vastannut kieltävästi myös kysymykseen siitä, onko hän ollut tutkittavana tai hoidettavana lääkärillä, sairaalassa, terveyskeskuksessa, mielenterveystoimistossa tai muussa vastaavassa terveydenhuoltoyksikössä. Edelleen hän oli vastannut kieltävästi myös kysymykseen siitä, käyttääkö hän säännöllisesti jotain lääkettä, sekä kysymykseen siitä, onko hänelle määrätty lääkettä tai muuta hoitoa.

Vakuutusyhtiö myönsi henkivakuutuksen, jossa oli vakuutussumma kuoleman varalta 75.000 euroa. N.O. oli hakenut 3.9.2007 allekirjoittamallaan terveysselvityksellä korotusta henkivakuutuksen kuolemanvarasummaan siten, että uusi summa oli 150.000 euroa. Hän oli vastannut edellä esitetynlaisiin kysymyksiin samalla tavalla kuin vuonna 2005 eli kieltävästi.

N.O. oli menehtynyt 3.2.2009 lääkkeiden ja alkoholin yhteismyrkytykseen. Korvausta kuolemantapauksen johdosta haettiin henkivakuutuksesta.

Vakuutusyhtiön päätös

Vakuutusyhtiö on antanut päätöksen 3.9.2009. Yhtiö on evännyt korvauksen maksamisen ja katsonut, että N.O. oli menetellyt vakuutussopimuslain 24 §:ssä tarkoitetulla tavalla vilpillisesti. Näin ollen yhtiö ei myöskään palauttanut vakuutusmaksuja.

Korvauskäsittelyn yhteydessä hoitolaitoksista saadun tiedon mukaan N.O. oli kärsinyt sosiaalisten tilanteiden pelosta, ahdistuksesta ja kuolemanajatuksista yli viisi vuotta ennen terveysselvityksen täyttämistä. Hän oli kertonut lääkärin vastaanotolla 5.5.2006 halunneensa kuolla kesällä 2005 ja että hän on sen varalta hankkinut henkivakuutuksia. N.O. oli käynyt lääkärin vastaanotolla ainakin 5.2.2001 ja 26.3.2001 hänelle oli määrätty ainakin Oxepam-lääkettä, joka on tarkoitettu ahdistuneisuuden ja pelkotilojen hoitoon. Lisäksi hän oli käyttänyt ainakin Aurorix-lääkettä, joka on tarkoitettu masennuksen ja sosiaalisten tilanteiden pelon hoitoon.

N.O. oli hakenut 3.9.2007 korotusta henkivakuutuksensa vakuutussummalle. Myös tässä yhteydessä antamassaan terveysselvityksessä hän oli vastannut kieltävästi kaikkiin hänen terveyttään koskeviin kysymyksiin tarkoittaen, ettei hänellä ole viiden terveysselvityksen täyttämistä edeltäneen vuoden aikana (3.9.2002–3.9.2007) ollut mitään sairauksia, oireita tai lääkärikäyntejä. Hän oli vastannut kieltävästi mm. kysymykseen siitä, onko hän ollut viiden terveysselvityksen täyttämistä edeltäneen vuoden aikana tutkittavana tai hoidettavana lääkärillä, sairaalassa, terveyskeskuksessa tai vastaavissa terveydenhuollon yksiköissä. Hän on vastannut kieltävästi myös kysymykseen siitä, käyttääkö hän säännöllisesti jotain lääkettä, sekä kysymykseen siitä, onko hänelle määrätty lääkettä tai muuta hoitoa.

N.O. on käynyt masennuksen vuoksi psykiatrin vastaanotolla säännöllisesti, mm. 20.4.2006, 5.5.2006, 31.5.2006, 13.12.2006, 20.12.2006 ja 17.1.2007. Hän on ollut samanaikaisesti sähköpostitse yhteydessä psykiatriin. N.O:lle on määrätty oireiden hoitoon ainakin seuraavia lääkkeitä: Aurorix, Cymbalta, Efexor Depot, Mirtazapin, Moclobemid Alternova. N.O. on lisäksi käyttänyt ainakin seuraavia mm. masennuksen, ahdistuneisuuden ja unettomuuden hoitoon tarkoitettuja lääkkeitä: Seronil, Stilnoct, Fluoxetin, Propral ja Melatoniini sekä alpratsolamiinia vaikuttavana aineena sisältäviä lääkkeitä.

Terveysselvityksen kysymykset mm. mahdollisista hoitoa vaativista mielenterveysongelmista ja käytettävistä lääkkeistä ovat selkeitä ja kiistatta ymmärrettävissä. N.O. on toiminut vilpillisesti salatessaan todellisen terveydentilansa. Hän on tietoja salatessaan toiminut tahallisesti ja erehdyttänyt vakuutusyhtiötä myöntämään vakuutuksen pyrkien saamaan etua siitä, että vakuutus myönnetään väärin perustein. Tahallinen ja suunnitelmallinen vilpillisyys käy ilmi myös sairauskertomuksesta, jossa N.O. on kertonut lääkärille suunnitelleensa itsemurhaa ja hakeneensa henkivakuutuksia sen vuoksi. Jos N.O. olisi antanut vakuutusta tai sen korvaussumman korotusta hakiessaan oikeat ja täydelliset tiedot terveydentilastaan, ei vakuutusyhtiö olisi myöntänyt vakuutusta eikä sen vakuutussumman korotusta lainkaan. Koska N.O. on menetellyt vilpillisesti, ei vakuutusyhtiö ole vastuussa lainkaan. Yhtiö ei myöskään ole velvollinen palauttamaan vakuutusmaksuja.

Lausuntopyyntö

N.O.:n oikeudenomistaja on tyytymätön yhtiön korvauspäätökseen ja pyytää lautakunnan lausuntoa asiasta.

N.O. on hakenut vakuutusta heinäkuussa 2005. Hän on täyttänyt pyydetyn terveysselvityksen ja vastannut hakemuksessa olleisiin kysymyksiin. Hän ei ole jättänyt kertomatta seikkoja, joiden vuoksi vakuutusta ei olisi myönnetty. Myöhemmin N.O. on hakeutunut lääkäriin ja hänellä on todettu masennusta ym., mutta hakiessaan vakuutusta hänellä ei tällaisia käyntejä tai sairauksia ollut todettu. Lausunnonpyytäjä pyytää lautakunnan lausuntoa siitä, onko vakuutussopimus yhtiötä sitova mukaan lukien siihen vuonna 2007 tehty vakuutusmäärän korotus.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö kiistää vaatimuksen toistaen korvauspäätöksessä mainitsemansa. Yhtiö lisää, että Kansaneläkelaitoksen tietokannassa lääkeostotiedot säilyvät vain 52 kuukautta eivätkä tiedot näin ollen ulotu koko sille ajalle, jolta N.O.:lla oli vakuutusta hakiessaan velvollisuus antaa täydelliset tiedot terveydentilastaan. Vakuutusyhtiön saama selvitys ajalta 12.7.2000–12.7.2005 oli siten osittain puutteellista, mutta ulottui osittain myös tälle ajalle. Mm. 20.4.2006 ja 5.5.2006 päivätyistä hoitokertomuksista käy ilmi, että proviisoriksi opiskellut N.O. oli lääkinnyt itseään ja saanut lääkkeet apteekista, jossa oli ollut töissä. Oletettavasti hoitotiedot olivat puutteelliset myös tästä syystä.

N.O. oli ennen terveysselvityksen täyttämistä ollut mielenterveysongelmainen, jonka vuoksi hän oli hoitanut itseään säännöllisesti reseptilääkkeillä. Hän oli käynyt oireidensa vuoksi lääkärin vastaanotolla viiden vuoden sisällä ennen terveysselvityksen täyttämistä. Lisäksi hän oli kärsinyt oireista jo pitkään ja ne olivat alkaneet jo ennen terveysselvitykseen liittyvän viiden vuoden ajan alkamista. N.O. oli kertonut halunneensa kuolla ja hankkineensa sen varalta henkivakuutuksia.

Tämä osoittaa N.O:n toimineen selvästi tahallisesti. Hän pyrki saamaan etua salaamalla sairautensa kokonaan ja johti vakuutusyhtiötä harhaan riskinarvioinnissa. Terveysselvityksen kysymykset ovat olleet selkeitä ja kiistatta ymmärrettävissä. N.O. ei myöskään vakuutuskauden aikana oikaissut antamiaan vääriä tietoja. Näillä perusteilla vakuutusyhtiö katsoo, että sen hylkäävä korvauspäätös sekä päätös jättää palauttamatta vakuutusmaksut on vakuutussopimuslain mukainen.

Lautakunnan käytettävissä oleva selvitys

Lautakunnalla on ollut käytettävissä:
- korvauspäätös 3.9.2009
- vakuutusehdotus 12.7.2005
- terveysselvitys 12.7.2005
- vakuutusehdotus 6.8.2007
- terveysselvitys 6.8.2007
- korvaushakemus
- kuolintodistus 25.5.2009
- Ylioppilaiden Terveydenhoitosäätiön sairauskertomukset 12.11.1999–26.8.2008, 5.5.2006–24.10.2007
- BDI-lomake 13.12.2006
- Kelan vastaus reseptilääketietopyyntöön 3.7.2009
- lääkeostojen selvitykset
- sairauskertomus 8.7.2008
- laboratoriotuloskysely 19.8.2009
- sairauskertomusmerkintä 18.9.2001
- vakuutusehdot

Ylioppilaiden Terveydenhoitosäätiön sairauskertomuksesta 12.11.1999 käy ilmi, että N.O:lla oli esiintymisjännitystä, johon hänelle oli aloitettu Aurorix-lääkitys sosiaalisten tilanteiden pelkoa varten. Myöhemmin lääkityksenä on ollut Oxepam. 20.4.2006 on todettu, että N.O. oli vastannut BDI-testauslomakkeen kysymykseen 9, että hän haluaisi tappaa itsensä. Hän ei kokenut elämää enää mielekkäänä. Diagnoosina oli masennus.

5.5.2006 on kirjoitettu, että N.O. oli halunnut kuolla ja että hän oli hankkinut henkivakuutuksia sitä varten. Diagnoosina oli vaikea masennustila ilman psykoottisia oireita. 9.5.2006 on merkitty, että ohjaaja oli ottanut yhteyttä, koska hän oli ollut huolestunut siitä, että N.O. oli kertonut hänelle, että suunnittelee itsemurhaa tammikuussa 2007.

4.4.2007 päivätyssä sairauskertomuksessa on todettu näin: ”Kysyttyäni, mikä häntä masentaa, potilas vastaa, että sillä ei ole väliä, kuoleeko nyt vai 50 vuoden päästä. Ei ole pointtia elää, ei kannata. Pohdittiin sitä, että tulevan tietäminen on mahdotonta ja että masennus vaikuttaa nyt hänen kykyynsä tarkastella asioita laajemmin kuin yhdestä näkövinkkelistä. Tuntuu ymmärtävän. Sosiaalisten tilanteiden pelko erittäin suuri, vaikka itse ajatteleekin sen jo ohittaneensa.”

2.5.2007 on kirjattu näin: ”Vointi ollut ennallaan. Vuorokausirytmi sekaisin. Objektiivisesti kokee voivansa paremmin, on löytynyt kiinnostavaa tekemistä, hankkinut toisen akvaarion.” ”Peruskoulussa sai niin kielteisen kuvan liikunnasta, että ei liikkunut juuri kuin pakolliset, ollut aina lapsesta lähtien mietiskelijä ja vetäytyvä. Kolmannesta luokasta alkaen alkanut harrastaa tietokonetta. Jo 10-vuotiaana perehtynyt säännöllisesti tietokonelehtiin. Tämä pitkälti selittänee sosiaalisia pelkoja sekä vaikeutta kommunikoida ja olla kontaktissa ihmisten kanssa reaalimaailmassa.” Samalta päivältä on vielä merkitty näin: ”Objektiivisesti tutkittava on rentoutuneempi, kommunikaatio on vapaamman tuntuista, myös ilmeikkyys on lisääntynyt.”

11.10.2007 päivätystä sairauskertomusmerkinnästä käy ilmi, että N.O.:lle oli ehdotettu myös kuntoutussuunnitelmapalaveria.

Vakuutuslautakunnan lausunto

1 Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys ensinnäkin siitä, onko N.O. laiminlyönyt hänelle vakuutussopimuslain 22 §:n nojalla kuuluvan velvollisuutensa antaa oikeat ja täydelliset vastaukset vakuutusyhtiön terveysselvityksessä hänelle esittämiin kysymyksiin sillä tavoin, että vakuutusyhtiöllä olisi ollut oikeus evätä korvauksen maksaminen ja irtisanoa vakuutus.

Toiseksi kysymys on siitä, onko N.O. on laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa vakuutusyhtiön esittämin tavoin vilpillisesti ja onko vakuutusyhtiöllä sen vuoksi oikeus pitää vakuutusmaksut.

2 Lainkohdat

Vakuutussopimuslain 22 §:n mukaan vakuutuksenottajan ja vakuutetun tulee ennen vakuutuksen myöntämistä antaa oikeat ja täydelliset vastauksen vakuutuksenantajan esittämiin kysymyksiin, joilla voi olla merkitystä vakuutuksenantajan vastuun arvioimisen kannalta. Vakuutuksenottajan ja vakuutetun tulee lisäksi vakuutuskauden aikana ilman aiheetonta viivytystä oikaista vakuutuksenantajalle antamansa, vääriksi tai puutteellisiksi havaitsemansa tiedot.

Vakuutussopimuslain 24.1 §:n mukaan, jos vakuutuksenottaja tai vakuutettu on henkilövakuutuksessa täyttäessään 22 §:ssä säädettyä velvollisuuttaan menetellyt vilpillisesti, vakuutussopimus ei sido vakuutuksenantajaa. Vakuutuksenantajalla on oikeus pitää suoritetut vakuutusmaksut, vaikka vakuutus raukeaisi. 24.2 §:n mukaan vakuutuksenantaja on vastuusta vapaa, jos vakuutuksenottaja tai vakuutettu on tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa ja vakuutuksenantaja ei olisi lainkaan myöntänyt vakuutusta siinä tapauksessa, että oikeat ja täydelliset vastaukset olisi annettu. Jos vakuutuksenantaja tosin olisi myöntänyt vakuutuksen mutta ainoastaan korkeampaa maksua vastaan tai muutoin toisilla ehdoilla, kuin oli sovittu, vakuutuksenantajan vastuu rajoittuu siihen, mikä vastaa sovittua vakuutusmaksua tai niitä ehtoja, joilla vakuutus olisi myönnetty.

3 Tapauksen arviointi
3.1 Tiedonantovelvollisuuden täyttäminen

Lautakunta toteaa, että N.O. on vastannut kieltävästi kaikkiin terveysselvityksissä hänelle esitettyihin mielenterveysongelmia koskeviin kysymyksiin. Hän on kuitenkin ollut käytettävissä olevan selvityksen nojalla viiden terveysselvityksen antamista edeltäneen vuoden aikana vakavan mielenterveysongelmansa johdosta tutkimuksissa ja hoidoissa ja hänelle on myös annettu erilaista lääkitystä tähän sairauteen. N.O. on siten laiminlyönyt antaa vakuutussopimuslain 22 §:ssä tarkoitetulla tavalla oikeat ja täydelliset vastaukset vakuutusyhtiön hänelle esittämiin kysymyksiin. Lautakunnan käsityksen mukaan vakuutusyhtiö ei olisi myöntänyt vakuutusta lainkaan, jos N.O.:n mielenterveyssairaus olisi tullut terveysselvitystä annettaessa esille. Tällä perusteella vakuutusyhtiöllä on ollut oikeus evätä korvauksen maksaminen.

3.2 Vilpin arvioinnin yleiset lähtökohdat

Tämän jälkeen on arvioitava, onko N.O. menetellyt vakuutusyhtiön esittämin tavoin vilpillisesti ja onko yhtiöllä tästä syystä ollut oikeus pitää vakuutusmaksut.

Voimassa olevaa vakuutussopimuslakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 114/1993) ei ole määritelty, mitä vilpillä tarkoitetaan. Selvää on, että täyttääkseen vilpin kriteerit, vakuutuksenottajan menettelyn on oltava selvästi moitittavampaa kuin pelkän tahallisuuden kriteerit täyttävän menettelyn, jonka oikeusvaikutukset eroavat jo suoraan säännöstekstin perusteella vilpin oikeusvaikutuksista.

Ruotsissa vilpin vaikutuksesta henkilövakuutuksessa säädetään 1.1.2006 voimaan tulleen vakuutussopimuslain 12 luvun 2 §:ssä. Tuon lainkohdan mukaan, jos vakuutuksenottaja on menetellyt vilpillisesti (tai kunnianvastaisesti ja arvottomasti), sopimus on pätemätön siten kuin Ruotsin oikeustoimilaissa on säädetty. Mitä vilpillä lähemmin ja yksityiskohtaisemmin tarkoitetaan, ei kuitenkaan käy säännöstä koskevasta hallituksen esityksestä selvästi ilmi (Prop. 2003/04:150 s. 170-173, 409-410 ja 518).

Angloamerikkalaisella oikeusalueella on katsottu varsin laajalti, että vilpistä on kysymys seuraavien kolmen edellytyksen täyttyessä: 1) vakuutuksenottaja tiesi antamansa ilmoituksen vääräksi tai jos hän on suhtautunut välinpitämättömästi siihen, onko ilmoitus oikea vai väärä; 2) väärä ilmoitus on ollut olennainen vakuutuksenantajan kannalta; ja 3) vakuutuksenottaja on laskelmoinut väärällä ilmoituksellaan olevan vaikutusta vakuutuksenantajan päätöksentekoon.

Korkein oikeus on pitänyt vapaaehtoista autovahinkovakuutusta koskeneessa ennakkopäätöksessään KKO 2006:79 vakuutussopimuksen sitomattomuuden (23.1 §:n nojalla) aiheuttavana vilpillisenä väärän tiedon antamisena sitä, että autorahoituksen saamiseksi ajoneuvon osamaksuostajaksi, haltijaksi ja samalla rahoitussopimuksen edellyttämän autovakuutuksen vakuutuksenottajaksi merkittiin X, vaikka ajoneuvo tosiasiassa tuli Y:n hallintaan ja käyttöön. Korkeimman oikeuden ratkaisun perustelujen mukaan olennaista oli, että vakuutusyhtiö ei ollut voinut tehdä riskiarviotaan oikeiden tietojen pohjalta, koska se oli erehdytetty myöntämään vakuutus ajoneuvon todellinen haltijatieto salaamalla.

Ratkaisussa KKO 2006:79 oli olennaista, että välitön taloudellinen hyöty, jonka ajoneuvon todellinen haltija oli saanut, oli autorahoituksen saaminen. Merkitsemällä vakuutushakemukseen väärä tieto ajoneuvon haltijasta oli erehdytetty vakuutusyhtiötä myöntämään autovahinkovakuutus, jonka saaminen puolestaan oli ollut edellytyksenä sille, että auton hankintaa varten saadaan rahoitus.

Korkein oikeus ei ole antanut ennakkoratkaisuja, joissa olisi käsitelty vakuutuksenottajan tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin vilpillisyyttä henkilövakuutuksessa. Ratkaisussa KKO 2002:65 ei ollut kysymys vilpistä.

Vakuutuslautakunta on arvioinut vakuutuksenottajan tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin vilpillisyyttä aiemmin esimerkiksi ratkaisussaan VKL 3/05. Tuon tapauksen taustalla oli tilanne, jossa vakuutuksenottaja oli tuomittu yhteensä viidestä eri vakuutusyhtiöihin kohdistuneesta petoksesta, joissa oli ollut kysymys vakuutuksenottajan nilkkavamman korvaamisesta. Lautakunnan ratkaistavana ollut riita oli syntynyt siitä, että vakuutuksenottaja oli laiminlyönyt kertoa terveysselvityksessään mainitusta aikaisemmin jopa usean petosrikoksen kohteena olleesta nilkkavammastaan. Lautakunta katsoi vakuutuksenottajan menetelleen vakuutussopimuslain 24.1 §:ssä tarkoitetuin tavoin vilpillisesti. Lautakunta perusteli ratkaisuaan näin: ”Käytettävissä olevan selvityksen, erityisesti käräjäoikeuden antaman tuomion mukaan lausunnonpyytäjän on katsottava mieltäneen nimenomaan sen, että hänen nilkkojensa tilalla tulee olemaan merkitystä haettaessa korvausta nyt tutkittavana olevasta vakuutuksesta. Lausunnonpyytäjä on tästä huolimatta ja ilmeisesti juuri sen vuoksi salannut terveysselvityksessään nilkkavaivansa. Tiedonantovelvollisuuden laiminlyönti on siten koskenut nimenomaan sitä seikkaa, jonka perusteella vakuutuskorvausta on aiottukin myöhemmin hakea. Kysymys on näin ollen vakuutussopimuslain 24 § 1 momentissa tarkoitetusta vilpillisestä menettelystä.”

Lautakunta katsoo yleisenä arviointilähtökohtanaan, että ollakseen vakuutussopimuslain 24.1 §:ssä tarkoitetuin tavoin vilpillistä, vakuutuksenottajan tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin on täytettävä seuraavat kriteerit: 1) vakuutuksenottaja on joko suorastaan tiennyt antamansa ilmoituksen olevan väärän tai ainakin hän on suhtautunut välinpitämättömästi siihen, onko ilmoitus oikea vai väärä; 2) väärä ilmoitus on ollut olennainen vakuutuksen myöntämisen kannalta; ja 3) vakuutuksenottaja on hyötymistarkoituksessa laskelmoinut väärällä ilmoituksellaan olevan vaikutusta vakuutuksenantajan päätöksentekoon.

3.3 Vilpin kriteerien täyttymisestä tässä tapauksessa

Nyt esillä olevassa tapauksessa N.O.:n menettely on täyttänyt edellä mainituista kolmesta kriteeristä kaksi ensimmäistä. N.O. on salannut tietoisesti mielenterveysongelmansa, joka on ollut olennainen vakuutuksen myöntämisen kannalta. Ratkaisevaksi jää siten, onko N.O.:n osoitettu toimineen laskelmoidusti ja hyötymistarkoituksessa, kun hän on ottanut henkivakuutuksia salaten mielenterveysongelmansa hakiessaan vakuutusta 12.7.2005 ja vielä uudelleen 6.8.2007.

Sen, että N.O. olisi menetellyt vilpillisesti, on esitetty perustuvan siihen, että N.O. on salannut itsetuhoaikeensa ja hakenut henkivakuutuksen juuri oman itsetuhonsa varalta vakuutusyhtiötä tahallisesti harhauttaakseen. Henkivakuutuksessa hyödynsaajina ovat vakuutukseen merkityt edunsaajat, joille korvaus kuolemantapauksen johdosta maksetaan. Lautakunnan käsityksen mukaan vakuutuksenottajan hyötymistarkoituksen voidaan katsoa täyttyvän myös tällaisessa asetelmassa, jossa vakuutuskorvaus suoritetaan vakuutuksenottajan määräämälle edunsaajalle. Hyötymisen ei siis tarvitse olla henkilökohtaista siinä rajatussa mielessä, että vakuutettu itse pääsisi nauttimaan vakuutuskorvauksesta.

Esillä olevassa asiassa on kuitenkin tarkasteltava myös sitä, kuinka laskelmoidusti N.O. on menetellyt. Tältä osin on todettava ensinnäkin, että puheena olevan vakuutuksen ottamisen 12.7.2005 ja sen henkivakuutuskorvaussumman korottamisen 6.8.2007 sekä N.O.:n itsemurhan 3.2.2009 välillä on kulunut merkittävästi aikaa. Jo pelkästään tästä syystä on vaikea nähdä, että vakuutusten ottamiseen liittyneiden olosuhteiden perusteella voitaisiin päätellä N.O.:n jo tuolloin vilpillisen menettelyn edellyttämällä tavalla laskelmoineen harhauttavansa vakuutusyhtiötä ensinnäkin myöntämään vakuutus ja toiseksi suorittamaan N.O.:n edunsaajia hyödyttävä vakuutuskorvaus. N.O.:n menettelyn pitämistä vilpillisenä horjuttavat muutkin seikat.

Lautakunnan käytettävissä oleva, N.O.:ta koskeva lääketieteellinen aineisto rajoittuu vuoteen 2007. Viimeinen käytettävissä oleva sairauskertomusmerkintä on 24.10.2007. Käytettävissä olevan lääketieteellisen selvityksen perusteella ei voida päätellä luotettavasti, mikä N.O.:n mielenterveydellinen tila on ollut 25.10.2007 ja 3.2.2009 välisenä aikana. Aineistosta voidaan tehdä senkin suuntaisia päätelmiä, että N.O.:n sairaudenkuvassa olisi tapahtunut parantumista jo vuonna 2007.

Käytettävissä olevan aineiston valossa voidaan ajatella, että vakuutusten ottaminen ja itsetuhoaikeista kertominen niitä edeltävästi ovat voineet liittyä N.O.:n mielenterveyssairauteen jonkinlaisina korostuneina keinoina kiinnittää ympäristön huomio hänen tilanteeseensa. Selvityksen perusteella ei ole ilmeistä, että N.O. olisi vakaaseen harkintaansa perustuen tahtonut nimenomaan harhauttaa vakuutusyhtiötä saadakseen itselleen tai edunsaajilleen taloudellista hyötyä.

Pelkästään se, että N.O. on tunnistanut omaan mielenterveyssairauteensa liittyneen itsetuhoriskin ja varautunut siihen henkivakuutuksen ottamalla, ei myöskään ole sellainen seikka, jonka perusteella voitaisiin katsoa N.O:n menetelleen laskelmoidusti hyötymistarkoituksessa sillä tavoin, että hänen menettelyään olisi pidettävä vakuutussopimuslain 24.1 §:ssä tarkoitetuin tavoin vilpillisenä.

Lautakunta katsoo käytettävissään olevan selvityksen perusteella, ettei N.O. ole menetellyt vakuutuksia ottaessaan vakuutussopimuslain 24.1 §:ssä tarkoitetuin tavoin vilpillisesti. Tästä syystä vakuutusyhtiö on velvollinen palauttamaan maksetut vakuutusmaksut.

4 Johtopäätös

Lautakunta pitää vakuutusyhtiön päätöstä evätä korvaus vakuutussopimuslain mukaisena. Sitä vastoin lautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä palauttamaan maksetut vakuutusmaksut, koska N.O. ei ole lautakunnan käsityksen mukaan menetellyt vilpillisesti.

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Rissanen, jäsenet Helle, Kauppila ja Korpiola sekä varajäsen Koskiniemi. Sihteerinä toimi Saarikoski.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Rissanen
Sihteeri Saarikoski