Vakuutettu reklamoi taloyhtiön hallitukselle yläkerrasta kuuluvasta häiritsevästä melusta 29.4.2001. Vakuutetun asiamies tiedusteli 6.9.2001 taloyhtiöltä, mihin toimenpiteisiin hallitus oli ryhtynyt ongelman vuoksi. Isännöitsijä ilmoitti, ettei hallitus ole kokouksessaan käsitellyt asiaa. Vakuutettu reklamoi hallitukselle yläkerrasta kuuluvasta häiritsevästä melusta myös 17. ja 26.9.2001.

 

Kirjelmissään 15.5. ja 31.5.2001 vakuutettu pyysi kaupungin ympäristökeskusta tekemään tarkastuksen hänen asunnossaan. Tarkastus tehtiin 13.8.2001 ja siinä todettiin yläkerran huoneiston tavanomaisten asumisäänten aiheuttavan terveyshaittaa vakuutetun huoneistossa. Tarkastuskertomuksessaan 30.8.2001 ympäristökeskus pyysi taloyhtiöltä kirjallista selvitystä terveyshaitan poistamiseksi tehtävistä toimenpiteistä ja niiden aikataulusta. Taloyhtiö ilmoitti 2.10.2001 päivätyllä kirjeellä ryhtyneensä selvittelyihin oikean korjaustavan määrittelemiseksi. Taloyhtiö ilmoitti tilanneensa insinööritoimistolta lausunnon erään esitetyn ratkaisun soveltuvuudesta. Kirjeen mukaan esiselvitysten valmistuttua taloyhtiö valitsee korjaustavan, laatii tarvittavat työselitykset ja pyytää urakkatarjouksia. Urakkatarjousten arvioitiin olevan taloyhtiön käytettävissä marraskuun lopussa tai viimeistään joulukuun puolivälissä. Lopullinen päätös työn tilaamisesta ja rahoituksesta tehdään yhtiökokouksessa ja taloyhtiö arvioi päätöksen voivan syntyä tammikuun aikana ja työn alkavan sen jälkeen niin pian kuin se urakoitsijan aikatauluun voidaan sovittaa.

 

Taloyhtiön hallitus antoi vakuutetulle kokouksessaan 1.10.2001 varoituksen, jonka mukaan vakuutetun huoneistossa vietetään häiritsevää elämää, mikä on ilmennyt tahallisena jyskyttämisenä yläpuoliseen ja alapuoliseen välipohjaan sekä tahallisena kovaäänisenä musiikin soittamisena. Lisäksi hallitus totesi, että vakuutettu ei noudata mitä järjestyksen säilymiseksi yhtiön tiloissa on tarpeen, mikä on ilmennyt muiden asukkaiden häiritsemisenä käyttäytymällä uhkaavasti muita asukkaita kohtaan ja esittämällä heistä perusteettomia syytöksiä. Hallitus uhkasi huoneiston ottamisella yhtiön hallintaan. Vakuutetun asiamiehen taloyhtiölle 26.10.2001 lähettämässä kirjeessä kiistettiin annetun varoituksen aiheellisuus. Lisäksi kirjeessä käsiteltiin yläkerran asunnosta kuuluvaa häiritsevää melua ja vaadittiin hallitusta antamaan yläkerran asukkaille varoitus asian johdosta.

 

Taloyhtiön tilaama korjaustyöselostus valmistui 5.1.2002 ja tämän jälkeen taloyhtiö ilmoitti odottavansa yläkerran asukkaan kannanottoa työselostukseen ja sitten pyytävänsä urakkatarjouksia.

 

Vakuutetun asiamies lähetti ympäristökeskukselle 25.1.2002 kirjeen, jossa pyydettiin, että taloyhtiölle asetettaisiin määräaika haitan poistamiseksi.

 

Taloyhtiö sai urakkatarjoukset remontista 20.2.2002 mennessä. Ympäristökeskus puolestaan ilmoitti 25.2.2002 järjestävänsä asiassa kuulemistilaisuuden. Vakuutetun asiamies tiedusteli isännöitsijältä remontin vaiheista 28.2.2002. Vakuutetun asiamies reklamoi taloyhtiön hallitukselle 11.3.2002 yläkerrasta kuuluvasta häiritsevästä melusta. 26.3.2002 isännöitsijä ilmoitti vakuutetun asiamiehelle, että urakkasopimus on allekirjoitettu ja remontti alkaa pääsiäisen jälkeen. Ympäristökeskukselle kuulemispyynnön johdosta lähettämässään kirjeessä 27.3.2002 vakuutetun asiamies vaati edelleen taloyhtiölle annettavaksi korjausmääräystä uhkasakolla tehostettuna.

 

Vakuutetun asiamies ilmoitti taloyhtiön tilintarkastajille 10.4.2002 päivätyllä kirjeellä, että vakuutettu tulee vaatimaan yhtiökokouksessa vastuuvapauden epäämistä hallitukselta ja isännöitsijältä. Yhtiökokouksessa 29.4.2002 vakuutettu esitti vastuuvapauden epäämistä, mutta yhtiökokous päätyi kuitenkin myöntämään vastuuvapauden.

 

Vakuutetulle luovutettiin työseloste 29.4.2002 ja vakuutettu ilmoitti 6.5.2002 hyväksyvänsä esitetyn korjaussuunnitelman eräin muutoksin. Remontti valmistui touko-kesäkuussa 2002.

 

Vakuutettu haki riita-asiassa aiheutuneita asianajokuluja korvattavaksi kotivakuutukseensa liittyvästä oikeusturvavakuutuksesta. Asiamiehen laskun mukaan toimenpiteitä asiassa oli tehty 8.1.2001 – 28.5.2002. Lasku oli suuruudeltaan yhteensä 12.466,40 euroa. Lisäksi vakuutusyhtiölle toimitettiin toisen asianajotoimiston lasku toimenpiteistä ajalla 23.10. – 1.11.2001.

 

Vakuutusyhtiö myönsi asiaan oikeusturvaedun ja ilmoitti korvaavansa asianajokulut aikavälillä 25.4. – 2.10.2001. Vakuutusyhtiö totesi, että taloyhtiö oli yhtiökokouksessa 25.4.2001 kiistänyt vakuutetun vaatimuksen ryhtyä äänieristyksen parantamistoimiin, mistä lukien vakuutetun vaatimus on ollut riitainen ja välittömästi saatettavissa käräjäoikeuden ratkaistavaksi. Kirjeessään 2.10.2001 ympäristökeskukselle taloyhtiön isännöitsijä myöntää taloyhtiön korjausvelvollisuuden ja ilmoittaa taloyhtiön ryhtyvän tarpeellisiin toimiin. Tämän jälkeen mahdollisesti aiheutuvia asianajokustannuksia vakuutusyhtiö ei ilmoituksensa mukaan voi korvata.

 

Vakuutettu on tyytymätön yhtiön päätökseen ja pyytää lautakunnan lausuntoa siitä, ovatko yhtiökokouksessa 2.10.2001 tehdyn korjauspäätöksen jälkeiset toimenpiteet oikeusturvavakuutuksesta korvattavia.

 

Vakuutettu toteaa, ettei kyseinen asunto-osakeyhtiön päätös voinut käytännössä tarkoittaa asian hoitamisen lopettamista, koska tosiasiallisesti asunto-osakeyhtiö ei päätöksestään ja ympäristökeskukselle myöhemmin antamistaan selvityksistä ja vastineista huolimatta olisi todennäköisesti ryhtynyt asiassa mihinkään toimenpiteisiin, ellei vakuutettu olisi jatkuvasti painostanut asunto-osakeyhtiötä. Vakuutetun käsityksen mukaan asia olisi ilmeisesti edelleenkin hoitamatta vai vähintäänkin kesken.

 

Vakuutusyhtiö viittaa oikeusturvavakuutuksen ehtojen kohtiin 16.2, 18.2.10, 16.1 sekä 18.2.13.

 

Vakuutusyhtiö toteaa, että kysymyksessä ollut riita on syntynyt yhtiökokouksen päätöksellä 25.4.2001. Asunto-osakeyhtiö on myöntänyt korjausvelvollisuutensa selvityksellään 2.10.2001, joten kyseinen riita on saatu sovittua ja asia ei ole tämän jälkeen ollut ehtojen edellyttämällä tavalla riitainen.

 

Vakuutetun asiamiehen toimesta on tämän jälkeen suoritettu toimenpiteitä asiassa aikavälillä 10.10.2001 – 28.5.2002. Näiden tarkoituksena on ollut taloyhtiön painostaminen toimenpiteisiin. Asiamiehen näkemyksen mukaan taloyhtiö ei olisi tehnyt asiassa mitään ilman vakuutetun aktiivisia toimenpiteitä.

 

Taloyhtiö on kuitenkin selvityksessään 2.10.2001 nimenomaisesti ilmoittanut ryhtyvänsä asiassa toimenpiteisiin oikean korjaustavan määrittelemiseksi ja siten myöntänyt vakuutetun vaatimukset oikeaksi. Vakuutusyhtiön käsityksen mukaan tällä korjausvelvollisuuden myöntämisellä nyt puheena oleva riita on päättynyt. Taloyhtiön myönnettyä vakuutetun vaatimukset oikeaksi, asia ei ole enää ollut ehdoissa määritellyllä tavalla riitainen. Riidan päättymisen jälkeen vakuutetun asiamies on painostanut taloyhtiötä ryhtymään toimenpiteisiin asiassa. Näitä vakuutetun uusia vaatimuksia toimenpiteisiin ryhtymisestä vastapuoli ei ole missään vaiheessa kiistänyt. Kyse ei näiden uusien vaatimuksien osalta ole vakuutusehtojen tarkoittamasta riitautetusta vaatimuksesta. Asunto-osakeyhtiö ei 2.10.2001 jälkeen ole missään vaiheessa kiistänyt suoritettavien korjaustoimenpiteiden tarpeellisuutta. Pelkkää asunto-osakeyhtiön passiivista suhtautumista ei voida pitää vakuutetun vaatimuksien nimenomaisena kiistämisenä.

 

Vakuutusyhtiö toteaa lisäksi, että siltä osin kuin asiassa esitetyt vaatimukset ovat koskeneet ympäristökeskuksen velvoittamista ryhtymään toimenpiteisiin terveyshaitan poistamiseksi ja uhkasakon asettamiseksi, ei asia ole ollut välittömästi saatettavissa käräjäoikeuden ratkaistavaksi. Kyse on ollut tältä osin asiasta, joka voidaan käsitellä yksinomaan hallinnollisissa viranomaisissa. Terveydensuojelulain mukaan kunnan terveydensuojeluviranomainen voi velvoittaa ryhtymään toimenpiteisiin terveyshaitan poistamiseksi tai rajoittamiseksi ja tehostaa antamaansa kieltoa tai määräystä uhkasakolla. Päätökseen haetaan muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen.

 

Siltä osin kuin asiassa on ollut kysymys vastuuvapauden myöntämisestä hallitukselle ja isännöitsijälle, ei asia välittömästi liity nyt kyseessä olevaan riita-asiaan. Tältä osin asiaan olisi myönnettävissä oikeusturvaetu vasta yhtiökokouksen moitekanteena.

 

Vakuutusyhtiö pyytää, että valitus hylätään aiheettomana.

 

 

Vakuutusyhtiön vastineen johdosta vakuutettu toteaa vielä, että mikäli yhtiön kanta hyväksyttäisiin, se tarkoittaisi sitä, että hänen olisi tullut tyytyä pelkästään siihen, että taloyhtiö lupaa ympäristökeskukselle saattaa äänieristyshaitan kuntoon, mutta sen ei olisi tarvinnut käytännössä koskaan suorituttaa remonttia. Vakuutusyhtiön kanta ei voi olla oikea.

 

Vakuutettu toteaa, että taloyhtiö ei käytännössä olisi koskaan suorituttanut äänieritysremonttia ilman vakuutetun taholta tullutta jatkuvaa painostusta. Vielä yli kahdeksan kuukautta korjauskehotuksen jälkeen yhtiökokouksessa 29.4.2002 todettiin, että asuntoyhtiössä on paljon tärkeämpiäkin korjauskohteita kuin vakuutetun asunnon äänieristys.

 

Kun ympäristökeskus oli 13.8.2001 antanut asuntoyhtiölle kirjallisen kehotuksen ryhtyä toimenpiteisiin äänieristyshaitan korjaamiseksi, on selvää, ettei asuntoyhtiö voinut enää sen jälkeen kiistää vakuutetun vaatimusta. Käytännössä asuntoyhtiössä ajateltiin remontti "haudattavan" sillä, ettei sitä vain toteutettaisi. Vakuutettu katsoo, että taloyhtiö on toimimattomuudellaan käytännössä riitauttanut hänen vaatimuksensa. Hän on eri mieltä siitä, ettei pelkkää asuntoyhtiön passiivista suhtautumista voitaisi pitää vakuutetun vaatimuksen nimenomaisena kiistämisenä. Jos näin olisi, asia olisi tullut loppuun suoritetuksi, kun asuntoyhtiö olisi tehnyt päätöksen korjauttaa haitta, vaikka äänieristysremonttia ei lainkaan suoritettaisi.

 

Vakuutusyhtiö viittaa kirjelmässään myös riidan päättymisen jälkeen esitettyihin "uusiin" vaatimuksiin. Vakuutettu toteaa koko prosessin ajan vaatineensa ainoastaan äänieristyksen kuntoon saattamista. Vaatimus, jonka mukaan äänieristysremontti myös toteutetaan, ei voi olla uusi vaatimus.

 

Asia on myös ollut saatettavissa käräjäoikeuden ratkaistavaksi. Kun käräjäoikeus olisi kuitenkin suoritustuomion antamiseksi joutunut turvautumaan asiantuntijalausuntoon eli ympäristökeskuksen kantaan, vakuutettu on yrittänyt toimia asiassa mahdollisimman rationaalisesti, tehokkaasti ja kustannuksia säästäen.

 

Vakuutusyhtiö katsoo, että asiassa on joiltakin osin ollut kyse vastuuvapauden myöntämisestä hallitukselle ja isännöitsijälle. Vakuutettu toteaa, että hänen yhtiökokoukselle jättämänsä kirjelmän tarkoituksena on ollut edelleen painostaa asuntoyhtiö suorituttamaan remontti, koska huhtikuussa 2002 remontti ei vielä ollut edes alkanut. Tämän vuoksi vakuutettu esitti painostustoimenpiteinä vastuuvapauden myöntämättä jättämistä hallitukselle ja isännöitsijälle eli niille tahoille, jotka olivat velvollisia huolehtimaan korjauksen suorittamisesta. Siten myös mainittu toimenpide on ollut tarpeen terveyshaitan poistamiseksi.

 

 

Vakuutusyhtiö toteaa, että vakuutetulle ja tämän asiamiehelle on nimenomaisesti 30.1.2002 ilmoitettu myönteisen korvauspäätöksen yhteydessä, ettei vakuutuksesta korvata kuluja, jotka aiheutuvat 2.10.2001 jälkeen suoritetuista asiamiehen toimenpiteistä. Asiamiehen toimesta on tästä huolimatta suoritettu huomattava määrä toimenpiteitä aina 28.5.2002 asti.

 

Vakuutetun lisäkirjelmässä on todettu, että asia olisi ollut saatettavissa käräjäoikeuden käsiteltäväksi ja että käräjäoikeus olisi tällöin joutunut turvautumaan asiantuntijalausuntoon eli ympäristökeskuksen kantaan. Esitetty väite pitää paikkansa siltä osin kuin asiassa on ollut kysymys itse pääasiaa koskevasta riidasta. Tämä riita olisi ollut saatettavissa käräjäoikeuden ratkaistavaksi ja ympäristökeskuksen lausunto mitä ilmeisimmin olisi ollut tarpeen. Tätä seikkaa ei ole kiistettykään, vaan päinvastoin vakuutuksesta on korvattu ympäristökeskuksen lausunnosta aiheutuneet kulut.

 

Sen sijaan, siltä osin kuin asiassa on ollut kysymys ympäristökeskuksen velvoittamisesta ryhtymään toimenpiteisiin terveyshaitan poistamiseksi ja uhkasakon asettamiseksi, on kyseessä ollut asia, joka voidaan käsitellä yksinomaan hallinnollisissa viranomaisissa. Korvattavuuden edellytyksenä ei sinänsä ole, että asia on saatettu käsiteltäväksi ehtojen mukaisissa tuomioistuimissa. Myös muualla käsiteltävä asia voi tulla korvattavaksi vakuutuksesta, mikäli se olisi voitu saattaa käsiteltäväksi ehdoissa mainituissa tuomioistuimissa.

 

Hallitukselle ja isännöitsijälle myönnettävän vastuuvapauden osalta vakuutusyhtiö viittaa jo aiemmin todettuun.

 

 

Vakuutettu toteaa vielä, että taloyhtiö on kiistänyt vaatimuksen äänieristyshaitan poistamisesta. Tilanne ei ole tässä suhteessa millään tavoin muuttunut 2.10.2001, sillä vakuutetun vaatimus on ollut edelleen riitautettu, kun taloyhtiö ei ole suorituttanut remonttia ympäristökeskukselle lupaamansa mukaisesti. 2.10.2001 jälkeen suoritetuissa toimenpiteissä on edelleen ollut kyse samasta riitautetusta perusteesta kuin ennen ko. päivämäärää. Itse vaatimuksen peruste on siis ollut riitainen siihen saakka, kun remontti suoritettiin.

 

Vakuutusyhtiö viittaa ”saavutettuun sovintoon”. Mistään sovinnostahan ei ole ollut kyse, vaan taloyhtiön on ollut pakotettu ilmoittamaan ympäristökeskukselle korjaavansa terveyshaitan. Vaatimuksen peruste tai määrä ei ole muuttunut ”sovituksi” 2.10.2001 taloyhtiön ympäristökeskukselle antaman ilmoituksen perusteella. Vakuutetun vaatimukset äänieristysremontin suorittamiseksi eivät ole lakanneet 2.10.2001.

 

Vakuutusyhtiö pitää uusina vaatimuksina toimenpiteitä, joiden avulla vakuutettu yritti ja sai lopulta taloyhtiön myös toteuttamaan remontin. Vakuutettu on koko prosessin ajan vaatinut ainoastaan äänieristyksen kuntoon saattamista ja on ollut pakotettu toimimaan asiassa siihen saakka, kunnes työ suoritettiin. Taloyhtiön kirjelmässään 2.10.2001 ilmoittama aikataulu ei pitänyt lainkaan paikkaansa, vaan vakuutettu joutui vielä yhtiökokouksessa 29.4.2002 vaatimaan remontin suorittamista.

 

Kun yksittäisellä osakkeenomistajalla on varsin vähän keinoja pakottaa taloyhtiö toimimaan tietyssä asiassa, on vakuutettu ollut pakotettu käyttämään kaikki mahdolliset keinot taloyhtiön painostamiseksi suorittamaan äänieristysremontti. Tältä osin on muistettava, että ympäristökeskus oli 13.8.2001 antanut asuntoyhtiölle kirjallisen kehotuksen ryhtyä toimenpiteisiin äänieristyshaitan korjaamiseksi eikä taloyhtiö ollut vielä 29.4.2002 tehnyt asiassa mitään.

 

 

Oikeusturvavakuutuksen ehtojen kohdan 16.1 mukaan vakuutettu voi käyttää oikeusturvavakuutusta kohdissa 16.2 ja 18.2 mainitut rajoitukset huomioon ottaen riita-, rikos- tai hakemusasiassa, joka voidaan saattaa kä­siteltäväksi yleisessä alioikeudessa, asunto-oikeudessa, maaoikeudessa tai vesioikeudessa.

 

Ehtokohdan 16.2 mukaan asiassa, jonka johdosta oikeusturvaa haetaan, tulee olla kysymys syytteestä tai riitautetusta vaatimuksesta. Vaatimuksen katsotaan olevan riitautettu silloin, kun se on nimenomaisesti kiistetty joko perusteeltaan tai määrältään.

 

Ehtokohdan 18.2.10 mukaan vakuutuksen perusteella ei korvata kuluja riidassa tai asiassa, jossa vaatimuksen riitauttamista ei voida osoittaa eikä ehtokohdan 18.2.13 mukaan asiassa, joka voidaan käsitellä yksinomaan hallinnollisissa viranomaisissa tai erikoistuomioistuimissa.

 

Lautakunnan käytettävissä olevista asiakirjoista ilmenee, että vakuutettu on vaatinut taloyhtiötä ryhtymään toimenpiteisiin oman asuntonsa ja yläpuolisen huoneiston välisen äänieristysongelman vuoksi. Taloyhtiön yhtiökokouksessa 25.4.2001 päätettiin kuitenkin, että esitettyihin korjaustoimenpiteisiin ei ryhdytä.

 

Vakuutetun pyynnöstä kaupungin ympäristökeskus teki vakuutetun huoneistossa 13.8.2001 melumittauksia ja päätyi siihen, että yläkerran asunnon tavanomaiset asumisäänet aiheuttavat vakuutetun huoneistossa terveyshaittaa. Tarkastuskertomuksessa 30.8.2001 pyydettiin taloyhtiöltä kirjallista selvitystä terveyshaitan poistamiseksi tehtävistä toimenpiteistä ja niiden aikataulusta 28.9.2001 mennessä. Taloyhtiön isännöitsijä ilmoitti ympäristökeskukselle 2.10.2001 päivätyssä kirjeessä, että taloyhtiö on ryhtynyt selvittelyihin oikean korjaustavan määrittelemiseksi. Taloyhtiö oli tilannut insinööritoimistolta lausunnon sille esitetyn mahdollisen ratkaisun soveltuvuudesta. Isännöitsijän kirjeessä tuotiin esiin myös muita mahdollisia korjausvaihtoehtoja. Isännöitsijä ilmoitti, että selvitysten valmistuttua taloyhtiö valitsee korjaustavan, laatii tarvittavat työselitykset ja pyytää urakkatarjoukset. Isännöitsijä arvioi tarjousten olevan käytettävissä viimeistään joulukuun puolivälissä. Taloyhtiön tilaama korjaustyöselostus valmistui 5.1.2002, minkä jälkeen työselostukseen pyydettiin yläkerran asukkaan kannanottoa ja sittemmin pyydettiin urakkatarjouksia työselostuksen pohjalta. Urakkatarjoukset saatiin 20.2.2002 mennessä ja isännöitsijä ilmoitti 26.3.2002, että urakkasopimus valitun urakoitsijan kanssa on allekirjoitettu. Korjaustyöselostus luovutettiin vakuutetulle 29.4.2002 ja tämä hyväksyi sen 6.5.2002 eräin muutoksin. Remontti toteutettiin sitten touko- ja kesäkuussa.

 

Taloyhtiön ympäristökeskukselle 2.10.2001 lähettämän kirjeen jälkeen vakuutetun asiamies on käynyt neuvotteluja mm. vakuutetun, taloyhtiön edustajien sekä ympäristökeskuksen edustajan kanssa. Neuvotteluissa vakuutetun asiamiestä on ajoittain avustanut toinen asianajaja. Vakuutetun asiamies on mm. kirjelmöinyt taloyhtiön kanssa vakuutetulle annetun häiritsevää elämää koskevan varoituksen johdosta, yläkerran asunnossa vietettävän häiritsevän elämän johdosta sekä remonttisuunnitelmien etenemisen johdosta. Lisäksi vakuutetun asiamies on laatinut taloyhtiön yhtiökokoukseen muistion hallitusta ja isännöitsijää koskevan vastuuvapauden myöntämättä jättämisestä. Vakuutetun asiamies vaati lisäksi ympäristökeskusta asettamaan taloyhtiölle määräajan haitan poistamiseksi sekä uhkasakon.

 

Taloyhtiö on ilmoittanut 2.10.2001 ryhtyvänsä toimenpiteisiin todetun haitan korjaamiseksi. Taloyhtiön voidaan näin ollen tässä vaiheessa katsoa myöntäneen oikeaksi vakuutetun vaatimuksen, joka aiemmin oli kiistetty yhtiökokouksessa 25.4.2001. Asia ei siten tämän jälkeen enää ollut vakuutusehtojen edellyttämällä tavalla riitainen. Asiakirjoista ei ilmene, että taloyhtiö olisi tämän jälkeen missään vaiheessa kiistänyt remontin tarpeellisuutta tai kieltäytynyt ryhtymästä toimenpiteisiin remontin toteuttamiseksi. Pelkästään sitä, että remontin lopullinen toteutuminen on kestänyt useita kuukausia ei lautakunnan käsityksen mukaan voida pitää vaatimusten kiistämisenä. Käytettävissä olevien selvitysten perusteella ei voida edes todeta, että taloyhtiön olisi ollut asiassa passiivinen. Se on selvitellyt sopivaa korjaustapaa, hankkinut korjaustyöselostuksen ja sen nojalla urakkatarjoukset ja sittemmin tehnyt sopimuksen urakan toteuttamisesta. Lautakunnan käytettävissä ei ole taloyhtiön selvitystä siitä, miksi remontin lopullinen toteuttaminen on kestänyt useampia kuukausia. Käytettävissä olevasta selvityksestä ei voida kuitenkaan todeta, että taloyhtiö olisi, myönteisen päätöksen asiassa tehtyään, siinä määrin kohtuuttomasti viivytellyt toimenpiteisiin ryhtymisessä, että tätä voitaisiin käytännössä pitää vaatimuksen kiistämisenä.

 

Koska asian ei enää taloyhtiön myönteisen ratkaisun jälkeen voida katsoa olleen vakuutusehtojen edellyttämällä tavalla riitainen, lautakunta pitää vakuutusyhtiön päätöstä ehtojen mukaisena.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja
Sisula-Tulokas, jäsenet Eskuri, Rusanen ja Savonen sekä varajäsen Maso. Sihteerinä toimi Haapasaari.

 

 

VAKUUTUSLAUTAKUNTA