Vakuutettu vei autonsa merkkihuoltoon 18.1.2002. Huollon yhteydessä olka-akselin pallonivelet vaihdettiin ja ohjauskulmat mitattiin ja säädettiin. Haettuaan autonsa huollosta vakuutettu menetti 22.1.2002 autonsa hallinnan Turunväylällä törmäten ajoradan reunassa oleviin kaiteisiin ja lopuksi toiseen autoon. Vakuutettu pitää auton hallinnan menetyksen syynä auton tietokonepohjaisten ohjausjärjestelmien virhetoimintoa.
Koska merkkihuolloissa oli useiden viikkojen jonot, vakuutettu päätti teettää auton korjaustyöt omassa autokorjaamossaan. Ennen korjaustöitä vakuutettu sopi merkkihuollon kanssa siitä, että mahdolliset alustavauriot tutkittaisiin merkkihuollossa. Merkkihuollon vikaraportin mukaan ajoneuvo oli liikennekelpoinen, mutta ratin ohjauskulmatunnistin oli vaihdettava. Vakuutetun mukaan ratin ohjauskulmatunnistinta ei kuitenkaan ehditty merkkihuollossa vaihtaa, joten hän tilasi varaosan aikoen vaihdattaa sen pikahuollossa. Hakiessaan autonsa pois pikahuollosta merkkihuollon asentaja kuitenkin ilmoitti, ettei hän ollut vaihtanut ohjauskulmatunnistinta, koska uusikin ohjauskulmatunnistin olisi rikkoutunut nopeasti, koska ohjauspyörien kulmat olivat väärät. Palatessaan pikahuollosta vakuutettu menetti auton hallinnan Länsiväylällä 13.2.2002. Tällöin autossa olivat uudet kesärenkaat, koska auton talvirenkaat oli vaurioituneet ensimmäisessä vahingossa.
Vakuutettu toimitti 8.4.2002 vakuutusyhtiöön oikeusturvailmoituksen. Oikeusturvailmoituksen mukaan toisen vahingon jälkeen auton maahantuoja, joka samalla oli merkkihuoltoliike, oli tutkinut auton ajohallintajärjestelmän toimivuuden. Korjaamon esimiehen lausunnon mukaan hän oli ottanut paperille auton vikamuistin tulokset, joissa oli maininta ohjauspyörän asentotunnistimen viallisuudesta ja ettei vika sillä hetkellä ollut aktiivinen. Koeajossa kaikki järjestelmät toimivat moitteettomasti, eikä virheilmoituksia syntynyt. Tulosteet auton vikamuistista olivat kuitenkin kadonneet. Oikeusturvailmoituksensa johtopäätöksissä vakuutettu totesi, että ohjausvaihde olisi pitänyt vaihtaa jo ensimmäisen vahingon korjaustyön yhteydessä ja autoliike oli auton maahantuojana ja vähittäismyyjänä vastuussa hallintalaitehäiriöiden aiheuttamista vahingoista. Toisaalta autovakuutusyhtiö, jolta myös haettiin oikeusturvaetua, oli vastuussa ensimmäisen vahingon korjauskustannuslaskelmasta ja korjausten puutteellisesta ohjauksesta. Tämän vuoksi vakuutettu tulisi vaatimaan sekä autoliikkeeltä että vahinkovakuutusyhtiöltä, että he yhdessä lunastaisivat auton uushankinta-arvostaan.
Vakuutusyhtiö pyysi vakuutetun asiamiestä toimittamaan käyttöönsä kopion autoliikkeelle esitetystä korvausvaatimuksesta sekä autoliikkeen siihen antamasta vastauksesta. Päätöksessään 26.4.2002 vakuutusyhtiö totesi, että siltä osin kuin kyse on vahinkovakuutusyhtiöltä vaadittavasta korvauksesta, on oikeusturvaetuasia mahdollista ratkaista vasta, kun yhtiö on antanut kaskovakuutuksen perusteella korvauspäätöksen.
Näiden päätösten ja ilmoitusten jälkeen vakuutetun asiamies toimitti vakuutusyhtiölle tiedoksi autoliikkeelle osoittamansa kirjelmän. Tämä kirjelmä oli päivätty 31.5.2002, ja se toimitettiin vakuutusyhtiölle 3.6.2002. Sen yhteydessä vakuutetun asiamies toimitti myös laskunsa korvaustoimenpiteitä varten. Laskun määrä 31.5.2002 mennessä suoritetuista toimenpiteistä oli yhteensä 3.050 euroa.
Vakuutettu toimitti sittemmin vahinkovakuutusyhtiölle 14.8.2002 päivätyn kirjeen, jonka yhteydessä hän lähetti vakuutetun omistaman autokorjaamon korjauskustannuslaskelman. Kirjeen mukaan vakuutettu vaati kaskovakuutuksen perusteella korvausta ajoneuvon vaurioista tämän korjauskustannuslaskelman perusteella. Vakuutettu ilmoitti myös, että hän ei hyväksyisi vakuutusyhtiön laatimaa korjauskustannuslaskelmaa eikä myöskään sitä, että korvaus perustuisi Kauppakamarin hyväksymän tavarantarkastajan korjauskustannuslaskelmiin.
Vahinkovakuutusyhtiö antoi kaskovakuutuksen perusteella korvauspäätöksensä 23.8.2002. Siinä vakuutusyhtiö totesi, että se korvaisi auton oikean etukulman vauriot kaskovakuutuksesta. Koska autossa oli vahinkohetkellä ollut kesärenkaat, korvauksesta tultaisiin kuitenkin vähentämään suojeluohjeiden laiminlyönnin vuoksi myötävaikutusalennuksena 1/3. Vakuutusyhtiön ilmoitti tarkistavansa korvauspäätöstään, jos vakuutetun näkemys ajoittaisesta sähkölaiteviasta todettaisiin oikeaksi.
Vakuutusyhtiön 17.10.2002 päivätyssä oikeusturvapäätöksessä on todettu, että vakuutusyhtiö myöntäisi oikeusturvaedun vakuutuskorvausta koskevaan riitaan siitä lukien, kun vahinkovakuutusyhtiö oli antanut korvauspäätöksen moottoriajoneuvokorvausasiassa. Toimenpiteitä, jotka oli tehty ennen korvauspäätöksiä, ei oikeusturvavakuutuksesta korvattaisi. Samana päivänä päivätyssä kirjeessään vakuutusyhtiö totesi, että siltä osin kuin vakuutettu on esittänyt vaatimuksia autoliikettä vastaan, vakuutusyhtiö uudistaa pyyntönsä saada käyttöönsä kopion autoliikkeen kirjallisesta vastauksesta vaatimuksiin. Huoltoliikkeen korjaamoesimiehen antama lausunto ei vakuutusyhtiön mielestä ollut vastapuolen vastaus lunastusvaatimukseen, vaan se oli selvitys korjaamoesimiehen havainnoista hänen tutkiessaan ajonhallintajärjestelmien toimintaa. Oikeusturvaetua autoliikettä vastaan nostettavaan juttuun ei ratkaistaisi ennen kuin vakuutusyhtiö saisi selvityksen vastapuolen suhtautumisesta esitettyyn vaatimukseen.
Vakuutettu pyytää lautakunnan lausuntoa siitä, tulisiko oikeusturvaetu myöntää siitä alkaen, kun vahinkovakuutusyhtiön vahinkotarkastaja oli antanut ensimmäisen korjauskustannuslaskelman, jota vakuutettu ei ole hyväksynyt. Samoin hän pyytää lausuntoa siitä, tulisiko oikeusturvaetu myöntää siitä lähtien, kun autoliikkeelle oli esitetty epäily siitä, ettei ajoneuvo voi olla luotettavassa kunnossa kahden tieltä suistumisen johdosta, kun autoliike ei ollut löytänyt hallintalaitteista vikoja eikä sen vuoksi ole lunastanut autoa vakuutetun vaatimuksista huolimatta.
Vakuutetun mielestä vakuutustapahtumaksi on katsottava liikennevahingoista tehdyt korjauskustannuslaskelmat ja niistä syntynyt erimielisyys. Erimielisyyttä on ollut myös siitä, onko ajoneuvo ollut liikennekelpoinen vai ei. Vakuutettu ei ole hyväksynyt 29.1.2002 ja 13.2.2002 laadittuja korjauskustannuslaskelmia. Kaskovakuutuksen perusteella ei ole annettu laskutuslupaa uusien osien käyttämiselle kaikissa niissä tapauksissa, joissa vakuutetun autokorjaamossa laaditussa korjauskustannuslaskelmassa on esitetty. Muun muassa ohjausvaihdetta ei ole hyväksytty vaihdettavaksi, vaikka korjausohjeet sellaista edellyttävät.
Oikeusturvavakuutuksen ehtojen mukaan kysymys tulee olla syytteestä tai riitautetusta vaatimuksesta. Vaatimuksen katsotaan olevan riitautettu silloin, kun asiassa on esitetty yksilöity vaatimus, joka on nimenomaisesti kiistetty joko perusteeltaan tai määrältään. Vahinkovakuutusyhtiötä vastaan riita on voinut syntyä vasta 23.8.2002, sillä vasta tällöin vahinkovakuutusyhtiö on antanut asiasta korvauspäätöksen ja kiistänyt korvausvaatimuksen. Tätä aikaisempien toimenpiteiden osalta kysymys on ollut vakuutuskorvauksen hakemiseen ja vahingon selvittelyyn liittyvistä toimenpiteistä. Ensimmäisestä 4.4.2002 päivätystä oikeusturvailmoituksesta ei ilmene mitään, joka osoittaisi, että asia olisi riitautunut vakuutusyhtiön kanssa jo tällöin. Seuraava yhteydenotto vakuutuskorvausta koskevan riidan osalta on ollut 20.8.2002 päivätty ilmoitus oikeusturvavahingosta. Tässä yhteydessä on toimitettu myös autovahinko-osastolle esitetty vaatimus, jonka perusteella korvauspäätös kaskovakuutuksen perusteella on tehty. Vakuutettu on ylipäätään vasta 14.8.2002 päivätyllä kirjeellään esittänyt yksilöidyn vaatimuksensa ja korjauslaskun autovahingosta. Korjauskustannuslaskelma on tosin päivätty 3.5.2002, mutta se on toimitettu vakuutusyhtiölle vasta 14.8.2002 päivätyn kirjeen liitteenä. Vahinkotarkastajan laskelman ja vakuutetun oman autokorjaamon laskelman välinen ero on selvinnyt aikaisintaan 3.5.2002. Tältä osin yksilöity vaatimus on kuitenkin esitetty vasta 14.8.2002.
Kaskovakuutuksen osalta lautakunta toteaa, ettei sen käytettävissä olleesta selvityksestä käy ilmi, että asia olisi riitautunut ennen vahinkovakuutusyhtiön päätöstä 23.8.2002. Vakuutettu on tosin lausuntopyynnössään ilmoittanut, ettei hän ole hyväksynyt tammi- ja helmikuussa 2002 laadittuja korjauskustannuslaskelmia. Muusta lautakunnan käytettävissä olleesta selvityksestä ei kuitenkaan käy ilmi tukea tälle väitteelle. Joka tapauksessa vakuutettu on tältä osin esittänyt yksilöidyn vaatimuksensa vahinkovakuutusyhtiölle vasta 14.8.2002, joten oikeusturvavakuutuksen ehdoissa edellytettyä yksilöidyn vaatimuksen nimenomaista kiistämistä ei ole voinut tapahtua ennen kuin vakuutusyhtiön annettua korvauspäätöksensä 23.8.2002.
Autoliikettä vastaan esitetyn vahingonkorvausvaatimuksen osalta lautakunta toteaa, että vakuutettu on esittänyt yksilöidyn vahingonkorvausvaatimuksensa 31.5.2002 päivätyssä kirjeessään. Lautakunnan käytettävissä olleesta selvityksestä ei ilmene objektiivista näyttöä siitä, että osapuolten välillä olisi ollut varsinaista riitaa asiasta tätä ennen. Lautakunnan käytettävissä olevan selvityksen mukaan autoliike ei ole tähän päivään mennessä nimenomaisesti kiistänyt vakuutetun vaatimuksia auton lunastamisesta.
Tässä tapauksessa autoliikkeen vastauksen viivästyminen johtuu ilmeisesti siitä, että auton ajonhallintalaitteisto on Saksassa tutkittavana. Lautakunnan mielestä näissä olosuhteissa ehtokohtaa, jossa edellytetään vaatimuksen nimenomaista kiistämistä, ei ainakaan toistaiseksi voida pitää kohtuuttomana.
Edellä mainituin perustein lautakunta pitää oikeusturvapäätöksiä oikeusturvavakuutuksen ehtojen mukaisina.
Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja
Sisula-Tulokas, jäsenet Eskuri, Rusanen ja Savonen sekä varajäsen Maso. Sihteerinä toimi Mikkola.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA