Päätöksessään 31.3.2003 vakuutusyhdistys toteaa H.M:n liukastuneen asunto-osakeyhtiön jalkakäytäväosuudella olevan kukkakaupan edessä puolenpäivän aikoihin. H.M:n mukaan tapahtuma-aikana oli satanut lunta ja jalkakäytävän pinta oli ollut jäinen ja epätasaisen muhkurainen. Asunto-osakeyhtiön huoltoliike oli huomioinut päivän keliolosuhteet ja hiekoittanut asianmukaisesti ja normaalin käytännön nojalla kyseisenä päivänä klo 05.30 – 07.00 välisenä aikana. Huoltoliike ei katsonut laiminlyöneensä hiekoitusta.

 

Vahinkotapahtumasta saadun selvityksen nojalla hiekoitus oli vakuutusyhdistyksen mukaan vahinkopaikalla asianmukaisesti suoritettu, joten hiekoituksen ja jalkakäytävän kunnon laiminlyöntiä ei ole osoitettu. Vakuutusyhdistys katsoi, ettei kyseessä ollut vastuuvakuutuksen ehtojen mukaan korvattava vakuutustapahtuma, koska kiinteistön omistajaa ei voida saattaa korvausvastuuseen kyseisestä vahingosta, vaan kyseessä on ollut valitettava tapaturma.

 

Vakuutusyhdistyksen päätöksen johdosta H.M. lähetti 3.6.2003 lisäselvityksenä kahden todistajan kirjalliset lausunnot tapauksesta. Todistaja R.N. kertoi kävelleensä 20.1.2003 noin puolenpäivän aikaan asunto-osakeyhtiön jalkakäytäväosuudella. Hän näki edessään noin kahden metrin päässä vastaantulevan naishenkilön liukastuvan kukkakaupan edessä ja loukkaavan itsensä pahasti. Jalkakäytävä ja erityisesti kaatumispaikka oli erittäin liukas. Jalkakäytävän laatoitus oli painunut ja syvennykseen oli ilmeisesti kertynyt vettä ja se oli jäätynyt. Sää oli erittäin tuulinen ja lunta satoi jonkin verran. Mahdollinen hiekka oli todennäköisesti lähtenyt pois. R.N:n mielestä liukastumisen syy oli ehdottomasti jalkakäytävän liukkaus. Todistaja K.L. kertoi olleensa menossa työpaikalleen 20.1.2003, kun hän oli tavannut kadulla pankista tulleen H.M:n. H.M. oli menossa samaan suuntaan kuin K.L. Koska jalkakäytävä oli aivan jäinen, K.L. oli kehottanut H.M:ää ottamaan häntä käsipuolesta kiinni ja niin he olivat jatkaneet yhdessä matkaa. Heidän lähestyessään kukkakauppaa tuli vastaan R.N. jonkin toisen miehen kanssa myös rinnakkain. Ilmeisesti H.M. oli arvellut, etteivät he mahdu yhdessä ohittamaan miehiä, jos hän pitää K.L:ää käsivarresta kiinni, ja niin H.M. oli irrottanut otteensa jääden K.L:n taakse. Siinä samassa H.M. oli kaatunut. Lumen alla oli ollut peilikirkasta jäätä.

Lisäselvitysten jälkeen antamassaan päätöksessä 9.7.2003 vakuutusyhdistys katsoi, ettei edelleenkään uusien lisäselvitysten jälkeen voida maksaa korvauksia asunto-osakeyhtiön vastuuvakuutuksen perusteella, koska ei ole osoitettu, että vahinko olisi aiheutunut asunto-osakeyhtiön puolella olevasta laiminlyönnistä tai tuottamuksesta. Kaatuminen oli tapahtunut, mutta se oli vakuutusyhdistyksen mielestä johtunut enemmänkin poikkeuksellisista sääolosuhteista kuin hiekoituksen laiminlyönnistä.

 

Lausuntopyynnössään 4.8.2003 H.M. pyytää lautakunnan kannanottoa korvausasiassaan. H.M. kertoo asuvansa aivan Viialan kunnan keskustassa ja hoitaneensa itsenäisesti päivittäisiä asioitaan. Hän on yleensä liikkunut ilman apuvälineitä, mutta joskus talvella hän on turvautunut potkukelkkaan. Tapahtumapaikasta H.M. toteaa, että jalkakäytävä oli jonkin verran turvallisempi liikkua rakennuksen puoleiselta osalta ja siinä oli ilmeisesti jonkin verran hiekkaa. Hän oli käyttänyt sitä puolta mennessään pankkiin. Paluumatkalla hän oli saanut tukea, mutta joutuessaan väistämään vastaantulevia henkilöitä, hän oli joutunut jalkakäytävän tienpuoleiselle osalle ja kaatunut heti. H.M. katsoi, että erityisesti tämä osa oli ollut erityisen huonossa kunnossa liikkumisen kannalta.

 

 

Vastineessaan 29.9.2003 vakuutusyhdistys toteaa, ettei ole syytä muuttaa yhdistyksen asiassa antamia päätöksiä. Huoltoliike oli huomioinut päivän keliolosuhteet ja hiekoittanut asianmukaisesti klo 05.30 – 07.00 välisenä aikana ja normaalin käytännön mukaisesti myös päivän ja illan aikana keliolosuhteiden mukaan. Huoltoliikkeen lausunnon mukaan muita kaatumisia kyseisenä päivänä liukkaudesta huolimatta ei ole tullut huoltoliikkeen tietoon, vaikka kaatumispaikka on vilkkaasti kävellen asioidulla liikepaikalla. Vakuutusyhdistys toistaa todistajien R.N:n ja K.L:n lausunnot ja toteaa, että jalkakäytävällä oli siten ollut kolme henkilöä rinnakkain ja kaatumispaikan oli jo ohittanut K.L. kuitenkin kaatumatta. Vahingoittuneen vahinkoilmoituksen mukaan mahdollinen hiekoituskaan ei ollut tehnyt käytävää turvalliseksi. Huoltoliikkeen lausunnon mukaan kaatumispaikka oli asianmukaisesti hiekoitettu sekä aamulla että päivällä, mikäli keliolosuhteet vaativat sitä. Vakuutusyhdistys katsoi siten, että vahinko ei ole aiheutunut vakuutuksenottajan puolella olevasta tuottamuksesta tai laiminlyönnistä, vaan pikemminkin poikkeuksellisista sääolosuhteista, koska sää oli tuulinen ja lunta satoi hiljalleen. Vahinkotapahtuman syynä on todistajan mukaan ollut kohtaamistilanne, jossa vahingoittunut 85-vuotias on joutunut väistämään kahta rinnakkain vastaantulevaa miestä.

 

Lisävastineessaan 8.10.2003 J.M. kertoo hoitaneensa äitinsä H.M:n korvaushakemusta. Todistajana ollut R.N. oli pyytänyt J.M:ää kirjoittamaan asiasta ja R.N. oli sitten allekirjoittanut lausunnon. Siinä on saattanut olla epätarkkuuksia, koska J.M. oli keskittynyt kysymään jalkakäytävän kunnosta ja liukastumisen syystä. Tämän vuoksi R.N. ei ollut maininnut mitään ahtaasta ohitustilanteesta. R.N. oli maininnut liukastumispaikan olleen jäinen, eikä hiekkaa ollut näkynyt. J.M. oli kysynyt myös toiselta todistajalta K.L:ltä uudestaan asiasta. Tämä oli kertonut jalkakäytävän olleen erittäin liukas tapahtumapäivänä. Mm., kun K.L. oli H.M:n kanssa tullut suojatieltä käytävän päähän ja noussut hieman nousevaa tietä, hän oli joutunut ottamaan tukea käytävän vasemmassa sivussa olleesta puusta. Mistään ahtaasta ohitustilanteesta K.L. ei ollut maininnut. H.M:n irrotettua otteensa, K.L. oli heti syrjäsilmällä huomannut kaatumisen. K.L:n mukaan käytävä oli ollut usein talvisin liukas ja hankala kuljettava. J.M. toteaa, että tapahtumapäivänä oli ilmeisesti ollut liukkaat kelit yleisestikin. Se, että onko kysymyksessä olleet poikkeukselliset sääolot, on tulkintakysymys. Luonnollisesti 85-vuotiaan henkilön tasapainokyky ja ketteryys eivät ole enää nuoremman tasoinen, mutta onko se olennaista asiassa.

 

H.M. on myös lähettänyt 8.10.2003 päivätyn lisävastineen Vakuutuslautakunnalle. Siinä hän viittaa aikaisempiin selvityksiinsä. Hän kertoo liikkuneensa jatkuvasti asioillaan Viialan kunnan keskustassa. Talvisin on apuna ollut usein potkukelkka, erityisesti siksi, että hänen asuinkerrostaloonsa on jyrkähkö nousu, joka on ollut talvisin usein liukas. H.M. kertoo olleensa tervejalkainen eikä hänellä ole ollut huimauskohtauksia tai muuta vastaavaa. Kaatumispäivänä kelkka ei ollut ollut mukana, koska H.M. ei ollut saanut sitä irti maasta jalaksien jäädyttyä kiinni. Jalassa H.M:llä oli ollut suhteelliset tukevat talvikengät. Hän ei kerro muistavansa mitään ahdasta ohitustilannetta, vaan hän oli irrottanut otteensa K.L:stä, koska ajatteli selviävänsä yksinkin. Jalkakäytävällä oli luminen alue ja H.M. luuli sen olevan tukevampi. Kun hän oli astunut sille, oli hän heti kaatunut. Sään H.M. ei muista olleen ainakaan erityisen tuulisen, niin että se olisi haitannut kulkemista.

 

 

 

Kadun kunnossapito kuuluu kunnalle. Tontinomistajan velvollisuutena on kuitenkin pitää tontin kohdalla oleva jalkakäytävä käyttökelpoisena poistamalla jalankulkua haittaava lumi ja jää sekä huolehtia liukkaudentorjunnasta jalkakäytävällä. Lisäksi tontinomistajan velvollisuutena on tarvittaessa poistaa jalkakäytävälle tai sen vierelle kertyneet lumivallit sekä pitää jalkakäytävän viereinen katuoja ja sadevesikouru vapaana lumesta ja jäästä.

 

 

Vakuutuksesta korvataan vakuutuskirjassa mainitun kiinteistön omistajana vakuutuksen voimassaoloalueella toisella aiheutettu henkilö- ja esinevahinko, josta vakuutettu on Suomen voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa ja joka todetaan vakuutuskauden aikana.

 

 

Asiassa on kyse kiinteistönomistajan kunnossapitovastuusta ja sen osalta selvitetystä menettelystä.

 

Voimassa olevan oikeuden mukaan vahingonkorvausvelvollisuuden syntyminen edellyttää tuottamusta eli tässä tapauksessa kiinteistön omistajan huolimattomuutta tai laiminlyöntiä kiinteistön kunnossapidosta tai sen alueella liikkuvan yleisön turvallisuudesta huolehtimisessa. Oikeuskäytännössä kiinteistön omistajan sanotun huolellisuusvelvoitteen on katsottu olevan korostunut. Vastuusta vapautuakseen kiinteistön omistajan on näytettävä menetelleensä huolellisesti.

 

Esillä olevassa tapauksessa vahingonkärsinyt H.M. on kulkenut jalkakäytävällä todistaja K.L:n käsipuolessa. Käsivartta K.L. on tarjonnut H.M:n tueksi jalkakäytävän liukkauden vuoksi. Ilmeisesti kahden vastaantulijan vuoksi H.M. on irrottanut otteensa liukastuen samalla. Vastaan tullut todistaja R.N., K.L. sekä H.M. itse ovat kertoneet jalkakäytävän olleen liukkaan ja kaatumiskohdalla hiekoittamattoman ja jäisen. Tapahtumapäivä on ilmoitettu tuuliseksi ja lunta oli satanut jonkin verran.

 

Huoltoyhtiö on kertonut tapahtumapäivänä hiekoittaneensa kaikki hoidossaan olleet kiinteistöt. Vakuutuksenottajana olevan asunto-osakeyhtiön hiekoitus tapahtuu aina aamulla klo 05.30 – 07.00 välisenä aikana sekä koneellisesti että lapiolla. Ilmoituksensa mukaan huoltoyhtiö uusii hiekoituksen tarvittaessa päivällä ja illalla. Selvitystä siitä, että tapahtumapäivänä olisi uusintahiekoitus tehty, ei ole.

 

Käytettävissä olevien tapahtumatietojen nojalla ja ottaen huomioon, että vallinneet sääolosuhteet eivät ole tehneet jalkakäytävän kunnossapitoa mahdottomaksi, lautakunta katsoo, ettei asunto-osakeyhtiö jalkakäytävän kunnossapidosta vastaavana ole osoittanut siinä toimitun riittävän huolellisesti. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, että H.M:lle tulee maksaa korvaus asunto-osakeyhtiön vastuuvakuutuksesta.

 

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja

Sisula-Tulokas sekä jäsenet Eskuri, Hentunen, Koskenvuo ja Rusanen. Sihteerinä toimi Savonen.

 

 

VAKUUTUSLAUTAKUNTA