Päätöksessään 25.10.2005 vakuutusyhdistys toteaa tapahtumatiedot.

 

Sovellettavien vastuuvakuutusehtojen kohdassa 4 ”Korvattavat vakuutustapahtumat ja niihin liittyvät rajoitukset” määritellään korvattavat vakuutustapahtumat seuraavasti:

 

Kohta 4.1 Korvattavat vakuutustapahtumat

 

Vakuutuksesta korvataan yksityishenkilönä vakuutuksen voimassaoloalueella toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko, josta vakuutettu on Suomen voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa ja joka todetaan vakuutuskauden aikana.

 

Kohta 4.1.2 Vakuutuksesta korvataan lisäksi

 

vahinko, jonka aiheuttaa vakuutettu lapsi, jota vahingon sattuessa ei ikänsä puolesta ole pidettävä korvausvelvollisena. Vahinko korvataan siinä laajuudessa kuin sen olisi aiheuttanut lapsi, joka on saavuttanut korvausvelvollisuuden syntymistä edellyttävän alimman iän.

 

Tämä säännös ei koske vahinkoa, josta joku toinen on korvausvastuussa, eikä vahinkoa, joka aiheutuu sille, jonka hoidettavana lapsi vahingon sattuessa on.

 

Vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan ”joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen, jollei siitä, mitä tässä laissa säädetään, muuta johdu”.

 

Vastuuvakuutuksesta korvataan vahinko, josta vakuutuksenottaja on Suomen voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa. Vahingon korvaaminen vastuuvakuutuksesta edellyttää korvausvastuun perustumista vakuutetun tuottamukseen. Tuottamuksella tarkoitetaan moitittavaa menettelyä: virhettä, laiminlyöntiä tai huolimattomuutta, ja jolla todetaan syy-yhteys sattuneeseen vahinkoon. Huolellisuusvaatimus asetetaan sen mukaan, mitä henkilö tekemisen hetkellä tietää tai hänen pitäisi tietää vallitsevista olosuhteista.

 

Vastuuvakuutuksesta korvaamisen ja korvausvastuun syntymisen edellytyksenä on vakuutetun huolimaton tai varomaton menettely vahinkoon johtaneessa tilanteessa. Vahinkoilmoituksen mukaan vakuutettu T.K. oli ollut leikkimässä kepillä metsässä, kun vahinkoa kärsinyt P.R. oli ajanut paikalle polkupyörällä. Lyömistilanteessa oksa oli lähtenyt lentämään väärään suuntaan, eikä vakuutetun leikkiminen ole ollut vakuutusyhdistyksen käsityksen mukaan olosuhteisiin nähden huolimatonta tai varomatonta siinä määrin, että vakuutetun toiminta olisi syy-yhteydessä vahingon syntyyn.

 

Käytettävissä olevan selvityksen mukaan vakuutusyhdistys ei katso asiassa olevan näyttöä siitä, että vahinkoa kärsineen silmän loukkaantuminen olisi aiheutunut vakuutetun syyksi luettavasta huolimattomuudesta tai laiminlyönnistä, jonka johdosta vakuutettu olisi korvausvelvollinen aiheutuneesta vahingosta, vaan vahinkoa kärsineen silmän vammautuminen on sattunut valitettavan tapaturmaisesti, josta ei voida pitää korvausvastuussa ketään.

 

Vakuutusyhdistys katsoo, että vahingossa ei ole esitetty näyttöä tuottamuksesta, eikä yhdistys voi suorittaa korvausta vastuuvakuutuksen perusteella.

 

Uudelleenkäsittelypyynnössään 10.1.2006 vakuutettu T.K:n isä S.K. ja vahinkoa kärsineen P.R:n isä S.R. toimittavat lisäselvitystä korvattavaksi haettuun vahinkoon.

 

Kirjeen lähettäjien asunnot sijaitsevat metsäisellä asuntoalueella, jonka läpi kulkee yleinen tie. Onnettomuushetkellä lauantaina 13.8.2005 vakuutettu T.K. oli lyömässä käpyjä tiellä ja aiheutti näin vaaran ohikulkijoille, joita voivat olla jalankulkijat, polkupyöräilijät, autoilijat jne. Vakuutettu tiesi, että kyseessä on varomaton ja kielletty toiminta.

 

Samaan aikaan noin klo 11.00 oli vahinkoa kärsinyt P.R. polkupyörällä liikkeellä ja ajoi tietä pitkin. Tällöin keppi sinkosi vakuutetun kädestä ja lensi suoraan vahinkoa kärsineen silmään aiheuttaen vakavan silmävamman. Kotona annetun ensiavun jälkeen vahinkoa kärsinyt kuljetettiin ensin terveyskeskukseen ja sieltä silmäpoliklinikalle, jossa lääkäri totesi vamman ja vahinkoa kärsinyt siirrettiin hoidettavaksi silmäosastolle.

 

Tässä on kyseessä tuottamus, koska yleisen elämänkokemuksen mukaan on tiedossa, että käpyjen lyöminen yleisellä tiealueella aiheuttaa vaaran tiellä liikkujille. Alueen lapset tietävät, että kaikenlainen heitteleminen ja lyöntipelit ovat kiellettyjä tiealueella.

 

Kirjeellään 31.1.2006 vakuutetun isälle S.K:lle vakuutusyhdistys toteaa saamansa uudelleenkäsittelypyynnön ja siinä esitetyt tiedot sekä kertaa sovellettavat vakuutusehdot.

 

Vastuuvakuutuksesta korvaamisen ja korvausvastuun syntymisen edellytyksenä on vakuutetun huolimaton tai varomaton menettely vahinkoon johtaneessa tilanteessa. Yleisen elämänkokemuksen mukaan käpy itsessään ei ole vaarallinen leikkikalu, eikä vakuutettu ole myöskään häirinnyt taikka estänyt tieliikennelain tarkoittamalla tavalla muuta tien käyttöä siten, että toiminta olisi ollut lainvastaista taikka muutoin moitittavaa.

 

Vakuutettu T.K. ei ollut tähdännyt kepillä vahinkoa kärsinyttä, eikä käpyjen lyönnillä ole ollut tarkoitus satuttaa toista. Myöskään tien taikka sen ympäristön käyttö tällaiseen käpyleikkiin ei ole vakuutetun ikä sekä metsäisen asuinalueen tienkäyttö huomioon ottaen ollut vakuutusyhdistyksen mielestä moitittavaa, kuten uudelleenkäsittelypyynnössä on viitattu yleisen tiealueen käytöstä.

 

Edellä mainituin perusteluin vakuutusyhdistys katsoo, että vakuutetun menettely ja toiminta vahinkoon johtaneessa tilanteessa vakuutetun ikä ja olosuhteet huomioon ottaen ei ole ollut siinä määrin moitittavaa, että vahingossa olisi osoitettavissa korvausvastuun synnyttävää tuottamusta. Kysymys on valitettavasta tapaturmasta, josta ei voida pitää korvausvastuussa ketään.

 

Vakuutusyhdistys katsoo, ettei vakuutetun isä S.K. ole esittänyt uudelleenkäsittelypyynnössään mitään sellaista uutta, jonka perusteella yhdistyksen tulisi muuttaa asiassa aiemmin antamaansa ratkaisua. Yhdistys katsoo edelleen, ettei kyseessä ole vakuutuksen ehtojen mukaan korvattava vakuutustapahtuma, eikä yhdistys voi suorittaa korvausta tästä vahingosta vakuutetun isän vakuutuksesta.

 

Vakuutuslautakunnalle 2.2.2006 saapuneessa lausuntopyynnössä vakuutusyhdistys pyytää lautakunnan käsittelyä asiassa, jossa se on antanut tätä koskevan lupauksen asiapapereiden ja päätöksen toimittamisesta lautakunnalle asiakkaalle. Itse asiaan liittyen vakuutusyhdistys toteaa, että vahinkoa kärsineen P.R:n silmä on korjausleikattu ja näkökyky on lähes normaali.

 

 

Lautakunnalle 20.3.2006 saapuneessa kirjeessään vakuutuksenottaja S.K. pyytää lausuntoa Vakuutuslautakunnalta, koska hän on tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen asiassa. Vakuutuksenottaja on sitä mieltä, että kyseinen vahinko olisi korvattava vastuuvakuutuksesta.

 

Vakuutuksesta halutaan korvattavan kulukorvauksia (hoitokulut, matkakulut, menetetty työaika) sekä korvausta kivusta ja särystä, koska tilanteen henkistä kuormittavuutta lisää korvauskäsittelyn viiveet ja epäoikeudenmukaisuus. Toisin kuin vakuutusyhdistys on todennut, ei vahinkoa kärsineen P.R:n vasemman silmän näkökyky ole normaali. Se on 0.4. Tämä on esteenä myös ammatinvalinnassa.

 

 

 

Joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen, jollei siitä, mitä tässä laissa säädetään, muuta johdu.

 

 

 

Kohta 4.1, Korvattavat vakuutustapahtumat

 

Vakuutuksesta korvataan yksityishenkilönä vakuutuksen voimassaoloalueella toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko, josta vakuutettu on Suomen voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa ja joka todetaan vakuutuskauden aikana.

 

Kohta 4.1.2

Vakuutuksesta korvataan lisäksi

 

Kohta 4.1.2.1 vahinko, jonka aiheuttaa vakuutettu lapsi, jota vahingon sattuessa ei ikänsä puolesta ole pidettävä korvausvelvollisena. Vahinko korvataan siinä laajuudessa kuin sen olisi aiheuttanut lapsi, joka on saavuttanut korvausvelvollisuuden syntymistä edellyttävän alimman iän.

 

Esillä olevassa asiassa on kyse oksan lentämisestä silmään sekä alaikäisen henkilön tuottamuksesta ja korvausvastuusta.

 

12-vuotias vakuutettu T.K. on 13.8.2005 ollut ulkona leikkimässä lyöden käpyjä männynoksalla. Vahinkoa kärsineen P.R:n ollessa ajamassa pyörällä ohi on oksan kuori irronnut lyömisvaiheessa ja oksa on lentänyt vahinkoa kärsineen vasempaan silmään, joka on jouduttu leikkaamaan. Vahingosta on haettu korvausta vakuutetun isän vastuuvakuutuksesta.

 

Vastuuvakuutus kattaa vakuutetun voimassa olevan oikeuden mukaisen korvausvastuun. Vahingonaiheuttajan korvausvastuu esillä olevan kaltaisessa tilanteessa määritellään vahingonkorvauslaissa. Lain mukaan se, joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen. Tuottamuksella tarkoitetaan huolimattomuutta, varomattomuutta, laiminlyöntiä tms. moitittavaa menettelyä. Alaikäisen osalta tuottamuksen mittapuuna pidetään sellaista huolellisuutta, jota hänen ikäiseltään ja samalla kehitystasolla olevalta voidaan vaatia. Näin ollen alle 18-vuotias syyllistyy tuottamukselliseen vahingon aiheuttamiseen, kun hän menettelee ikäisekseen moitittavalla tavalla. Normaalisti kehittyneen lapsen henkilökohtaisen korvausvastuun on oikeuskäytännössä katsottu alkavan syntyä noin 5–7 vuoden iässä.

 

Esillä olevassa tapauksessa 12-vuotiaan vakuutettu T.K:n kehitystason ei ole ilmoitettu olleen normaalista poikkeavan. Tämän perusteella lautakunta katsoo, että hänen menettelyään tulee arvioida tuonikäisen tavanomaisen käyttäytymisen mukaan. Lautakunta katsoo vakuutetun myös ikänsä puolesta sellaiseksi, että hänelle voi syntyä korvausvelvollisuus. Tapaturmainen vahinko, jonka ei voida katsoa aiheutuneen kenenkään tuottamuksesta, jää vahingonkärsineen tappioksi.

 

Vahinko on selvityksen mukaan aiheutunut siitä, että männynoksan kuori on lyöntivaiheessa irronnut ja oksa on lentänyt eri suuntaan kuin mihin vakuutettu T.K. on ollut käpyjä lyömässä. Lautakunta katsoo, että kuoren irtoaminen on ollut vakuutetun kannalta arvaamatonta, ja ettei hän ikänsäkään puolesta ole voinut ennakoida sellaista tapahtuvaksi. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, ettei vakuutetun menettely vahinkotilanteessa osoita hänessä tuottamusta, vaan kyseessä on ollut tapaturma, ja pitää vakuutusyhdistyksen epäävää päätöstä ehtojen mukaisena.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja

Sisula-Tulokas, jäsenet Hentunen, Koskenvuo ja Rusanen sekä varajäsen Laukkanen. Sihteerinä toimi Savonen.