Vakuutussopimuksen liitteen mukaan vanhuuseläke välillä 60–65 vuotta oli 6.334,00 mk/kk ja 65 vuoden iästä 3.815,00 mk/kk. Liitteen kohdassa 1 eläkkeet ilmoitettiin lasketuksi siten, että eläke yhdessä eläkeikään 60 vuotta ”liu-utettujen” kansaneläkkeen pohjaosan, lakisääteisten työeläkkeiden ja vakuutuksenottajan ilmoittamien muiden eläkkeiden kanssa on 60 prosenttia eläkkeen perusteena olevasta palkasta. Kohdan 3 mukaan etuuksien markkamääriä korotetaan vuosittain vakuutuksenantajan erikseen päättämällä indeksillä. Henkilön täyttäessä 60 vuotta eläkkeen määrä tarkistetaan mainittujen laskusääntöjen mukaiseksi.

 

Lausunnonpyytäjälle tehtiin työnantajan nimissä toinenkin eläkevakuutus 19.6.1991. Sen mukainen vanhuuseläke oli 10.000 mk/kk 56 vuoden iästä alkaen. Vakuutusta koskevan tarjouslaskelman mukaan vakuutukseen liittyi indeksiehto ja sopimuksen liitteen mukaan etuuden markkamäärää korotetaan vuosittain vakuutuksenantajan erikseen päättämällä indeksillä.

 

Asiakirjojen mukaan vakuutukset yhdistettiin vuonna 1992. Eläketasona oli edelleen yhdessä lakisääteisten eläkkeiden kanssa 60 % arvioidusta eläkepalkasta. Vanhuuseläkettä maksettaisiin kahdessa jaksossa ensin ikäväillä 56–60 vuotta 22.650 mk/kk ja edelleen 60 vuoden iästä 12.271 mk/kk.

 

Lausunnonpyytäjän eläke alkoi 1.7.1992 lukien. Vakuutusyhtiön 9.6.1992 antaman ilmoituksen mukaan eläkkeen määrää tarkistetaan vuosittain tammikuun alusta lukien sosiaali- ja terveysministeriön vahvistuksen mukaisesti. Päätöksellä 29.10.1996 vakuutusyhtiö ilmoitti eläkkeen määrän muuttuvan 1.12.1996 alkaen lausunnonpyytäjän täyttäessä 60 vuotta. Yhtiö ilmoitti eläkkeen uudeksi määräksi 13.374,29 mk/kk. Vakuutusyhtiöiden sulautumisen vuoksi vakuutus tuli nykyisen vakuutusyhtiön hoidettavaksi 1.1.1999 alkaen.

 

Kesäkuussa 2004 lausunnonpyytäjä otti yhteyttä vakuutusyhtiöön eläkkeensä indeksikorotuksista. Hänen mukaansa vakuutusyhtiön edustajat olivat luvanneet vakuutuksen myyntitilanteessa, että asiakashyvitys on aina vähintään TEL-indeksin suuruinen, mutta nyt eläke oli jäänyt siitä jälkeen. Vakuutusyhtiö kuitenkin kieltäytyi muuttamasta indeksisidonnaisuutta.

 

Lausunnonpyytäjän mielestä vakuutussopimus pitää sisällään indeksiehdon, jonka mukaan kokonaiseläke vastaa pysyvästi 60 %:n eläkettä. Indeksiehdon mukaisesti vakuutusyhtiö korottaa eläkettä viranomaisten hyväksymällä lakisääteisten työeläkkeiden määrällä, ja yhtiön tuloksen perusteella maksetaan lisäkorotusta. Lausunnonpyytäjä viittaa siihen, että korotukset olivat työeläkkeiden korotuksia korkeampia vuoteen 1998 asti.

 

Eläkevakuutuksen sisältöön ei ole tehty muutoksia. Uusi vakuutusyhtiö muutti kuitenkin välittömästi eläkkeen korotusten tasoa. Tämän jälkeen kaikki korotukset ovat olleet pienempiä kuin lakisääteisten eläkkeiden korotukset, mikä ei vastaa sopimusta. Lausunnonpyytäjän mielestä kerralla maksettu vakuutusmaksu on voitu sijoittaa niin hyvin, että 60 %:n sääntö olisi voitu toteuttaa lisäkorotuksin. Kokonaiseläkkeen pitää seurata työeläkkeiden korotuksia, ja jos eläkeyhtiö tekee hyvää tulosta, eläkettä korotetaan enemmän. Näin alkuperäinen sopimus työnantajalle ”myytiin”. Vakuutusyhtiön tulos on ollut näinä vuosina hyvä tai erittäin hyvä, joten mitään perustetta alhaisiin eläkkeiden korotuksiin ei ole.

 

Kun puhutaan 60 %:n eläkkeestä on aina tarkoitettu ja edelleen tarkoitetaan eläkkeiden korotusten noudattavan palkkojen ja elinkustannusten nousua. Vapaaehtoisen eläkkeen korotukset olivat erittäin tärkeitä, koska eläke tuli muodostamaan noin puolet kokonaiseläkkeestä. Lausunnonpyytäjä viittaa vakuutusyhtiöltä saamiinsa ilmoituksiin eläkkeestä. Hän vaatii väärin tehtyjen korotusten korjaamista nykyisen vakuutusyhtiön koko vastuuajalta, ja että tulevina vuosina on noudatettava vähintään työeläkkeiden vuosikorotuksia.

 

Vakuutusyhtiö toteaa toimineensa vakuutussopimuksen ja -ehtojen mukaan.

Lausunnonpyytäjä saa eläkettä yrityksen ottamasta ryhmäeläkevakuutuksesta, jossa hän on ollut ainoa vakuutettu. Vakuutuksella työnantaja on täyttänyt johtajasopimuksen eläkelupauksen. Vakuutukseen sovelletaan vapaamuotoisen työeläkevakuutuksen ehtoja.

 

Lausunnonpyytäjä on ollut vakuutettuna kahdessa vakuutuksessa. Vakuutusturvaa on vuonna 1992 muutettu ja vakuutukset on yhdistetty. Vanhuuseläke on alkanut 1.7.1992. Eläke on ollut alkaessaan 60 prosenttia lausunnonpyytäjän työsuhteen TEL-palkasta. Vakuutusmaksua laskettaessa on etukäteen huomioitu tulevalta eläkeajalta 4,5 %:n laskuperustekorko.

 

Vakuutukset ovat oikeutettuja vuosittain hyvitykseen, jonka päättää vakuutusyhtiön hallitus. Vakuutuksenottajalla (työnantajalla) on mahdollisuus sopia vakuutussopimuksessa vakuutuksenantajan kanssa, että eläkkeitä korotetaan muullakin perusteella, esimerkiksi työeläkeindeksillä. Mikäli vakuutussopimuksessa määritelty korotus on suurempi kuin vakuutusyhtiön asiakashyvitys, vakuutuksenottajalta peritään vuosittain korotuksen erosta kertamaksu maksussa olevien eläkkeiden osalta. Mikäli vakuutussopimuksessa määritelty korotus on pienempi kuin asiakashyvitys, vakuutuksenottajalle hyvitetään tämä osuus asiakashyvityksestä maksussa olevien eläkkeiden osalta.

 

Sopimusten liitteillä on todettu, että etuuden määrää korotetaan vuosittain vakuutuksenantajan erikseen päättämällä indeksillä. Sopimusten tekemisen aikaan asiakashyvityksestä käytettiin myös nimityksiä vapaamuotoisen työeläkevakuutuksen indeksi ja osuus ylijäämään. Sopimukseen ei sisälly vakuutuksenottajan (työnantajan) lupausta eläkkeiden korottamisesta.

 

Vakuutusyhtiö antaa vakuutussäästöille vuosittain kalenterivuoden ensimmäisenä päivänä hyvitykset, jotka määritellään vuosittain ja voivat olla erilaisia eri vakuutusryhmille. Hyvitykset päättää vakuutusyhtiön hallitus. Sosiaali- ja terveysministeriö on 31.3.1995 asti vahvistanut henkivakuutusyhtiöiden laskuperusteet ja yhtiön antaman asiakashyvityksen yhtiöiden tekemien esitysten pohjalta. Sosiaali- ja terveysministeriön luopuessa asiakashyvityksen etukäteen vahvistamisesta, yhtiöt on velvoitettu toimittamaan asiakashyvityspäätökset etukäteen tiedoksi ensin sosiaali- ja terveysministeriölle ja myöhemmin Vakuutusvalvontavirastolle.

 

Vakuutusyhtiö ei ole sitoutunut tiettyyn asiakashyvityksen tasoon. Vakuutusehtojen mukaan asiakashyvitys vahvistetaan vuosittain. Näin on ollut myös vuonna 1992, joten vakuutuksenantaja ei ole antanut lupausta tulevien asiakashyvitysten tasosta. Asiakashyvityksen tasoon vaikuttaa paitsi vakuutusyhtiön onnistuminen sijoitustoiminnassa pitkällä aikavälillä myös yhtiön vakavaraisuus, yleinen korkotaso sekä vakuutuksen laskuperustekoron taso. Erityisesti yleisen korkotason aleneminen on johtanut asiakashyvitystason alenemiseen viimeisten vuosien aikana. Vakuutusyhtiön on varauduttava laskuperustekoron tuottovaatimukseen tulevan ajan osalta mm täydentämällä yhtiön vastuuvelkaa alennettua korkotasoa vastaavaksi.

 

Vakuutusyhtiölain mukaisesti vakuutusyhtiön on asiakashyvityksiä annettaessa noudatettava kohtuusperiaatetta. Lisäetujen antamisessa on kohtuullisessa määrin otettava huomioon muun muassa mistä sopimuksista ylijäämää on muodostunut ja kuinka paljon. Asiakashyvitykset eivät saa myöskään vaarantaa yhtiön vakavaraisuutta ja mahdollisuutta huolehtia velvoitteistaan tulevaisuudessa. Asiakashyvitysten taso on lisäksi pyrittävä pitämään vuodesta toiseen tasaisena.

 

Vakuutusyhtiön hallitus on päättänyt, että kyseisille perustekorkoisille ryhmäeläkevakuutuksille 1.1.2006 annettava asiakashyvitys on 0,5% ja 1.1.2007 se on 0,75%.

 

Lausunnonpyytäjän eläkkeen korotukset
Lausunnonpyytäjän eläkkeen alkaessa on ilmoitettu, että eläkkeen määrä tarkistetaan vuosittain sosiaali- ja terveysministeriön vahvistuksen mukaisesti. Tuolloin vakuutusyhtiön asiakashyvityksille haettiin vahvistus STM:stä, joten ilmoitus on asianmukainen. Lausunnonpyytäjä edusti myös työnantajaansa sopimusneuvotteluissa, joten sopimuksen liitteiden määritys etujen korotuksista on myös todennäköisesti ollut hänen tiedossaan. Vakuutusyhtiöiden fuusio ei ole muuttanut vakuutuksen ehtoja.

 

 

Lautakunnalle toimittamassaan lisäkirjelmässä lausunnonpyytäjä viittaa edelleen omiin muistiinpanoihinsa vakuutusyhtiön edustajien kanssa aikanaan käymistään keskusteluista. Hän ei hyväksy tehdyn sopimuksen yksipuolista muuttamista omistajan vaihdoksen yhteydessä. Eläkkeen vakuutettiin nousevan vähintään samaa tahtia kuin lakisääteiset eläkkeet, mutta nyt esim. vuosien 2006 ja 2007 asiakashyvitykset ovat törkeän alhaisia. Sopimusta on tulkittava heikomman osapuolen kannan mukaisesti.

 

 

Lautakunta toteaa aluksi, ettei se ole toimivaltainen käsittelemään asiaa siltä osin, kuin se koskisi sitä, mitä lausunnonpyytäjän eläketasosta on mahdollisesti sovittu hänen ja hänen työnantajansa välillä. Lautakunta voi antaa lausuntonsa ainoastaan vakuutusyhtiöllä eläkevakuutussopimuksen perusteella olevasta suoritusvelvollisuudesta.

 

Vuosilta 1985 ja 1991 oleviin ja sittemmin vuonna 1992 yhdistettyihin vakuutussopimuksiin sovellettujen 1.7.1990 voimaan tulleiden vakuutusehtojen 2 §:n mukaan vakuutuksenantajan, vakuutuksenottajan, vakuutetun ja edunsaa­jan oikeudet ja velvollisuudet perustuvat kulloinkin voimas­saolevaan lainsäädäntöön, sen nojalla annettuihin säännöksiin ja määräyksiin, sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamiin perusteisiin, vakuutuskirjan määräyksiin ja vakuutusehtoihin. Jos ministeriö vahvistaa vakuutuksen perusteisiin muutoksia, sovelletaan niitä irtisanomisajan kuluttua seuraavan vakuutuskauden alusta tähän vakuutukseen siltä osin ja siten, kuin ministeriön vahvistamissa perusteissa määrätään.

 

Asia koskee vakuutusyhtiön lausunnonpyytäjälle maksaman eläkkeen vuosittaisten korotusten määrää. Lausunnonpyytäjä on esittänyt käsityksenään, että kysymyksessä oleva eläkevakuutussopimus pitäisi sisällään indeksiehdon, jonka mukaan kokonaiseläke vastaa pysyvästi 60 %:n eläkettä ja jonka eläkettä korottavan vaikutuksen olisi sovittu olevan vähintään yhtä suuri kuin lakisääteisissä työeläkkeissä.

 

Käytettävissään olevien asiakirjojen mukaan ensimmäisen vuonna 1985 alkaneen ryhmäeläkevakuutussopimuksen liitteessä on mainittu kokonaiseläkkeen olevan 60 % eläkkeen perusteena olevasta palkasta. Samoin vuonna 1991 alkanutta toista vakuutusta koskevan 15.5.1990 päivätyn tarjouksen mukaan eläketaso yhdessä lakisääteisten eläkkeiden kanssa on 60 %. Vastaava toteamus sisältyy vakuutuksia yhdistettäessä annettuihin 20.3.1992 ja 12.5.1992 päivättyihin tarjouslaskelmiin.

 

Lautakunta toteaa, että mainitut sopimusasiakirjoissa olevat lausumat 60 %:n eläkkeestä koskevat kuitenkin eläketasoa eläkepalkkaan nähden eläkkeen alkaessa, sillä vuoden 1985 ryhmäeläkevakuutuksen liitteen mukaan eläkkeen määrä tarkistetaan liitteessä mainittujen laskusääntöjen mukaiseksi vakuutetun täyttäessä 60 vuotta. Lautakunnan käytettävissä oleviin sopimusasiakirjoihin ei sen sijaan sisälly lausunnonpyytäjän esittämää nimenomaista ja pysyvää 60 %:n eläketason koko eläkeajalle takaavaa sopimusehtoa.

 

Lausunnonpyytäjä on viitannut sopimuksia vuonna 1992 yhdistettäessä vakuutusyhtiön edustajan kanssa käymästään puhelinkeskustelusta tekemäänsä omaan muistiinpanoon. Sellaisenaan tällaista vain toisen sopijapuolen tekemää muistiinpanoa ei voida pitää osoituksena sopimuksen sisällöstä. Lautakunta kuitenkin toteaa senkin osalta, että muistiinpanon mukaan ”60 %.n eläke on taattu koko ajan”, mutta merkinnänkin mukaan kyse on ollut eläkkeen tason tarkistamisesta tähän määrään eläkkeen myöhemmin alkaessa.

 

Sanottua tulkintaa puoltaa merkinnän toteamus siitä, että 60-vuotiaana haetaan työsuhteiden perusteella tulevaa eläkettä, joka täydentää eläkkeen 60%:ksi, ja edelleen: ”Jos määräykset (valtion) muuttuvat suoritetaan uusi järjestely, jolla 60 % taataan.” Näin ollen muistiinpanosta ilmenevä tieto on yhdenmukainen edellä mainitun ryhmäeläkevakuutuksen liitteellä annetun tiedon kanssa. Selostetuista syistä lautakunta ei ole voinut todeta, että eläkevakuutuksessa olisi sovittu 60 %:n eläketasosta lausunnonpyytäjän toteamin tavoin ”pysyvästi” koko eläkeajalle.

 

Lausunnonpyytäjän ensimmäisestä vuonna 1985 alkaneesta eläkevakuutuksesta 17.1.1986 annetussa laskelmassa on maininta vakuutuksen indeksisidonnaisuudesta. Laskelmassa on todettu: ”Vapaamuotoiseen eläkevakuutukseen sovelletaan eläkevakuutuksen indeksiehtoa. Ansaittua eläkettä korotetaan vuosittain sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamalla prosentilla. Korotus on viime vuosina vastannut keskimäärin elinkustannusindeksin muutosta.” Saman vakuutussopimuksen liitteen kohdan 3, edun tarkistus, mukaan etuuksien markkamääriä korotetaan vuosittain vakuutuksenantajan erikseen päättämällä indeksillä.

 

Vuonna 1991 tehdyn vakuutussopimuksen liitteissä on niin ikään todettu, että etuuden markkamäärää korotetaan vuosittain vakuutuksenantajan erikseen päättämällä indeksillä. Vuoden 1991 vakuutusta koskevassa 15.5.1990 päivätyssä tarjouslaskelmassa sekä vakuutuksia vuonna 1992 yhdistettäessä annetuissa tarjouksissa 20.3.1992 ja 12.5.1992 on myös mainittu, että vakuutukseen liittyy indeksiehto sovellettavaa indeksiä kuitenkaan yksilöimättä.

 

Lautakunta toteaa, että sovittaessa sopimukseen perustuvien suoritusten indeksisidonnaisuudesta on yleisen sopimuskäytännön mukaista, että sopimuksessa yksilöidään, mikä indeksi suoritusten määrällisen tarkistamisen perusteeksi otetaan. Tässä tapauksessa kysymyksessä olevassa eläkevakuutussopimuksessa ei ole menetelty näin, vaan puhuttaessa sopimuksen tuottamien etuuksien tarkistamisesta sopimusasiakirjoissa on käytetty asiasta edellä manituin tavoin eri ajankohtina useita eri ilmauksia, kuten eläkevakuutuksen indeksiehto, sosiaali- ja terveysministeriön vahvistama prosentti, tai vakuutuksenantajan erikseen päättämä indeksi tai vain yksilöimätöntä mainintaa ”indeksiehto”. Käsitettä indeksiehto ei löydy vakuutukseen sovellettavista yleisistä sopimusehdoista.

 

Sopimusehtoja tulkittaessa on otettava huomioon ehtojen laatimisajankohtana kyseisellä alalla vallinnut yleinen sopimuskäytäntö. Nyt kysymyksessä olevan vakuutussopimuksen tekemisaikaan henki- ja eläkevakuutuksissa käytettiin muistakin vakuutussopimukseen perustuvien etujen korottamista tarkoittavista sopimusmääräyksistä kuin varsinaisista indeksiehdoista nimitystä ”indeksitarkistus” tai ”indeksiehto”.

 

Siihen, että sopimusasiakirjoissa olevat maininnat indeksiehdosta eivät tässä tapauksessa merkitse vakuutuksen sitomista lakisääteisten työeläkkeiden laskennassa käytettävään taikka johonkin muuhun yleiseen kustannus- tai tulotasoa kuvaavaan indeksiin viittaa ennen muuta se, että asiakirjoissa mainitaan kyseen olevan nimenomaan vakuutuksenantajan päättämästä indeksistä ja että 17.1.1986 annetun laskelman mukaan tämän korotuksen määrä on sosiaali- ja terveysministeriön vuosittain vahvistama. Sopimusasiakirjoissa on muutoinkin useassa kohdassa viitattu sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamiin perusteisiin. Kun indeksin on todettu olevan vakuutuksenantajan päättämä, lautakunta katsoo, ettei viittauksia indeksisidonnaisuuteen voi ymmärtää viittauksena lakisääteisissä työeläkkeissä noudatettavaan indeksiin, jonka kehitys ei ole yksittäisen vakuutusyhtiön päätettävissä.

 

Myöhemmissä asiakirjoissa indeksihyvityksestä onkin käytetty nimitystä ”asiakashyvitys”, jonka määräytymistä vakuutusyhtiö on lautakunnalle antamassaan vastineessa selvittänyt. Vakuutusyhtiön mukaan asiakashyvityksen saaminen riippuu vakuutusyhtiön toiminnan tuloksesta ja vakavaraisuuden kehityksestä. Lautakunnan käytettävissä oleviin sopimusasiakirjoihin ei sisällykään vakuutusyhtiön antamaa sitoumusta asiakashyvityksille määritellystä vähimmäistasosta.

 

Vakuutusyhtiölain henkivakuutusta koskevan 13 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan (laki 17.3.1995/389) päätettäessä lisäetujen antamisesta sellaisille vakuutuksille, joille on vakuutussopimuksessa annettu oikeus vakuutusten tuottaman ylijäämän perusteella mahdollisesti annettaviin lisäetuihin, on kohtuullisessa määrin otettava huomioon sekä näille vakuutuksille annettavien lisäetujen kokonaismäärän että niiden jakautumisen osalta näiden vakuutusten tuottaman ylijäämän määrä ja muodostumistapa. Lisäedut eivät saa vaarantaa yhtiön 11 luvun mukaan määräytyvien vakavaraisuusvaatimusten täyttymistä tai lisäetujen tason jatkuvuutta. Laissa mainittujen lisäetujen, eli tässä tapauksessa vakuutukselle maksettavan asiakashyvityksen, yleiseen myöntämistasoon vaikuttavia perustekijöitä ovat siten vakuutusyhtiön vakavaraisuus ja velvoite lisäetujen tason jatkuvuuteen.

 

Selostamillaan perusteilla lautakunta katsoo, ettei lausunnonpyytäjällä ole eläkevakuutussopimuksen nojalla automaattisesti oikeutta jonkin tietyn suuruiseen vuotuiseen eläkkeen korotukseen. Näin ollen lautakunta pitää vakuutusyhtiön menettelyä vakuutussopimuksen ehtojen mukaisena.