Tapahtumatiedot

Rakennusliikkeen suoritettua kiinteistöosakeyhtiön omistaman rakennuksen katon korjaustyön osapuolten välille oli syntynyt riitaa muun muassa vuotamaan jääneen katon aiheuttamien vesivahinkojen korjauskustannuksista. Kiinteistöosakeyhtiö oli sen vuoksi 7.3.2011 Helsingin käräjäoikeuteen toimittamansa haastehakemuksen nojalla vaatinut rakennusliikkeen velvoittamista suorittamaan, paitsi muuta, kattovuodon aiheuttamien vesivahinkojen korjauskustannuksista johtuvana vahingonkorvauksena 52 906,45 euroa korkoineen sekä korvausta oikeudenkäyntikuluista. Rakennusliike oli kiistänyt esitetyt vaatimukset.

Ennen valmisteluistunnolle määrättyä käsittelypäivää 11.4.2012 rakennusliike oli kuitenkin 30.3.2012 toimittanut kiinteistöosakeyhtiölle sovintoesityksensä, jonka mukaan rakennusliike maksoi kiinteistöosakeyhtiölle vaaditut 52 906,45 euroa korkoineen. Lisäksi sovintoesityksessä oli ehto, jonka mukaan kumpikin osapuoli vastasi omista oikeudenkäyntikuluistaan. Kiinteistöosakeyhtiö oli hyväksynyt sovintoesityksen ja sen sisältöinen kirjallinen sopimus allekirjoitettiin osapuolten kesken 5.4.2012.

Tämän jälkeen kiinteistöosakeyhtiö haki 5.4.2012 kello 13.26 lähetyllä sähköpostilla asiaan oikeusturvaetua.

Vakuutusyhtiön päätös

Myönnettyään päätöksellään 7.5.2012 asiassa oikeusturvaedun vakuutusyhtiö on huomauttanut, että vakuutusehtojen mukaan vakuutetun oli oikeudenkäynnissä ja sovintoneuvotteluissa vaadittava vastapuolelta korvausta asianajo- ja oikeudenkäyntikuluistaan. Jos vakuutettu ei ilman perusteltua syytä vaatinut vastapuolelta kulujaan, vakuutuksesta maksettavaa korvausta voitiin vakuutussopimuslain mukaan alentaa tai se voitiin evätä. Lisäksi vakuutusyhtiö on lausunut, ettei se ollut antanut suostumustaan siihen, että molemmat vastasivat omista oikeudenkäyntikuluistaan tilanteessa, jossa vastapuoli oli suorittanut kaiken vaaditun mukaan lukien viivästyskorot, ja että maksettavaa korvausta tultiin vakuutussopimuslain mukaan alentamaan.

Korvauspäätöksessään 30.8.2012 vakuutusyhtiö on lausunut, että kiinteistöosakeyhtiön olisi tullut vaatia ja saada puolet oikeudenkäyntikuluista. Sen vuoksi vakuutusyhtiö on maksanut asianajajan palkkiolaskusta vain puolet eli omavastuun määrä huomioon ottaen 4 878,09 euroa.

Oikeusturva-asiaa käsiteltiin tämän jälkeen vakuutusyhtiön sisäisissä muutoksenhakuelimissä.

Valitus

Rakennusliikkeen lakimiehen selvityksestä ilmeni, ettei rakennusliike olisi suostunut sovintosopimukseen, mikäli kiinteistöosakeyhtiö olisi edellyttänyt oikeudenkäyntikulujensa maksamista. Tällöin oikeudenkäynti olisi jatkunut ja vakuutusyhtiön korvattavaksi olisi saattanut tulla huomattavasti suurempi summa. Tämä olisi johtanut korvauskulujen nousuun ja vakuutetulla oli siten ollut perusteltu syy olla vaatimatta vastapuolelta kulujaan. Pelkän sovintosopimuksen perusteella ei voitu tietää, miten mahdollisessa käräjäoikeuskäsittelyssä olisi käynyt. Vakuutuksenottaja olisi saattanut hävitä tapauksen käräjäoikeudessa ja tällöin vakuutusyhtiö ei olisi voinut siirtokirjan avulla periä maksamiaan korvauksia vastapuolelta. Vakuutuksenottaja oli vakuutussopimuslain 32 §:n mukaisesti rajoittanut vahinkoa. Jos vakuutuksenottaja ei olisi näin menetellyt, olisi vakuutusyhtiöllä ollut oikeus alentaa korvausta tai jopa evätä se kokonaan. Kiinteistöosakeyhtiön mukaan sen oikeudenkäynti- ja asianajokulut tulisi korvata vakuutuksesta kokonaan esitetyn laskun mukaisesti.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutettu oli saanut sopimuksella koko vaatimansa pääoman sekä viivästyskorot, joten voitiin katsoa, että vakuutettu oli voittanut jutun. Kuluista luopuminen ei tällaisessa tilanteessa ollut ollut perusteltua, vaan vastapuolelta olisi tullut vaatia puolet kulujen määrästä. Kun näin ei ollut tehty, korvauksesta oli vähennetty puolet. Vakuutusyhtiö ei kiellä tai estä sopimuksen tekemistä tällaisessa tilanteessa, mutta jos asia sovitaan vastoin vakuutusyhtiön kantaa, korvauksesta tehdään vähennys. Tämä myös kerrotaan vakuutetulle ja asiamiehelle.

Kyseessä olevassa tapauksessa sähköpostiviesti oli toimitettu vakuutusyh­tiöön kiirastorstaina 5.4.2012 klo 13.25, vaikka oli yleisesti tiedossa, että vakuutusyhtiöt ja pankit sulkeutuivat kiirastorstaina klo 13.00. Tämän vuoksi kiinteistöosakeyhtiön olisi tullut käsittää, että vakuutusyhtiön kannanottoa sovintoon ei voitu saada samana päivänä klo 17.00 mennessä, johon asti sovintotarjous oli voimassa. Lisäksi kyseinen riita oli alkanut vuonna 2010 ja sovintotarjous oli tehty 30.3.2012, joten kiinteistöosakeyhtiöllä olisi ollut hyvää aikaa tehdä vahinkoilmoitus ja saada vakuutusyhtiön kanta sovintosopimukseen ennen sen allekirjoittamista. Koska kiinteistöosakeyhtiöllä oli ollut aiemmin riita-asia, johon oikeusturvaetu oli myönnetty, kiinteistöosakeyhtiö oli myös tietoinen, että sovintotilanteessa tuli olla yhteydessä vakuutusyh­tiöön korvauksen saamisen varmistamiseksi.

Kiinteistöosakeyhtiö oli toimittanut vakuutusyhtiölle rakennusliikkeen sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen laatiman selvityksen, jossa rakennusliikkeen puolesta oli selitetty, ettei yhtiö olisi hyväksynyt kiinteistöosakeyhtiön oikeudenkäyntikulujen korvaamista osana sovintoa. Vakuutusyhtiö on kuitenkin katsonut, ettei rakennusliike olisi suorittanut pääomaa ja viivästyskorkoja kokonaisuudessaan, ellei sillä olisi ollut tähän perusteita eli arviota siitä, miten asia tultiin mahdollisesti oikeudessa ratkaisemaan. Kiinteistöosakeyh­tiön olisi tullut vaatia vastapuolta korvaamaan kiinteistöosakeyhtiön oikeuden­käyntikulut edes osittain tai jättää kulut tuomioistuimen ratkaistavaksi. Vakuutusyhtiö on viitannut Vakuutuslautakunnan lausuntoon VKL 466/09 sekä korkeimman oikeuden ratkaisuihin KKO 1996:131 sekä KKO 1997:77, joissa on otettu kantaa oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuteen sovintotilanteessa.

Kyseessä olevassa tapauksessa kulukysymystä ei ollut voitu ratkaista esitetyn näytön perusteella, joten ratkaisun lähtökohdaksi oli otettu sovinnon suhde alkuperäisiin vaatimuksiin. Sovintosopimuksen mukaan vastapuoli oli maksanut koko pääoman sekä viivästyskoron eli voittanut asian kokonaisuudessaan. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n mukaan asianosainen, joka hä­viää asian, on velvollinen korvaaman kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, jollei muualla laissa toisin säädetä.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Vakuutusehdot ja lainkohdat

Yrityksen oikeusturvavakuutuksen ehtojen kohdan ”Henkilön menettelyn vaikutus” mukaan vakuutetun on oikeudenkäynnissä ja sovintoneuvotteluissa vaadittava vastapuolelta korvausta asianajo- ja oikeudenkäyntikuluistaan. Jos vakuutettu ilman perusteltua syytä ei vaadi vastapuolelta kulujaan, vakuutuksesta maksettavaa korvausta voidaan vakuutussopimuslain mukaan alentaa tai se voidaan evätä.

Vakuutussopimuslain 32 §:n 1 momentin mukaan vakuutustapahtuman sat­tuessa tai välittömästi uhatessa vakuutetun tulee kykyjensä mukaan huolehtia vahingon torjumisesta tai rajoittamisesta. Jos vahinko on ulkopuolisen aiheuttama, vakuutetun tulee ryhtyä tarpeellisiin toimiin vakuutuksenantajan oikeuden säilyttämiseksi vahingonaiheuttajaa kohtaan. Vakuutetun tulee, mikäli mahdollista, noudattaa vakuutuksenantajan sanotussa tarkoituksessa antamia ohjeita. Saman pykälän 2 momentin mukaan, jos vakuutettu on tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyönyt 1 momentissa säädetyn velvollisuutensa, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä.

Vakuutussopimuslain 34 §:n mukaan harkittaessa, onko korvausta vahinkovakuutuksessa tässä luvussa säädetyllä perusteella alennettava tai evättävä, tulee ottaa huomioon, mikä merkitys seikalla, jota vakuutuksenottajan tai vakuutetun antama väärä tai puutteellinen tieto koskee, tai vahingonvaaraa lisänneellä muuttuneella olosuhteella taikka vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön toimenpiteellä tai laiminlyönnillä on ollut vahingon syntymiseen. Lisäksi tulee ottaa huomioon vakuutuksenottajan, vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön tahallisuus tai huolimattomuuden laatu sekä olosuhteet muutoin.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n mukaan asianosainen, joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, jollei muualla laissa toisin säädetä.

Ratkaisu

Kiinteistöosakeyhtiöllä ja rakennusliikkeellä on ollut riitaisuutta rakennuksen vesikaton korjausurakasta ja korjaustoimenpiteistä. Ensimmäinen riita on ollut alkuvuonna 2009 ja tuossa riidassa on päästy sopimukseen elokuussa 2009. Tähän riitaan vakuutusyhtiö on myöntänyt oikeusturvaedun ja maksanut oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan. Samaan korjausurakkaan perustuva riitaisuus on alkanut uudelleen rakennusliikkeen edellä mainitun sopimuksen perusteella uusiman vesikaton vuotovahinkojen vuoksi. Kun asiassa ei ole päästy sopimukseen, kiinteistöosakeyhtiö on haastanut rakennusliikkeen kanteella oikeuteen. Osapuolet on kutsuttu tammikuussa 2012 valmisteluistuntoon, jonka ajankohtana on ollut 11.4.2012.

Rakennusliike on lähettänyt sähköpostilla 30.3.2012 sovintoesityksen, jossa vesikaton vuotovahingon korjauskulut viivästyskorkoineen suostutaan maksamaan. Rakennusliike ei ollut kuitenkaan myöntänyt kanteen perusteita miltään osin. Lisäksi sovintoesityksen mukaan kumpikin osapuoli vastasi omista oikeudenkäyntikuluistaan. Määräaika sopimuksenteolle on ollut 5.4.2012 klo 17.00. Kiinteistöosakeyhtiö on laittanut oikeusturvailmoituksen vakuutusyhtiöön sähköpostilla 5.4.2012 klo 13.26. Tuolloin on ollut kiirastorstai, jolloin vakuutusyhtiö on suljettu klo 13.00.

Korkein oikeus on antamissaan ennakkopäätöksissä (KKO 1996:131 ja KKO 1997:77) todennut, että yleispätevää ohjetta edellä mainitun säännöksen soveltamisesta sovintotapauksissa ei voida antaa, koska sovinto voi syntyä varsin vaihtelevista syistä. Ensisijaisena ratkaisuperusteena voidaan korkeimman oikeuden mukaan käyttää tuomioistuimen ajateltua pääasiaratkaisua, mikäli tuomioistuimelle on esitetty oikeudenkäyntiaineistoa siinä määrin, että sen perusteella on voinut syntyä suhteellisen luotettavalla pohjalla oleva käsitys siitä, millainen tuomioistuimen pääasiaratkaisu olisi ollut. Mikäli pohja tällaiselle päätöksenteolle puuttuu, kulukysymys voidaan ratkaista vertaamalla alkuperäistä vaatimusta sovintoon. Korkein oikeus kuitenkin painottaa sitä, että sovinto ei monesta eri syystä välttämättä vastaa todennäköistä tuomioistuinratkaisua asiassa. Tämän vuoksi kulukysymystä koskevan ratkaisun on voitava perustua melko vapaaseen kohtuusharkintaan.

Kyseessä on ollut usean vuoden kestänyt monivaiheinen rakennusurakkaan perustuva riita-asia kiinteistöosakeyhtiön ja rakennusliikkeen välillä. Rakennusliike on tehnyt sovintoesityksen kyseessä olevasta riidan osasta juuri ennen valmisteluistuntoa. Kummankaan osapuolen näyttöä ei täten ole tiedossa. Riita-asia on ollut sen verran alkuvaiheessa, ettei valmisteluistuntoa ole vielä pidetty. Siten asiassa on vaikea arvioida mahdollista käräjäoikeuden lopputulosta. Tapauksessa ei ole selvää, olisivatko kiinteistöosakeyhtiön vaateet menestyneet tai kaatuneet oikeudenkäynnissä ja olisiko kiinteistöosakeyhtiölle velvoitettu maksamaan oikeudenkäyntikuluja, jotka olisivat tulleet oikeusturva­edun myöntäneen vakuutusyhtiön hyväksi. Täten riita-asian lopputulosta ei voi pitää tässä tapauksessa niin varmana, että kiinteistöosakeyhtiötä olisi voinut pitää selvänä voittajana. Kun asiassa on päästy sopimukseen jo ennen valmisteluistuntoa ja oikeudenkäyntikulut ovat jääneet suhteellisen vähäisiksi, Vakuutuslautakunta katsoo, että kiinteistöosakeyhtiön oikeudenkäyntikulut tulee maksaa kokonaisuudessaan.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat jäsenet Löppönen, Makkula ja Sarpakunnas sekä varajäsen Mitts. Puheenjohtaja Rauloksen ja jäsen Pesosen eriävä mielipide on liitteenä. Sihteerinä toimi Snellman.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Rauloksen ja jäsen Pesosen eriävä mielipide:

Vakuutusehtojen mukaan vakuutetun on oikeudenkäynnissä ja sovintoneuvotteluissa vaadittava vastapuolelta korvausta asianajo- ja oikeudenkäyntikuluistaan uhalla, että vakuutuskorvausta voidaan alentaa tai se voidaan evätä, jos kulujen vaatimatta jättämiseen ei ole ollut perusteltua syytä. Samojen ehtojen mukaan, jos vastapuoli on tuomittu tai sitoutunut maksamaan vakuutetulle kulukorvausta, vakuutettu on velvollinen siirtämään oikeutensa kulukorvaukseen yhtiölle tämän maksamaan korvauksen määrään asti. Ehdot merkitsevät toisaalta, että vakuutettu on velvollinen suojelemaan vakuutusyhtiön etua, jotta viimeksi mainittu saisi korvauksen vakuutetulle maksamistaan asianajo- ja oikeudenkäyntikuluista, ja toisaalta, että vakuutusyhtiö on sen ja vakuutetun välisessä suhteessa halunnut ottaa itselleen riskin sen epävarmuuden suhteen, mikä saattaa aiheutua siitä, että vakuutetun vastapuoli kieltäytyy sovintosopimuksesta, jos sen pitäisi suorittaa korvausta vakuutetun oikeudenkäyntikuluista.

Kiinteistöosakeyhtiö on sopimuksentekovaiheessa ilman vakuutusyhtiön suostumusta luopunut vaatimasta korvausta oikeudenkäynti- ja asianajokuluistaan ilmoituksensa mukaan siksi, että on tahtonut rajoittaa vakuutusyhtiön kuluriskiä sen tilanteen varalta, että oikeudenkäynnin jatkuessa vakuutusyh­tiön lopullisesti kannettavaksi jäävien kulujen määrä saattaisi kohota. Tällaisen väitteen hyväksyttävyys esillä olevassa tapauksessa vaikuttaa kuitenkin kyseenalaiselta, koska ensinnäkin rakennusliike oli itse arvioinut tilanteensa sellaiseksi, että suostui maksamaan kiinteistöosakeyhtiön saamisen kokonaisuudessaan, Toiseksi, koska pääsäännön mukaan oikeudenkäynnissä voittaneella osapuolella on oikeus saada korvaus kaikista tarpeellisista kuluistaan ja kolmanneksi, koska juuri tämän riskin eli riskin siitä, että vakuutuksenottajan oikeudenkäyntikulujen vaatiminen saattaa estää sopimuksen syntymisen ja kenties johtaa lopulta vakuutusyhtiön kannettavaksi jäävien kulujen kasvuun, vakuutusyhtiö on vakuutusehtojen mukaan ottanut itse kannettavakseen. Kun kiinteistöosakeyhtiö on menettelynsä tueksi vedonnut siihen, ettei rakennusliike olisi hyväksynyt kiinteistöosakeyhtiön vahingonkorvausvaatimusta, jos sen lisäksi olisi vaadittu korvausta oikeudenkäyntikuluista, merkitsee se todellisuudessa, että kiinteistöosakeyhtiö on käyttänyt vakuutussopimuksen mukaan vakuutusyhtiölle kuuluvaa varallisuusetua väärään tarkoitukseen eli välineenä oman saamisoikeutensa toteuttamiseen.

Kiinteistöosakeyhtiön menettelylle ei ole kokonaisuutena arvioiden ollut perusteltua syytä. Sen vuoksi vakuutusyhtiöllä on vakuutussopimuslain 32 §:n 2 momentin mukaan ollut oikeus alentaa vakuutuskorvausta. Alennuksen suuruutta pidämme perusteltuna. Sanotuilla perusteilla katsomme, että vakuutusyhtiön korvausratkaisu on vakuutusehtojen mukainen.