Vahinkoilmoituksen mukaan vakuutuksenottaja oli 15.9.2002 hinaamassa soutuvenettä mökiltä mantereelle. Huonon näkyvyyden takia vakuutuksenottaja ei huomannut veneen edessä ollutta kiveä. Veneen potkuri osui kivikkoon aiheuttamatta sillä hetkellä suurempaa vahinkoa. Myöhemmin todettiin, että moottorin alavaihteisto oli vaurioitunut. Vakuutuksenottaja haki korvausta venevakuutuksesta.

 

 

Vakuutusehtojen mukaan venevakuutuksesta korvataan mm. vahingot, jotka ovat aiheutuneet vakuutuksen kohteelle karilleajosta tai pohjakosketuksesta. Rajoitusehtojen mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoja, jotka aiheutuvat veneelle, sen laitteelle tai varusteelle siinä olleesta rakenne-, valmistus-, asennus- tai materiaaliviasta.

 

Vahinkotarkastaja on tarkastanut moottorin vauriot ja valokuvannut ne. Hänen havaintojensa mukaan potkuri on teräsrakenteinen, ja sen molemmissa lavoissa on pienet jäljet potkurin osu­misesta johonkin kovaan esteeseen. Ratasparista on mennyt hammas poik­ki, ja se on kiilautunut hammaspyörien väliin. Tämän vuoksi rattaat ovat rikkoutuneet ja alakotelosta on kulunut pala pois. Potkuriakseli oli ollut suora. Vahinkotarkastajan käsityksen mukaan potkurissa ei ole varsinaista vauriota vaan normaalin näköisiä käytön jälkiä. Hänen mukaansa potkurin vaurioitumisen yhteydessä hammaspyörästöön ei ole voinut kohdistua sellaista voimaa, että se olisi murtanut hammaspyörän hampaan.

 

Korvauksen hakija on velvollinen näyttämään vakuutustapahtuman ja vahingon määrän toteen. Potkurin vaurio on aiheutunut vakuutusehtojen mukaan korvattavasta vakuutustapahtumasta, mutta vahingon määrä jää 168 euron suuruista omavastuuta pienemmäksi. Tältä osin asiassa ei jää vakuutuksesta korvattavaksi tulevaa vahinkoa.

 

Moottorin alavaihteen hammaspyörien vaurioitumisen ei ole näytetty aiheutuneen vakuutuksesta korvattavasta syystä, vaan hammaspyörät ovat rikkoutuneet muusta syystä. Tämän vuoksi niiden vahinkoa ei korvata venevakuutuksesta.

 

 

Vakuutuksenottaja lähetti vakuutusyhtiöön lisäselvityksen tapahtumien kulusta. Hän kertoo ajaneensa soutuvenettä hinatessaan noin viiden solmun nopeudella kivikkoon. Hän ajoi kivikon yli kunnes sai sammutettua moottorin. Vauriot tarkastaessaan hän havaitsi potkurissa pari jälkeä. Moottorista ei kuulunut ylimääräisiä ääniä, joten vakuutuksenottaja jatkoi rantaan.

 

Syksyllä hän ajoi vielä pari kertaa mökille saareen, ja moottorista alkoi kuulua kolinaa. Vakuutuksenottaja luuli, että vika on moottorin yläkerrassa, mutta keväällä 2003 ilmeni, että vika olikin moottorin perässä. Tämä ei vakuutuksenottajan ja usean asiantuntijan mukaan voi johtua mistään muusta kuin kyseisestä kivikkoon ajamisesta. Perä oli laitettu kuntoon keväällä 2000 eräässä veneliikkeessä.

 

 

Vakuutusyhtiö pyytää asiassa Vakuutuslautakunnan lausuntoa. Yhtiö viittaa antamaansa korvauspäätökseen ja vahinkotarkastajan lausuntoon. Venevakuutuksesta korvattavaksi tuleva potkurin vaurio on niin pieni, että vahinkomäärä jää omavastuuosuutta pienemmäksi. Yhtiön käsityksen mukaan hammaspyöräparin ja alakotelon rikkoutuminen ei ole välittömästi aiheutunut karilleajosta, eikä tämä vahinko siksi ole vakuutuksesta korvattavissa.

 

 

Vakuutuksenottaja viittaa vakuutusyhtiölle antamaansa lisäselvitykseen. Hän katsoo, että vakuutusyhtiö ei korvannut vahinkoa, koska hän teki ilmoituksen vahingosta vasta keväällä 2003 eikä heti vahingon tapahduttua. Ilmoitusta ei tehty syksyllä, koska veneasentajan mielestä vika moottorissa viittaisi yläkerran rikkoutumiseen, ja asiaa päätettiin tarkastella keväällä. Keväällä sitten huomattiin, että vika löytyikin alakerrasta eli perästä.

 

Vahinkotarkastaja on todennut, että hänen mielestään potkurissa ei ole varsinaista vauriota vaan normaaleja käytön jälkiä. Moottori on vanha käytetty yksilö, joten vahinkotarkastaja epäilee tuntien täyttymistä perän ratasparin suhteen. Tähän vakuutuksenottaja toteaa, että koneen alakerta on laitettu kuntoon keväällä 2000 veneliikkeessä edellisen vahingon johdosta. Samalla kerralla moottoriin asennettiin teräspotkuri. Vakuutuksenottajan käsityksen mukaan ajokilometrit eivät voi täyttyä kahdessa kesässä. Lisäksi vahinkotarkastajan tulisi tietää, että teräspotkuriin ei jää välttämättä suuria jälkiä kovassakaan karilleajossa. Jos kyse olisi ollut alumiinipotkurista, vauriot olisivat todennäköisesti olleet huomattavasti pahemmat potkurissa, mutta rattaille ei välttämättä olisi aiheutunut näin suurta vahinkoa.

 

Vakuutusyhtiöllä ei ollut asiaan lisättävää.

 

 

Vakuutuslautakunta pyysi koneinsinööri Tom Dalénilta asiantuntijalausuntoa siitä, johtuuko vakuutuksenottajan veneen perän ratasparin rikkoutuminen veneen potkurin osumisesta vedenalaiseen kiveen.

 

Lausuntonaan Dalén toteaa, että tilanteessa oli kyseessä koneteholtaan suuri 70 hv:n perämoottori, jonka mitoitus kestää pienet kolhut vaivatta. Tilanteessa käytetty hinausnopeus oli vaatimaton, 4–5 solmua. Vakuutuksenottajan vene on kevytrakenteinen ja tapahtumahetkellä moottorista käytettiin tehoa korkeintaan noin 8–10 hv. Mittauksissa on todettu, ettei potkuriakselissa ole vääntymää. Todennäköisesti potkurissa on kumijoustin eli ns. sulake.

 

Dalén toteaa, että asiassa on suuri merkitys sillä, mitä osia veneeseen on uusittu vuonna 2000 korjauksen yhteydessä. Jos korjaus tehtiin käyttäen uusia varaosia (mm. uusi hammasrataspari), on entistä epätodennäköisempää, että kyseinen tapahtumasarja olisi johtanut näin suureen vaurioon.

 

Kuvissa näkyvien vaurioiden, kerrotun tapahtumaselostuksen ja käytetyn konetehon ja nopeuden alhaisuuden perusteella sekä siitä syystä, että potkuriakseli on todettu vääntymättömäksi, Dalén katsoo, ettei hampaan katkeaminen ole kerrotussa tilanteessa mahdollista.

 

 

Tapaukseen sovellettavien venevakuutusehtojen kohdan 20.1 mukaan vakuutuksesta korvataan ehdoissa selvitettyjen korvaussäännösten mukaan vahingot, jotka ovat aiheutuneet vakuutuksen kohteelle karilleajosta, pohjakosketuksesta tai yhteentörmäyksestä, myrskystä tai rajuilmasta

-         jos kulussa ollut vene on joutunut säähän, jota sen koko ominaisuudet huomioon ottaen on pidettävä myrskynä

-         jos vene on ollut laiturissa, poijussa tai telakoituna ja keskituulen nopeus on ollut yli 15 m/s.

 

Tapauksessa on riitaa siitä, johtuuko veneen perän ratasparin rikkoutuminen veneen potkurin osumisesta vedenalaiseen kiveen vakuutuksenottajan hinatessa soutuvenettä 15.9.2002. Voimassa olevan oikeuden mukaan korvauksen hakijalla on näyttövelvollisuus korvattavan vakuutustapahtuman sattumisesta ja vahingon määrästä.

 

Tapahtumista olevan selvityksen ja hankkimansa asiantuntijalausunnon perusteella Vakuutuslautakunta katsoo jäävän näyttämättä, että kerrottu kosketus kiveen olisi voinut rikkoa perän ratasparin. Tämän vuoksi jää näyttämättä, että ratasparin ja alakotelon kärsimät vahingot olisivat vakuutuksesta korvattavia.

 

Esitetyn selvityksen perusteella potkurin kärsimät vahingot ovat niin pieniä, että vahinko jää määrältään todennäköisesti alle vakuutuksen omavastuuosuuden 168 euroa.

 

Näillä perusteilla Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön korvauspäätöstä asianmukaisena.