Kosteusmittausfirma on tehnyt paikan päällä kosteuskartoituksen. Kosteuskartoitusraportissa todettiin muun muassa, että kodinhoitohuoneen ulkoseinän ja lattian rajan silikonisaumaus oli käyttöikänsä lopussa ja paikoin auki. Vuotovesi oli päässyt kyseisten rakojen kautta suoraan alapohjan eristetilaan ja levinnyt muovikalvon päällä pintalaatan kostunutta aluetta laajemmalle. Kodinhoitohuoneen lattia ei täten ollut ollut vedenpitävä. Kun rakennus vuonna 1991 oli valmistunut, oli hyvä rakennustapa edellyttänyt asianmukaisen vedeneristeen käyttöä sellaisten tilojen lattioissa, joissa oli lattiakaivo. Kodinhoitohuoneen lattiapinnoitteen puutteellisuus oli omalta osaltaan myötävaikuttanut vahinkoon mahdollistaen sen, että vesi oli päässyt seinä- ja lattiarakenteisiin. Vakuutusyhtiö katsoi, että siltä osin kuin vesi oli päässyt seinä- ja lattiarakenteisiin lattiapinnoitteen epätiiveydestä johtuen, ei vahingon voitu katsoa aiheutuneen kodinkonehuoltoliikkeen vastuulla olleesta puutteellisesta kuivausrummun asennustyöstä. Tältä osin ei kodinkonehuoltoliike ollut vahingonkorvausvastuussa vahingosta eikä korvausta voitu kodinkonehuoltoliikkeen vastuuvakuutuksesta maksaa. Siltä osin kuin kodinhoitohuoneen kiintokalusteet olivat vahingoittuneet kuivausrummusta valuneesta vedestä, oli kodinkonehuoltoliike vastuussa ja vakuutusyhtiö ilmoitti korvaavansa tältä osin vahingon vähennettynä omavastuuosuudella.

 

Kodinkonehuoltoliike on pyytänyt asian uudelleenkäsittelyä ja asia on käsitelty vakuutusyhtiön sisäisessä muutoksenhakuelimessä. Tämä sisäinen muutoksenhakuelin ei muuttanut aiempaa korvauspäätöstä.

 

Vielä uudessa päätöksessä vakuutusyhtiö oli katsonut, että kuivausrummun käyttäjät olivat omalla toiminnallaan myötävaikuttaneet vahingon laajuuteen, sillä heidän olisi tullut ymmärtää, että jokaisella kuivausrummun käyttökerralla kertyy vettä ja näin ollen asianmukaisesti toimivalla asukkaalla olisi ollut mahdollisuus havaita vahinko välittömästi ensimmäisen käyttökerran jälkeen. Kuivausrummun käyttöohjeen mukaan vesisäiliö tulee tyhjentää jokaisen käyttökerran jälkeen. Asukkailla oli täytynyt olla kokemusta kuivausrummun vesisäiliön tyhjentämistarpeesta silläkin perusteella, että kone oli ollut heillä käytössä vuodesta 2007. Vakuutusyhtiö ei muuttanut korvauspäätöstä.

 

Lausuntopyynnössä vaaditaan, että vakuutuksenottajalle tulee korvata asunto-osakeyhtiön rakennuksen seinä- ja lattiarakenteille syntynyt vesivahinko. Ensisijaisesti vaaditaan, että vahinko korvataan kokonaan ja toissijaisesti, että korvausta sovitellaan vain lievästi vahinkoa kärsineiden myötävaikutuksen vuoksi.

 

Lattia- ja seinärakenteet eivät olisi vahingoittuneet ilman valittajan vastuulle kuuluvaa laitevuotoa, joten syy-yhteys on ollut olemassa. Syy-yhteyttä ei poista silikonisauman puutteellisuus tai että tämä puutteellisuus on mahdollistanut tai pahentanut vahinkoa.

 

Lattian ja seinän raja on rakennettu ja eristetty aikanaan rakennusmääräysten mukaisesti. Vakuutusyhtiön viittaama rakennusmääräyskokoelman D1 1987 kohta 3 koskee jätevesilaitteistoja. Kohdassa varaudutaan lattiakaivojen tulvimiseen eikä määräys liity lainkaan kodinkoneen virheellisen toiminnan aiheuttamiin riskeihin. Lisäksi kuivausrumpu olisi voinut olla sijoitettu myös sellaiseen tilaan, jossa ei ole lainkaan lattiakaivoa ja tällöin ei nyt kyseessä oleva rakennusmääräys lainkaan soveltuisi. Lisäksi varsinainen lattia oli nytkin vedenpitävä, tosin seinän silikonisauma ei ollut enää vahinkohetkellä täysin pitävä.

 

Kyseessä olevan tilan lattian ja seinän välinen silikonisauma oli 10–20 vuotta vanha. Se, että silikonisaumaa ei ollut korjattu, ei ollut ennalta arvaamatonta. Silikonisauma oli ollut kalusteiden peittämä ja vaikeasti havaittavissa. Taloyh­tiöllä ei ole ollut lakiin tai rakennusmääräyksiin perustuvaa yleistä velvollisuutta huolehtia siitä, että taloyhtiön rakennusten lattian ja seinän rajat pysyvät jatkuvasti vedenpitävänä.

 

Koneen käyttäjien tuottamukseen vetoaminen jää hämärän peittoon. Koneessa on ollut erillinen vesisäiliön tyhjennystarpeen osoittava valo ja kuluttajat ovat tyhjentäneet valon perusteella säiliön jo vuosia ilman ongelmia. Kuluttajilla on täten ollut perusteltu aihe olettaa koneen toimivan normaalisti ja ohjaavan vedet säiliöönsä, kunnes kone ilmoittaa säiliön tyhjennystarpeesta käyttäjille merkkivalolla. Kuluttajien tuottamus ei ole lievää suurempi.

 

Rakennuksen rakenteiden vahingoittumisriski ja vahingon kausaaliketju on siinä määrin tavanomainen, että valittajan korvausvastuu ei poistu vahingon ennalta arvaamattomuuden perusteella. Vahinkoa ei olisi syntynyt ilman vahinkoseuraamuksen aikaansaanutta ja kausaaliketjun alkuunpannutta vakuutetun virhettä, jolloin vakuutettu on vahingosta korvausvastuussa taloyhtiölle.

 

Vakuutusyhtiö katsoo, ettei ole aihetta muuttaa asiassa aiemmin annettuja korvauspäätöksiä, ja vakuutusyhtiö toistaa edelleen sen mitä se on aiemmissa päätöksissä todennut. Lisäksi vakuutusyhtiö tuo esiin seuraavaa:

 

Jotta vastuuvakuutuksesta voitaisiin maksaa vahingonkorvausta, tulee vakuutuksenottajan olla aiheuttanut vahinko. Lisäksi vahinko tulee olla aiheutettu tahallisesti tai huolimattomuudella. Huolimattoman toiminnan ja aiheutuneen vahingon tulee olla syy-yhteydessä keskenään. Syy-yhteyttä ei ole, jos teon tai laiminlyönnin yhteys aiheutuneeseen vahinkoon on vähäinen tai etäinen. Vahingolta edellytetään myös ennakoitavuutta.

 

Rakennus, jossa vahingoittunut kodinhoitohuone on sijainnut, on rakennettu vuonna 1991, jolloin on ollut voimassa Suomen rakentamismääräyskokoelman kiinteistöjen vesi- ja viemärilaitteistojen määräys ja ohje D1 vuodelta 1987 kohta 3.2. Kohdan mukaan sellaisissa huonetiloissa, joissa on lattiakaivo, edellytetään, että huonetilan lattia on vedenpitävä ja kaivo on liitetty vesitiiviisti lattian vedenpitävään kerrokseen.

 

Vakuutusyhtiö katsoo, että siltä osin kuin kyse on muusta kuin kiintokalusteiden vahingoittumisesta, vahinko ei ole vahingonkorvausoikeudellisessa syy-yhtey­dessä vakuutuksenottajan toimintaan. Mikäli lattiapinta olisi ollut rakentamismääräysten edellyttämällä tavalla vedenpitävä ja huoneiston asukkaat olisivat huolehtineet kuivausrummun tarkkailusta ja vesisäiliön tyhjentämisestä normaalilla huolellisuudella, vesi ei olisi päässyt lainkaan lattiapinnan alle eikä eriste­tilaan. Lisäksi tällöin kuivausrummusta valunut vesi olisi ilmennyt vain pintakosteutena lattiapinnoitteen päällä ja kuivausrummun etupuolella.

 

Vakuutusyhtiö katsoo, että lattiapinnalle voidaan tässä tapauksessa asettaa rakentamismääräysten mukaisia kuntokriteerejä. Mikäli vahingoittuneen omaisuuden omistaja laiminlyö omaisuutensa kunnossapidon aiheuttaen täten kohteen normaalia korkeamman vahingoittumisalttiuden, ei vahingonaiheuttaja vastaa vahingosta, koska vahinkoa ei olisi syntynyt ilman vahingonkärsijöiden omaa laiminlyöntiä omaisuutensa kunnossapidossa. Merkitystä ei ole sillä, onko silikonisauma ollut kalusteiden peittämä ja vaikeasti havaittavissa. Vahingonkärsineillä on ollut mahdollisuus pitää omaisuus asianmukaisessa rakentamismääräysten edellyttämässä kunnossa ja välttää näin vahinko lattiarakenteiden vahingoittumisen osalta. Vahingonkärsineet ovat ottaneet tietoisen riskin siitä, ettei omaisuutta ole pidetty rakentamismääräysten mukaisessa kunnossa. Lausuntopyynnön mukaan lattiapinnan veden­pitävyydellä ei ole merkitystä, koska kuivausrummun saa asentaa myös tilaan, jossa lattiapinnalta ei edellytetä vedenpitävyyttä. Vakuutusyhtiö katsoo kuitenkin olevan ratkaisevaa sen, mihin tilaan huoneiston asukkaat ovat kuivausrummun asentaneet. Jos he ovat asentaneet kuivausrummun sellaiseen tilaan, jossa rakentamismääräykset edellyttävät lattiapinnalta vedenpitävyyttä, on lattiapinnan oltava tällöin rakennusmääräysten mukainen ja vahingonkärsineet kantavat riskin siitä, ellei lattia ole määräysten mukainen.

 

Kartoitusraportin mukaan kuivausrummun korjauksen jälkeen asukkaat ovat noin kuukauden kuluttua huomanneet, ettei kuivausrummun vesisäiliötä ole tarvinnut tyhjentää. Asukkaat ovat tyhjentäneet säiliön tyhjennystarpeen osoittavan valon perusteella. Kuivausrummun huoltoliikkeen vastuulle ei voida lukea sitä, jos kuivausrummun omistajat eivät käytä kuivausrumpua sen käyttöohjeiden mukaisesti. Näiden ohjeiden mukaisesti lauhdevesisäiliö tulisi tyhjentää jokaisen kuivausjakson jälkeen. Vakuutusyhtiö katsoo, etteivät koneen käyttäjät voi luottaa vain tyhjennystarpeen osoittavaan valoon arvioitaessa sitä, ovatko he toimineet asianmukaisesti koneen tyhjennystarpeen selvittämisessä. Vakuutusyhtiö katsoo, että asiakkaiden olisi tullut havaita viimeistään kuivausrummun muutaman käyttökerran jälkeen, ettei vesisäiliöön kerry vettä. Mikäli huoneiston asukkaat olisivat toimineet asianmukaisesti, olisi koneen vika tullut havaita pian korjaustyön jälkeen ja tällöin koneesta valuneen veden määrä ei olisi ollut niin suuri, että se olisi voinut aiheuttaa vahinkoa lattiarakenteissa.

 

Kuivausrummusta ei synny yhden kuivaustapahtuman aikana runsaasti vettä eikä vesi tällöin vuoda siten valuvana kuin esimerkiksi vuotavasta hanasta. Lattia on tässä tapauksessa ollut suhteellisen tasainen ja kun otetaan huomioon, että alapohjassa on ollut irtovettä, olisi tasaisella pinnalla vettä täytynyt näkyä myös koneen edustalla. Lisäksi kuivausrummusta valuvalla vedellä ei ole ollut suoraan pääsyä lattiarakenteisiin. Vakuutusyhtiö katsoo täten, ettei voida pitää mahdollisena, että alapohjan eristetila olisi kastunut kuivausrummusta valuvasta vedestä siinä tapauksessa, etteivät vahingonkärsineet omalla tuottamuksellisella toiminnallaan olisi vaikuttaneet veden määrään ja sen pääsyyn lattiarakenteisiin. Tapauksessa on myös mahdollista, että alapohjaan on päässyt vettä myös viereisen suihkutilan kautta. Alapohja on kodinhoitohuoneen ja suihkutilan välillä yhteinen ja lisäksi alapohjarakenteessa kahden styrox-kerroksen välissä kulkee muovikalvo, joka edesauttaa veden liikkumista ja pysymistä alapohjassa. Tässä tapauksessa ei ole tutkittu suihkutilan alapohjan kosteuden määrää.

 

Lausunnonpyytäjän lisävastineessa on muun muassa todettu, että vakuutusyhtiö on täysin spekulatiivisesti ja ilman mitään todistelua alkanut vastineessaan nyt väittää, että lattiassa havaittu kosteus olisikin peräisin viereisestä suihkutilasta. Näin ei ole eikä mikään tue tällaista väitettä. Jos kosteus olisikin peräisin viereisestä suihkutilasta, se olisi havaittu kosteuskartoittajan tarkastuksessa. Kosteuskartoittajan raportin mukaan ”vuotovesi on kostuttanut mittausten ja arvioni mukaan kodinhoitohuoneen…”. Asiasta ei ole mitään epäilyä. Suihkutila ja sauna oli myös remontoitu rakentamisen jälkeen, mutta kodinhoitohuone oli alkuperäisillä pinnoilla ja rakenteilla. Ainoa paikan päällä todettu kosteuslähde on kuivausrumpu, eikä ole syytä epäillä sitä tarkastuksessa tehtyä johtopäätöstä, että lattiavahinko johtuu rummusta. Lapsiperheessä rumpua käytetään 1–2 kertaa päivässä ja jokaisella käyttökerralla vettä tiivistyy keskimäärin noin 2,5 litraa, mikä on 40 päivässä 100–200 litraa. Näin ollen rummussa tiivistyneen veden määrä riittää hyvin selittämään vahingon. Vesi oli valunut koneen takaa kiintokalustetta pitkin koneen ja seinän väliin, mikä ilmeni valumajäljistä ja on kirjattu kosteuskartoitukseen. Irtovettä ei ollut lattialla, sillä kuivausrumpu oli poistettu paikalta ennen kosteuskartoitusta ja lattialle jäänyt vesi oli pyyhitty ennen kosteuskartoittajan tuloa.

 

Täysi todistustaakka siitä, että vaurio olisi muka jostain muusta syystä kuin kosteuskartoittajan toteamasta laitevuodosta peräisin, tulee asettaa vakuutusyhtiölle.

 

Vastuuvahingossa vakuutusyhtiö selvittää vakuutusehtojen mukaisesti, onko vakuutuksenottajalla vahingonkorvausvelvollisuutta ilmoitetusta, vakuutuksen piiriin kuuluvasta vahingosta. Vahingonkorvausoikeudessa vahingonkärsineen on näytettävä toteen, että hänelle on aiheutunut vahinkoa ja että vahinko on syy-yhteydessä aiheuttajan toimintaan.

 

Vakuutusyhtiölle on 10.6.2006 saapunut vahinkoilmoitus sekä sen liitteenä kosteuskartoituksen vahinkoraportti. Vakuutusyhtiö katsoo raportista ilmenevän, etteivät kohteen rakenteiden kosteusvauriot ole syy-yhteydessä kodinkonehuoltoliikkeen virheelliseen kuivausrummun korjaukseen, kuten lausunnonpyytäjän lisävastineessa on todettu. Koska vakuutusyhtiöllä on ollut käytössä vahingonkartoitusraportti, ei erillistä tarkastusta vahinkopaikalla ole tehty.

 

Vakuutuksenottajan vastuulle ei voida lukea sitä, että kuivausrumpua käytetään vastoin sen käyttöohjeita. Kuivausrummun käyttöohjeiden mukaan kuivausrummun vesisäiliö tulee tyhjentää jokaisen käyttökerran jälkeen. Kun otetaan huomioon lausunnonpyytäjän lisälausumasta ilmenevä koneen käyttömäärä, korostuu tapauksessa se, ettei korjausliikkeen vastuulle voida lukea sitä, jos konetta käytetään vastoin käyttöohjetta ja vahinkoalue laajenee tämän seurauksena. Tämän vuoksi kylpyhuoneen rakenteiden kosteusvauriot eivät ole olleet kodinkonehuoltoliikkeen ennalta arvattavissa ja sen kontrollipiirissä. Asianmukaisesti toimien vahingonkärsineiden olisi tullut havaita vahinko viimeistään jo koneen muutaman käyttökerran jälkeen. Tällöin kosteus ei olisi päässyt rakenteisiin, kun huomioidaan vesimäärä, joka yhdestä käyttökerrasta syntyy ja että osa siitä jää kiintokalusteisiin ja osa valuu lattiapinnalle, josta osa vielä haihtuu itsestään.

 

Vakuutuslautakunnan käytössä on ollut kosteuskartoitusyrityksen kosteusraportti, joka on päivätty 31.5.2010.

 

 

Vakuutusehdot ja lainkohdat

 

Yrityksen toiminnan vastuuvakuutuksen kohdan 4 mukaan vakuutus korvaa vakuutetussa toiminnassa vakuutuksen voimassaoloalueella toiselle aiheutetun henkilö- ja esinevahingon, joka todetaan vakuutuskauden aikana ja josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

 

Vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n mukaan joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen, jollei siitä, mitä tässä laissa säädetään, muuta johdu.

 

Vahingonkorvauslain 6 luvun 1 §:n mukaan jos vahingonkärsineen puolelta on myötävaikutettu vahinkoon tai jos muu vahingon aiheuttaneeseen tekoon kuulumaton seikka on myös ollut vahingon syynä, voidaan vahingonkorvausta kohtuuden mukaan sovitella.

 

Ratkaisusuositus

 

Kodinkonehuoltoliike on korjannut kuivausrumpua, jolloin vesisäiliön o-rengas on irronnut ja tämän seurauksena vesisäiliön venttiilistä on vuotanut vettä kiinteistön lattialle ja rakenteisiin 13.4.–25.5.2010. Vahinko on seurausta kodinkonehuoltoliikkeen huolimattomasta menettelystä korjaustyön yhteydessä ja vakuutusyhtiö on ollut valmis korvaamaan kiintokalusteisiin aiheutuneet vahingot. Sen sijaan vakuutusyhtiö on katsonut, että vahinkoa rakenteille ei olisi sattunut, jos kodinhoitohuoneen, joka on ollut lattiakaivollinen tila, lattia olisi ollut vedenpitävä rakentamismääräyskokoelman ohjeen D1, 3.2 kohdan mukaisesti.

 

Vaatteiden kuivatusrummun voi sijoittaa joko lattiakaivolliseen tai lattiakaivottomaan tilaan. Jos kuivausrumpu on lattiakaivottomassa tilassa, ei lattian tule olla vedenpitävä. Tällä perusteella vahingonkärsineen ei voi katsoa olleen huolimaton tai muutoinkaan ei voida katsoa vahingonkärsineen taloyh­tiön omalla menettelyllään tai laiminlyönnillään aiheuttaneen vahinkoa sen vuoksi, ettei lattia ole ollut vedenpitävä nyt kyseessä olevassa vahingossa. Vakuutusyhtiö ei voi täten vähentää korvausta tämän syyn vuoksi vahingonkärsineen oman myötävaikutuksen perusteella.

 

Vakuutusyhtiö on myös katsonut, että taloyhtiö on myötävaikuttanut vahingon syntyyn, koska kuivausrummun omistavat henkilöt eivät ole tarpeeksi tarkkailleet kuivausrummun vesisäiliön tilaa, vaan ovat luottaneet merkkivaloon, eivätkä ole tämän vuoksi havainnet kuin vasta runsaan kuukauden päästä, että jotain ongelmaa pitää olla, kun vesisäiliö ei ole lainkaan täyttynyt, vaikkei sitä ole tyhjennetty.

 

Ensinnä vahingonkärsinyt on kastuneiden rakenteiden osalta taloyhtiö, eivät yksittäiset asukkaat. Lisäksi, koska vesisäiliötä on havahduttu katsomaan vain runsaan kuukauden kuluessa, ei voida katsoa asukkaidenkaan menetelleen siten, että se vaikuttaisi vahingon määrään.

 

Vakuutusyhtiö on vielä esittänyt väitteitä korvauksen laajuuden osalta. Vahingon on osoitettu aiheutuneen kodinkonehuoltoliikkeen huolimattomuudesta kuivausrummun korjauksen yhteydessä. Vahinkokartoituksessa kosteana alueena on ollut kodinhoitohuoneen alapuoliset rakenteet. Vakuutusyhtiö on esittänyt, että osa kosteusvahingoista on syntynyt kodinhoitohuoneen viereisen suihkutilan vesistä. Kosteuskartoitus ei tue tällaista tulkintaa. Kylpyhuoneen alla ei ole näkyvissä kosteusvaurioita. Vakuutusyhtiö ei ole tuonut mitään omia selvityksiä väitteidensä tueksi. Vakuutuslautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiö ole osoittanut, että vuotovauriot kodinhoitohuoneen alla rakenteissa olisivat seu­rausta muusta kuin kuivausrummun vesisäiliön vesistä.

 

Vakuutuslautakunta katsoo näillä perusteilla, että vakuutusyhtiön tulee korvata kodinhoitohuoneen alapuolisten rakenteiden kuivaus- ja korjaus­kulut kodinkonehuoltoliikkeen vastuuvakuutuksesta.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Haarmann, jäsenet Löppönen ja Sjögren sekä varajäsenet Partanen, Paloranta ja Kainulainen. Sihteerinä toimi Snellman.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA