LK maalasi eteläistä seinää 13.7.2003. Tällöin ilmoitettiin maalisumua ajautuneen autoliike MA:n 117 auton päälle, jotka sijaitsivat maalauskohteesta 110 – 200 metrin päässä. Maalaustyöt suoritettiin öiseen aikaan, jolloin liikenne oli vähäistä. Ilman ilmoitettiin olleen tyyni. Maalauskorin reunassa pidettiin kovalevyä estämässä maalisumun lentämistä. AK:n autojen suojaukseen peittein oli varauduttu, mutta niitä ei päästy käyttämään autojen aitauksen ollessa lukittu. MA:n alueelle maalisumun ei oletettu voivan lentää.

 

Korvausta autojen tahriintumisesta haettiin LK:n vastuuvakuutuksesta.

 

 

Korvauspäätöksessään 22.9.2003 vakuutusyhdistys toteaa vastaanottaneensa vastuuvahingon asiakirjat. Niiden mukaan maalattaessa H:n valtatie 48:ssa sijaitsevan talon julkisivua 6.7.2003 Kenitex-pinnoitteella pinnoitetta lensi naapurikiinteistössä sijaitsevan AK:n pihalla olleiden autojen päälle, ja talon toisella puolella toista sivua 13.7.2003 maalattaessa MA:n pihassa olevien autojen päälle. AK:n autot sijaitsivat siten, että viisi autoa oli aivan lähellä ja loput autot olivat kauempana. MA:n autot olivat suunnilleen saman etäisyyden päässä maalauskohteesta kuin AK:n kauimpana olevat autot. Vahingoista ilmoitettiin maalaajalle ennen kuin maalaustöihin 13.7.2003 ryhdyttiin.

 

Vakuutusyhdistys toteaa vastuuvakuutuksen ehtokohdat 4.1, 4.2.3 ja 4.2.21. Mainittuihin ehtokohtiin viitaten vakuutusyhdistys ilmoittaa korvaavansa AK:n autoista ne, jotka vaurioituivat 6.7.2003 tapahtuneen ruiskutuksen seurauksena lukuun ottamatta viittä lähinnä maalauspaikkaa sijainnutta autoa, jotka olivat ehtokohdan 4.2.3 mukaan suojausvelvoitteen alaisuudessa.

 

MA:n pihalla sijainneita autoja ei korvata, koska ensimmäisestä vahingosta oli ilmoitettu ennen kuin 13.7.2003 alettiin uudelleen maalata. Vahinko on siten katsottu aiheutetun törkeällä huolimattomuudella, koska vakuutuksenottaja on ryhtynyt maalaustyöhön, vaikka on tiennyt samalla etäisyydellä olleiden autojen päälle lentäneen pinnoitetta jo aiemmalla maalauskerralla. Ei ole myöskään luotettavasti osoitettu, että kaikki ilmoitetut MA:n vahingot olisivat peräisin 13.7.2003 tehdystä maalaustyöstä.

 

Vakuutusyhdistys on 18.9.2003 maksanut AK:lle korvausta 11 auton puhdistustyöstä laskun mukaan 1.188,55 euroa.

 

Vakuutuksenottajan asiamies asianajaja M.L. on päämiehensä nimissä laatinut 3.11.2003 kirjeen, jossa vakuutuksenottaja pyytää, että vastuuvahinkoa koskeva vakuutustapahtuma saatetaan lausunnolle vastuuvakuutustapahtumia käsittelevään lautakuntaan sekä perusteen että määrän osalta. Ensisijaisesti vakuutuksenottaja katsoo, että vahinko on kokonaan korvattava vastuuvakuutuksesta.

 

Maalaustyötä on tehty 6. – 13.7.2003 iltaöisin, jolloin liikennettä ei ole ollut ja tuuli on ollut tyyni. Vakuutuksenottaja on hankkinut myös ilmatieteen laitoksen tuulitiedot, joiden mukaan vahinkopäivinä 6.7. ja 13.7. on ollut korkeintaan vähäistä tuulta ja 6.7. korkein lukema on ollut 5 m/s sekä 13.7. korkein lukema on ollut 3 m/s.

 

Vakuutuksenottaja toteaa, että sille toimitetuissa vastuuvakuutusehdoissa ei ole sinänsä mitään erityisehtoa tai suojeluohjetta nimenomaan maalaustyötä varten, mutta vakuutuksenottaja on itse hankkinut päivittäin tuulitietoennusteet ja käyttänyt kovalevysuojausta maalauskorin reunassa.

 

6.7.2003 on vahingoittunut maalisumusta AK:n autoja noin 17 – 30 metrin päästä ja keskimääräinen puhdistuskustannus on ollut noin 100 euroa/kpl. Tämä vahinko on korvattu vastuuvakuutuksesta lukuun ottamatta viittä lähintä autoa.

 

13.7.2003 väitetään puolestaan vahingoittuneen yli sadan auton M­A:n alueella siten, että lähin auto on ollut noin 130 metrin päässä ja pääosa autoista huomattavasti kauempana. Näiden autojen puhdistuskustannuksista on esitetty noin 250 euron/kpl puhdistuslasku.

 

Vakuutuksenottaja ei mielestään ole ollut mitenkään törkeän huolimaton maa­laustöissä 13.7.2003 tai ylipäänsä maalaustöissä 6.7.2003 jälkeen, jolloin maalaustöitä tehtiin eri päivinä. Tuuli on ollut jopa hiljaisempi korkeimmalta lukemaltaan 13.7.2003 verrattuna tietoihin 6.7.2003 ja MA:n autot ovat sijainneet huomattavasti kauempana maalauspaikasta kuin AK:n autot. Ei ole ollut mitenkään ennalta arvattavaa, että maalisumu kulkeutuisi noin hiljaisilla tuulilukemilla huomattavan kauas, kun se oli 6.7.2003 kulkeutunut vain noin 35 metrin päähän.

 

Puhdistuskustannusten osalta vakuutuksenottaja toteaa, ettei voi olla kohtuullista, että toinen autoliike kykenee puhdistamaan huomattavasti lähempänä olleet autot, jolloin maalisumun tulisi olla runsaampaa, 100 euron kappalehintaan, kun toisen autoliikkeen kustannus on 250 euroa/kpl. Vakuutuksenottaja toteaa vielä, että se on puhdistuttanut oman henkilöautoa huo­mattavasti suuremman pakettiautonsa 100 euron hintaan. Vakuutuksenottajalle ei myöskään ole annettu tilaisuutta perehtyä kaikkiin väitettyihin vahinkoihin, ja toisaalta mahdollisuutta valita edullisinta puhdistusliikettä tarjousten perusteella.

 

Lausunto tulisi antaa siitä, onko 13.7.2003 kyseessä vastoin vakuutuksenottajan oletusta törkeä huolimattomuus, joka edellyttäisi kokonaisepäystä. Mikäli ylipäänsä on kyse törkeästä huolimattomuudesta, tulisi myös ottaa kantaa osittaiskorvaukseen, joka ehtokohdassa on ensisijainen vaihtoehto. Korvausmäärän osalta tulisi ottaa kantaa korvaussummaan autoa kohden huomioimalla kaikki edellä esitetyt seikat.

 

Lausuntopyynnössään 2.2.2004 asiamies M.L. toteaa lähettäneensä 3.11.2003 lausuntopyyntöhakemuksen vakuutusyhdistykselle sen jälkeen, kun asiasta oli keskusteltu puhelimessa. M.L. oli ymmärtänyt, että asiakirjat lähetetään vakuutusyhdistyksestä edelleen Vakuutuslautakunnalle lausuntoa varten. Kun asiasta ei kuulunut mitään, soitti M.L. uudelleen yhdistykseen ja sai tietää, että lausuntopyyntö ei ollut lähtenyt eteenpäin, minkä jälkeen hän uudisti pyynnön faxilla 23.1.2004.

 

M.L. pyytää, että lautakunta ottaa asian käsittelyyn ja pyytää asiakirjoja vakuutusyhdistykseltä, ellei se ole niitä toimittanut. M.L. uudistaa lausuntopyynnön ja viittaa toimitettuun aineistoon. Lausunto tulisi antaa korvattavuuden perusteesta sekä siitä, missä laajuudessa ja missä määrin vahinko tulisi korvata.

 

Vastineessaan 3.2.2004 vakuutusyhdistys kertaa tapahtumatiedot ja vakuutusehtojen sisällön.

 

Asiasta saatavana olevan selvityksen perusteella vakuutusyhdistys katsoo, että 13.7.2003 tapahtuneen maalauksen yhteydessä sattuneessa vahingossa oli kysymys vahingon torjunta- ja suojausvelvoitteen laiminlyönnistä, koska aiemmin 6.7.2003 maalattaessa tapahtuneesta vahingosta oli ilmoitettu maalareille jo ennen kuin maalaustyöhön 13.7.2003 ryhdyttiin. Ei ole myöskään luotettavasti osoitettu, että kaikki ilmoitetut vahingot olisivat peräisin 13.7.2003 tehdystä maalaustyöstä. Kauempana olleiden autojen puhdistuskulut ovat myöskin ylisuuret lähempänä olevien autojen puhdistuskuluihin verrattuna.

 

Vakuutusyhdistys on korvannut 11 AK:n autoa hintaan 200 euroa/kpl 6.7.2003 maalauksesta poislukien viisi lähimpänä olevaa autoa, mitkä olisi alun perin pitänyt suojata ennen koko maalaustyön aloittamista.

 

Vakuutusyhdistys katsoo, että lähimpänä olevat AK:n 11 vaurioitunutta autoa tulee korvata yritysvakuutukseen sisältyvästä toiminnan vastuuvakuutuksesta, mutta ei viittä lähimpänä olevaa autoa, mitkä olisi pitänyt suojata. MA:n vahinkojen ei ole näytetty syntyneen 13.7.2003 tehdystä maalaustyöstä, ja vaikka se osoitettaisiinkin, niin ennen maalaustyöhön ryhtymistä 13.7.2003 olisi pitänyt suojata maalauskohde niin, ettei vahinkoa olisi päässyt syntymään, koska aiemmasta vastaavasta vahingosta oli ilmoitettu jo 8.7.2003. Ilmoitetun vahingon määräkin on epäselvä. On näytetty, että enemmänkin likaantuneet autot on pystytty puhdistamaan 100 euron hintaan.

 

Koska vahinkotapahtumasta annetuissa asiapapereissa on ilmennyt vaihtelevaa tietoa maalia päälleen saaneiden autojen sijainnista maalauspaikkoihin nähden, on lautakunta kirjeellään 16.3.2004 vakuutusyhdistykselle pyytänyt järjestämään eri osapuolten kesken katselmuksen, jossa autojen sijainti ja etäisyydet määritettäisiin. Samalla lautakunta on pyytänyt selvitystä MA:n autojen puhdistuskustannusten suuruudesta, koska se on huomattavasti suurempi kuin AK:n vaatima määrä.

 

Kirjeellään 1.4.2004 vakuutusyhdistys ilmoittaa, että kummankin autoliikkeen autojen sijainti ja etäisyydet maalauskohteesta enimmillään ja vähimmillään on todettu yhteisesti eri osapuolten edustajien läsnäollessa. MA:n lähimmän auton todettiin olleen 110 metrin ja kauimpana olleen auton 200 metrin päässä maalauskohteesta. AK:n lähimmän auton todettiin olleen 10 metrin ja kauimpana olleen auton 56 metrin päässä maalauskohteesta.

 

MA:n puolelta luvattiin katselmuksen yhteydessä, että se toimittaa lautakunnalle suoraan pyydetyn selvityksen maalia saaneiden autojen kokonaismäärästä ja siitä, missä määrin autot ovat vahingoittuneet, sekä perustellun esityksen vaadittujen kustannusten määrästä, koska se on suurempi kuin AK:n vaatima määrä.

 

Vastauksena lisäselvityspyyntöön 6.4.2004 MA:n huoltopäällikkö toteaa vaurioituneita ajoneuvoja olleen 117 kpl, ja hän viittaa oheistamaansa laskukopioon.

 

Autojen vaurioista on vakuutusyhdistyksen vahinkotarkastaja K.L:n selvitys vaurioiden luonteesta. Valokuvia pisaroista ei luonnollisesti ole otettu, koska maalipisaroiden pisarakoko huomioiden kuvaamiseen tarvittavia erikoisvälineitä ei ollut saatavilla.

 

Mitä tulee autojen puhdistus/hiontakulujen erilaisuuteen sitä on jo selvitetty useaan otteeseen eri tahoille. AK:n kiinteistön maalauksen yhteydessä vaurioituneista autoista osa oli melko lähellä ja loput kauempana. Lähinnä olleiden autojen puhdistuskulut maksoi vahingon aiheuttaja. Loput kauempana olleet autot katsottiin kuuluvan ennalta arvaamattoman tapahtumakulun piiriin, joten sen maksoi vakuutusyhdistys.

 

Jos tarkastellaan vain niitä kuluja, jotka vakuutusyhdistys maksoi ja jaetaan se kustannuserä kaikkien vaurioituneiden autojen kesken, jää yksikköhinta luonnollisesti pienemmäksi. Jos sitten vertaillaan vahingonaiheuttajan vakuutusyhdistyksen maksamia kustannuksia yhteensä ja vertaillaan näitä kustannuksia suhteessa kaikkiin AK:n pihassa vaurioituneisiin autoihin voidaan todeta, että kustannukset ovat melko yhteneväiset. Vaurioitumisen aste (puhdistettava pinta-ala/maalipisaroiden esiintymistiheys) vaihteli eri autoissa jonkin verran, joten myös puhdistuskustannusten hinta vaihteli samassa suhteessa.

 

Lisäselvityksen mukana oli vakuutusyhdistyksen autovahinkotarkastaja K.L:n 7.10.2003 päiväämä muistio. Siinä hän toteaa käyneensä katsomassa tiistaina 15.7.2003 MA:n pihassa uusia autoja, joissa oli havaittu 14.7.2003 vaaleita pisaroita, jotka eivät lähteneet pesussa pois. MA:sta kerrottiin pisaroiden olevan maalipölyä, joka olisi tullut edellisenä viikonloppuna viereisellä tontilla tehdyn maalaustyön yhteydessä. Samalla pihalla oli myös runsaasti vaihtoautoja. Paikalla oli myös henkilöitä mm. vakuutuksenottajaliikkeestä, MA:sta ja pesuliikkeestä.

 

Tarkasteltavien autojen maalipinta tuntui karhealta ja varsinkin tummissa autoissa sekä laseissa oli selkeästi vaaleita pieniä (alle 1 mm) pisaroita, jotka eivät lähteneet pyyhkäisemällä pois. Kynsien raapimalla osa pisaroista lähti irti. Tarkastaja kehotti vakuutuksenottajaliikkeen edustajaa tekemään vahinkoilmoituksen, jotta vakuutusyhdistys voisi käsitellä vahingon korvattavuutta mahdollisen vastuuvakuutuksen perusteella.

 

Koska viikkoa aikaisemmin oli maalattu saman rakennuksen pohjoista seinää, ja silloin oli havaittu, että vieressä olevan AK:n pihassa oleviin autoihin oli tullut maalipölyä/pisaroita, niin vahinkotarkastaja kävi samalla myös AK:ssa katsomassa siellä olevaa muutamaa puhdistamatonta autoa. Kyseisissä autoissa pisaroita oli enemmän kuin MA:n autoissa, mutta tarkastajan mielestä samankaltaisia.

 

Tarkastajan käydessä myöhemmin katsomassa 14.7.2003 jälkeen tulleita uusia autoja, niissä hän ei havainnut vikaa. Koska tarkastajan mielestä pisarat / vauriot olivat samanlaisia kuin viikkoa aikaisemmin tapahtuneessa AK:lle aiheutuneessa vahingossa, oli tarkastajan mielestä ilmeistä, että pisarat olivat tulleet autoihin 13.7.2003 rakennuksen eteläseinällä tehdystä maalaustyöstä.

 

Tarkastaja soitti myös Tikkurilan maalitehtaalle, jonka tuotteella maalaus oli tehty ja tiedusteli, pystyvätkö he selittämään, ovatko pisarat kyseistä maalia. Sieltä kerrottiin, että maalipisaran tarvitsisi olla vähintään 5 mm halkaisijaltaan, jotta asiaa voitaisiin tutkia eikä auta, vaikka pienempiä pisaroita kerättäisiin enemmänkin. Tikkurilasta vastannut henkilö kertoi myös heillä joitakin vuosia sitten sattuneesta tapauksesta, jossa autojen maalipintaan oli päässyt kyseisen maalin maalisumua eikä sitä sen kuivuttua saatu pois kuin hiomalla ja kiillottamalla.

 

MA:lle pesuja tekevä pesuliike kertoi, että he ovat koettaneet poistaa pisaroita liuottimilla ja muilla ns. normaaleilla keinoilla, mutta pisarat eivät lähde maalipinnasta muulla tavoin kuin hiomalla, jonka jälkeen auto pitää kiillottaa.

 

Koska vahinkotarkastajan mielestä vasta autoja pestessä varmuudella selviää, onko kyse maalipisaroista vai muusta pölystä, niin sovittiin, että pesuliike pitää kirjaa niistä autoista, joissa on maalipisaroita ja jotka vaativat edellä mainitun toimenpiteen (uudet ja vaihtoautot).

 

Tarkastaja kävi MA:ssa myös myöhemmin noin kahden viikon kuluttua, jolloin juuri vesisateen lakattua tarkasteltiin pesuliikkeen edustajan kanssa muutamia vaihtoautoja, joissa oli vaaleita maalipisaroita ja pinta tuntui käteen santapaperimaiselta. Kun maalipintaa tai ikkunoita pyyhki karkeahkolla kankaalla melko voimakkaasti, niin käteen tuntuva karheus hävisi, mutta vaaleat pisarat jäivät maalipintaan/laseihin. Tämän jälkeen tarkastaja soitti vakuutuksenottajaliikkeeseen, että jos he haluavat käydä toteamassa / katsomassa vaihtoautoja, joissa tarkastajan mielestä oli vastaavia maalipisaroita kuin esimerkiksi AK:n autoissa, niin heidän tulisi olla yhteydessä MA:n autojenpesuliikkeeseen, ja että märässä autossa jäljet ovat hyvin havaittavissa. Tarkastaja kertoi autoja olevan useita kymmeniä.

 

Nyt, kun kaikki vaurioituneet autot on puhdistettu, on tiedossa, että uusia / esittelyautoja oli noin 30 kpl ja vaihtoautoja noin 75 kpl. Koko vaihtoautovaraston suuruus on 13.7.2003 MA:n mukaan ollut noin 180 kpl.

 

AK:n autojen puhdistuskustannusten suuruuden johdosta 19.5.2004 lähettämässään sähköpostiviestissä autovahinkotarkastaja K.L. toteaa keskustelleensa AK:n korjaamopäällikön ja puhdistustyön tehneen liikkeen edustajan kanssa puhdistettujen autojen lukumäärästä ja puhdistuslaskusta. Puhdistusliike on tehnyt puhdistustöistä yhden laskun, joka on kokonaisuudessaan osoitettu AK:lle (työn tilaaja). Puhdistettuja autoja on ollut kaikkiaan yhteensä 12 kpl, ja lasku AK:lle on ollut 2.450 euroa (sis. alv). Tästä laskusta on AK maksanut seitsemän autoa eli 1.450 euroa (sis. alv), ja vakuutuksenottajayritys viisi autoa eli 1.000 euroa (sis. alv). AK on laskuttanut edelleen vakuutusyhdistystä seitsemän auton puhdistuskuluista (1.450 euroa – alv) eli 1.188,52 euroa (alv 0 %, koska vahingonkorvaus). AK:n laskussa vakuutusyhdistykselle on virheellisesti autojen lukumääränä 11 kpl.

 

 

 

Kohta 4.1, Korvattavat vakuutustapahtumat

Vakuutuksesta korvataan vakuutuskirjassa mainitussa toiminnassa vakuutuksen voimassaoloalueella toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko, josta vakuutettu on Suomen voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa ja joka todetaan vakuutuskauden aikana.

 

Vakuutuksesta ei korvata vahinkoa omaisuudelle, joka vahingon aiheuttaneen teon tai laiminlyönnin tapahtuessa on tai oli vakuutetun tai jonkun muun tämän lukuun

-         valmistettavana, asennettavana, korjattavana taikka muulla tavoin käsiteltävänä

-         säilytettävänä

-         suojaus- ja vahingontorjuntavelvoitteen alaisena, kun otetaan huomioon vakuutuksenottajan toiminnan tai vahinkoa aiheuttaneen työsuorituksen luonne ja sen välitön vaikutuspiiri

-         muulla tavoin vakuutuksenottajan huolehdittavana.

 

Vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, jonka vakuutettu on aiheuttanut tahallaan.

 

Korvausta voidaan alentaa tai evätä se kokonaan, jos vakuutettu on aiheuttanut vahingon

-         törkeällä huolimattomuudella

-         ollessaan alkoholin tai huumausaineen vaikutuksen alaisena niin, että tämä seikka on vaikuttanut vakuutustapahtumaan.

 

 

Nyt esillä olevassa tapauksessa on kyse maalisumun lentämisestä autojen päälle, vakuutuksenottajan suojausvelvoitteesta, huolimattomuuden asteesta sekä vahinkokustannusten suuruudesta.

 

Vakuutuksenottaja LK suoritti talon julkisuvun ruiskumaalausta heinäkuussa 2003. Ruiskutukset tehtiin iltaöisin liikenteen ollessa vähäistä ja tuulen heikkoa. 6.7.2003 suoritetun ruiskutuksen yhteydessä maalisumua kulkeutui autoliike AK:n 12 auton päälle, jotka sijaitsivat 10 – 56 metrin päässä maalauspaikasta. Vakuutuksenottaja oli varautunut suojaamaan autoja peittein, muttei päässyt tekemään sitä autoalueen ollessa aidattu. Vakuutuksenottaja oli yrittänyt estää maalisumun leviämistä kovalevyllä. Vakuutuksenottaja kuuli lähimpien autojen vahingosta kahden päivän kuluttua.

 

13.7.2003 talon toisella puolella suoritetun maalauksen yhteydessä maalisumua ajautui autoliike MA:n 117 auton päälle, jotka sijaitsivat 110 – 200 metrin päässä maalauskohteesta.

 

Vakuutusyhdistyksen autovahinkotarkastaja on tarkastanut molempien autoliikkeiden vahingot, ja katsonut antamassaan lausunnossa olevan ilmeistä, että vahingot ovat kummassakin tapauksessa maalaustyöstä aiheutuneita. Tahriintuneita autoja on tarkastajan lausunnon mukaan voitu todeta puhdistuksen jälkeen olleen yli 100.

 

Vakuutusyhdistys on korvauspäätöksellään maksanut AK:n 11 auton puhdistustyöstä 1.188,55 euroa. MK:n autojen puhdistuskuluista on vaadittu 250 euroa/auto.

 

Ruiskumaalausta ulkona suoritettaessa vaara maalisumun leviämisestä on ilmeinen. Tämän vuoksi maalauksen suorittaja on velvollinen suojaamaan ympäristöä maalilta. Lautakunta katsoo suojausvelvoitteen ulottuvan sellaiselle etäisyydelle maalauspaikasta, jonne maalisumun kulloisissakin sää- ja tuuliolosuhteissa voidaan arvioida kulkeutuvan. Autoliike AK:n lähimmät autot ovat sijainneet 10 metrin päässä maalauspaikasta. Vakuutuksenottajan puolelta niiden on arvioitu tarvitsevan suojapeitteitä, joita ei ole laitettu. Lautakunta katsoo lähimpien autojen olleen vakuutuksenottajan suojausvelvoitteen alaisia, jonka velvoitteen täyttämiseen käytetty kovalevy on ollut riittämätön. Näin ollen vakuutuksesta ei tule suorittaa korvausta ehtokohdan 4.2.3 nojalla AK:n lähinnä olleiden viiden auton osalta. Muiden AK:n autojen osalta vakuutusyhdistys on suorittanut korvauksen.

 

Suoritetun tarkastuksen nojalla lautakunta katsoo selvitetyksi, että autoliike MA:n autoissa havaitut maalipilkut ovat vakuutuksenottajan maalaustyöstä lentäneen maalisumun aiheuttamia. Selvitysten nojalla maalia saaneet autot ovat sijainneet 2 – 4 kertaa kauempana maalauspaikasta kuin AK:n kauimmaiset autot. Etäisyys huomioon ottaen lautakunta katsoo, etteivät MA:n autot ole olleet vakuutuksenottajan suojausvelvoitteen alaisia, eikä vakuutuksenottajan tuottamusta niiden tahriintumisen suhteen voida pitää törkeänä aiemmasta vahingosta huolimatta. Näin ollen lautakunta katsoo, että MA:n autojen puhdistuskulut tulee korvata vakuutuksenottajan vastuuvakuutuksesta.

 

Saatujen selvitysten mukaan AK:n kaikkiaan 12 auton puhdistuskulut ovat olleet noin 200 euroa/kpl. Vakuutusyhdistys on maksanut kustannuksista osan ja vakuutuksenottaja osan. Puhdistus on kummankin autoliikkeen kohdalla edellyttänyt autojen hiomisen ja kiillottamisen. Tällainen työ on edellyttänyt autojen pinnan käsittelyn kauttaaltaan, minkä vuoksi lautakunta katsoo, ettei maalipisaroiden määrä ole ollut ratkaiseva kustannusten kannalta. Vaikka autokohtainen kustannus MA:n autojen osalta on ollut korkeampi, ei lautakunta pidä erotusta kohtuuttoman suurena ottaen huomioon, että puhdistuksen ovat autoliikkeille tehneet eri yritykset. Näin ollen lautakunta katsoo, että MA:n esittämä lasku autojen puhdistuksesta tulee suorittaa vaaditun mukaisena.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Haarmann sekä jäsenet Aminoff, Henriksson, Laasonen, Nyyssölä ja Sjögren. Sihteerinä toimi Savonen.

 

 

VAKUUTUSLAUTAKUNTA