Tapahtumatiedot

A (syntynyt 1952) oli tehnyt vahinkoilmoituksen vakuutusyhtiöön 2.1.2012. Hän oli tässä vahinkoilmoituksessa kertonut joutuneensa 10.10.2011 terveyskeskuksen kautta sairaalaan verenmyrkytyksen johdosta. A:n mukaan verenmyrkytyksen aiheuttaja oli päässyt verenkiertoon varastossa kynnen alle syntyneen haavan, veneessä polveen syntyneen naarmun tai ystävän mökillä hengitysteiden kautta lääkäreiden raporttien mukaan. Bakteeri oli pesiytynyt molempiin polviin, ja polvet leikattiin sairaalassaoloaikana kaksi kertaa. Polvileikkaukset ja yhä edelleen veressä oleva bakteeri olivat aiheuttaneet polvien takia rajoittunutta liikuntakykyä ja liikuntakyvyttömyyttä.

A oli tehnyt 23.1.2012 toisen vahinkoilmoituksen, jossa hän on kertonut, että hänelle oli sattunut tapaturma venesatamassa. A on kertonut, että hän oli 17.8.2011 ollut yksin ja rantautuminen oli onnistunut hyvin. Siirtäessään tavaroita veneestä laiturille hän oli horjahtanut ja menettänyt tasapainonsa keulaportailla. Hän oli tullut laiturille vasemman jalan varaan ja jalka oli vääntynyt ja pettänyt. Mukana ollut videolaite oli iskeytynyt laituriin ja vaurioitunut. Polvessa oli tuntunut kipua ja kotona jalka oli turvonnut. Kipeytynyt polvi haittasi liikkumista, mutta A ei silloin mennyt lääkäriin, koska uskoi, että polvi kuntoutuu itsekseen. Näin ei käynyt, tunnetuin seurauksin.

A oli ollut lääkärin vastaanotolla ensimmäisen kerran 11.10.2011. Tällöin oli todettu, että A oli ollut 8.10.2011 mökkihommissa, jolloin alaselkä oli rasittunut. Lääkärissä oli päädytty arveluun, että kysymyksessä olisi lihasperäinen selkäkipu, ja A oli ohjattu laboratoriokokeisiin.

Laboratoriokokeisiin A oli päässyt vasta 13.10.2011. Laboratoriossa veren tulehdusarvo eli CRP oli ollut 144. Tuolloin A oli puhelimitse ilmoittanut, että selkä on nyt rauhallinen mutta polvi on voimakkaasti turvonnut ja kipeä. A oli otettu päivystyksellisesti sairaalahoitoon. 14.10.2011 sairaalassa tehdyssä röntgentutkimuksessa oli todettu, että oikean polven nivelrikkomuutokset olivat lisääntyneet, sisempi nivelrako oli edelleen kapea ja lisäksi tibian mediaalikondyyli oli painunut enemmän. Murtumaa ei näkynyt. ACL:n ruuvien asento on ennallaan. Polvilumpion sekä tibiofemoraalinivelen reunoissa on kookkaita osteofyyttejä.

Kun bakteeriviljelytulokset oli saatu, niissä havaittiin streptokokkibakteeri. Tämän bakteerin aiheuttama tulehdus oli ehtinyt pesiytyä sairaalahoidon aikana A:n molempiin polviin. 16.10.2011 todettiin, että A:lla oli molemmissa polvissa vaikea-asteinen tulehduksellinen nivelrikko, jonka johdosta päätettiin ryhtyä molempien polvien puhdistusleikkaukseen. Leikkaustoimenpiteiden yhteydessä todettiin, että A:lla oli molemmissa polvissaan vaikea-asteiset rappeutumamuutokset.

A on hakenut korvausta hänelle tehdyistä tutkimuksista ja hoidoista sekä työnantajan ottaman vapaaehtoisen tapaturmavakuutuksen että oman yksityistapaturmavakuutuksensa perusteella.

A:n asiaa on käsitelty kaksi kertaa tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnassa. Muutoksenhakulautakunta on 1.11.2012 antamassaan päätöksessä käsitellyt A:n bakteeri-infektiota. Lautakunta on hylännyt A:n valituksen todeten, että A:n bakteeritulehduksen on täytynyt käynnistyä jo ennen tapaturmailmoituksessa 2.1.2012 vahinkopäiväksi merkittyä päivämäärää 10.10.2011. CRP-arvo oli ollut jo 11.10.2011 tehdyissä verikokeissa hyvin korkea. Sairaalan hoitojaksolla 13.10.–14.10.2011 tehdyssä loppuarviossa on ilmoitettu, ettei mitään selkeää tapaturmaa tai haavoja ole ollut. Näillä perusteilla tapaturma-asioiden muutoksen­hakulautakunta on päätynyt siihen, että koska mitään ulkoisen tekijän aiheuttamaa selkeää tapaturmaa ei ole ollut, A:lla ei ole oikeutta tapaturmavakuutuslain mukaiseen korvaukseen hänellä todetusta G-ryhmän streptokokin aiheuttamasta verenmyrkytyksestä. Bakteerin pääsytapa verenkiertoon jää tällaisessa niin kutsutussa verenmyrkytyksessä tavallisesti tuntemattomaksi.

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta on antanut toisen päätöksen 20.12.2012, jossa on käsitelty vasemman polven eturistisiteen vaurioitumista. Lautakunta on päätynyt siihen, että tapaturmassa 17.8.2011 ei ollut tapahtunut tapaturmavakuutuslain mukaiseen korvaukseen oikeuttavaa vammaa. Tapaturmasta ei mainittu alkuvaiheen hoitoonhakeutumiskäynneillä. Kyseessä ei ole ollut merkittävä vahinkotapahtuma. Vasemman polven tähystystoimenpiteessä 16.10.2011 voitiin todeta suhteellisen vaikea-asteinen nivelrikkosairaus. Toimenpidekertomuksen mukaan nivelkierukat olivat varsin hapsuuntuneita laajalta alueelta ja myös nivelrustot olivat rikki laajalti. Lääketieteellisen arvion mukaan eturistisiteen repeämä sopii olemaan osa polven etenevää nivelrikkosairautta nivelrikosta aiheutuvien muutosten edettyä eri kudosrakenteissa jo näin pitkälle. Kysymys ei ollut myöskään tapaturmavakuutuslain 14 §:n 4 momentin nojalla korvattavista tutkimuskuluista enemmälti kuin mitä vakuutusyhtiö oli jo korvannut.

Vakuutuslautakunnassa on nyt kysymys A:n tutkimusten ja hoitojen korvattavuudesta hänen yksityistapaturmavakuutuksensa perusteella.

Vakuutusyhtiön päätökset

Vakuutusyhtiö on antanut 9.3.2012 päätöksen verenmyrkytyksen osalta. Yhtiö ei ole maksanut korvausta katsoen, että A:lle ei ole aiheu­tunut vakuutusehtojen mukaista tapaturmaa, josta olisi voinut aiheutua verenmyrkytys.

Vakuutusyhtiö on antanut 14.3.2012 päätöksen vasemman polven eturistisiteen osalta. Yhtiö ei ole maksanut korvausta, koska sen mielestä hoitokulut eivät johdu 17.8.2011 sattuneesta tapaturmasta vaan siitä riippumattomista sairauksista, molempien polvien märkäisestä niveltulehduksesta sekä molempien polvien nivelrikosta. Hoitotiedoissa ei ole mitään mainintaa A:n ilmoittamasta tapaturmasta. Vasemmassa polvessa ei myöskään ole todettu mitään tapaturmaisia vammoja vaan märkäinen niveltulehdus ja runsaat nivelrikkomuutokset. Vasemman polven 16.10.2011 suoritetussa tähystystoimenpiteessä todetun eturistisiteen repeämän ei voida katsoa olevan syy-yhteydessä 17.8.2011 sattuneeseen tapaturmaan.

A:n vaadittua yhtiötä käsittelemään korvauspäätöksensä uudelleen yhtiö oli antanut molemmista vahinkotapahtumista yhteisen korvauspäätöksen 18.5.2012, minkä lisäksi yhtiön sisäinen muutoksenhakuelin on antanut asiassa päätöksen 20.9.2012. Yhtiö ei ole muuttanut tekemiänsä korvauspäätöksiä.

Valitus

A on tyytymätön vakuutusyhtiön korvauspäätökseen ja pyytää lautakunnan ratkaisu­suositusta asiasta. A toistaa 23.1.2012 esittämänsä kuvauksen 17.8.2011 sattuneesta tapaturmasta. A katsoo, että hänen vasemman polvensa eturistiside on vaurioitunut tuon tapaturman seurauksena. Kyseessä oli nopea ja terävä nykäys, jossa sääri ja pohjeluuhun kohdistuvat voimat menivät väännön voimasta eri suuntiin.

A:lla oli todettu aiemmin vuonna 2002 oikean polven eturistiside- ja olkapäävamma. Nyt tapaturmaisesti vahingoittunut vasen polvi ei kuitenkaan ole koskaan ollut arvioinnin tai toimenpiteiden kohteena.

A on selostanut verenmyrkytyksensä aiheuttamia toimenpiteitä sairaalassa sekä esittänyt joukon erinäköisiä siihen liittyviä kysymyksiä. Lisäksi A on katsonut, että bakteeri, joka oli tullut molempiin polviin samanaikaisesti, on tullut ahavoituneisiin ja rohtuneisiin, vereslihalla olleisiin polviin märkien haalareiden kautta mastoa irrotettaessa. Ne, joilla ei ole venettä, eivät ymmärrä, kuinka paljon veneessä joutuu olemaan polvillaan etenkin mastohommissa. Kun jokin vieras elementti menee ihon läpi vereen, kyseessä on ilman muuta äkillinen ja ennalta arvaamaton tapahtuma. Syy-yhteys verenmyrkytyksen ja tällaisen tapaturman välillä on olemassa, vaikka vakuutusyhtiö perusteettomasti ja ammattitaidottomasti muuta selittääkin.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö kiistää vaatimuksen. Yhtiö toteaa, että A oli ollut alaselkäkivun vuoksi lääkärin vastaanotolla 11.10.2011. Tuolloin oli merkitty, että 8.10.2011 mökkihommissa alaselkä oli rasittunut. Laboratoriotulokset oli saatu 13.10.2011 tehtyjen laboratoriokokeiden jälkeen, jolloin CRP oli ollut jo 146. Röntgentutkimuksessa 14.10. todettiin vaikea-asteiset oikean polven nivelrikkomuutokset. Toimenpideindikaatiossa 16.10.2011 todettiin vaikea märkäinen niveltulehdus. Molempiin polviin tehtiin puhdistusoperaatioita.

Vakuutusyhtiön käsityksen mukaan vasemmassa polvinivelessä todetut löydökset viittaavat selvästi polvinivelen sairaus- ja rappeutumaperäisiin muutoksiin, jotka ovat olennaisesti vaikuttaneet myös eturistisiteen repeämän syntymiseen. Vammamekanismi 17.8.2011 ei ole ollut riittävä aiheuttamaan eturistisiteen repeämää, ellei polvinivelessä olisi ollut edellä mainittuja tapaturmasta riippumattomia kudosmuutoksia. Nämä tapaturmasta riippumattomat seikat ovat olennaisesti vaikuttaneet tapaturmasta aiheutuneen vamman syntymiseen, minkä johdosta yhtiö ei ole velvollinen ehtokohdan 4.3 perusteella korvaamaan tapaturmasta riippumattomia eturistisiteen hoitokuluja tai muitakaan kuluja.

Verenmyrkytyksen osalta vakuutusyhtiö katsoo, että vaihtoehtoina bakteerin pääsemiseen A:n elimistöön on mainittu märkien haalareiden, varastossa kynnen alle syntyneen haavan, veneessä polveen syntyneen naarmun tai ystävän mökillä hengitysteiden kautta tapahtunut infektioportti. Pelkästään se, että A on valituksensa mukaan joutunut olemaan veneessä polvillaan mastoa irrot­taessaan, ei ole vakuutusehtojen mukainen tapaturma. Pelkkä jälkikäteispäättely tai ‑oletus vahinkotapahtuman kulusta ei ole riittävä näyttö siitä, että kysymyksessä olisi korvaukseen oikeuttava vakuutusehtojen tarkoittama tapaturmavahinko. Lääketieteellisissä tai muissakaan selvityksissä A:lle ei ole kuvattu sattuneen mitään vakuutusehtojen tarkoittamaa tapaturmaa, eikä akuuttivaiheen hoidossa A:lla ole todettu polvien ihovaurioita, haavoja tai naarmuja. Tämän vuoksi yhtiö katsoo, ettei ole osoitettu verenmyrkytyksen ja märkäisen niveltulehduksen aiheuttaneen streptokokkibakteerin päässeen A:n elimistöön vakuutusehtojen edellyttämän tapaturman seurauksena.

Lautakunnan käytettävissä oleva selvitys

Lautakunnalla on käytettävissään:

- vahinkoilmoitukset 2.1.2012 ja 23.1.2012

- A:n valitus tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnalle 15.3.2012 sekä valitus vakuutusyhtiölle 16.3.2012

- vakuutusyhtiön kysymykset A:lle 12.3.2012 ja A:n vastaukset niihin 15.3.2012

- A:n kirjelmät vakuutusyhtiölle 17.3., 21.5., 22.5., 2.8. ja 13.8.2012

- B-lausunto 9.8.2012

- sairauskertomus 11.10.2012

- loppuarvio hoitojaksosta 13.–14.10.2011

- sairauskertomukset 14.10.–18.11.2011

- leikkauskertomukset 15.10. ja 16.10.2011

- sairauskertomukset 24.11.2011–9.8.2012

- röntgenlausunto 14.10.2011 tehdystä kuvauksesta, 15.10.2011, 16.10. (3 kpl), 17.10. ja 18.10.2011, 18.11.2011 (2 kpl)

- A-todistuksia

- lähete 13.10.2011

- vakuutusyhtiön tiedonanto 6.8.2012

- tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätökset 1.11.2012 ja 20.12.2012

- vakuutuskirja

- vakuutusehdot.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Vakuutusehdot

Ehdon 4.1.1 mukaan tapaturma on äkillinen, ulkoinen ja ruumiinvamman aiheuttava tapahtuma, joka sattuu vakuutetun tahtomatta. Tapaturmana pidetään myös vakuutetun tahtomatta sattunutta hukkumista, lämpöhalvausta, auringonpistoa, paleltumista, paineen huomattavasta vaihtelusta aiheutunutta vammautumista ja kaasumyrkytystä sekä vakuutetun erehdyksessä nauttiman aineen aiheuttamaa myrkytystä.

Ehdon 4.1.2 mukaan tapaturman lisäksi korvataan vakuutetulle erityisen ja yksittäisen voimanponnistuksen ja liikkeen välittömästi aiheuttama lihaksen tai jänteen venähdysvamma, johon on annettu lääkärinhoitoa 14 vuorokauden kuluessa vammautumisesta. Korvausta maksetaan enintään kuuden viikon ajalta venähdysvamman syntymisestä. Voimanponnistuksen ja liikkeen aiheuttaman venähdysvamman hoitokuluina ei korvata magneettitutkimusta eikä leikkaustoimenpiteitä.

Ehdon 4.2 mukaan tapaturmana ei korvata vammaa, joka on aiheutunut

- vakuutetun sairauden, vian tai vamman aiheuttamasta vakuutustapahtumasta

- leikkaus-, hoito- tai muusta lääkinnällisestä toimenpiteestä, ellei toimenpidettä ole suoritettu samasta vakuutuksesta korvattavan vamman hoitamiseksi

- vakuutetun käyttämän lääkeaineen, alkoholin, muun huumaavan aineen tai ravinnoksi nauttiman aineen aiheuttamasta myrkytyksestä

- puremisesta hampaalle tai hammasproteesille, vaikka vahinkoon on vaikuttanut ulkopuolinen tekijä

- itsemurhasta tai sen yrityksestä.

Ehdon 4.2 mukaan tapaturmana ei myöskään korvata

- nikamavälilevytyrää, vatsan tai nivusalueen tyriä, akillesjänteen repeämää eikä nivelten tavantakaisia sijoiltaan menemisiä, ellei vamma ole aiheutunut tapaturmasta, jossa tervekin kudos vaurioituisi

- puremasta tai pistosta aiheutunutta tartuntatautia.

Ehdon 4.3 mukaan tapaturmasta riippumatonta sairautta, vammaa, vikaa tai tuki- ja liikuntaelimistön rappeutumaa ei korvata, vaikka ne olisivat olleet oireettomia ennen tapaturmaa. Jos nämä tapaturmasta riippumattomat seikat ovat olennaisesti vaikuttaneet tapaturmasta aiheutuneen vamman syntyyn tai sen paranemisen pitkittymiseen, maksetaan hoito-, päivä- ja haittakorvauksia vain siltä osin kuin hoitokulujen, työkyvyttömyyden tai pysyvän haitan on katsottava aiheutuneen tästä tapaturmasta.

Yleisiä näkökohtia syy-yhteyden arvioinnista

Suomen voimassa olevan oikeuden mukaan korvauksenhakijan velvollisuutena on näyttää toteen vakuutuksesta korvattavan vahinkotapahtuman, esimerkiksi tapaturman, sattuminen sekä tapaturman ja korvausvaatimuksen perusteena olevan vamman välinen syy-yhteys. Jos hän tämän näyttää, on vakuutuksenantajan velvollisuutena sen jälkeen osoittaa vahingon tai sen seurausten aiheutuneen vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle jäävästä syystä, jos vakuutuksenantaja haluaa vapautua korvausvelvollisuudestaan.

Sen arvioiminen, onko yksityistapaturmavakuutukseen perustuvan korvausvaatimuksen perusteena oleva vamma syy-yhteydessä tapaturmaan, perustuu vallitsevaan lääketieteelliseen tietoon kyseiselle vammalle tyypillisestä ja riittävästä tapaturmamekanismista sekä erikseen kussakin yksittäistapauksessa vaurioituneista kudoksista tehtyihin havaintoihin. Sen sijaan syy-yhteyttä ei voida pitää todistettuna pelkästään ajallisen yhteyden perusteella, eli sen perusteella, että vammautuminen on käynyt ilmi tapaturman jälkeen.

Syy-yhteys vamman ja kuvatun tapaturmamekanismin välillä on oletettu lähtökohtaisesti vallitsevaksi silloin, kun tapaturmamekanismi on ollut energiamäärältään ja muilta ominaisuuksiltaan vammalle riittävä ja kun myös vamma on ollut sanotun tapaturmamekanismin tyypillinen seuraus. Yksin se seikka, että vakuutettu on vammautunut, ei kuitenkaan ole riittävä näyttö siitä, että vammautuminen on aiheutunut vakuutusehtojen perusteella korvaukseen oikeuttavan tapaturmamekanismin seurauksena.

Tapauksen arviointi

Lautakunnan käytettävissä olevista sairaalan sairauskertomusmerkinnöistä sekä terveyskeskuksen merkinnöistä 11.10.–14.10.2011 ilmenee, että A oli tullut tutkimuksiin ambulanssilla alaselkäkipujen johdosta, jotka olivat säteilleet oikeaan pakaraan ja oikeaan nivuseen mutta eivät kuitenkaan polvien alapuolelle. A:lle oli tullut kuumetta, selkäkipuja ja myös raajojen kipuja.

14.10.2011 on merkitty, että selkäkipu on helpottanut, mutta kovin kipu paikallistui oikeaan polveen. Sairaalan päivystyksessä oli todettu korkean kuumeen lisäksi oikean polven artriitti eli nivelrikkopohjainen tulehdus. Polvesta oli otettu punktionäyte, jossa oli kasvanut G-streptokokkibakteeri. A:lle oli aloitettu 13.10.2011 suonensisäinen Zinacef-antibioottihoito. Veren CRP-tulehdusarvo oli ollut 13.10.2011 otetussa näytteessä 145. Myös veriviljelyssä oli kasvanut G-streptokokkibakteeria. 14.10.2011 A:n molemmista polvista oli punktoitu eli otettu neulalla nestenäytteet. Vasemmalla oli ollut kirkasta nestettä, mutta oikeassa oli ollut sameaa verensekaista nestettä. A oli otettu molempien polvien puhdistusoperaatioita varten osastolle.

16.10.2011 päivätystä merkinnästä ilmenee, että A:lle oli tehty oikean polven puhdistusoperaatio yöllä 15.10.2011 ja nyt oli päädytty myös vasemman polven puhdistukseen. A:lle tehdyissä polvien röntgentutkimuksissa ja puhdistusoperaatioissa oli todettu vaikea-asteiset rappeutumisesta johtuvat muutokset, joihin on voinut myös lisänä vaikuttaa A:n polviin pesiytynyt vaikea streptokokki-infektio. Streptokokkibakteerin tiedetään tuhoavan nivelten rakenteita niihin pesiydyttyään.

Missään hoitomerkinnöissä ei ole relevantilla tavalla yhdistetty polvien rappeutumamuutoksia 17.8.2011 sattuneeksi kuvattuun tapaturmaan eikä myöskään polvien hiertymiseen veneen mastoa asennettaessa. Lautakunnan käsityksen mukaan tätä taustaa vasten voidaan perustellusti päätyä siihen, että A:n vahinkoilmoituksessaan 23.1.2012 kuvaama ja 17.8.2011 tapahtuneeksi ilmoittama vääntövamma polveen ei ole voinut aiheuttaa tällaisia vaikea-asteisia rappeutumamuutoksia.

A oli hakeutunut ensimmäisen kerran hoitoon 17.8.2011 sattuneeksi esittämänsä tapahtuman jälkeen vasta 10.10.2011. Tällöinkään hoitoon hakeutumisen syynä ei ole ollut polvi, vaan kuumeileva alaselkäkipu. Kipu oli vasta myöhemmin sairaalavaiheen aikana levinnyt myös molempiin polviin. A:n polvien tilassa tapahtunut infektoitumiskehitys on mitä ilmeisimmin seurausta A:n elimistössä sisäisesti liikkeelle lähteneestä streptokokki-infektiosta, joka on pesiytynyt hänen polviinsa ja aiheuttanut sinne vaikea-asteiset infektio­muutokset. Polvissa on ollut jo entuudestaan vaikea-asteisia rappeutumamuutoksia, joiden johdosta polven rustot olivat lähes hävinneet vasemmasta polvesta. Nämä muutokset on havaittu, kun infektion johdosta polviin oli tehty röntgentutkimuksia ja puhdistusoperaatioita.

On sinänsä mahdollista, että streptokokkibakteeri on päässyt A:n elimistöön jonkin ihorikon tai muun ulkoisen ruhjevamman kautta. Käsillä olevan vakuutuskorvausasian ratkaisemisen kannalta on kuitenkin olennaista, onko tätä tapahtumaa pidettävä ehtojen mukaisena tapaturmana.

Lautakunnan käsityksen mukaan käytettävissä oleva selvitys ei osoita riittävästi, että A:n elimistöön päässyt streptokokkibakteeri olisi tullut hänen polviinsa jonkin tapaturmavakuutusehtojen perusteella korvattavan tapaturman eli äkillisen ja ulkoisen tapahtuman seurauksena. A itse on esittänyt lukuisia eri vaihtoehtoja bakteeri-infektion alkamisesta. Ensimmäiset lääkärimerkinnät 10.10.2011 eivät tue sitä, että streptokokkibakteerin infektioporttina olisivat olleet A:n polvet, sillä A:n kuumeileva kiputila oli merkintöjen mukaan alkanut alaselästä ja levinnyt vasta myöhemmin polviin. Lisäksi tämä kiputila oli alkanut joidenkin ”mökkihommien” yhteydessä eikä lainkaan venesatamassa sattuneesta vääntövammasta tai maston asentamisesta polvillaan istuen tai liikkuen.

Kertynyt selvitys ei siten osoita, että A:n infektio olisi aiheutunut tapaturmavakuutusehtojen perusteella korvattavan tapaturman seurauksena. Näin ollen myöskään korvausta infektion aiheuttamista hoidoista tai pysyvästä haitasta ei tule maksettavaksi.

Lautakunta toteaa, että vakuutusyhtiön korvauskäsittely on tapahtunut yhtäältä polven vääntövammojen ja toisaalta infektion selvittelyn osalta hieman eriaikaisesti mutta kuitenkin lautakunnan käsityksen mukaan ilman viivästystä ottaen huomioon, että yhtiö on joutunut pyytämään A:lta lisäselvityksiä ja myös A on toimittanut oma-aloitteisesti korvaus­käsittelyä varten lisäselvityksiä. Yhtiön korvauskäsittelyssä ei siten ole lautakunnan käsityksen mukaan havaittavissa viivästymistä, joskin on selvyyden vuoksi todettava, ettei yhtiön mahdollisella viivästymisellä olisi ylipäätään merkitystä, koska A ei ole oikeutettu vakuutuskorvaukseen.

Johtopäätös

Lautakunta pitää vakuutusyhtiön korvauspäätöksiä asianmukaisina.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Rissanen, jäsenet Ahlroth, Kauppila ja Kummoinen sekä varajäsen Koskiniemi. Sihteerinä toimi Saarikoski.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA