Vakuutuksenottajan isännöintitoimisto vaihtui vahingon jälkeen. Vesivahingon korjannut urakoitsija otti yhteyttä asunto-osakeyhtiöön syksyllä 2008, koska laskuja ei ollut maksettu. Taloyhtiö teki vahinkoilmoituksen vasta saatuaan tietää maksamattomista laskuista.

 

Korvausta vesivahingon korjaamisesta aiheutuneista kustannuksista haetaan asunto-osakeyhtiön kiinteistövakuutuksesta.

 

Vakuutusyhtiön mukaan korvausta olisi pitänyt hakea vuoden kuluessa siitä, kun hakija on saanut tietää mahdollisuudesta saada korvaus. Tässä tapauksessa näin ei ole tapahtunut, minkä vuoksi vakuutusyhtiö ei ole korvannut vahinkoa.

 

Lausunnonpyytäjän uudelleenkäsittelypyynnön mukaan tapauksessa ei ole kyse siitä, että vakuutuksenottaja ei olisi tiennyt tapahtuneesta ja mahdollisuudestaan saada korvausta kiinteistön vakuutuksesta. Hallitus ja isännöitsijä ovat olleet siinä käsityksessä, että vahinko korvataan huoltoyhtiön vastuuvakuutuksesta. Heillä ei ole myöskään ollut syytä olettaa toisin, koska laskuja ei ole saapunut isännöintiyritykseen tai asunto-osakeyhtiöön. Kukaan ei ole esittänyt vaateita vahingon korjauksesta, eikä korvauksen hakeminen kahdesta eri vakuutuksesta ole sallittua. Näin ollen isännöitsijälle ja hallitukselle on selvinnyt todellinen tilanne vasta siinä vaiheessa kun urakoitsija on elokuussa 2008 ilmoittanut tilanteesta. Näin ollen tieto siitä, että korvausta pitää hakea kiinteistön vakuutuksesta, on saatu vasta elokuussa 2008.

 

Vakuutusyhtiön mukaan uudelleenkäsittelypyynnössä ei ole ilmennyt sellaisia seikkoja, jotka antaisivat aihetta muuttaa korvauspäätöstä. Toisessa uudelleenkäsittelyssä vakuutusyhtiö viittaa vakuutussopimuslakia koskevaan hallituksen esitykseen, jonka mukaan tieto mahdollisuudesta saada korvausta merkitsee yleensä tietoa vakuutustapahtuman sattumisesta ja mahdollisuudesta saada korvausta. Korvauksen hakijan edellytetään tuntevan paitsi lain säännökset, myös kyseisen vakuutuksen vakioehdot. Määräaika ei pitene sen vuoksi, että hakija käyttää aikaansa näiden selvittämiseen. Korvauksen hakija menettää oikeutensa korvaukseen, jos korvausvaatimusta ei esitetä pykälässä säädetyssä määräajassa. Merkitystä ei ole sillä, mistä syystä vaatimuksen esittäminen on myöhästynyt.

 

Lausuntopyynnön mukaan tapauksessa määräaika ei ole mennyt ohi lain taikka vakuutusehtojen selvittämisessä. Lausuntopyynnössä hämmästellään perustelua, jonka mukaan hakija menettää oikeutensa korvaukseen, jos korvausvaatimusta ei esitetä vaaditussa määräajassa. Perusteena hakea korvausta myöhässä on se, että taloyhtiö on saanut tiedon mahdollisuudestaan korvaukseen vasta syksyllä 2008. Taloyhtiö uskoi vahingon olevan hoidossa jossain muualla, eikä asiaa ollut edes syytä epäillä. Taloyhtiöllä ei ole ollut vahinkoon liittyen mitään vakuutukseen liittyviä vaatimuksia, joihin se olisi voinut hakea korvauksia.

 

Lausuntopyynnössä pyydetään Vakuutuslautakuntaa suosittamaan vakuutusyhtiölle taloyhtiölle aiheutuneiden kustannusten korvaamista.

 

Vakuutusyhtiön mukaan vakuutuskorvausta on haettava vakuutusyhtiöltä vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija sai tietää mahdollisuudestaan saada korvausta ja viimeistään 10 vuoden kuluttua vakuutustapahtuman sattumisesta. Korvausvaatimuksen esittämiseen rinnastetaan ilmoituksen tekeminen vakuutustapahtumasta.

 

Vakuutuksenottajan hallituksen puheenjohtaja ja isännöitsijä ovat saaneet tiedon aiheutuneesta vesivahingosta välittömästi vahingon sattumisen jälkeen asukkaalta. Samat tahot ovat olleet tietoisia remontin etenemisestä, koska he ovat vaatineet työn osittaista uudelleensuorittamista. Vakuutusyhtiön mukaan taloyhtiö on saanut tiedon mahdollisuudestaan saada korvausta välittömästi vahingon synnyttyä. Näin ollen asiassa on selvää se, että korvausta ei ole haettu vakuutussopimuslain ja vakuutusehtojen mukaisessa määräajassa.

 

Vakuutusyhtiö toteaa lisäksi, että sillä, minkä vuoksi määräaikaa ei ole noudatettu, ei ole merkitystä.

 

Lausunnonpyytäjä on toimittanut vastineen vakuutusyhtiön vastineeseen. Vastineessa katsotaan, että asunto-osakeyhtiö ei ollut tietämätön vahingosta ja sen edellyttämistä teknisistä toimista, mutta se oli täysin tietämätön mahdollisuudestaan saada omasta vakuutuksestaan korvausta uskoessaan kustannusten hoituneen huoltoyhtiön toimesta. Lausunnonpyytäjä ei voi ymmärtää, minkä vuoksi asunto-osakeyhtiön olisi pitänyt ilmoittaa sattuneesta vahingosta omaan kiinteistövakuutusyhtiöönsä, kun se vahingonkärsineen ominaisuudessa oli tehnyt ratkaisun, jonka mukaan vahingon aiheuttajan tuli maksaa huolimattomasta toiminnastaan aiheutuneet kustannukset.

 

Lausunnonpyytäjän mukaan olisi kohtuutonta, jos vallinneesta tilanteesta tietämätön osapuoli menettäisi oikeutensa vakuutuskorvaukseen, vaikka se on ryhtynyt viivyttelemättä toimiin korvauksen hakemiseksi, kun tieto mahdollisuudesta korvaukseen on paljastunut. Lisäksi lausunnonpyytäjä toteaa, että vakuutuspetoksen riski olisi ollut lähellä, jos vahinkoilmoitus olisi tehty aikaisemmin.

 

Vakuutusyhtiön mukaan vakuutuksenottajalla on aina oikeus päättää vapaasti, mistä vakuutuksesta hakee korvausta vahingon johdosta. Siispä vakuutuksenottaja voi aina halutessaan käyttää omaa kiinteistövakuutustaan korvauksen saamiseksi. Vakuutusyhtiö voi halutessaan ryhtyä regressiotoimiin asiassa, jos katsoo sen tarpeelliseksi.

 

Vakuutuksenottajalla on aina oikeus olla hakematta korvausta vakuutuksestaan. Tässä tapauksessa vakuutettu vastaa itse vahingon selvittelystä ja vahingonkorvausvaatimusten esittämisestä.

 

Edellä mainitun itsenäisen selvitystyön aloittamisesta huolimatta vakuutuksenottajalla on oikeus siirtää asia vielä vakuutussopimuslain mukaisessa määräajassa vakuutusyhtiön käsiteltäväksi. Jos vahinkoilmoitusta ei tehdä vaaditussa määräajassa, ei hänellä ole oikeutta enää hakea korvausta kiinteistövakuutuksestaan.

 

Vakuutusyhtiö toteaa lisäksi, että petoksesta on kyse silloin kuin vakuutuksenottaja vaatii tietoisesti vakuutusyhtiöltä tai muulta taholta jo kerran saamaansa korvausta uudelleen. Tällaisesta ei kuitenkaan tapauksessa ole kyse.

 

 

 

Vakuutusehtojen 11.2 kohtaan kirjatun vakuutussopimuslain 73 §:n mukaan vakuutussopimukseen perustuva korvausvaatimus on esitettävä vakuutuksenantajalle vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija on saanut tietää mahdollisuudestaan saada korvausta ja joka tapauksessa kymmenen vuoden kuluessa vakuutustapahtuman sattumisesta. Korvausvaatimuksen esittämiseen rinnastetaan ilmoituksen tekeminen vakuutustapahtumasta.

 

Jos korvausvaatimusta ei esitetä 1 momentissa säädetyssä ajassa, korvauksen hakija menettää oikeutensa korvaukseen.

 

 

Tapauksessa vakuutuksenottajana olevalle asunto-osakeyhtiölle on tapahtunut vesivahinko. Lausuntopyynnön mukaan ilmoitusta ei ole tehty vahingon tapahduttua 25.4.2005, koska vakuutuksenottaja luuli, että korvaus maksetaan huoltoyhtiön vastuuvakuutuksesta. Korvausta on haettu syksyllä 2008. Vakuutusyhtiön mukaan vakuutusehtojen ja lain mukainen määräaika korvauksen hakemiselle on tapauksessa kulunut, koska vakuutuksenottaja on saanut tiedon mahdollisuudestaan saada korvausta jo vahingon tapahtumahetkellä.

 

Vakuutussopimuslain mukaan korvausvaatimus on esitettävä vakuutuksenantajalle vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija on saanut tietää mahdollisuudestaan saada korvausta. Vakuutussopimuslakia koskevan hallituksen esityksen mukaan tieto mahdollisuudesta saada korvausta merkitsee yleensä tietoa vakuutustapahtuman sattumisesta ja vakuutuksen voimassaolosta. Lausunnonpyytäjä on vedonnut siihen, että hallituksen esityksessä mainitaan sana yleensä, minkä vuoksi lainsäätäjä ei olisi tarkoittanut, että korvauksen hakija menettäisi oikeutensa korvaukseen, jos vahinkoilmoitusta ei ole tehty määräajassa. Vakuutuslautakunta toteaa, että hallituksen esitystä ei ole syytä tulkita näin.

 

Hallituksen esityksessä mainitaan edelleen, että merkitystä ei ole sillä, mistä syystä vaatimuksen esittäminen on myöhästynyt. Lausunnonpyytäjän mukaan lain soveltaminen johtaisi tapauksessa kohtuuttomaan lopputulokseen. Vakuutuslautakunta toteaa, että oikeusjärjestelmässämme vahvasti vaikuttavan periaatteen mukaan tietämättömyyteen lain sisällöstä ei voi edukseen vedota. Näin ollen määräaikaa on tapauksessa sovellettava.

 

Vakuutuslautakunnan saaman selvityksen perusteella asunto-osakeyhtiö on saanut tietää mahdollisuudestaan saada korvausta pian vahingon sattumisen jälkeen. Ilmoitusta vakuutusyhtiölle ei kuitenkaan ole tehty lain vaatimassa määräajassa. Sillä seikalla, että korvausta olisi voitu maksaa myös huoltoyhtiön vastuuvakuutuksesta, ei ole vaikutusta tämän määräajan kulumiseen.

 

Edellä mainituin perustein Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutusyhtiön päätös on vakuutusehtojen mukainen.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Haarmann sekä jäsenet Löppönen, Kallioinen, Nyyssölä, Sjögren ja Piipari. Sihteerinä toimi Mäenpää.

 

VAKUUTUSLAUTAKUNTA