Tapahtumatiedot

Vakuutettu A (tapahtumahetkellä 16-vuotias) oli ollut 16.7.2011 viettämässä iltaa B:n asunnolla, jossa oli ollut paikalla myös vahingonkärsinyt C (tapahtumahetkellä 15-vuotias). Illan aikana A:lle ja B:lle oli tullut riitaa ja A oli poistunut asunnolta. A päätti kuitenkin palata takaisin asunnolle ja meni soittamaan asunnon ovikelloa. C oli mennyt avaamaan oven, jolloin A oli potkaissut ovea kerran seurauksin, että C:n vasemman käden etusormi ja keskisormi olivat jääneet oven väliin. C:n kertoman mukaan A oli havainnut oven avaamisen. A:n kertoman mukaan hän oli ensin soittanut ovikelloa ja potkaissut ovea vasta sitten, kun sitä ei avattu.  Hänen lähtiessään ovi oli auennut ja silloin A:lle oli kerrottu C:n sormien jääneen oven väliin.

Käräjäoikeus katsoi tuomiossaan, että A:n on ryhtyessään kiihtyneessä mielentilassa lyömään ja potkimaan asunnon ovea tietoisena siitä, että asunnossa on ollut ihmisiä, täytynyt käsittää, että joku voi sen seurauksena tulla avaaman oven ja loukata itseään. Käräjäoikeus katsoi A:n syyllistyneen vammantuottamukseen.

A ja hänen vanhempansa hakivat korvausta C:lle aiheutuneesta henkilövahingosta kotivakuutukseen liittyvästä vastuuvakuutuksesta, jossa A oli vakuutettuna. He katsovat, että A ei ollut aiheuttanut vahinkoa tahallisella teolla tai törkeällä huolimattomuudella.

Valitus

Vakuutettu A oli tyytymätön vakuutusyhtiön korvauspäätöksiin ja pyysi asiassaan ratkaisusuositusta Vakuutuslautakunnalta.

Vakuutusehtojen korvausrajoituksen mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka aiheutuu pahoinpitelyn tai muun rikoksen taikka tappelun yhteydessä. Valituksessa korostetaan, että pahoinpitely ja tappelu ovat tahallisia rikoksia.

Käsillä olevassa tapauksessa virallinen syyttäjä on syyttänyt A:ta käräjäoikeudessa vammantuottamuksesta, joka on asianomistajarikos ja asianomistajalla oli rangaistusvaatimus. Käräjäoikeus tuomitsi A:n nuorena henkilönä tehdystä vammantuottamuksesta. A painottaa, ettei vammantuottamus ole tahallinen rikos vaan johtuu tekijän huolimattomuudesta. Näin ollen, koska kysymys ei ole tahallisuudesta taikka törkeästä huolimattomuudesta, vakuutusyhtiöllä ei ole oikeutta evätä vastuuvakuutuksesta maksettavia korvauksia.

Lopuksi valituksessa todetaan vielä, että A:n näkemyksen mukaan tapahtuma on ollut vahinko, eli tapaturma.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Lainkohdat

Vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n mukaan joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen, jollei tästä laista muuta johdu.

Vakuutussopimuslain 3 §:n mukaan sopimusehto, joka poikkeaa tämän lain säännöksistä muun vakuutetun tai vakuutuskorvaukseen oikeutetun kuin vakuutuksenottajan vahingoksi, on mitätön.

Sopimusehto, joka poikkeaa tämän lain säännöksistä vakuutuksenottajan vahingoksi, on mitätön kuluttajaa kohtaan sekä sellaista muuta luonnollista henkilöä taikka oikeushenkilöä kohtaan, joka huomioon ottaen hänen elinkeinotoimintansa tai muun toimintansa laatu ja laajuus sekä olosuhteet muutoin on vakuutuksenantajan sopijapuolena rinnastettavissa kuluttajaan. Mitä tässä momentissa säädetään, ei koske ryhmävakuutusta.

Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, ei koske luotto- tai takausvakuutusta, elinkeinonharjoittajan ottamaa meri- tai muuta kuljetusvakuutusta eikä elinkeinonharjoittajan ottamaa vakuutusta, jonka kohteena on ilma-alus.

Vakuutussopimuslain 30 §:n mukaan vakuutuksenantaja on vastuusta vapaa vakuutettua kohtaan, joka on tahallisesti aiheuttanut vakuutustapahtuman.

Jos vakuutettu on aiheuttanut vakuutustapahtuman törkeästä huolimattomuudesta, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä.

Vahinkovakuutuksen vakuutusehdoissa voidaan lisäksi määrätä, että vakuutetulle tulevaa korvausta voidaan alentaa tai se voidaan evätä, jos hänen alkoholin tai huumausaineen käyttönsä on vaikuttanut vakuutustapahtumaan.

Vakuutussopimuslain 34 §:n mukaan harkittaessa, onko korvausta vahinkovakuutuksessa tässä luvussa säädetyllä perusteella alennettava tai evättävä, tulee ottaa huomioon, mikä merkitys vakuutetun toimenpiteellä tai laiminlyönnillä on ollut vahingon syntymiseen. Lisäksi tulee ottaa huomioon vakuutuksenottajan, vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön tahallisuus tai huolimattomuuden laatu sekä olosuhteet muutoin.

Rikoslain 21 luvun 10 §:n mukaan joka huolimattomuudellaan aiheuttaa toiselle ruumiinvamman tai sairauden, joka ei ole vähäinen, on tuomittava vammantuottamuksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Sovellettavat vakuutusehdot

Tapaukseen sovellettavien vakuutusehtojen kohdan 1 mukaan vastuuvakuutuksen tarkoituksena on näiden ehtojen ja yleisten sopimusehtojen mukaisesti vakuutuksen korvauspiiriin kuuluvissa tapauksissa korvata toiselle aiheutetut henkilö- ja esinevahingot, joista vakuutettu on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

Ehtojen kohdan 4.1 mukaan vakuutuksesta korvataan yksityishenkilönä toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko, joka todetaan vakuutuskauden aikana ja josta vakuutettu on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa. Voimassaolevan oikeuden mukaan vahinkojen korvaamisen lähtökohtana on, että jokainen vastaa itse kohdalleen osuneesta vahingosta. Vakuutettu voi joutua korvausvastuuseen, jos hän on aiheuttanut vahingon huolimattomalla toiminnallaan tai vakuutettu muutoin on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa tapahtuneesta.

Vakuutusehtojen kohdan 4.2.13 mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka aiheutuu pahoinpitelyn, muun rikoksen taikka tappelun yhteydessä. Korvausta voidaan alentaa tai evätä se, jos vakuutettu on aiheuttanut vahinkotapahtuman tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella taikka ollessaan alkoholin tai muun huumaavan aineen vaikutuksen alaisena ja tämä seikka on oleellisesti vaikuttanut vahingon syntyyn tai määrään. Tätä ehtokohtaa ei kuitenkaan sovelleta alle 12-vuotiaan aiheuttamaan vahinkoon.

Ehtojen kohdan 7.1 mukaan jos vakuutettu on aiheuttanut vakuutustapahtuman törkeästä huolimattomuudesta tai jos vakuutetun alkoholin tai huumausaineiden käyttö on vaikuttanut vakuutustapahtumaan, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä.

Jos vakuutettu on aiheuttanut vakuutustapahtuman törkeästä huolimattomuudesta tai jos vakuutetun alkoholin tai huumausaineiden käyttö on vaikuttanut vahinkotapahtumaan vakuutusyhtiö suorittaa kuitenkin vastuuvakuutuksesta vahinkoa kärsineelle luonnolliselle henkilölle sen osan korvauksesta, jota tämä ei ole ulosotossa tai konkurssissa todetun vakuutetun maksukyvyttömyyden vuoksi saanut perityksi.

Ratkaisusuositus

Käsillä olevassa tapauksessa on riitaa siitä, onko vakuutusyhtiöllä ollut oikeus evätä vastuuvakuutuskorvaus sillä perusteella, että vakuutettu oli tuomittu rikoslain 21 luvun 10 §:n mukaisesta vammantuottamuksesta vahingonkärsineelle aiheutuneiden vammojen johdosta.

Vakuutuslautakunnalle esitetyn selvityksen mukaan vahingonkärsijä C:n sormet olivat jääneet oven väliin, kun vakuutettu A (tapahtumahetkellä 16-vuotias) oli potkaissut ovea. C:lle jäi tapaturmasta muun muassa pysyviä vaurioita sormiin. Käräjäoikeus katsoi tuomiossaan 12.11.2012, että A oli huolimattomuudellaan aiheuttanut C:lle vasemman käden etu- ja keskisormen vammat, joita ei voitu pitää vähäisinä. Tuomion mukaan A oli menettelyllään syyllistynyt vammantuottamukseen.

A:n maksettavaksi tuomittuja korvauksia haettiin korvattavaksi vastuuvakuutuksesta, jossa A oli vakuutettuna. Tästä vakuutuksesta korvataan vakuutetun yksityishenkilönä toiselle aiheuttama esine- tai henkilövahinko, josta hän on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa. Vakuutusehtojen kohdan 4.2.13 mukaan vakuutuksesta ei kuitenkaan korvata vahinkoa, joka on aiheutunut pahoinpitelyn, muun rikoksen taikka tappelun yhteydessä.  Vakuutusyhtiö epäsi tapauksessa vastuuvakuutuksesta maksettavan korvauksen sillä perusteella, että A on aiheuttanut vahingon törkeällä huolimattomuudella ja että A:n vahingonkorvausvelvollisuus perustuu lisäksi A:n syyksi luettavaan rikokseen, joka on vakuutusehtojen korvausrajoituksessa suljettu korvauspiirin ulkopuolelle.

Mainitun rajoitusehdon sanamuoto käsittää sinänsä minkä tahansa rikoksen riippumatta siitä, onko teko rangaistava tahallisena tai pelkästään tuottamuksellisena. Tapauksessa tulee kuitenkin arvioida, onko vastuunrajoituslausekkeen 4.2.13 kohtaa ”muun rikoksen yhteydessä” pidettävä vakuutussopimuslain 3 §:n perusteella mitättömänä.

Vakuutussopimuslain 3 §:n mukaan sopimusehto, joka poikkeaa vakuutussopimuslain säännöksistä muun vakuutetun kuin vakuutuksenottajan vahingoksi, on mitätön.  Lain säännöksestä poikkeava sopimusehto on mitätön myös vakuutuksenottajana olevaa kuluttajaa taikka kuluttajaan rinnastettavaa elinkeinoharjoittajaa kohtaan. Vakuutussopimuslain esitöiden (HE 1993/114) mukaan vakuutussopimuslain säännösten pakottavuudella on suuri merkitys pyrittäessä turvaamaan sopimuksen osapuolten oikeuksien ja velvollisuuksien tasapuolisuus sopimussuhteessa siitä syystä, että sopimukseen sovellettavat vakioehdot ovat yksin vakuutuksenantajatahon laatimia.

Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutusturvan laajuus on lähtökohtaisesti sopimuksenvarainen asia ja myös vakuutusmaksun määrä riippuu siitä, kuinka laajaksi vakuutuksen perusteella korvattavien tapahtumien piiri on sovittu.  Vakuutuksenantaja voi siten ottaa sopimuksen osaksi myös korvausvastuuta rajaavia ehtoja. Sallittua on sopia esimerkiksi siitä, ettei vakuutus kata tietyissä urheilulajeissa tai muussa tavanomaista riskialttiimmassa toiminnassa aiheutuneita vahinkoja. Jos sattunut vahinko kuuluu tällaisen rajoitusehdon korvauspiiriin, ei vakuutuksenantaja vastaa siitä missään tapauksessa eikä rajoitusehdon soveltamiseen silloin myöskään vaikuta vakuutuksenottajan tai vakuutetun toiminta taikka tuottamuksen aste. 

Nyt käsillä olevassa tapauksessa sovellettava vakuutusehto rajoittaa vakuutusturvan laajuutta vakuutuksenottajan vastuuperusteen mukaan siten, että vakuutuksesta ei korvata rikoksen yhteydessä aiheutettua vahinkoa, josta vakuutettu on vastuussa. Vakuutussopimuslain 30 §:n 1 momentin perusteella on selvää, että tahallisen rikoksen yhteydessä taikka tahallisella rikoksella aiheutetut vahinkoseuraamukset jäävät vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle. Näin ollen tällaisissa tilanteissa on vakuutusehtoa lautakunnan käsityksen mukaan pidettävä selvänä ja lain mukaisena.

Rikosperusteisuus on vakuutusturvan rajoittamisperusteena olennaisesti erityyppinen kuin esimerkiksi tietyn urheilulajin tai muun tarkkarajaisen toimintaympäristön sulkeminen pois vakuutuksen piiristä. Rikosoikeudellinen sääntely koskee universaalisti kaikkia elämänaloja ja asiayhteyksiä. Keskeistä on myös se, että tietyn teon tai laiminlyönnin rikosoikeudellinen rangaistavuus kytkeytyy pääasiassa tekijän subjektiiviseen syyllisyyteen samansuuntaisella tavalla kuin tuottamusvastuu vahingonkorvausoikeudessa. Kun vakuutetun tuottamuksen vaikutusta vakuutuskorvauksen alentamiseen säännellään laissa pakottavasti, olisi ongelmallista, jos pakottavuussuoja olisi mahdollista kiertää sopimalla sellaisesta vakuutusturvan rajoittamisperusteesta, joka erilaisesta juridisesta ilmenemismuodostaan huolimatta kytkeytyy pitkälti samoihin tosiseikkoihin kuin pakottavuussuojan piirissä oleva oikeusilmiö.

Rajoitusehto muodostuu ongelmalliseksi varsinkin tilanteessa, jossa vakuutettu on aiheuttanut kolmannelle henkilövahingon. Tällainen menettely voi merkitä vammantuottamusrikosta periaatteessa aina, jos ruumiinvamma on vähäistä vakavampi RL 21:10:ssä tarkoitettavalla tavalla. Rajoitusehdon soveltaminen johtaisi näin siihen, että henkilövahinkojen osalta vastuuvakuutussuoja kattaisi ainoastaan vähäiset vammat tai muut tilanteet, joissa rikostunnusmerkistön ei jostakin syystä katsottaisi täyttyvän. Tällainen lopputulos olisi keskeisellä tavalla ristiriidassa sen VSL 30 ja 34 §:stä ilmenevän periaatteen kanssa, että vakuutuksen alaan kuuluvissa tilanteissa pakottavuussuojan piiriin kuuluvan vakuutetun tulee sopimusehtojen estämättä yleensä saada vakuutusturvaa myös tilanteissa, joissa vakuutustapahtuman aiheutuminen on seurausta hänen omasta huolimattomuudestaan

Edellä mainituin perustein Vakuutuslautakunta katsoo, että kyseessä olevaa ehtokohtaa tulee pitää pakottavan lainsäädännön vastaisena ja mitättömänä siltä osin, kun se rajaa vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle sellaisten tekojen yhteydessä aiheutuneet vahingot, jotka ovat rangaistavia pelkästään tuottamuksellisina. Näin ollen A:n vahingon aiheutumiseen johtanutta menettelyä ja korvauksen mahdollista epäämistä tai alentamista tulee arvioida vakuutussopimuslain 30 ja 34:n §:n perusteella.

Vakuutusyhtiö on katsonut vastineessaan A:n toiminnan olleen törkeän huolimatonta siten, että yhtiöllä on ollut vakuutusehtoihin ja vakuutussopimuslakiin perustuva oikeus evätä vakuutuksesta maksettava korvaus kokonaisuudessaan. Vakuutettu katsoo, ettei vammantuottamuksessa ole kysymys sellaisesta rikoksesta, joka olisi verrattavissa pahoinpitelyyn, koska pahoinpitelyssä on kysymys tahallisesta rikoksesta kun taas vammantuottamus johtuu tekijän huolimattomuudesta, joten aihetta korvauksen epäämiseen ei ole.

Vakuutuslautakunnan vakiintuneen ratkaisukäytännön mukaan korvauksen  epääminen tapauksissa, jossa vakuutettu on ollut vakuutussopimuslain 30 §:n tarkoittamalla tavalla törkeän huolimaton, tulee kuitenkin kysymykseen esimerkiksi vain sellaisissa tilanteissa, jossa vakuutetun toiminta lähentelee tahallisuutta tai sitä voidaan pitää muuten poikkeuksellisen törkeänä. Lähtökohtana on siten korvauksen alentaminen vakuutussopimuslain 34 §:ssä mainitun kokonaisharkinnan jälkeen. Törkeää lievempi huolimattomuus ei vakuutussopimuslain mukaan voi olla perustana korvauksen alentamiselle tai epäämiselle.

Käräjäoikeuden tuomiossa lausutaan, että A:n on ryhtyessään kiihtyneessä mielentilassa lyömään ja potkimaan asunnon ovea tullut käsittää, että joku asunnon sisällä olevista henkilöistä voi sen seurauksen tulla avaamaan oven ja samalla loukata itseään. Tuomion mukaan A:n syyksi on luettu huolimattomuudella aiheutettu teko eikä hänen nimenomaisena tarkoituksenaan ole ollut aiheuttaa vahinkoa. A tuomittiin korvauksiin ja sakkoon nuorena henkilönä aiheutetusta vammantuottamuksesta.

Käsillä olevassa tapauksessa on tuomiossa esitetyllä tavalla katsottu, että A:n toiminta on ollut huolimatonta. Asiakirjoista ilmenevän selvityksen perusteella ja erityisesti käräjäoikeuden tuomiossa lausutun huomioiden Vakuutuslautakunta katsoo asiassa jäävän näyttämättä, että A menettely olisi ollut tapahtumaolosuhteet huomioon ottaen kokonaisuutena arvioiden törkeän huolimatonta. Näin ollen edellytyksiä korvauksen epäämiselle tai alentamiselle ei ole.

Edellä selostetuin perustein ja käytettävissään olevan selvityksen perusteella Vakuutuslautakunta suosittaa yhtiötä suorittamaan asiassa korvauksen alentamattomana.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat laajennetun jaoston puheenjohtaja Rissanen, puheenjohtajat Norros, Raulos ja Taipale, jäsenet Eskuri, Korpiola ja Rusanen sekä varajäsen Rantala. Puheenjohtaja Norio-Timosen eriävä mielipide on oheisessa liitteessä. Sihteerinä toimi Hanén.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

<p 127.6pt;\"="">  

Puheenjohtaja Norio-Timosen eriävä mielipide:

Tapauksessa on kyse toiselle aiheutetun henkilövahingon korvaamisesta vastuuvakuutuksesta.

Vakuutusyhtiöllä on VSL 30 §:n estämättä oikeus rajata vastuuvakuutusturvan ulkopuolelle kategorisesti esimerkiksi tietyssä toiminnassa aiheutetut vahingot vahingonaiheuttajan tuottamuksen asteesta riippumatta. Ensisilmäyksellä nyt tarkasteltavana oleva ehto vaikuttaa tällaiselta sallitulta rajoitusehdolta. Tosiasiassa kuitenkin henkilövahingon aiheuttaminen toiselle täyttää ainakin vammantuottamusrikoksen tunnusmerkistön periaatteessa aina, jos ruumiinvamma on vähäistä vakavampi RL 21:10:ssä tarkoitetulla tavalla. Tarkasteltavana olevan ehdon soveltaminen johtaa näin käytännössä siihen, että henkilövahinkojen osalta vastuuvakuutussuoja kattaa ainoastaan vähäiset vammat tai muut tilanteet, joissa rikostunnusmerkistön ei jostakin syystä katsota täyttyvän.

Tarkasteltavana oleva ehto ei siis olekaan luonteeltaan vain tiettyjä rajattuja tilanteita koskeva rajoitusehto, vaan henkilövahinkotapauksissa se on käytännössä yleisehto, jonka nojalla vakuutetun oikeus vastuuvakuutuskorvaukseen ratkeaa. Vaikka VSL 30 §:n estämättä on mahdollista sulkea rajoitusehdoilla vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle myös vakuutetun tuottamuksella aiheuttamia vahinkoja, vakuutetun aiheuttaman henkilövahingon korvaamisen perusteita koskevan yleisen ehdon tulee olla VSL 30 §:n mukainen. Katson sen vuoksi, että tarkasteltavana oleva ehto on ristiriidassa VSL 30 §:n pakottavan säännöksen kanssa ja sen vuoksi mitätön niiltä osin kuin se käytännössä rajaa vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle vakuutetun muulla tavoin kuin tahallisesti aiheuttamat henkilövahingot.

Näin ollen A:n vahingon aiheutumiseen johtanutta menettelyä ja korvauksen mahdollista epäämistä tai alentamista tulee arvioida vakuutussopimuslain 30 ja 34 §:n perusteella. Näiden säännösten soveltamisen osalta päädyn samaan lopputulokseen kuin lautakunnan enemmistö.