Haku

VKL 694/04

Tulosta

Asianumero: VKL 694/04 (2005)

Vakuutuslaji: Vastuuvakuutus

Ratkaisu annettu: 23.08.2005

Henkilövahinko Korvaukset Kipu ja särky Hoitokulut Henkinen kärsimys

Lausunnonpyytäjä kaatui vakuutuksenottajana olevan kiinteistöosakeyhtiön edustalla 23.2.2004 saaden vasemman nilkan sijoiltaan menneen trimalleolaarimurtuman sekä vasemman kyynärluun nivelpinnan hyväasentoisen murtuman. Nilkkamurtuma reponoitiin ja korjattiin levyllä ja ruuveilla. Murtuman asennon pettämisen vuoksi tehtiin 27.2.2004 uusi leikkaus, jolla asento saatiin hyväksyttäväksi. Jalkaan laitettiin halkaistu kipsi ja lausunnonpyytäjälle annettiin kolmen viikon varauskielto. Kokonaiskipsausaika oli kuusi viikkoa. Lausunnonpyytäjä oli sairaalahoidossa 23.2. – 1.3.2004 ja hänen työkyvyttömyytensä kesti 4.7.2004 saakka. Irronnut kiinnitysruuvi poistettiin elokuussa 2004 päiväkirurgisena toimenpiteenä ja lausunnonpyytäjä oli tämän toimenpiteen vuoksi työkyvyttömänä 5. – 22.8.2004.

Korvausta lausunnonpyytäjälle aiheutuneesta henkilövahingosta haettiin kiinteistöyhtiön vastuuvakuutuksen perusteella.
 
Vakuutusyhtiön päätös

Vakuutusyhtiö katsoi, että kyseessä on vastuuvakuutuksen perusteella korvattava henkilövahinko. Korvauksena kivusta ja särystä vakuutusyhtiö maksoi yhteensä 1.800 euroa. Lisäksi vakuutusyhtiö maksoi korvausta hoitokuluista ja ansionmenetyksestä.
 
Lausuntopyyntö

Lausunnonpyytäjä kertoo, että nilkka jouduttiin operoimaan kahdesti ja lisäksi hänelle jouduttiin tekemään päiväkirurgisena toimenpiteenä irronneen ruuvin poisto. Sittemmin on todettu kahden muun ruuvin irronneen ja lausunnonpyytäjälle on tehty hoidon varaus kaiken kiinnitysmateriaalin poistoon. Lausunnonpyytäjä toteaa, että nilkkamurtuma yhdessä käsimurtuman kanssa vaikeutti hänen elämäänsä huomattavasti. Lausunnonpyytäjä katsoo, että kipu- ja särkykorvauksen tulisi olla huomattavasti suurempi.
 
Lausunnonpyytäjä on tyytymätön myös siihen, ettei vakuutusyhtiö ole suostunut korvaamaan mitään hänen puolisonsa osuudesta hoitoapuun. Lausunnonpyytäjän mielestä olisi kohtuullista saada korvaus, kun puoliso oli poissa töistä kolme kertaa puoli päivää. Tällöin puoliso toimi kuskina ja saattajana sairaalareissuilla. Matkoilla avustaja oli välttämätön. Häntä tarvittiin pyörätuolin kelaamisessa, pyörätuolin autoon laittamisessa ja lausunnonpyytäjän avustamisessa. Itse hän ei tähän pystynyt, koska hänen vasen jalkansa oli kipsissä ja vasen käsi kantositeessä. Tältä osin korvausvaatimus on 12 tunnilta yhteensä 120 euroa. Lausunnonpyytäjä toteaa, että hän olisi vaihtoehtoisesti voinut käyttää taksia ja tällöin korvattavaa olisi tullut 85 euroa käyntikerralta.
 
Lausunnonpyytäjä katsoo, että hänen puolisonsa osuus oli siinä määrin merkittävä siltä ajalta, kun hän jalkansa oli kipsissä (kuusi viikkoa), että hoitotuki tältä ajalta olisi perusteltua tai korvaus kunnallisen kodinhoidon tilapäisen taksan mukaisesti laskettuna. Lausunnonpyytäjän puoliso hoiti oman ansiotyönsä lisäksi lausunnonpyytäjän mm. suihkutukset ja teki lähes kaikki kodinhoitotyöt.
 
Lausunnonpyytäjä toteaa lisäksi, että myöskään muista haitoista ja kärsimyksistä ei ole korvattu mitään. Ainoastaan puhelinkuluja 50 euroa. Sairauden aikana elämänlaatu kipuineen ja huolineen pyörätuoliin sidottuna oli ankeaa.
 
Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö toteaa korvanneensa kivusta ja särystä yhteensä 1.800 euroa, minkä yhtiö katsoo olevan riittävä vamman laatu ja paranemisaika huomioon ottaen.
 
Asiassa ei ole toimitettu mitään asiapaperia, josta selviäisi lausunnonpyytäjän puolisolle syntynyt ansionmenetys. On luonnollista, että perheen sisällä avustetaan ja hoidetaan perheenjäseniä kuljetuksilla jne. ilman, että niistä veloitetaan tai maksetaan mitään erillistä korvausta.
 
Vahingonkorvauslain mukaan henkilövahingon kärsineellä on oikeus saada korvaus sairaanhoitokustannuksista ja muista vahingosta aiheutuneista kustannuksista. Koska vastuuvakuutuksen perusteella maksettavat korvaukset perustuvat vahingonkorvauslakiin, ei vakuutusyhtiöllä ole velvollisuutta maksaa erillistä hoitotukea ilman, että osoitetaan, että on syntynyt todellisia ylimääräisiä kustannuksia. Tällaisia kustannuksia ei ole osoitettu syntyneen.
 
Yhtiö toteaa maksaneensa korvauksen kivusta ja särystä. Muuta haittakorvausta elämänlaadun heikentymisestä tai henkisistä kärsimyksistä ei vahingonkorvauslain mukaan tässä tapauksessa tule maksettavaksi.
 
Edellä mainituilla perusteilla vakuutusyhtiö katsoo, että sen korvauspäätös on vakuutusehtojen mukainen.
 
Vakuutuksenottajan vastine
 
Lautakunta on varannut vakuutuksenottajana olevalle kiinteistöosakeyhtiölle tilaisuuden antaa vastineensa asiassa.
 
Asiantuntijalausunto

Lautakunta on pyytänyt asiassa lausunnon pysyvänä asiantuntijana käyttämältään kirurgian, ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Pauli Morrilta.
 
Morri toteaa, että vammana tässä tapauksessa on ollut vasemman värttinäluun rullan hyväasentoinen murtuma ja vasemman nilkan ns. takakolmion murtuma. Nilkka on ollut primääristi sijoiltaan. Nilkka operoitiin päivystyksenä 27.2.2004. Uusi leikkaus tehtiin kolme päivää myöhemmin. Kipsausaika oli kuusi viikkoa. Kyynärmurtuma on vaikeuttanut nilkkamurtuman vaatimaa sauvojen käyttöä ja tässä vaiheessa on luonnollisesti tarvittu pyörätuolia. Kolmas nilkkaleikkaus sisälsi ruuvin poiston. Neljäskin leikkaus nilkkaan on mahdollisesti tulossa loppujen metallien poiston merkeissä. Morri katsoo, että kipu ja särky kuuluu liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaisen luokan B2 ylimpään kolmannekseen.
 
Vakuutuslautakunnan lausunto
 
Kiinteistön vastuuvakuutuksen ehtojen kohdan 252.1 mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutuskirjassa mainitun kiinteistön omistajana toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko, joka todetaan vakuutuskauden aikana ja josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.
 
Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n mukaan sillä, jolle on aiheutettu ruumiinvamma tai muu henkilövahinko, on oikeus saada korvaus sairaanhoitokustannuksista ja muista vahingosta aiheutuneista kuluista, tulojen tai elatuksen vähentymisestä, kivusta ja särystä sekä viasta tai muusta pysyvästä haitasta.
 
Arvioidessaan vamman aiheuttamaa kipua ja särkyä lautakunta on käyttänyt apunaan liikennevahinkolautakunnan antamia normeja ja ohjeita, joita yleisesti sovelletaan vahingonkorvauskäytännössä. Lautakunnan käsityksen mukaan kyseisiä normeja voidaan pitää yleensä vahingonkärsijälle kohtuulliseen lopputulokseen johtavina, ellei tapaukseen liittyvistä erityisistä asianhaaroista muuta ilmene.
 
Lautakunnan käytettävissä olevasta selvityksestä ilmenee, että lausunnonpyytäjä sai kaatuessaan vasemman nilkan sijoiltaan menneen trimalleolaarimurtuman sekä vasemman kyynärluun nivelpinnan hyväasentoisen murtuman. Nilkkamurtuma hoidettiin päivystysleikkauksella ja murtuman asennon pettämisen vuoksi lausunnonpyytäjälle tehtiin myöhemmin uusi leikkaus. Lausunnonpyytäjän jalka oli kipsissä kuusi viikkoa. Irronnut kiinnitysruuvi poistettiin sittemmin päiväkirurgisena toimenpiteenä. Kyynärluun murtuma hoidettiin konservatiivisesti.
 
Vakuutusyhtiö on maksanut korvauksena kivusta ja särystä 1 800 euroa ja katsonut vamman kuuluvan liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaiseen vammaluokkaan B2, lievää vaikeammat vammat. Kyseiseen vammaluokkaan kuuluvat mm. pitkien luiden murtuma tai murtumat, jotka voivat vaatia myös leikkaushoitoa, mutta paranevat oletetussa ajassa, vaikea sijoiltaanmeno, jossa on siderepeämiä ja josta jää pysyvää haittaa, aivovamma, josta on jäänyt lieväksi arvioitu pysyvä haitta sekä kaularangan retkahdusvamma, johon liittyy useita kuukausia jatkunut oirehtelu ja työkyvyttömyys. Korvausmäärät vammaluokassa B2 vaihtelivat vahinkovuoden 2004 tasossa 1 000 eurosta 2 800 euroon.
 
Käytettävissään olevan lääketieteellisen selvityksen ja hankkimansa asiantuntijalausunnon perusteella lautakunta katsoo lausunnonpyytäjän saamasta vammasta aiheutuneen kivun ja säryn kuuluvan liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaiseen vammaluokkaan B2, lievää vaikeammat vammat. Vammojen laatu ja hoitotoimenpiteet huomioon ottaen lautakunta pitää asianmukaisena korvauksena vammoista aiheutuneesta kivusta ja särystä 2 500 euroa.
 
Lausunnonpyytäjä on lisäksi katsonut, että hänelle tulisi maksaa hoitotukea siltä ajalta, kun hän on alaraajakipsin vuoksi joutunut liikkumaan pyörätuolilla (kuusi viikkoa, yhteensä 240 euroa). Lisäksi lausunnonpyytäjä on vaatinut korvausta puolisonsa ansionmenetyksestä, joka on aiheutunut siitä, että puoliso on ollut kuljettajana ja saattajana mukana lausunnonpyytäjän käydessä sairaalassa (3 x 4 tuntia, 10 euroa tunti, yhteensä 120 euroa).
 
Vahingonkorvauslain mukaan vahinkoa kärsineellä on oikeus saada korvaus sairaanhoitokustannuksista ja muista vahingosta aiheutuneista kuluista. Hoitotuki on liikennevakuutuspuolella käyttöön otettu summaarinen korvausmuoto, jolla on tarkoitus korvata laissa mainittuja muita kuluja. Korvaustoiminnan sujuvuuden vuoksi yhtiöt ovat omaksuneet käytännön, jonka mukaan ne maksavat vahinkoa kärsineelle tietyn suuruisen vakiokorvauksen edellyttämättä, että tämä osoittaisi kuiteilla hänelle aiheutuneet kulut. Tämä käytäntö koskee kuitenkin vain lakisääteisten vakuutusten perusteella maksettavia vahingonkorvauksia. Muualla vahingonkorvausoikeudessa edellytetään edelleen sitä, että vahinkoa kärsinyt osoittaa kuiteilla hänelle aiheutuneet kulut. Käsiteltävänä olevassa tapauksessa lausunnonpyytäjä ei ole osoittanut, että hänelle olisi aiheutunut laissa mainittuja muita kuluja.
 
Vahingonkorvauslaissa lähtökohdaksi on asetettu se, että korvausta suoritetaan vain vahingonkärsineelle itselleen aiheutuneesta vahingosta. Sen sijaan muille henkilöille vahingon johdosta aiheutuvat välilliset vahingot jäävät pääsääntöisesti korvaamatta. Laissa lueteltuja poikkeuksia lukuun ottamatta kolmannelle aiheutuneita kuluja ei yleensä korvata. Korkein oikeus on kuitenkin ratkaisukäytännössään katsonut, että myös kolmansille aiheutuneet kulut tulee tietyissä tilanteissa vahingonkorvauslain nojalla korvata vahinkoa kärsineen kuluina (ks. KKO 1981 II 73 ja KKO 1994: 48). Värttinäluun murtuman vuoksi lausunnonpyytäjä joutui alaraajan kipsaushoidon ajan liikkumaan pyörätuolilla. Tällöin hän tarvitsi sairaalassa käyntien vuoksi kuljettajan ja saattajan apua. Koska lausunnonpyytäjän puolison töistä poissaolo on ollut tarpeellista lausunnonpyytäjän hoidon vuoksi, lautakunta katsoo, että lausunnonpyytäjän puolison ansionmenetys näiltä sairaalakäynneiltä tulee korvata lausunnonpyytäjän esitettyä riittävän selvityksen siitä, että ansionmenetystä on syntynyt.
 
Lausunnonpyytäjä on vaatinut korvausta myös muista vammasta aiheutuneista haitoista ja kärsimyksistä. Vahingonkorvauslain mukaan henkisestä kärsimyksestä maksetaan korvausta vain tiettyjen rikosten uhreille sekä tietyissä tilanteissa menehtyneen henkilön lähiomaisille. Lausunnonpyytäjän vaatimus saada korvausta yleisestä haitasta ja kärsimyksestä ei perustu vahingonkorvauslakiin.
 
Edellä olevan perusteella lautakunta katsoo, että lausunnonpyytäjälle tulee maksaa lisäkorvausta kivusta ja särystä sekä korvausta puolison ansionmenetyksestä, mikäli ansionmenetyksestä esitetään riittävä selvitys.
 
Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja
Sisula-Tulokas sekä jäsenet Eskuri, Hentunen, Koskenvuo ja Rusanen. Sihteerinä toimi Haapasaari.
 
 
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia