Vakuutettuna oleva asianajaja oli hoitanut päämiehensä rikosasiaa käräjäoikeudessa. Päämies oli vaatinut vastapuolelleen rangaistusta mm. vammantuottamuksesta. Lisäksi päämies oli vaatinut vastapuolen velvoittamista korvaamaan kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta 3.500 euroa, fysikaalisesta hoidosta 185 euroa sekä sijaisapulomituksesta aiheutuneet kustannukset 10.206,39 euroa sekä oikeudenkäyntikulut.

 

Käräjäoikeus oli ratkaisullaan 28.1.2009 hylännyt päämiehen vaatimukset. Tyytymättömyyttä olisi tullut ilmoittaa 4.2.2009. Vakuutettuna oleva asianajaja oli sopinut päämiehensä kanssa, että ratkaisuun ilmoitetaan tyytymättömyyttä. Asianajaja oli kuitenkin merkinnyt tyytymättömyydenilmoituksen määräpäiväksi 5.2.2009, kun merkintä olisi tullut olla 4.2.2009. Tyytymättömyyttä ei ilmoitettu määräajassa, jolloin käräjäoikeuden ratkaisu jäi lainvoimaiseksi.

 

Korvausta päämiehelle aiheutetuksi ilmoitetusta vahingosta haettiin asianajajan vastuuvakuutuksesta.

 

 

Vakuutusyhtiö on evännyt korvauksen päätöksellään 30.6.2009. Tyytymättömyyden oikea-aikaisen ilmoittamatta jättämisen seurauksena muutoksenhakumahdollisuus on menetetty ja käräjäoikeuden tuomio on jäänyt lainvoimaiseksi.

 

Vakuutettu oli ilmoittanut, ettei uusia todisteita ollut käräjäoikeuden tuomion jälkeen käynyt ilmi, vaan muutoksenhaku olisi perustunut siihen, että käräjäoikeus on arvioinut esitetyn näytön virheellisesti. Päämiehen vastapuoli olisi pitänyt, jos näyttöä olisi arvioitu asianmukaisesti, tuomita vähintään vamman tuottamuksesta. Tällöin myös käräjäoikeuden päätöksen lopputulos olisi muuttunut siltä osin, että päämies olisi oikeutettu vaatimiinsa vahingonkorvauksiin.

 

Tässä tapauksessa kyse on ollut näyttöön perustuvasta harkinnasta rikosasiassa, jossa käräjäoikeus on arvioinut todistajan ja asianosaisten kertomusten pohjalta päämiehen vammautumisen tahallista aiheuttamista. Uusia todisteita ei tuomion jälkeen käynyt ilmi eikä korvausta vaativa päämies ole muutenkaan osoittanut, että tuomio olisi perusteluiltaan tai joiltain muilta osin virheellinen. Käräjäoikeus on vakuutusyhtiön käsityksen mukaan perustellut tuomionsa annetun näytön pohjalta hyvin ja perusteellisesti eikä voida pitää todennäköisenä, että asian lopputulos olisi muuttunut päämiehelle edulliseen suuntaan, vaikka käräjäoikeuden tuomioon olisi haettu muutosta.

 

Koska päämies ei ole osoittanut, että määräajan laiminlyönti olisi aiheuttanut hänelle vahinkoa, ei korvausta vakuutuksenottajana olevan asianajajan vastuuvakuutuksesta makseta.

 

Vakuutettuna oleva asianajaja on tyytymätön yhtiön korvauspäätökseen ja pyytää lautakunnan lausuntoa asiasta.

 

Käräjäoikeuden päätöksen muuttuminen hovioikeudessa olisi ollut ilmeistä. Hovioikeuden olisi tullut tuomita päämiehen vastapuoli vamman tuottamuksesta.

 

Yhtiö kiistää vaatimuksen. Vakuutettu on 15.6.2009 vakuutusyhtiölle antamassaan lisäselvityksessä ilmoittanut, ettei uusia todisteita ollut ilmennyt tuomion jälkeen, vaan muutoksenhaku olisi perustunut siihen, että käräjäoikeus on arvioinut esitetyn näytön virheellisesti.

 

Vakuutettu on todennut lisäselvityksessään, että hovioikeuden tuomion lopputulosta on vaikea arvioida, mutta esitetyt seikat huomioidessaan hovioikeuden olisi vakuutetun mukaan tullut hyväksyä hänen päämiehensä valitus.

 

Vamman tuottamusta koskevassa oikeuskäytännössä on katsottu, että teolla aiheutetun seurauksena on, jotta teko olisi vamman tuottamuksena rangaistava, oltava teolle tyypillinen ja joko yleisesti tai tekijälle tekohetkellä ennalta arvattava. Käräjäoikeudessa esitetyn näytön perusteella päämiehen kaatumista edeltävä tilanne on ollut nopea. Käräjäoikeuden mukaan päämiehen, hänen vastapuolensa ja todistajana olleen erään toisen henkilön kertomuksista ei ollut pääteltävissä, että vastapuoli oli pahoinpitelytarkoituksessa tarttunut päämieheen kiinni. Mikään ei käräjäoikeuden mukaan tukenut myöskään sitä, että päämiehen kaatumisen ja vammautumisen mahdollisuus olisi ollut ennalta arvattava. Näin ollen käräjäoikeus on, pahoinpitelysyytteen lisäksi, hylännyt vaihtoehtoisen syytteen lievästi pahoinpitelystä ja vammantuottamuksesta.

 

Koska uusia todisteita ei ole tuomion jälkeen ilmennyt, ei voida pitää todennäköisenä, että hovioikeus olisi arvioinut näyttökysymykset toisin kuin käräjäoikeus, jos tuomiota olisi valitettu.

 

 

Lautakunnalla on ollut käytettävissään

-         käräjäoikeuden pääkäsittelypöytäkirja 14.1.2009

-         päämiehen kirje vakuutetulle 15.2.2009

-         vahinkoilmoitus 19.3.2009

-         vakuutusyhtiön sähköposti 8.6.2009

-         vakuutetun selvitys sähköpostitse 15.6.2009

-         korvauspäätös 30.6.2009

-         käräjäoikeuden tuomion perustelut, tuomiolauselmat, esitutkintapöytäkirja

-         vakuutuskirja 19.12.2009

-         vakuutusehdot 1.11.2000.

 

 

 

Ehdon 2 mukaan vakuutuksesta korvataan toiselle aiheutettu varallisuusvahinko, kun vahinko on seuraus vakuutuskauden aikana tapahtuneesta teosta tai laiminlyönnistä. Vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan vahingosta korvausvastuussa, kun vahinko ilmenee vakuutuksen voimassaoloalueella. vakuutuksenottajan korvausvastuu perustuu aina voimassa olevaan oikeuteen, lakeihin ja oikeuskäytäntöön.

 

 

 

Asiassa on kysymys siitä, onko vakuutettuna olevan asianajajan vastuuvakuutuksesta maksettava korvausta sen johdosta, että asianajaja on laiminlyönyt ilmoittaa tyytymättömyyttä käräjäoikeuden tuomioon määräajassa.

 

 

Esillä olevassa asiassa on ollut kysymys pahoinpitelystä tai vaihtoehtoisen syytteen mukaan vamman tuottamuksesta sekä näihin liittyvistä yksityisoikeudellisista korvausvaatimuksista.

 

Käräjäoikeus on hylännyt pahoinpitelyä koskevan syytteen, vammantuottamusta koskevan vaihtoehtoisen syytekohdan sekä yksityisoikeudelliset korvausvaatimukset. Syytteiden hylkääminen on perustunut käräjäoikeudessa esitetyn näytön arviointiin.

 

Vakuutettuna oleva asianajaja on esittänyt vakuutusyhtiölle 15.6.2009 lähettämässään selvityksessä, että tapahtumatilanteessa oli ollut kyse siitä, että vastaajana ollut henkilö oli kääntynyt kohti vakuutetun päämiestä, jonka jälkeen miehet olivat kaatuneet maahan. Tästä on pääteltävissä, että kysymyksessä olisi asiamiehen mukaan ollut nimenomaan kiinnikäymistarkoitus, josta puolestaan seuraisi se, että kysymys ei ole ollut tahattomasta törmäyksestä. Näin ollen vastaaja oli aiheuttanut päämiehen vammat ja syyllistynyt ainakin lievään pahoinpitelyyn tai vamman tuottamukseen.

 

Samassa 15.6.2009 päivätyssä selvityksessä vakuutettu on kertonut, että hovioikeuden tuomion lopputulosta on vaikea arvioida, mutta edellä esitetyt seikat huomioidessaan hovioikeuden olisi tullut hyväksyä valitus.

 

Vahinkoilmoituksessa 19.3.2009 oli todettu, että ”käräjäoikeuden tuomion ja poliisitutkintapöytäkirjan perusteella on vaikea ennakoida, olisiko tuomio miltään osin muuttunut. Siinä tapauksessa, että tuomiosta olisi valitettu, olisi vastapuolella ollut mahdollisuus vastavalitukseen. Näin ollen jutun lopputulos olisi saattanut muuttua kaikilta osin tai olla muuttumatta”.

 

Lautakunnan käytettävissä olevan selvityksen sekä asian korvauskäsittelyn eri vaiheissa vakuutetun esittämien kertomusten perusteella tarkasteltuna ei ole todennäköistä, että hovioikeus olisi päätynyt asiassa syyksilukemisen osalta eri lopputulokseen kuin käräjäoikeus, vaikka tyytymättömyyttä olisi ilmoitettu määräajassa ja valitus ajettu perille määräajassa.

 

Asiassa on siten jäänyt näyttämättä vaadittavalla todennäköisyydellä, että vakuutetun laiminlyönti ilmoittaa tyytymättömyyttä käräjäoikeuden päätökseen olisi aiheuttanut hänen päämiehelleen taloudellista vahinkoa.

 

 

Lautakunta pitää vakuutusyhtiön korvauspäätöstä asianmukaisena.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja

Sisula-Tulokas, jäsenet Eskuri, Norio-Timonen ja Rusanen sekä varajäsen Ijäs. Sihteerinä toimi Saarikoski.

 

VAKUUTUSLAUTAKUNTA