Haku

VKL 683/14

Tulosta

Asianumero: VKL 683/14 (2015)

Vakuutuslaji: Autovakuutus

Ratkaisu annettu: 23.04.2015

Lakipykälät: 9

Ajoneuvon käypä arvo. Näyttö. Lisävarusteiden arvo. Verotusarvo. Saksasta tuotu käytetty henkilöauto.

Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottajan Audi A6 S-Line Business- merkkinen ajoneuvo vaurioitui lunastuskuntoon ja vakuutusyhtiö lunasti ajoneuvon sen käyvästä arvosta 16.3.2014. Vakuutusyhtiö suoritti korvauksen 15 700 euron vahinkohetken käyvän arvon mukaisesti 27.10.2014 päivätyllä korvauspäätöksellä. 30 prosentin lunastusetu huomioiden korvausta oli suoritettu yhteensä 20 410 euroa, josta vähennettiin 200 euron omavastuu.

Vakuutuksenottajan ajoneuvo (vm. 2005, 8 tkm, 3,2 l V6-moottori) oli tuotu Saksasta käytettynä Suomeen. Tulli määritti 10.1.2014 päivätyssä autoveropäätöksessä ajoneuvon käyväksi arvoksi 14 829,35 euroa ja arvonmäärityspäivä oli 19.11.2013.

Asiakkaan valitus

Vakuutuksenottaja on vaatinut 10.11.2014 päivätyssä valituksessaan, auton käyvän arvon vahinkohetkellä katsottaisiin olevan 20 000 euroa. Ajoneuvossa oli neliveto, joka nosti auton jälleenmyyntiarvoa ja vastaavanalaisen ajoneuvon pyyntihinnat olivat vähintään 20 000 euroa. Autossa oli 3,2 litrainen V6-moottori, jollaisia oli vaikea löytää Suomen markkinoilta. Lisäksi ajoneuvossa oli runsaasti erilaisia lisävarusteita. Vahinkotarkastaja oli kertonut vakuutuksenottajalle ottavansa lisävarusteet huomioon kauppahinnan mukaisesti ja hän lupasi myös lähettää laskentaperusteensa, mutta ei kuitenkaan toiminut näin.

Autoon oli ennen vahinkoa asennettu kauko-ohjattu webasto-lämmitysjärjestelmä, joka maksoi asennuksineen 2000 euroa sekä arvokkaat renkaat alumiinivanteilla, jotka maksoivat 980 euroa. Autossa oli lisävarusteina mukautuva ilmajousitus, kattoluukku, nahkaverhoilu, sähkösäädettävät istuimet edessä, automaattivaihteet ja rattivaihteet, automaattinen mukavuusilmastointi, integroitu hands-free ja navigaattori, Bose-äänentoistojärjestelmä, sähköisesti sisään taittuvat ulkopeilit ja automaattisesti himmentyvät ulko- sekä taustapeili, tummennetut takasivulasit ja kuuden levyn CD/DVD-vaihtaja.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on katsonut 3.12.2014 päivätyssä korvauspäätöksessään, että vakuutusyhtiön vahinkotarkastajan arvion mukaan käypä arvo vahinkohetkellä oli 15 700 euroa. Vakuutuskorvauksen enimmäismäärä voi lunastusetuvakuutuksen ehtojen mukaan olla korkeintaan hankintahetken käypä arvo, jolloin mm. hankinnan jälkeen ostettujen lisävarusteiden hinta ei vaikuta käypään arvoon.

Vahinko tapahtui neljä kuukautta veropäätöksen antamisesta, ja yhtiön mukaan verotuksessa annettu ja Tullin tekemä vähittäismyyntiarvo on asianmukainen ja ottaa huomioon myös ajoneuvon yksilölliset ominaisuudet. Verotuspäätöksestä ei ollut valitettu, mikä osoittaa vakuutuksenottajan hyväksyneen verotuksessa käytetyn vähittäismyyntiarvon, jonka arviointiperusteet ovat yhtiön mukaan yhteneväiset käyvän arvon arviointiperusteiden kanssa. Tullin käyttämä arvo perustuu MAHTI-hintajärjestelmän antamaan arvioon. Tullin internet-sivujen mukaan verotusarvon määräytymiseen vaikuttavat ajoneuvon yksilölliset ominaisuudet.

Vakuutuksenottajan esittämän kauppakirjan tiedot eivät vastaa niitä tietoja, jotka käyvät ilmi autoveropäätöksestä. Kauppakirjan mukaan kyseessä oli ajoneuvojen vaihtokauppa ja myyjän oli tarkoitus maksaa vero, kun taas verottajan tietojen mukaan ostaja maksoi veron ja kyseessä oli ajoneuvon kauppa. Kauppakirjan mukaan ajoneuvon hinnaksi oli sovittu 23 500 euroa ja vaihto-autona kaupassa oli tarkoitus antaa Citroen-merkkinen ajoneuvo, jonka arvoksi oli katsottu 7 500 euroa. Välirahaksi sovittiin 16 000 euroa. Citroen-merkkistä ajoneuvoa koskevasta myyntiasiakirjasta kävi kuitenkin ilmi, ettei ajoneuvoa luovutettu kaupassa vaan se myytiin kolmannelle henkilölle. Yhtiön mukaan kauppakirjaan merkittyjen, autoveropäätöksestä poikkeavien tietojen vuoksi asiassa on jäänyt epäselväksi, mikä ajoneuvon toteutunut kauppahinta oli, eikä vakuutuksenottajan esittämää 23 500 euron kauppahintaa voida pitää lähtökohtana hankintahetken käyvän arvon määrittelyssä.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse sen arvioimisesta, mikä ajoneuvon käypä arvo oli vahinkohetkellä.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 9 §:n mukaan jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.

Mitä 1 momentissa säädetään, on vastaavasti voimassa, jos vakuutuksesta sen voimassaoloaikana on annettu puutteellisia, virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, joiden voidaan katsoa vaikuttaneen vakuutuksenottajan menettelyyn. Tämä ei kuitenkaan koske tietoja, jotka vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen antanut tulevasta korvauksesta.

Lunastusetuvakuutusehtojen kohdan 3.8.3 (Korvauksen yläraja) mukaan kokonaiskorvauksen yläraja on kuitenkin enintään uuden samanlaisen ajoneuvon hankintahetken käteishinta tai kun sellainen viimeksi on ollut myynnissä, jos korvaus maksetaan kohdan 3.8.1 mukaisesti. Käytettynä hankitusta ajoneuvosta ei korvata kuitenkaan enempää kuin sen hankintahetken käypä arvo.

Jos vakuutuksen kohteen omistusoikeutta ei luovuteta vakuutusyhtiölle, korvauksena maksetaan vakuutuksen kohteella välittömästi ennen vahinkoa ja sillä sen jälkeen olleen käyvän arvon erotus.

Vakuutusehtojen kohdan 6.4 (Vahingon määrä) mukaan vahingon määrä on vakuutuksen kohteen korjauskustannukset, jos vakuutuksen kohteen korjaaminen näiden vakuutusehtojen mukaisesti on kannattavaa. Henkilö-, paketti- ja matkailuautojen sekä moottoripyörien korjaaminen ei ole kannattavaa, jos ajoneuvon korjauskustannukset ylittävät 70 % ajoneuvon vakuutustapahtuman sattumispäivän ajoneuvon käyvästä arvosta. Lunastusedun mukaisen uuden ajoneuvon korjaaminen ei ole kannattavaa, jos ajoneuvon korjauskustannukset ylittävät 50 % vastaavan uuden ajoneuvon käteismyyntihinnasta.


Jos ajoneuvon korjaaminen ei ole kannattavaa, on vahingon määrä ajoneuvolla ennen vakuutustapahtumaa olleen käyvän arvon ja sillä vakuutustapahtuman jälkeen olevan käyvän arvon erotus.

Vahingon määrää laskettaessa mukaan ei lueta vakuutuksen kohteeseen kuulumattomien varusteiden, laitteiden, rakenteiden ja osien sekä kohdassa 6.5.4 mainittujen erikseen korvattavien varusteiden vaikutusta ajoneuvon käypään arvoon ja/tai korjauskustannusten määrään.

Kohdan 6.5.3 (Käypä arvo) mukaan vakuutusyhtiön korvausvelvollisuuden ylärajana on ajoneuvon käypä arvo vakuutuksen kohteena olevin varustein (katso kohta 6.4).

Ajoneuvon käypä arvo on se käteishinta, joka ajoneuvosta on yleisesti saatavissa vakuutustapahtuman sattumispäivän markkinatilanteessa, jos sitä pidettäisiin myytävänä tarkoituksenmukaisella tavalla.

Käyvällä arvolla ei tarkoiteta autoliikkeiden ulosmyyntihintaa, pyyntihintaa eikä vaihtohyvitysarvoa vaan sellaista hintaa, jonka usea henkilö olisi ollut siitä todellisuudessa valmis maksamaan.

Esimerkki

Autoliikkeessä myynnissä olevan ajoneuvon pyyntihinta on 30 000 euroa. Ajoneuvo myydään 28 000 eurolla. Myyntihinta sisältää mm. autoliikkeen katteen sekä kulut. Kumpikaan hinta ei ole ajoneuvon käypä arvo. Ajoneuvon käypää arvoa määritettäessä otetaan huomioon ajoneuvon merkin ja mallin markkinahinnat, vuosimalli, käyttöikä, ajetut kilometrit, varusteet, yksilöllinen kunto, sekä muut käypään arvoon vaikuttavat tekijät.

Asian arviointi

Vakuutuslautakunta toteaa, että tässä tapauksessa korvausta maksetaan vahinkohetken käyvän arvon mukaisesti. Vakuutukseen sisältyy lunastusetu, mutta lunastusetuvakuutusehtojen kohdan 3.8.3 mukaan käytettynä hankitusta ajoneuvosta ei korvata enempää kuin sen hankintahetken käypä arvo. Tämä tarkoittaa, ettei vahinkohetken käyvän arvon ja lunastusedun yhteismäärä voi ylittää hankintahetken käypää arvoa. Korvauksena maksetaan kuitenkin aina vähintään vahinkohetken käypä arvo.

Hankintahetken käyvän arvon osalta Vakuutuslautakunta toteaa, etteivät tullin verotusarvot eivät ole suora osoitus ajoneuvon vakuutusehtojen mukaisesta käyvästä hinnasta. Asiassa esitetyn ristiriitaisen selvityksen perusteella Vakuutuslautakunta katsoo tapauksessa jääneen myös selvittämättä, millä kauppahinnalla vakuutuksenottaja osti ajoneuvon.

14.4.2014 päivätyn vahinkotarkastuskertomuksen mukaan hintaa laskevana tekijänä huomioon otettiin maalin irtoaminen, kuljettajan istuimen kuluneisuus ajomäärään nähden, jarrujen kuluneisuus, huoltokirjan puuttuminen sekä kesärenkaiden puuttuminen ja se seikka, että ajoneuvossa oli ainoastaan tarvikevanteet. Vakuutuksenottaja on myöhemmin toimittanut huoltokirjan vakuutusyhtiölle. Vakuutuksenottaja kertoo maalipinnan ainoan virheen johtuneen ilkivallasta, ja tämä virhe oli huomioitu myös verotusarvoa määritettäessä. Vakuutuksenottaja kertoo, että ajoneuvossa oli neljä kuukautta ennen vahinkoa ostetut erikoisvanteet, joista vakuutuksenottaja on toimittanut kuitin. Vahinkotarkastuksessa oli kerrottu, että ajoneuvon Webastosta puuttui kaukosäädin. Vakuutuksenottaja kertoi, että ajoneuvoon oli kolme kuukautta ennen vahinkoa ostettu uusi Webasto, josta hän oli esittänyt kuitin.

Vakuutuslautakunta toteaa, etteivät ajoneuvoon hankitut varusteet korota ajoneuvon käypää arvoa hankintahintansa määrällä. Verrokkiajoneuvoja tarkasteltaessa ajoneuvon yksilöllisellä varustetasolla voi olla kuitenkin käypää hintaa korottava vaikutus. Vakuutuslautakunta toteaa, että esitetyn selvityksen perusteella kuluttajien hintapyynnöt vuosimallin 2005-2006 nelivetoisista Audi A6-malleista vaihtelevat 20 000 euron molemmin puolin. Osassa verrokkiajoneuvoja oli vakuutuksenottajan ajoneuvon tavoin runsaasti lisävarusteita.

Esitetty selvitys huomioiden Vakuutuslautakunta katsoo, että ajoneuvon vahinkohetken käypä arvo oli 20.000 euroa. Ottaen huomioon, että ajoneuvoon oli hankintahetken jälkeen ostettu paljon varusteita, ei ajoneuvon käypä arvo hankintahetkellä Vakuutuslautakunnan näkemyksen mukaan ylittänyt 20 410 euroa, jonka suuruisen kokonaiskorvauksen vakuutusyhtiö oli suorittanut lunastusetuvakuutuksesta.

Vakuutuksenottajan mukaan vahinkotarkastaja oli kertonut hänelle ottavansa lisävarusteet huomioon niiden ostohinnan mukaisesti ja hän lupasi myös lähettää laskentaperusteensa, mutta ei kuitenkaan toiminut näin. Vakuutuslautakunta toteaa, ettei vakuutusyhtiö vakuutussopimuslain 9 §:n 2 momentin mukaan vastaa vahingon määrästä ennen korvauspäätöksen tekemistä annetuista tiedoista.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön suorittamaa 20 410 euron korvausta asianmukaisena.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Melander
Sihteeri Nikunlassi

Jäsenet:
Sario
Siirala
Uimonen
Vaitomaa

Tulosta