Tapahtumatiedot            

Vakuutuksenottaja M.T. ajoi vävynsä autolla tiellä olevan vesilammikon läpi, minkä seurauksena auton moottori vaurioitui.

Korvausta haettiin vakuutuksenottajan vastuuvakuutuksesta.

Asian käsittely vakuutusyhtiössä

Vakuutusyhtiö epäsi korvauksen M.T:n vastuuvakuutuksesta. M.T. haki muutosta korvauspäätökseen ja perusteli muutoksenhakua siten, että ehtokohta 3.1 on ristiriidassa ehtokohdan 4.2 kanssa ja että ehtokohta 4.2 on kohtuuton.

Vakuutusyhtiö totesi uudessa 14.12.2012 annetussa korvauspäätöksessä, että vastuuvakuutus ei korvaa rajoitusehdon 4.2 mukaan lainassa, käsiteltävänä tai huolehdittavana olleelle omaisuudelle aiheutuneita vahinkoja. Vakuutusyhtiö totesi myös, että ehtokohta 4.2 ei ole ristiriidassa ehtokohdan 3.1 kanssa. Ehtokohdassa 3.1 luetellaan korvattavat vakuutustapahtumat. Korvattavien vakuutustapahtumien piiriä täsmennetään ehtokohdalla 4.2, jossa määritellään korvauspiirin ulkopuolelle jäävät vahingot. Ehtoja 3.1 ja 4.2 tulee lukea ja tulkita osana perheen vastuuvakuutuksen sopimusehtokokonaisuutta. Vakuutusyhtiö katsoi myös, että ehtokohdan 4.2 soveltaminen ei johda kohtuuttomuuteen.

Valitus                              

Vakuutuksenottaja M.T. on tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ja pyytää Vakuutuslautakunnalta ratkaisusuositusta asiassaan.

Valituksessaan M.T. toteaa, että asiassa sovellettu rajoitusehto 4.2 on ristiriidassa ehtokohdan 3.1 kanssa. Lisäksi M.T. katsoo, että rajoitusehto on tässä tapauksessa kohtuuton.  Näkemyksensä perusteeksi M.T. toteaa, että auton moottorin korjauskustannukset (10.440,92 euroa) ovat suuret ja yksityishenkilön korvattavaksi kohtuuttomat. Lisäksi M.T. toteaa, että auton ollessa korjattavana 34 vuorokauden ajan on vävyn ja tyttären perhe joutunut olemaan ilman autoa, mikä on vaikeuttanut perheen elämää merkittävästi. M.T:n mukaan asiassa on otettava huomioon myös tapauksen yllätyksellisyys.

Vakuutusyhtiön vastine 

Vastineessa vakuutusyhtiö viittaa 14.12.2012 annettuun korvauspäätökseen ja sen perusteluihin. Vakuutusyhtiö katsoo, että ehtokohta 4.2 ei ole kohtuuton ja toteaa, että ehtokohdan sisältö ei eroa merkittävästi muiden markkinoilla olevien vastuuvakuutusten rajoitusehdoista. Vastuuvakuutuksen korvauspiiristä on rajattu pois lainatulle, hyödyksikäytettävälle ja oman omaisuuden sijaan tulevalle omaisuudelle aiheutuneet vahingot. Rajoitusehtokohta ei ole siten vakiintuneesta suomalaisesta vakuutuskäytännöstä poikkeava, yllätyksellinen tai kohtuuton vakuutuksenantajan vastuuta rajoittava sopimusehto.

Vakuutusyhtiö katsoo myös, että ehdon soveltaminen ei johda tässä tapauksessa kohtuuttomuuteen. Kohtuuttomuusarvioinnissa voidaan vakuutusyhtiön mukaan ottaa tässä tapauksessa huomioon ainoastaan M.T:lle itselleen aiheutuneet seuraukset eli moottorivaurion korjauskustannukset sekä se, että M.T:n mukaan vahinkotapahtuma on ollut yllätyksellinen. Arvioinnissa ei siten voida ottaa huomioon niitä seurauksia, jotka ovat aiheutuneet auton omistajaperheelle.

Auton moottorin korjauskustannukset ovat olleet yli 10 000 euroa, mikä on merkittävä kuluerä yksityishenkilölle. Vakuutusyhtiö kuitenkin toteaa, että korjauskustannus ei ole mitenkään poikkeuksellisen suuri ajoneuvovahingoissa. Vakuutusyhtiön mukaan M.T. ei ole esittänyt sellaisia erityisiä seikkoja, joiden perusteella korjauskustannuksista aiheutuisi lausunnonpyytäjälle toimeentulon tai muutoin taloudellisen tilanteen kannalta täysin kohtuuton seuraus.

Vahinkopaikalla on vahinkohetkellä ollut runsaasti vettä ja koko tiealue on ollut veden peittämä. Hinauslaskun mukaan auto on hinattu korjaamolle sen ”ajettua tulvaan”. Vahinkopaikan tieosuudella on myös liikennemerkit, joissa varoitetaan tienpinnalle nousevasta vedestä. Vakuutusyhtiön mukaan on ennalta arvattavissa ja odotettavissa, että vedestä voi aiheutua autolle tai sen osalle vaurioita ajettaessa autolla tulvalammikkoon. Vahinkotapahtuma ei ole vakuutusyhtiön mukaan sillä tavalla täysin yllätyksellinen tai poikkeuksellinen, että vahinkotapahtuman toteutuminen olisi otettava huomioon vastuuvakuutuksen rajoitusehdon 4.2 kohtuullisuutta arvioitaessa.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Vakuutusehdot

Vakuutuksen ehdon 3.1 mukaan vakuutuksesta korvataan yksityishenkilönä toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko, josta vakuutettu voimassa olevan oikeuden mukaan on korvausvastuussa, kun korvausvastuu perustuu vakuutuskauden aikana sattuneeseen tekoon tai laiminlyöntiin.

Vakuutuksen ehdon 4.2 mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa omaisuudelle, joka teon tai laiminlyönnin tapahtuessa on tai oli vakuutetun tai hänen kanssaan samassa taloudessa vakinaisesti asuvan henkilön hallussa, lainassa tai muutoin hänen hyödykseen käytettävänä, säilytettävänä taikka muulla tavoin käsiteltävänä tai huolehdittavana.                                          

Lainsäädäntö

Kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n mukaan, ”jos tässä laissa tarkoitetun sopimuksen ehto on kuluttajan kannalta kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan sovitella tai jättää se huomioon ottamatta. Sopimuksen ehtona pidetään myös vastikkeen määrää koskevaa sitoumusta. Kohtuuttomuutta arvioitaessa otetaan huomioon sopimuksen koko sisältö, osapuolten asema, sopimusta tehtäessä vallinneet olot ja, jollei 2 §:stä muuta johdu, olojen muuttuminen sekä muut seikat”.

Vakuutuslautakunnan ratkaisu

Käsillä olevassa tapauksessa on kysymys siitä, ovatko vakuutuksen ehtokohdat 3.1 ja 4.2 keskenään ristiriitaiset ja siitä, onko rajoitusehto 4.2 tässä tapauksessa kohtuuton.                                           

Vakuutuksesta korvattavat vakuutustapahtumat luetellaan ehtokohdassa 3.1. Rajoitusehdolla 4.2 täsmennetään korvattavien vakuutustapahtumien piiriä ja määritetään tietyt vahingot korvauspiirin ulkopuolelle. Ehtokohdat ovat osa vastuuvakuutuksen sopimusehtokokonaisuutta ja ne eivät ole keskenään ristiriidassa.

Lainassa, käsiteltävänä tai huolehdittavana olevalle omaisuudelle aiheutunutta vahinkoa koskeva rajoitusehto on tavanomainen vastuuvakuutuksen rajoitusehto ja se on yleisesti käytössä markkinoilla olevissa vastuuvakuutuksissa. Kyseessä oleva rajoitusehto ei ole siten vakiintuneesta vakuutuskäytännöstä poikkeava, yllätyksellinen tai kohtuuton.                                           

Kynnys pitää vakuutussopimukseen kirjattuja ja lausunnonpyytäjän tiedossa olleita rajoitusehtoja kohtuuttomina siinä merkityksessä kuin kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:ssä on säädetty, on pidettävä vakiintuneen ratkaisu- ja oikeuskäytännön perusteella hyvin korkealla. Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksen KKO 2001:135 mukaan vakuutusturvan laajuus on yleensä sopimuksenvarainen asia, ja vakuutusmaksun määrä riippuu siitä, kuinka laajaksi vakuutuksen perusteella korvattavien tapahtumien piiri on sovittu. Sellaiseen sovitteluun, joka laajentaisi vakuutusturvaa yli sen, mistä on selkeästi ja yksiselitteisesti sovittu, tulee ennakkopäätösten mukaan suhtautua varsin pidättyvästi. Valituksessa ei ole esitetty sellaisia erityisen painavia seikkoja, joiden perusteella voitaisiin katsoa, että kyseessä olevan rajoitusehdon soveltaminen johtaisi asiakkaan kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen.

Lautakunta pitää vakuutusyhtiön korvausratkaisua asianmukaisena.

Tämän ratkaisun antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Norros sekä jäsenet Eskuri, Karimäki, Korpiola ja Rusanen sekä varajäsen Hirviniemi. Sihteerinä toimi Kantola.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA