Haku

VKL 675/12

Tulosta

Asianumero: VKL 675/12 (2014)

Vakuutuslaji: Yksityistapaturmavakuutus

Ratkaisu annettu: 18.09.2014

Alaraajan haitta. Syy-yhteys tapaturmaan. Hermovauriokipu. Välilevyn rappeuma. Hamstring-syndrooma.

Tapahtumatiedot

Vakuutettu (syntynyt vuonna 1946) oli kaatunut istualleen 12.10.2005. Iskuvamma pakaraan aiheutti verenpurkauman lisäksi murtuman istuinkyhmyyn. Vakuutetulla on todettu selän välilevyn pullistuma, joka hoidettiin leikkauksella vuonna 2006. Hoidolla oli tarkoitus vaikuttaa kipuoireiluun, mutta kipu ei lievittynyt. Vakuutetulle 28.11.2011 tehty takareiden jänteen ja hermon vapautusleikkaus ei myöskään poistanut kipua kokonaan. Vakuutetulle on jäänyt krooninen kiputila, joka 17.1.2012 päivätyn E-lausunnon mukaan alkaa päärynänmuotoisen lihaksen kohdalta pakarasta ja säteilee reiden lateraalisivua pitkin säären lateraaliosiin. Hoitava lääkäri on arvioinut kivusta johtuvan haitan vastaavan haittaluokkaa 11. Vakuutettu on hakenut korvausta pysyvästä haitasta yksityistapaturmavakuutuksesta.

Vakuutusyhtiön päätös

Vakuutusyhtiö on 15.6.2006, 1.3.2012, 25.4.2012, 30.8.2012 ja 26.11.2012 päivätyissä päätöksissään katsonut, että hoitokulut ovat syy-yhteydessä tapaturmaan 22.12.2005 saakka ja sen jälkeen kyse on ollut sairaus- ja rappeumamuutosten oireilusta. Yhtiö toteaa, että se, että sairaus- ja rappeumamuutokset alkavat oirehtia vasta tapaturman yhteydessä, ei ole harvinaista. Tapaturman jälkeen alkava, jatkuva tai pitkittyvä oireilu tai se, että löydösten mukaista vaivaa ei ollut aiemmin ollut todettu, ei tarkoita sitä, että kyseisen vaivan ja oireilun syynä olisi tapaturman aiheuttama vamma.

Vakuutusyhtiö on 30.8.2012 ja 26.11.2012 päivätyissä päätöksissään katsonut, että haittakorvausta ei voida suorittaa. Vakuutusyhtiön mukaan vakuutetulle ei ole aiheutunut tapaturman seurauksena korvattavaa pysyvää haittaa. Oireet aiheutuvat tapaturmasta riippumattomista sairausperäisistä muutoksista. Vakuutetulla on todettu merkittäviä lannerangan kulumamuutoksia välilevyissä ja selkä­nikamissa. ENMG-tutkimuksissa jo vuonna 2005 todettu krooninen hermojuurivaurio on vakuutusyhtiön mukaan selkeästi sairausperäinen muutos.

Valitus

Vakuutuksenottaja on tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ja pyytää Vakuutuslautakunnalta ratkaisuositusta. Vakuutuksenottaja kertoo 10.12.2012 päivätyssä valituksessaan, että hänellä on ollut haittaa seitsemän vuoden ajan ja kivut jatkuvat edelleen. Kaikki alkoi, kun vakuutuksenottaja horjahti rappuja alas tullessaan ja meinasi kaatua kasvoilleen saaden kuitenkin korjattua tilannetta siinä määrin, että hän kaatui istualleen. Kivut eivät hellittäneet selkäleikkauksen jälkeen, eikä selkä ollut missään vaiheessa kipeä, vaan kipu tuntui takareidessä ja pakarassa. Kaikki vakuutettua hoitaneet lääkärit ovat sitä mieltä, että istuinkyhmyn vieressä kulkeva hermo on vaurioitunut kovassa tömähdyksessä, jossa istuinkyhmyyn tuli murtuma.

Vakuutuksenottaja haki korvauksia vasta kun hoitava lääkäri vakuutti, ettei nyt kyseessä olevan kaltaisia vammoja tule ilman tapaturmaa ja kaikki oireet sopivat tapaturmaisesti aiheutuneiksi. Vakuutuksenottaja on tyytymätön vakuutusyhtiön tulkintaan siitä, että vakuutuksenottaja olisi hakenut korvausta selän ja polven vaivoihin. Kun vakuutuksenottaja soitti yhtiöön, ilmoitettiin hänelle samalla, ettei korvausta suoritettaisi myöskään reiden ja pakaran osalta.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on korvannut istuinkyhmyn murtuman ja sen jälkitilana kehittyneen hamstring-syndrooman hoitokulut. Istuinkyhmyn murtuman on todettu parantuneen jo 22.12.2005 tehdyssä magneettitutkimuksessa, ja sen jälkitilana kehittyneen hamstring-syndrooman oireet ovat E-lääkärinlausunnon 17.1.2012 mukaan korjaantuneet vuonna 2011 tehdyn hermon vapautusleikkauksen jälkeen. Vakuutusyhtiö katsoo, että vakuutetulle jäänyt haitta ei johdu tapaturmasta vaan siitä riippumattomista sairausperäisistä muutoksista.

Lääketieteellinen selvitys

17.10.2005 päivätyssä blankolomakkeessa on todettu, että vasemman polven oireilu oli rauhoittunut, joskus käännettäessä ja toisen jalan päälle asetettaessa polveen sattui. Pääongelmana vakuutetulla on vasemmassa pakarassa tuntuva kipu, joka tuli tapaturmassa 12.10.2005 kun vakuutettu kaatui portaissa takapuolelleen rapun kulmaan. Tapaturmasta lähtien pakarassa tuntuva kipu on säteillyt vasempaan etureiteen ja reiden ulkosivulle polveen asti, ja kipu herättelee öisin. Vakuutetulle määrättiin Arcoxia, Panadolia ja Tradolan retardia.

24.10.2005 päivätyn merkinnän mukaan pakarassa ja reiden ulkosivulla ja päällä oli kova kipu, joka esti vakuutettua nukkumasta. Oikea polvikin alkoi vaivata uudelleen. Vakuutettu kulki ontuen vasenta jalkaa pahasti. Paineluarkuutta oli polven sivusyrjällä ja pahiten pakarassa sekä istuinkyhmyseudussa.

24.10.2005 tehdyssä lonkan ja lantion natiiviröntgenkuvauksessa havaittiin istuinkyhmyn korteksissa pykälämuodostuma ja vastaavalla kohdalla myös hyvin hento kirkastumalinja, joka sopi istuinkyhmyn murtumaan. Toinen hento kirkastumalinja näkyy häpyluun ylähaarassa vasemmalla. Muita tapaturmaperäisiä luumuutoksia ei ollut todettavissa. Pehmytosat olivat normaalit.

10.11.2005 päivätyn merkinnän mukaan vakuutettu kulki yhden kepin varassa ontuen ja piti vasenta lonkkaa koukussa, vasemman reiden ulkosivu ja etuosa olivat paineluarkoja.

Reiden röntgenkuvauksessa 10.11.2005 ei löydetty murtumalinjoja ja luurakenne oli tavanomainen.

21.11.2005 merkinnän mukaan vakuutetun kiputila oli pahentunut entisestään. Särky on vasemman pakaran ja reiden alueella, vasen polvikin on turvonnut ja kipeytynyt, reisi puutuu välillä seistessä. Selkä ei ole kipeä. Röntgenkuvassa on havaittu istuinkyhmyn kohdalla lihasten ja jänteen kiinnityskohdassa periosti- eli luukalvokohouma ja tässä on ollut ilmeistä verenpurkautuma, mutta mitään jänteen repeämiseen ja tuoreeseen verenpurkaumaan viittaavaa ei ole havaittu. Reiden ulommassa osassa on musculus vastus lateraliksen eli ulomman reisilihaksen keskikohdassa noin vajaan kahden senttimetrin kokoinen iskusta johtuva verenpurkauma, jossa on saattanut olla myös pieni repeämä. Mitään tuoretta verenpurkaumaa ei ole nähtävissä. Toinen samantyyppinen mutta vähäisempi muutos oli edessä rectus femoriksen eli suoran reisilihaksen pintaosassa, jossa on vähäistä niukkakaikuisuutta mutta ei tuoreeseen verenpurkaumaan viittaavaa.

Vakuutetun tilanne on merkinnän 24.11.2005 mukaan huonontunut. Ulkoreisi puutuu, kirvelee ja kihelmöi seisaalleen noustessa ja tuo lääkärin mukaan mieleen hermovaurion.

25.11.2005 päivätyn sairauskertomusmerkinnän mukaan vakuutetulla on istumakipua istuinkyhmyn alueella. Diagnoosina on ollut epäily spondyloosiin liittyvästä hermojuurten ja hermopunosten puristustilasta. Vakuutettu on merkinnän mukaan kieltänyt, että vaiva johtuisi puristustilasta. Vakuutetun selkään on tehty välilevyn pullistuman korjausleikkaus vuonna 1974, viimeisimmissä kuvissa selästä, jotka ovat vuodelta 2002, havaittiin ahtaumia. Lääkäri epäili LIV-juuren alueen ahtaumaa, jonka vakuutettu pyrkii kuitenkin kieltämään.

1.12.2005 tehdyn hermoratatutkimuksen mukaan vakuutetulla havaittiin kohtalaisen voimakas tuore hermovaurio, joka varmasti ylläpiti oireita. Vauriojakautuma viittaa juuritasoiseen vaurioon pääasiassa LIV-, mutta myös lievemmin LV-juuren alueella. Selvät voimakkaat vauriot obturatorius- ja femoralissäikeissä, lievemmin peroneussäikeissä ja superiorisen gluteaalihermon alueella. Multippelit leesiot eivät olleet poissuljettuja em. hermoissa, mutta lähes yksittäinen juuritason vaurio selittää löydösjakautuman. LIV-juurivaurioon sopii myös vakuutetun piirtämä oirekuva parhaiten.

Vasemman jalan hermojen motoristen ja sensoristen säikeiden johtumisnopeudet ja vasteet ovat normaalit. Distaalisia hermopinteitä tai muita hermovaurio­pesäkkeitä ei havaita. Säärialueella vasemmalla L5-juuren lihaksissa on havaittu lievä tuore hermon tuhoutuminen, mutta reiden alueella noin femoraliksen ja obturatoriuksen L4-juurilihaksissa on runsaasti denervoituneita lihassoluja ja ainakin lievä yksikkökato. S1-juurilihaksissa ei havaita tuoretta denervaatiota, yksikkökatoa tai regeneraatiomuutoksia. Selkäytimen vieressä olevia hermoja ei kannata tutkia, koska selässä oli 30 senttimetriä pitkä vanha leikkausarpi. Lausunnon mukaan selän kuvantaminen voi olla tarpeen hoitovaihtoehtojen selvittämiseksi.

1.12.2005 päivätyn sairauskertomusmerkinnän mukaan tilanne vasemman pakaran ja reiden kivun suhteen ei ollut parantunut ja kipu oli levinnyt myös vasemman reiden sisäsivulle. Löydös sopii yksittäisen juuritason hermovaurioon. Seisominen ja istuminen pidemmän aikaa eivät onnistuneet.

15.12.2005 päivätyn merkinnän mukaan vakuutettu pystyy nukkumaan vain muutaman tunnin yössä kivun vuoksi. Diagnoosina oli määrittämätön lonkan tai reiden vamma.

22.12.2005 päivätyn lantion ja lonkkien alueen magneettikuvaustutkimuksen mukaan aiemmin todetussa häpyluun murtumassa ei ole enää turvotusta eikä murtumalinjakaan enää erottunut. Vasemmalla häpyluun yläramuksen vieressä on pehmytkudosturvotusta loitontajalihaksen ja jänteen yhtymäkohdassa ja ilmeisesti myös hiukan conjoint tendon –alueella, jossa havaittiin insertiittiin eli lihaksen kiinnittymiskohdan tulehdukseen viittaavat muutokset. Nestekollektioita pehmytkudoksissa ei näy eikä mitään kookkaampaan repeytymään viittaavaa. Vasemmalla on myös istuinkyhmyn seudussa pehmytkudosturvotusta hamstring-lihaksen ja jänteen kiinnittymiskohdan tulehdukseen viitaten. Patologisia luun rakennemuutoksia ei todeta. Lonkkanivelissä ei ole ylimääräistä nestettä. Reisiluun caputit ja collumit ovat rakenteiltaan säännölliset eikä femurin yläkolmanneksen alueella luurakenteessa näy poikkeavaa.

22.12.2005 tehdyn röntgenkuvauslausunnon mukaan lannerangassa on huomattavaa konveksia vasemmalle, hiukan kierteistä skolioosia. Rangassa on vahva-asteiset selkärangan nivelrikkomuutokset ja kookkaita spondyloottisia reunakerrostumia. Välilevyn rappeumaa kaikissa välilevyissä sekä madaltumia on havaittu. L3- ja L4-nikamissa on lievää rappeumaperäistä nikamaliukumaa. Th-rangan alaosassa on rappeumaa. Kasaanpainumismuutoksia ei näy nikamissa eikä selvää luun tuhoutumiseen viittaavaa.

Lannerangan magneettikuvassa havaittiin vahva-asteiset välilevyn rappeuma-, selkärangan rappeuma- ja selkärangan nivelrikkomuutokset ja päätelevyrappeumaa. LII- ja LIII-tasolla on nikamaan työntynyt osa nikamavälilevyä. LIII- ja LIV-nikamissa on lievää nikaman siirtymää. Tautiperäisiä luun rakennemuutoksia ei ole todettu. Conus medullariksessa ei näy poikkeavaa. LIV- ja LV-tasolla on välilevyn pullistuma, joka aksiaalileikkeissä on hiukan vasenvoittoinen ja viittaisi pieneen diskusprolapsiin. LIII- ja LIV-korkeudella on myös selkäydinnesteen täyttämän kovakalvopussin kaventumaa, relatiivista ahtaumaa. Vasemmalla on juuriaukkoahtaumaa LIV/LV- ja LV/SI-väleissä ja oikealla hieman lievempää juuriaukkojen kaventumaa samoilla tasoilla. Yhteenvetona on todettu, että spinaalistenoosi on selvästi pahentunut marraskuussa 1998 otettuihin kuviin verrattuna. Myös LIII /LV-tasoilla oleva ahtauma on lisääntynyt hiukan edellisiin kuviin verrattuna. Juuriaukkoahtaumia on vasenpainotteisesti LIV/LV- ja LV/SI-väleissä. Lannerangassa on vahva-asteiset rappeumamuutokset.

2.1.2006 päivätyn merkinnän mukaan vasemman reiden ulkosivu ja vasen pakara puutuvat aiempaan tapaan. Kipu on kuitenkin ollut lähipäivinä vähäisempi ja vakuutettu on pystynyt nukkumaan. Selkä ei ole ollut kipeä missään vaiheessa hoidon aikana.

31.1.2006 päivätyn merkinnän mukaan hermoratatutkimus ei ollut antanut viitteitä perifeerisemmästä hermovauriosta. Diagnoosina oli iskuvamma ja iskiassyndrooma. Jatkosuunnitelmana on lähdetty suunnittelemaan välilevyn pullistuman poistoleikkausta. Vakuutettu oli tuskainen ja käytti paljon kipulääkkeitä. Liikkuminen oli vaikeaa mutta vakuutettu oli kuitenkin voinut käydä uimassa edeltävinä päivinä. Vakuutettu ontui ja kipu tuntui reidessä. Laseque-kireyttä ei ollut. Vasemman lonkan kierrot aiheuttivat kipua reiteen.

Vakuutetulle tehtiin välilevyn pullistuman poistoleikkaus 17.2.2006. Leikkauslausunnon mukaan kyseessä ei ollut suuri pullistuma. Diskusväli tyhjennettiin ja LV-hermojuuren painauma avattiin siten, että hermojuuri jäi vapaaksi. Leikkauksen jälkeen oli tarkoitus seurata, millaista hoitovastetta reiden suhteen oli saatavissa.

Vakuutettu on kaatunut 15.2.2006 yöllä vessassa käydessään, jolloin hän satutti kasvonsa ja polvensa. 18.4.2006 päivätyn blankolomakemerkinnän mukaan kaatuessa myös niska nyrjähti ja oli ollut siitä saakka kipeä.

20.2.2006 päivätyn E-lausunnon mukaan vakuutetulla ei todettu 17.2.2006 leikkaukseen liittyviä komplikaatioita.

6.3.2006 päivätyn blankolomakemerkinnän mukaan vakuutettu kaatui yöllä wc:ssä käydessään ja löi kasvonsa ja oikean polvensa. Vakuutettu hakeutui ensiapuun ja sieltä osastolle. Kallossa tai kaularangassa ei havaittu tietokonekerroskuvauksessa mitään ajankohtaisia löydöksiä. Vasemman alaraajan oireilu ei ole helpottanut välilevyn pullistuman leikkauksen jälkeen, ja vasemman ulkoreiden kiputilan lisäksi vakuutetulle kehittyi vasemman alaraajan puutuminen reiden sisäpuolelta isovarpaaseen asti. Vakuutettu on kotona lähinnä makuuasennossa ja pystyy nukkumaan lääkityksellä. Molemmat polvet ovat myös kipeät. Polven natiiviröntgenissä ei ole havaittu tapaturmaperäisiä luumuutoksia. Alkava nivelrikko on todettu. Hoitava liikuntalääketieteen ja yleislääketieteen erikoislääkäri on epäillyt, että kipuoireilu voisi sittenkin liittyä alkuperäiseen istuinkyhmymurtumaan. Leikkaus ei ollut tuonut muutosta tilanteeseen, selkä ei ollut kipeä missään vaiheessa koko aikana ja vaivat alkoivat istuinkyhmymurtumasta.

5.4.2006 poliklinikkakontrollissa vakuutettu kertoi, että tilanne oli noin viikon verran ollut vähemmän tuskainen ja liikkuminen on alkanut jossain määrin helpottumaan. Samana päivänä päivätyn E-lausunnon mukaan L5-hermojuuren dekompressioleikkaukseen päädyttiin, vaikka reiden ja pakaranseudun kivun etiologian suhteen ei voitu olla aivan varmoja, vaikkakin ENMG- ja magneettikuvauksen löydökset sopivat tähän. Leikkaushoito ei auttanut millään tavoin dramaattisesti reiden kipuun, mutta lausunnon kirjoittamisen aikaan, kuusi viikkoa leikkauksesta, vakuutettu koki, että reiden ja pakaran kipu on helpottunut ja kipulääkkeen tarve on vähäisempi. Hoitava lääkäri totesi olevansa epävarma tapaturman jälkeisen kivun etiologian suhteen.

18.4.2006 päivätyn merkinnän mukaan vakuutettu oli käynyt ultraäänessä ja fysioterapiassa, tilanne oli helpottunut huomattavasti ja vakuutettu pärjäsi pakaraoireensa kanssa. Sen sijaan 15.2.2006 kaatuessa niska nyrjähti ja oli siitä saakka kipeä kuten myös oikea polvi, jonka hän löi samassa rytäkässä.

21.3.2011 päivätyssä magneettikuvausta koskevassa merkinnässä on todettu, että istuinkyhmyn alapuolella bicepsin insertiossa on nähtävissä noin senttimetrin läpimittainen signaalimuutos, joka sopii pehmytosakalkkiin tai vanhaan irtofragmenttiin. Hamstring-lihaksen ja jänteen kiinnittymiskohdassa on lievää pehmytkudosturvotusta, selvää avulsioon eli repeämään viittaavaa ei ole kuitenkaan todettavissa. Vakuutetulla on epäilty lihaksen kiinnittymiskohdan tulehdusta.

Lantion röntgenkuvassa 28.3.2011 ei tullut näkyviin selviä repeämäirtokappaleita. Häpyluuliitoksessa on rappeumaa. Lonkkanivelissä ei nähty poikkeavaa.

14.4.2011 merkinnän mukaan viisi vuotta jatkuneita kipuoireita on pyritty hoitamaan kahdella merkittävällä operaatiolla, mutta vasta nyt on arvioitu, että todennäköisesti kipujen syynä on alusta saakka ollut hamstring-syndrooma, jonka hoito on nyt indisoitu ja vakuutetun pyytämä. Vakuutetulle on vuonna 2009 tehty tekonivelleikkaus vasempaan polveen, mutta operaatiosta ei ollut apua alaraajan kipuoireisiin merkinnän 14.4.2011 mukaan. Hoitava lääkäri on lisäksi määrännyt vakuutetulle fysioterapiaa ja venyttelyä kotona. Statuksen mukaan vakuutetun kivut alkoivat vasemmasta pakarasta säteillen reittä pitkin polveen ja säären ulkosivulle. Voimakkain paineluarkuus oli istuinkyhmyssä, johon hamstring-lihakset kiinnittyvät, ja tästä kohdasta saadaan voimakas paineluarkuus provosoitua. Hamstring-jänteet tuntuivat tendinoottisilta eli kroonisesti tulehtuneilta ja voimakkaasti paksuuntuneilta ja vaikuttivat olevan tervettä puolta huomattavasti paksumpia. Lihasvoima oli vasemmalla puolella heikentynyt huomattavasti.

Jatkohoitona suunniteltiin fysioterapiaa, johon sisältyy hamstring-lihaksia venyttäviä liikkeitä. Operatiivista hoitoa oli suunniteltu elo- tai syyskuulle 2011. Vakuutettu asetettiin leikkausjonoon. Diagnoosina oli M76.5 Syndroma hamstring l.sin.

2.12.2012 päivätyn E-lausunnon mukaan magneettikuvauksessa todettiin, että jänteet eivät olleet irronneet istuinkyhmystä, mutta klassinen hamstring-syndrooman kliininen kuva havaittiin, voimakas arpimuodostus ja vanha irtokappale istuinkyhmyn alapuolella. Vakuutetun polvessa todettiin graavi nivelrikko, joskaan polvileikkauksesta ei ollut minkäänlaista hyötyä vakuutetulle. Vakuutetulle tehtiin 28.11.2011 kaksipäisen reisilihaksen vapautus- ja puhdistusleikkaus. Leikkauskertomuksen mukaan sidekudos on avattu, motorinen hermohaara on preparoitu erilleen kaksipäisen reisilihaksen jänteestä. Iskiashermon on todettu kulkevan vapaana, eikä siihen liity mitään kiinnikkeitä ja sormella oli mahdollista päästä tylpästi iskiashermon ja biceps- ja semimembranusjänteiden väliin. Arpimuodostumaa on havaittu runsaasti ja jänteet irrotettiin toisistaan noin 5-6 senttimetrin matkalta siten, että ne saatiin kulkemaan täysin erillään. Kaksipäisen reisilihaksen ja puolikalvoisen lihaksen jänteet on irrotettu toisistaan. Kovat krooniset tulehduspesäkkeet on poistettu. Vakuutettu on ollut osastolla 1.12.2011 saakka.

5.12.2011 päivätyssä E-lausunnossa on todettu, että vakuutettu kokee pohkeen olevan hivenen turvonnut.

8.12.2011 päivätyn E-lausunnon mukaan pohjekivuissa on todennäköisesti kyse tapaturman jälkeisten verenpurkaumien valahtamisesta pohjealueelle.

17.1.2012 päivätyssä E-lausunnossa on todettu, että vakuutetulla on vuodelta 2006 vanha hermojuurivamma, jossa LV:ssa lihasvoimat oli 5/3, peroneusvoimat 5/2 ja dorsifleksiovoima 5/3, EHL 5/3. Plantaarifleksiot olivat symmetriset ja varpailla kävele onnistui mutta kantapäillä kävely ei. Leikkaushoidolla istuinkyhmyyn paikantuvat kivut ovat helpottaneet. Lausunnon mukaan vakuutettu on ollut tyytyväinen leikkaustulokseen, mutta hänelle on jäänyt säteilykipua. Syyksi on epäilty vuoden 2006 välilevyn pullistuman leikkausta tai piriformis-syndroomaa, jossa päärynänmuotoinen lihas painaa iskiashermoa LIV-SI-hermojuuritasolta. Vakuutetulle on suositeltu hermoratatutkimusta.

23.3.2012 päivätyssä E-lausunnossa on todettu, että vakuutetulla on pysyvä hermojuurivaurio. LIV- ja LV-hermojuuret ovat vioittuneet, eikä operatiivisella hoidolla ole tehtävissä mitään. Kontrollit oli lopetettu ja vakuutettu käytti lääkityksenä Lyricaa hermovauriokipuun. Hoitava lääkäri on kirjoittanut erillisen selvityksen, jonka mukaan kaikki sairaalassa annettu hoito on liittynyt vuoden 2005 tapaturmaan. Välittömästi tapaturman jälkeen vakuutetun vasemman istuinkyhmyn seudussa biceps femoris- eli takareiden jänne on irronnut luusta. Alkuun vammaa hoidettiin konservatiivisesti, mutta vakuutetulle kehittyi hamstring-oireyhtymä eli takareiden lihaskalvon kireystila. Oireyhtymä on hoitavan lääkärin mukaan tyypillinen komplikaatio, jossa tapaturma on aiheuttanut kiinnikkeitä ja jatkuvan kroonisen kivun murtumapaikalle. Tätä on hoidettu operatiivisesti. Hoitavan lääkärin mukaan hoito on johtunut tapaturmasta.

23.3.2012 päivätyssä vapaamuotoisessa lausunnossa hoitava lääkäri kertoo, että hamstring-leikkauksella on päästy eroon pakaraan ja istuinkyhmyyn paikantuvista kivuista, mutta säteilykipu vasempaan alarajaan on kuitenkin jäänyt jäljelle.

21.6.2012 päivätyssä vapaamuotoisessa lausunnossa on todettu, että vakuutetulla on todettu vasemman istuinkyhmyn repeämä. Tilannetta on sotkenut samanaikaisesti todettu radikulaarinen issiasoire samassa alaraajassa. Vakuutetulle on suoritettu päivystyksessä välilevyn pullistuman leikkaus, jolla ei saatu apua vasemman alaraajan säteilevään kipuun. Myöhemmin vakuutetulle suoritettiin saman polven tekonivelleikkaus, josta lääkärin mukaan ollut myöskään apua. Hoitava lääkäri diagnosoi hamstring-oireyhtymän ja marraskuussa 2011 hamstring-jänteet irrotettiin toisistaan. Vakuutetulla oli runsasta arpimuodostusta murtuman pohjalta jänteiden ympärillä. Tälläkään leikkaukselle ei ollut merkittävää apua. Tämän jälkeen suoritetussa hermoratatutkimuksessa todettiin pysyvän hermojuurivaurion merkkinä LIV- ja LV-dermatoomeilla eli yhden hermon hermottamilla ihoalueilla krooniset hermojuurivauriot.

Vakuutetulla on todettu vuosina 2005 ja 2006 pysyvät hermojuurivauriot kahdessa hermojuuressa, eli hänellä on pysyvä säteilykipu koko alaraajan alueella. Haittaluokka on 11 ja vamma ei tule enää korjaantumaan.

26.10.2012 päivätyn E-lausunnon mukaan kliininen diagnoosi on vahvistunut, kun vakuutetulle oli tehty uusi magneettikuvaus, jossa havaittiin hamstring-syndrooman kliininen kuva, voimakas arpimuodostus ja vanha irtofragmentti istuinkyhmyn alapuolella. Leikkauksella vuonna 2011 oli vain pieni apu vakuutetun vaivoihin. Vaivat ovat jatkuneet käytännössä samanlaisina, eli vakuutetulla on ollut lokakuusta 2005 saakka jatkuva hamstring-syndrooman kliininen kuva, jossa istuminen on hankalaa, kivut provosoituvat istuinkyhmyyn ja tästä säteilevät alaraajaan ääreissuuntaan. Seitsemän vuotta jatkuneet krooniset kivut ovat aiheuttaneet pysyvän haitan.

Asiantuntijalausunto

Lautakunta on pyytänyt asiassa asiantuntijalausunnon neurokirurgian professori Juha Öhmanilta. Öhman katsoo, että vakuutetulle syntyi hermon iskuvamma 12.10.2005. Joulukuussa 2005 tehdyt ENMG- ja magneettitutkimukset tukivat tätä diagnoosia. Spekulatiivisesti arvioiden diskusleikkaus helmikuussa 2006 ei ollut kivun alkuperään vaikuttava. Näin on todettu myös polvileikkauksen osalta. Vuonna 2011 tehty jänne-hermovapautusleikkaus kohdistui kivun alkuperään, mutta operaatio tehtiin liian myöhään, ja kivun luonne oli muuttunut neuropaattiseksi. Mitään erillistä sairautta tai vikaa, joka olisi vaikuttanut kiputilaan, ei ole todettavissa.

Öhmanin mukaan tapaturma on aiheuttanut hermovaurion, josta on kehittynyt pysyvä kiputila. Hoitokulut ja hoidon tarve ovat johtuneet tapaturmasta. Öhmanin mukaan vakuutetulle tehdyistä operaatioista osa oli mahdollisesti turhia. Operaatioiden taustalla oli hermoon kohdistunut iskuvamma, ja vakuutetun kliininen suoriutuminen ja toimintakyky on arvioitu perusteellisesti 21.6.2012 päivätyssä lääkärinlausunnossa. Öhman pitää haittaluokkaa 11 perusteltuna. Vaurio ei tule korjaantumaan ja se on aiheutunut tapaturmasta. Öhman toteaa, että on selvää, että krooninen kipu muuttuu ajan myötä. Tässä tapauksessa kivun perussyyhyn kiinnitettiin huomiota vasta kuuden vuoden kuluttua, jolloin kivun hoito oli jo auttamattomasti liian myöhäistä. Öhman katsoo, että aikaisempi toimenpide olisi mahdollisesti voinut korjata tilanteen, mutta tästä ei voida olla varmoja. Kipu tulee jäämään krooniseksi mahdollisesti välillä helpottuen, mutta pahenemisvaiheitakin on odotettavissa.

Vakuutusyhtiön lisäkirjelmä

Vakuutusyhtiö on antanut asiantuntijalausunnon perusteella lisävastineen. Yhtiön asiantuntijalääkärin, ortopedian ja traumatologian erikoislääkärin mukaan hermoratatutkimuksessa joulukuussa 2005 löydöksenä oli selvä juuritason hermovamma. Juuritason vauriolla tarkoitetaan selkäydinkanavasta lähtevän hermojuuren vauriota, siis selkärangan vieressä olevaa vauriota. Hermoratatutkimus ei osoittanut mitään etäisempää vauriota esimerkiksi hamstring-alueella. Magneettikuvauksessa joulukuussa 2005 todettiin selkärangassa erittäin vahva-asteiset spondyloosi-, eli nivelrikkomuutokset lanneselän alueella kookkaine reunakerrostumineen ja LIV/V-välissä välilevytyrä, joka ahtautti LIV-juurta. Kulumamuutoksiin liittyi myös pieni nikaman siirtymä välissä LIII/LIV.

Välilevytyräleikkauksessa helmikuussa 2006 todettiin hermojuuren alueella myös luista ahtautta välilevytyrän aiheuttaman ahtauden lisäksi. Tyrää poistettiin ja luista ahtautta kevennettiin operaatiolla.

Selkäleikkauksesta huolimatta oireilu on jatkunut samanlaisena kuin se oli tutkimukset aloitettaessa lokakuussa 2005. Oireiden pitkittyminen selkäleikkauksesta huolimatta ei ole harvinaista silloin, kun selässä on vaikeita kulumia, ja näin oli myös tässä tapauksessa. Hamstring-lihaksen kiinnittymiskohdan pienen murtuman on todettu parantuneen. Magneettikuvassa maaliskuussa 2011 todetut vähäiset muutokset taikka myöhemmin leikkauksessa todetut pakara-alueen muutokset eivät selitä vaikea-asteista alaraajojen hermosäteilykipua.

Vakuutetulle on tehty lonkan magneettikuvaus maaliskuussa 2011. Löydöksenä oli noin sentin läpimittainen muutos, mahdollisesti kalkkeutuma hamstring-lihasten kiinnitysalueella sopien tapaturman jälkitilaan. Leikkauksessa marraskuussa 2011 on poistettu arpimaista kudosta hamstring-lihaksen ja jänteen kiinnittymiskohdasta ja iskiashermon kulkualuetta on vapautettu. Lausunnon 26.10.2012 mukaan leikkauksella oli vain pieni apu vakuutetun vaivoihin, vaivat jatkuvat käytännössä samanlaisina kuin lokakuussa 2005.

Vakuutusyhtiö katsoo, että Vakuutuslautakunnan hankkimassa asiantuntijalausunnossa ei ole analysoitu selän tutkimuslöydöksiä ja niiden merkitystä oireistoon, vaikka selkäoireistoa on hoitavan lääkärinkin mielestä pidetty varteenotettavana tekijänä. Näin on arvioitu esimerkiksi E-lausunnossa 17.1.2012. Asiantuntijalausunnossa selän tutkimuslöydökset ja niiden merkitys oireistoon on jätetty täysin huomiotta. Vakuutetulla on ollut mm. vasemman jalan ja selän ongelmia jo ennen 12.10.2005 vahinkotapahtumaa, ja lisäksi vakuutetulla on ollut tapaturmavammaan liittymätöntä oireilua tapaturman jälkeen. Näin ollen asiantuntijalääkärin lausunnossa esitetty väite, että vakuutettu olisi ollut terve ennen tapaturmaa, ei pidä paikkaansa. Vakuutusyhtiö katsoo, että alaraajakipujen syynä ovat tapaturmasta riippumattomat hermojuurivauriot.

Toinen asiantuntijalausunto

Vakuutuslautakunta on pyytänyt asiantuntijalausunnon lääketieteen tohtori, kirurgian, ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri, dosentti Aarne Kiviojalta. Kiviojan mukaan kuvattu vahinkomekanismi ei voi aiheuttaa E-lausunnossa 20.2.2006 esitettyjä diagnooseja selkäydinkanavan ahtauma ja välilevyn pullistuma. Hermoratatutkimuksessa todettu juurivaurio sopii selkäperäiseksi vaivaksi eikä siinä ollut mitään iskiashermoruhjeeseen viittaavaa. Kuusi vuotta tapaturman jälkeen tehdyssä leikkauksessa todettiin iskiashermon olevan vapaa kiinnikkeistä ympäristöönsä.

Vakuutetulle on aiheutunut kaatumisesta vasemman pakaraseudun ruhjeet ja niihin liittyvät hyväasentoiset ja tavanmukaisessa ajassa parantuneet vasemmanpuoleiset häpyluunkaaren murtumat lantiossa.

Vasemmassa polvessa on 17.10.2005 päivätyn merkinnän mukaan ollut aiemminkin vaivoja. Vakuutetulle oli tehty vuonna 1974 välilevyn pullistuman vapautusleikkaus ja 25.11.2005 merkinnän mukaan vuonna 2002 selän magneettikuvauksessa havaittiin ahtaumia.

Kivioja katsoo, että sairauskertomusmerkintöjen perusteella on todennäköisintä, että pitkittynyt vasemmanpuoleinen säteilykipuoire johtuu aikaisemmin leikatusta selästä ja siinä kuvauksissa todetuista selän merkittävistä kulumamuutoksista, selkäydinkanavan ahtaumasta ja juuriaukkoahtaumasta. Mahdollista kontrolli-ENMG-tutkimusta ei ole liitetty asiakirjoihin.

Kivioja katsoo, että vakuutetulla todetut selän rappeumaperäiset muutokset ovat voineet aiheuttaa vakuutetulla todetun hermokipuoireen. Pakara-alueen ruhje ja vasemmanpuoleisten häpyluunkaarten murtumat voivat lyhytaikaisesti aiheuttaa kuvattuja kipuoireita. Selkäydinkanavan ahtautuminen ja välilevyn pullistu­ma eivät ole aiheutuneet kaatumisesta. Vakuutetulla on todettu useiden kuvausten perusteella tapaturmasta 12.10.2005 riippumaton merkittävä lannerangan rappeuma, selkäydinkanavan ahtauma sekä juuriaukkoahtauma.

Kivioja katsoo, että hoitokulut ja hoidon tarve 22.12.2005 jälkeiseltä ajalta eivät ole johtuneet tapaturmasta. Kiviojan mukaan voidaan kuitenkin ajatella, että leikkaustoimenpide 28.11.2011 voisi olla tutkimustyyppisenä leikkauksena korvattava. Kiviojan mukaan tapaturmasta ei ole aiheutunut sosiaali- ja terveysministeriön haittaluokituksen mukaista pysyvää vikaa tai haittaa.

Vakuutuksenottajan lisäkirjelmä

Vakuutuslautakunnalle on toimitettu vakuutettua hoitaneen professori, ylilääkäri, ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Tero Järvisen 26.5.2014 päiväämä lausunto.

Järvinen kertoo, että vakuutettu on 68-vuotias täysin perusterve naishenkilö, jolla ei ole pakaran ja lantion seudussa aikaisemmin minkäänlaisia kipuja. Lokakuussa 2005 tapaturmassa vakuutettu satutti vasemman pakaransa ja hänellä todettiin vasemman istuinkyhmyn avulsio- eli repeämismurtuma, jossa Donjoy tendonin (semitendinosus eli puolijänteinen lihas ja biceps femoris eli kaksipäinen reisilihas eli takareisi) luinen kiinnityskohta on revennyt muutaman senttimetrin pituudelta. Repeämää on päädytty hoitamaan konservatiivisesti.

Lopputulos tapaturmasta on ollut kuitenkin epätyydyttävä ja vakuutetulla on tämän jälkeen ollut kipuja pakarassa ja kivut ovat paikantuneet istuinkyhmyyn ja ennen kaikkea istuminen on ollut sietämättömän kivuliasta. Nämä ovat Järvisen mukaan klassiset hamstring-syndrooman oireet.

Vakuutettua hoitaneet lääkärit eivät tästä huolimatta ole uskoneet vakuutettua, vaan paikallisten oireiden on selitetty olevan säteilykipua. Tämän vuoksi vakuutetulta leikattiin helmikuussa 2006 selän välilevyn pullistuma ja vuonna 2009 polveen suoritettiin nivelenmuovausleikkaus nivelrikon vuoksi. Kyseisiä leikkauksia on perusteltu sillä, että säteilykivun tulisi helpottua leikkaustoimenpiteiden myötä. Kummastakaan leikkauksesta ei kuitenkaan ole ollut minkäänlaista apua vakuutuksenottajan subjektiivisiin oireisiin.

Vakuutetun kertomuksen mukaan ensimmäinen lääkäri, joka on uskonut häntä, on ollut professori Markku Järvinen vuonna 2011. Hän on kliinisen tutkimuksen perusteella tehnyt hamstring-syndrooma-diagnoosin, johon oireet ovat sopineet. Tämä kliininen diagnoosi on myöhemmin varmistunut vuoden 2011 aikana magneettitutkimuksessa.

Järvinen on kliinisen kuvan ja magneettitutkimuksen löydöksen pohjalta päätynyt leikkaushoitoon, ja vakuutetulle on 28.11.2011 tehty hamstring-syndrooman hoitona toimenpide, jossa jänteen katkeamisen vaurioittama semimembranosus- eli puolikalvoinen lihas on katkaistu kiinnityskohdastaan istuinkyhmyyn. Takareiteen on tehty kaksi osittaista jänteen katkaisua ja semimembranosus-lihas on kiinnitetty kyseenomaisiin jänteen katkaisukohtiin lisäkkeiksi vahvistamaan jännettä. Jo leikkaushetkellä leikkaus on ollut kompromissi, koska magneettitutkimuksessa näkyy, että repeämäpala on kiinnittynyt sidekudostuneella eli fibroottisella liitoksella istuinkyhmyyn. Leikkausalue Donjoy tendonin suhteen on ollut kuitenkin täysin yhtenäistä kudosta ja kyseenomaista sidekudostunutta liitosaluetta ei ole pystytty paikantamaan leikkauksessa ja näin ollen on katsottu, että on suurempi riski saavuttaa huono tulos, jos Donjoy tendon katkaistaan uudelleen ja kiinnitetään uudestaan kiinni istuinkyhmyyn. Järvinen päätyi ratkaisuun, jolla hänen mukaansa usein tulee hyvä kivunlievitys.

Leikkauksen myötä vakuutetun yösäryt loppuivat täysin. Kuitenkin käytössä ja varsinkin istuessa vakuutetulla on edelleen jatkuvia kipuja, jotka paikantuvat tarkasti istuinkyhmyn seutuun.

Kliinisessä tutkimuksessa 19.5.2014 Järvinen on todennut, että kliininen tila on pysynyt muuttamattomana. Leikkaushaava on siisti, ummessa ja erittämätön eikä vakuutetulla ole poikkeuksellisen suurta arpikudosta, hamstring-lihaksissa on voimakas palpaatioarkuus ja istuinkyhmyn sivulla olevat kivut ovat täysin kadonneet eli semimembranosuksen alkuperäisellä kohdalla kipuja ei ole enää ollenkaan ja iskiashermo kulkee vapaana, koska vakuutuksenottajalla ei ole minkäänlaista raajan uloimpiin osiin säteilevää kipua. Vakuutetun kivut tulevat esiin provosoitaessa vastustetussa polven koukistuksessa ja hamstring-lihaksia venytettäessä.

Järvinen katsoo näiden keskeisten seikkojen vuoksi, että vakuutetun kaikki oireet ovat tapaturmasta alkaen johtuneet hamstring-lihasten repeämämurtumasta ja tämän pohjalta kehittyneestä sidekudosteisen liitoksen aiheuttamasta hamstring-oireyhtymästä. Vakuutetulle on muodostunut pysyvä haitta, koska yhdeksän vuotta tapaturman jälkeenkin hänellä on jatkuvat oireet, jotka sopivat vammaan ja sen pohjalta kehittyneeseen hamstring-syndroomaan. Järvisen mukaan vakuutetulle on tehty vähintään kaksi turhaa toimenpidettä.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Vakuutusehdot

3.3 Haittakorvaus
Oikeus haittakorvaukseen syntyy, kun vakuutetulle aiheutuu pysyvä haitta haittakorvauslajin voimassaoloaikana sattuneen tapaturman vuoksi ja pysyvä haitta on jatkunut kolme kuukautta.

4.2 Tapaturmasta riippumattoman sairauden, vian tai vamman vaikutus
Jos tapaturmasta aiheutuneeseen vammaan tai sen paranemisen pitkittymiseen on olennaisesti vaikuttanut tästä tapaturmasta riippumaton sairaus vika tai vamma, maksetaan hoito-, päivä- ja haittakorvausta vain siltä osin kuin hoitokulujen, työkyvyttömyyden tai pysyvän haitan on katsottava aiheutuneen tapaturmasta.

Ratkaisu

Vakuutetulle on selvityksen perusteella syntynyt 12.10.2005 iskuvamma pakaraan, ja isku on aiheuttanut verenpurkauman lisäksi murtuman istuinkyhmyyn. Vakuutetulla on todettu sairausperäisiä muutoksia selässä ja välilevyn pullistuma on poistettu vuonna 2006. Välilevyn pullistuman leikkauksella oli tarkoitus vaikuttaa kipuoireiluun, mutta kipu ei lievittynyt. Vakuutetulle 28.11.2011 tehty hermon ja jänteen vapautusoperaatio ei myöskään poistanut kipua. Vakuutetulle on muodostunut alaraajojen krooninen kiputila.

Tapauksessa on kyse sen arvioimisesta, onko pysyvän haitan aiheuttava kiputila syy-yhteydessä tapaturmaan vai onko haitan syntymiseen olennaisesti myötävaikuttanut tapaturmasta riippumaton vika tai sairaus.

Vakuutuslautakunta katsoo, että on kiistatonta, että vakuutetulla on todettu selän rappeumasairauden aiheuttamia muutoksia nikamaväleissä. Vakuutetun kertomuksen mukaan selässä ei kuitenkaan tuntunut kipua missään vaiheessa tapaturman jälkeen. Vasemmassa polvessa oli 17.10.2005 päivätyn merkinnän mukaan ollut aiemminkin vaivoja. Vakuutetulle oli tehty vuonna 1974 välilevyn pullistuman vapautusleikkaus ja 25.11.2005 merkinnän mukaan vuonna 2002 selän magneettikuvauksessa havaittiin ahtaumia. Näitä magneettikuvia ei ole kuitenkaan toimitettu lautakunnalle.

Tapaturman jälkeen kuvattua pakarakipua ja myöhemmin alaraajoihin säteilevää kipuoireilua vastaavasta tapaturmaa edeltävästä kipuoireilusta ei ole esitetty selvitystä. Näin ollen lautakunta katsoo, että asiassa on arvioitava sitä, sopiiko vakuutetulla tapaturman jälkeen kuvattu uusi, myöhemmin kroonistunut oireilu aiheutuvaksi alueelta, joka vammautui tapaturmassa, lisänä se, että selän alueen leikkaus ei vaikuttanut oireisiin.

Vakuutetulla todettiin jänteen ja hermon vapautusleikkauksessa vuonna 2011 tapaturmaperäisinä muutoksina voimakas arpimuodostus ja luinen irtofragmentti istuinkyhmyn vanhan murtuman alapuolella. Tapaturmaiset löydökset vuonna 2005 ja kuusi vuotta tapaturman jälkeen viittaavat voimakkaaseen tapaturmamekanismiin. Vakuutetulla on todettu hamstring-syndrooma eli lihasjänteen ja luun välisen kiinnityskohdan ärsytystila ja jänteen tulehdus, joka aiheuttaa kroonistuessaan lihasten jännittymistä ja jatkuvaa kipuilua. Oireyhtymä on hoitavan lääkärin Tero Järvisen mukaan tyypillinen komplikaatio tilanteessa, jossa tapaturma on aiheuttanut kiinnikkeitä ja jatkuvan kroonisen kivun murtumapaikalle.

Vakuutusyhtiön asiantuntijalääkärin mukaan vakuutetulla oli hermojuuritason ahtaumaa, eikä näyttöä perifeerisemmästä hermovauriosta ole tutkimuksissa osoitettu. Vakuutusyhtiön mukaan tapaturmasta ei ole jäänyt korvattavaa haittaa, vaan alaraajakipujen syynä ovat tapaturmasta riippumattomat hermojuurivauriot, jotka johtuvat selän rappeumasta.

Vakuutuslautakunnan asiantuntijalääkäri, neurokirurgian professori Juha Öhman on todennut, että magneettikuvauksessa vuonna 2005 havaittiin LIV-LV-tasolla vasenvoittoinen välilevyn pullistuma, joka ahtauttaa ydinkanavaa. Koska kuvia ei ollut käytössä, ei asiantuntijalääkäri ole voinut arvioida ahtauman astetta, mutta kriittisenä sitä ei ollut kuvattu. Öhmanin mukaan vakuutetulle syntyi 12.10.2005 hermon iskuvamma, eikä selkäleikkaus vaikuttanut kivun alkuperään. Kivun alkuperään vaikutti sen sijaan vuonna 2011 tehty hermon ja jänteen vapautusleikkaus, mutta operaatio tehtiin liian myöhään ja kipu oli jo muuttunut hermovauriokivuksi. Vakuutetulle on Öhmanin mukaan muodostunut neuropaattinen kiputila.

Neuropaattinen eli hermovauriokipu voi olla sentraalista eli keskushermostoperäistä tai perifeeristä eli ääreishermostoperäistä. Vakuutuslautakunnan asiantuntijalääkäri, lääketieteen tohtori, kirurgian, ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri, dosentti Aarne Kiviojan mukaan hermoratatutkimuksessa vuonna 2005 todettu juurivaurio sopii selkäperäiseksi vaivaksi eikä siinä ollut mitään iskiashermoruhjeeseen viittaavaa. Välilevyn pullistuman leikkaus vuonna 2006 ei kuitenkaan vaikuttanut tapaturman jälkeen ilmenneeseen kipuoireiluun.

Juha Öhmanin mukaan hermorata- ja magneettitutkimuksen tulokset tukivat hänen päätelmäänsä siitä, että vakuutetulle aiheutui 12.10.2005 hermon iskuvamma. Kiviojan mukaan pakara-alueen ruhje ja vasemmanpuoleisten häpyluunkaarten murtumat voivat lyhytaikaisesti aiheuttaa kuvattuja kipuoireita. Kiviojan mukaan leikkaustoimenpidettä 28.11.2011 voitaisiin korvata tutkimustyyppisenä leikkauksena.

Vakuutuslautakunta katsoo, että asiantuntijalääkärilausuntojen perusteella on selvitetty, että vakuutetun kertomuksen mukainen tapaturmamekanismi voi aiheuttaa pakara-alueen kipuoireita ainakin lyhytaikaisesti. Öhmanin mukaan vakuutetun tapauksessa kivun perussyyhyn kiinnitettiin huomiota vasta kuuden vuoden kuluttua tapaturman jälkeen, jolloin se oli auttamattomasti liian myöhäistä. Asiantuntijalääkärin mukaan ei voida tietää, olisiko aiemmin tehty toimenpide korjannut tilanteen.

Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutetun pitkään jatkunut kiputila sopii johtuvaksi pakaraan kohdistuneesta iskusta 12.10.2005, jonka aiheuttamaa repeämää ei hoidettu alkuvaiheessa, jolloin hoito keskittyi selän rappeumaperäisiin muutoksiin. Näyttöä siitä, että pysyvän haitan aiheuttavassa kipuoireilussa vuoden 2006 jälkeisenä aikana olisi olennaisesti kyse selän välilevyn pullistuman tai vakuutetulla todettujen merkittävien kulumamuutoksien, selkäydinkanavan ahtauman tai juuriaukkoahtauman aiheuttamasta hermopinteestä, ei ole edellä mainituista syistä esitetty.

Vakuutettua hoitaneen professori Tero Järvisen 26.5.2014 päivätyn lausunnon mukaan vakuutetun kaikki oireet ovat tapaturmasta alkaen johtuneet hamstring-lihasten repeämämurtumasta ja tämän pohjalta kehittyneestä sidekudosteisen liitoksen aiheuttamasta hamstring-oireyhtymästä. 26.10.2012 päivätyn E-lausunnon mukaan diagnoosi oli vahvistunut, kun vakuutetulle oli tehty uusi magneettikuvaus, jossa havaittiin hamstring-syndrooman kliininen kuva, voimakas arpimuodostus ja vanha irtofragmentti istuinkyhmyn alapuolella. Hamstring-syndrooman hoitamiseksi vuonna 2011 tehdystä hermon ja jänteen vapautusleikkauksesta oli vain pieni apu vakuutetun vaivoihin. Vaivat ovat vakuutettua hoitaneen lääkärin mukaan jatkuneet käytännössä samanlaisina, eli vakuutetulla on ollut lokakuusta 2005 saakka jatkuva hamstring-syndrooman kliininen kuva, jossa istuminen on hankalaa, kivut provosoituvat istuinkyhmyyn ja tästä säteilevät alaraajaan ääreissuuntaan. Lausunnon mukaan vakuutetulla on krooninen hermojuurivaurio LIV–V-hermojuurissa, joka haittaa vakuutetun liikkumista. Lausunnon mukaan seitsemän vuotta jatkunut liikuntavaikeuksia aiheuttava kiputila on kroonistunut ja siitä on aiheutunut vakuutetun pysyvä haitta.

Sosiaali- ja terveysministeriön haittaluokituspäätöksen mukaan ”Alaraajat kokonaisuutena” -arvioperusteita käytetään, jollei yksityiskohtaisiin haittanimikkeisiin vertaamalla voida päästä haittaa kuvaavaan tulokseen. Alaraajan vaikea toiminnanvajavuus  määritellään seuraavasti: Liikkuminen on mahdollista vain apuneuvoon raskaasti nojaten ja lyhyitä matkoja kerrallaan, vaikeat liikerajoituksen useissa nivelissä. Haittaluokka on 11–15. Keskivaikea toiminnanvajavuus on määritelty seuraavasti: Ontumista, merkittävää liikerajoitusta, jatkuva kävely on vaikeaa tai hidasta, apuneuvo on tarpeen lyhyilläkin matkoilla. Haittaluokka on 6–10.

23.3.2012 päivätyn lausunnon mukaan hermojuurivaurio haittaa vakuutetun liikkumista, mutta tarkempaa selvitystä toiminnanvajauksesta ei ole annettu. Hoitava lääkäri on arvioinut 21.6.2012 kivusta johtuvan haitan vastaavan haittaluokkaa 11. Vakuutetulle on kirjoitettu lausunto vammaispysäköintilupaa varten.

Viimeisimmistä vakuutetun toiminnanvajausta koskevista asiakirjoista ei käy ilmi, että vakuutetulla olisi ollut käytössään apuneuvo, mutta Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutetun toiminnanvajauksesta esitetyn selvityksen mukaan säteilykipu vaikuttaa vakuutetun kävelyyn kuitenkin siinä määrin, että haittaa voidaan pitää keskivaikeana. Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä suorittamaan vakuutetulle pysyvän haitan korvauksen haittaluokan kuusi mukaisesti.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Rissanen, jäsenet Ahlroth, Kummoinen ja Niklander sekä varajäsen Koskiniemi. Sihteerinä toimi Nikunlassi.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia