Tapahtumatiedot
Vakuutettu E.I. savusti 22.6.2012 kalaa rengaskaasupolttimen ja savustuslaatikon avulla rivitalohuoneiston terassilla. E.I. poistui kesken savustuksen sisätiloihin noin kymmenen minuutin ajaksi. Poltin aiheutti tällä välin tulipalon, joka aiheutti mittavat vahingot.
Vakuutusyhtiö A:n päätös
Vakuutusyhtiö A korvasi As Oy V:n kiinteistövakuutuksen perusteella asunto-osakeyhtiölle aiheutuneet vahingot. Vakuutusyhtiö A on vaatinut maksamiaan korvauksia takaisin E.I:ltä.
Vakuutusyhtiö B:n päätös
Vakuutusyhtiö B on käsitellyt asiaa E.I:n kotivakuutukseen sisältyvän vastuuvakuutuksen perusteella. Vakuutusyhtiö B on katsonut, ettei se ole korvausvelvollinen vakuutusyhtiö A:lle, koska vahinkoa ei ole aiheutettu tahallisesti tai törkeän huolimattomasti.
Vakuutusyhtiö A:n lausuntopyyntö
Vakuutusyhtiö A on pyytänyt lautakunnalta lausuntoa vakuutusyhtiö B:n päätöksestä.
Asiassa saadun selvityksen mukaan E.I. oli 22.6.2012 savustanut kalaa rengas-kaasupolttimen ja savustuslaatikon avulla rivitalohuoneiston terassilla. E.I. oli jättänyt rengas-kaasupolttimen, jossa oli liekki, vartioimatta ja mennyt sisälle huoneistoon. Kaasupolttimen liekki oli sytyttänyt terassin puiset rakenteet ja tuli oli levinnyt niin, että tulipalo oli tuhonnut kokonaan Asunto Oy V:n huoneistot B 5, B 6, ja B 7. Rakennuksessa sijaitsi myös As Oy:n tekniset tilat.
Vakuutusyhtiö A on korvannut As Oy V:n kiinteistövakuutuksen perusteella 22.6.2012 sattuneesta tulipalosta As Oy V:lle aiheutuneet vahingot, jotka ovat tähän mennessä yhteensä 509 860,14 euroa. Vahinkotarkastajan arvion mukaan vahingosta aiheutuu vielä korvattavia kustannuksia ja arvioitu vahingon kokonaismäärä on yhteensä 650 000 euroa.
Vakuutussopimuslain 75 §:n ja vakuutusyhtiön yleisten sopimusehtojen mukaan vakuutetun oikeus vahingonkorvaukseen vahingosta korvausvastuussa olevalta kolmannelta luonnolliselta tai oikeushenkilöltä siirtyy vakuutusyhtiölle sen maksamaan korvausmäärään saakka. Jos vahingon on aiheuttanut kolmas henkilö yksityishenkilönä, työntekijänä, virkamiehenä tai näihin vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n mukaan rinnastettavana muuna henkilönä, syntyy vakuutusyhtiölle takautumisoikeus kyseistä henkilöä kohtaan vain, jos tämä on aiheuttanut vahingon tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta tai jos hän on korvausvastuussa vahingosta huolimattomuudestaan riippumatta.
Vahingonkorvausoikeudellisen tuottamuksen astetta on oikeuskäytännössä arvioitu muun muassa korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2002:56 ja Kouvolan hovioikeuden ratkaisussa 2013:1. Tuottamuksen asteen on edellä mainitussa korkeimman oikeuden ratkaisussa katsottu määräytyvän sen mukaan, kuinka merkittävästi vahingon aiheuttaneen toiminta on poikennut vaadittavasta huolellisuudesta. Tässä harkinnassa on kiinnitettävä ensisijaisesti huomiota vahingonaiheuttajan yksilöstä riippumattomiin seikkoihin ja olosuhteisiin, kuten mahdollisen vahinkoseuraamuksen luonteeseen ja vakavuuteen, vahingon todennäköisyyteen sekä mahdollisuuteen välttää vahinkoseuraamus huolellisesti toimimalla.
Kouvolan hovioikeuden ratkaisussa 2013:1 on todettu, että siviilioikeudellinen tuottamuskäsitys on ankarampi kuin rikosoikeudellinen tuottamus. Kouvolan hovioikeuden ratkaisussa on ollut kysymys siitä, onko rikosoikeudellisesti lainvoimaisella tuomiolla tuottamukselliseksi todettua menettelyä pidettävä siviilioikeudellisesti arvioiden vakuutussopimuslain 75 §:n tarkoittamalla tavalla törkeänä huolimattomuutena.
Poliisin kuulustelupöytäkirjan mukaan E.I:n rengaskaasupoltin oli ollut puisen pöydän päällä. Pöytä oli ollut kiinni terassin väliseinässä, joka on puuta. Rengas-kaasupoltin oli ollut noin puolen metrin päässä puisesta seinästä. Poliisikuulustelussa E.I. oli kertonut, että rengas-kaasupoltin oli ollut hänellä käytössä ainakin kymmenen vuotta eikä polttimen letkua ollut koko tuona aikana vaihdettu ja letkussa saattoi olla vähän murtumia pinnassa. Ottaen huomioon rengas-kaasupolttimen sijainti vain puolen metrin päässä puisesta seinasta ja sen, että E.I. oli jättänyt polttimen valvomatta kymmenen minuutin ajaksi, on hänen menettelyään pidettävä törkeän huolimattomana. Vahingonvaara on ollut ilmeinen polttimen sijaitessa lähellä syttyvää ja palonarkaa puista seinää. E.I:n on tullut ymmärtää, että kysymyksessä on helposti syttyvä ja palonarka materiaali. E.I. on lisännyt palovahingon vaaraa jättämällä rengas-kaasupolttimen kuvatulla tavalla ilman valvontaa.
Yleisen elämänkokemuksen mukaan tuli leviää palavan materiaalin syttymisen jälkeen erittäin nopeasti yleensä 3-5 minuutin kuluttua palon alkamisesta. Rengas-kaasupoltinta valvomalla tulipalon leviäminen laajalle alueelle olisi voitu estää. Huolimattomuuden astetta arvioitaessa on otettava lisäksi huomioon se, että rengas-kaasupoltin ja sen letku oli E.I:n kertoman mukaan ainakin kymmenen vuotta vanha eikä sen kuntoa ollut tarkastettu eikä letkua ollut vaihdettu.
Turvatekniikan keskuksen TUKES:n ohjeiden mukaisesti kaasupolttimet on tarkastettava säännöllisesti mahdollisten kaasuvuotojen varalta. Kaasuletkun kunto on tarkastettava vuosittain ja kulunut letku on vaihdettava uuteen. Suositeltava vaihtoväli on viisi vuotta. Paineensäädin on vaihdettava viimeistään 10 vuoden kuluttua säätimeen merkitystä valmistusvuodesta, vaikka säätimen toiminnassa ei olisi ollut mitään vikaa.
Silta osin kuin vakuutusyhtiö B on perustellut päätöstään E.I:n terveydentilaan liittyvillä syillä, vakuutusyhtiö A viittaa Vakuutuslautakunnan ratkaisuun VKL 330/96, jossa ei ole annettu merkitystä vahingonaiheuttajan iälle ja muistivirheelle hänen törkeän huolimatonta menettelyä arvioitaessa.
Vakuutusyhtiö A katsoo, että jättämällä rengaspolttimen vallinneissa olosuhteissa valvomatta E.I. on ottanut tietoisen riskin vahingon aiheutumisesta ja rikkonut yleistä huolellisuusvelvollisuutta niin vakavalla tavalla, että hänen menettelyään on pidettävä vakuutussopimuslain 75 §:n ja yleisten sopimusehtojen tarkoittamalla tavalla törkeänä huolimattomuutena.
Vakuutusyhtiö A:lle on siten siirtynyt oikeus saada E.I:ltä korvausmäärä, jonka vakuutusyhtiö A on suorittanut vahinkotapahtuman johdosta vakuutuksenottajalle.
Vakuutusyhtiö B:n vastine
Vakuutussopimuslain 75.1 §:n mukaan vakuutetun oikeus vaatia kolmannelta henkilöltä korvausmäärä, jonka vakuutuksenantaja on hänelle suorittanut, siirtyy vakuutuksenantajalle vain, jos kolmas henkilö on aiheuttanut vakuutustapahtuman tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta taikka on lain mukaan velvollinen suorittamaan korvausta huolimattomuudestaan riippumatta.
Törkeä huolimattomuus on vakuutussopimuslain esitöiden mukaan lähellä tahallisuutta. Vahinkoa voidaan pitää törkeällä tuottamuksella aiheutettuna muun muassa silloin, jos vakuutettu esimerkiksi tietoisesti laiminlyö normaalit varotoimet ja saa aikaan tilanteen, jossa vahingonvaara on suuri. Huolimattomuutta voidaan pitää törkeänä myös silloin, jos vahingon aiheuttanut teko, toimintatapa tai laiminlyönti on sisältänyt olosuhteet huomioiden huomattavan riskin vahingon syntymisestä. Oikeuskäytännössä huolimattomuutta on yleisesti pidetty törkeänä, kun toiminta on ollut lähellä tahallista menettelyä ja siten häikäilemätöntä ja välinpitämätöntä seurausten suhteen. Usein tuottamusta on pidetty törkeänä silloin, kun toisten henkilökohtaiseen turvallisuuteen on suhtauduttu välinpitämättömästi. Tuottamuksen astetta on myös pidetty sitä törkeämpänä, mitä odotettavampaa vahingon tapahtuminen on vahinkoteon olosuhteissa ollut.
Arvioitaessa mahdollisuutta välttää vahinko, ovat vahingonaiheuttajan asemaan liitettävät velvoitteet tuottamusarvostelun lähtökohtana. Näin ollen tuottamuksen aste määräytyy sen perusteella, missä määrin vahingonaiheuttaja on laiminlyönyt sen huolellisuuden noudattamisen, jota tällaisessa asemassa olevalta voidaan vaatia.
E.I:llä on ollut pitkäaikainen kokemus savustuslaatikon ja rengaspolttimen käytöstä ja kokemusperäistä tietoa kyseisen yhdistelmän käyttämisestä. E.I. on käyttänyt poltinta ja savustuslaatikkoa vuosikausia ilman, että toiminnasta on aiheutunut vahinkoa tai edes sen vaaraa muille ihmisille tai omaisuudelle. E.I:n poistuessa polttimen luota sisätiloihin polttimen liekki oli hänen kertomansa mukaan niin pieni, etteivät liekit tulleet savustuslaatikon sivuille, vaan ne pysyivät laatikon alla. Polttimen liekki ei ollut täydellä teholla.
E.I:n kokemuksen perusteella polttimen vahtimatta jättäminen ei muodostanut sellaista turvallisuusriskiä, johon hän olisi suhtautunut välinpitämättömästi. E.I:n ei voida katsoa tietoisesti laiminlyöneen normaaleita varotoimia, vaan hän päinvastoin varmisti, että poltin on pienellä teholla eivätkä liekit nouse laatikon sivuille. Savustuspöydän päällä tai ympärillä ei ollut tavaraa.
E.I:n toiminnassa ei ollut kyse myöskään tietoisen riskin ottamisesta. On pidettävä varsin epätodennäköisenä, että E.I. olisi tietoisesti luonut tilanteen, jossa vahingonvaara hänen oman kotinsa tuhoutumisesta on ollut suuri. E.I. on jättäessään polttimen vartioimatta ajatellut, että kyseinen toiminta on täysin turvallista. E.I:n kertoman mukaan hän ei ole osannut ajatella, että mitään voisi sattua. Poltinta ja savustuslaatikkoa oli vahinkopäivää ennen käytetty lukuisia kertoja samassa paikassa ja samoissa olosuhteissa ilman, että siitä olisi aiheutunut minkäänlaista vahingonvaaraa.
E.I:n ei myöskään voida katsoa suhtautuneen välinpitämättömästi omaan, vaimonsa tai As Oy:n muiden asukkaiden turvallisuuteen. E.I. on liekit havaittuaan yrittänyt sammuttaa paloa ja loukannut tässä yrityksessä itsensä,
mutta luopunut yrityksestä havaittuaan sen mahdottomaksi. Verrattuna esimerkiksi tapauksessa VKL 63/12 käsiteltyyn tilanteeseen, jossa vakuutettu oli aikaansaanut vahingon kaatamalla bensiiniä palavaan grilliin, nyt kyseessä olevassa tapahtumassa vahinko on johtunut passiivisesta valvontavelvoitteen laiminlyömisestä verrattuna mainitun tapauksen aktiiviseen vahinkoa aiheuttaneeseen toimintaan. Tapauksessa VKL 545/06 puolestaan oli kysymys tilanteesta, jossa vakuutettu ystävineen oli alkoholia nautittuaan sytyttänyt nuotion sisätiloissa puulattialla ja vielä laiminlyöneet huolehtia sen sammuttamisesta.
Vakuutusyhtiö B:n näkemyksen mukaan nyt käsiteltävänä olevan ja mainittujen aiempien tapausten vahinkoa aiheuttaneiden toimien ei voida katsoa sijoittuvan huolellisuusarvioinnissa samalle tuottamuksen asteelle. E.I. ei ole pitänyt vahingon syntymistä missään määrin todennäköisenä. Hänen menettelynsä ei voida millään perusteella katsoa olleen lähellä tahallista. Se, että E.I. on laiminlyönyt tarkistaa polttimen paineensäätimen ja letkun, ei tee E.I:n toiminnasta törkeän tuottamuksellista. E.I:n toiminta on johtunut tietämättömyydestä eikä valinpitämättömyydestä. Poltin on toiminut moitteettomasti ja letkun kunnon E.I. on silmämääräisesti arvioinut hyväksi.
Korkeimman oikeuden ratkaisun KKO 2002:56 mukaan tuottamuksen asteen katsotaan yleisesti määräytyvän sen mukaan, kuinka merkittävästi vahingon aiheuttaneen toiminta on poikennut vaadittavasta huolellisuudesta. Tässä harkinnassa kiinnitetään ensisijaisesti huomiota vahingonaiheuttajan yksilöstä riippumattomiin seikkoihin ja olosuhteisiin. Mitään estettä ei kuitenkaan ole sille, että huolellisuusarvioinnissa voidaan toissijaisesti antaa merkitystä myös vahingonaiheuttajan yksilöllisille ominaisuuksille. Vakuutusyhtiö A:n viittaaman lausunnon VKL 660/96 osalta vakuutusyhtiö B toteaa, että vahingonaiheuttajan iälle ja muistivirheelle on tapauksessa annettu merkitystä siinä suhteessa, että olosuhteet huomioon ottaen korvausta ei saanut törkeän huolimattomuuden perusteella kokonaan evätä.
E.I. on vahingon aiheuttamishetkellä ollut 71-vuotias ja kärsinyt muun muassa muistihäiriöistä. Vakuutusyhtiö B katsoo, että E.I:n henkilöön liittyvät seikat tulee kohtuullisessa määrin ottaa huomioon tuottamuksen asteen arvioinnissa.
Mikäli lautakunta vastoin vakuutusyhtiö B:n käsitystä katsoisi vahingon aiheutuneeksi E.I:n törkeästä huolimattomuudesta ja suosittaisi vakuutusyhtiö B:tä korvaamaan vakuutusyhtiöt A:lle sen As Oy:n kiinteistövakuutuksen perusteella suorittamat korvaukset, vakuutusyhtiö B huomauttaa korvauksen määrän osalta seuraavaa.
E.I:n vastuuvakuutuksen vakuutusmäärä on 170 000,00 euroa. Vastuuvakuutuksen perusteella on samaan vahinkoon liittyen suoritettu tähän mennessä korvauksia yhteensä 6 280,00 euroa. Vakuutusmäärää on näin ollen tällä hetkellä jäljellä 163 720,00 euroa. Vahinkoon liittyen on vakuutusyhtiö B:lle myös toimitettu vielä tällä hetkellä korvaamatta oleva lasku, jonka mahdollinen maksaminen vähentää käytettävissä olevaa vakuutusmäärää vastaavasti.
Vastuuvakuutuksen ehtojen mukaan yhden vahingon perusteella maksettavien korvausten yhteisenimmeismäärä on selvitys- ja oikeudenkäyntikustannukset mukaan lukien vakuutuskirjaan merkitty vakuutusmäärä. Lisaksi vakuutusehtojen mukaan korvausta voidaan alentaa tai evätä se, jos vakuutettu on aiheuttanut vahinkotapahtuman tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella. Olennaista edellä mainitun ehdon kohdalla on se, että ehtojen mukaan alennus tulee tehtäväksi korvauksesta eikä vahingon määrästä.
Mikali vakuutusyhtiö B:n tulisi maksaa korvausta E.I:n törkeän huolimattomuuden perusteella, on vakuutusyhtiö B:n suorittaman korvauksen ehdoton yläraja maksuhetkellä käyttämättä oleva vakuutusmäärä. Koska vahinko olisi tuolloin aiheutettu törkeällä huolimattomuudella, ja koska ehtojen mukaan törkeän huolimattomuuden tilanteessa vakuutusyhtiön alennusoikeus kohdistuu edellä mainitusti nimenomaan maksettavaan korvaukseen, tulee vakuutusyhtiö B mahdollisessa korvaustilanteessa lisäksi alentamaan maksettavaa korvausta.
E.I:n toiminnan ei voida katsoa täyttävän törkeän tuottamuksen tunnusmerkkejä. Toiminta ei ole ollut välinpitämätöntä, häikäilemätöntä eikä lähellä tahallisuutta. E.I. on luottanut pitkäaikaiseen kokemukseensa vastaavasta toiminnasta ja ollut vilpittömässä mielessä menettelyn turvallisuuden suhteen. E.I. ei ole mieltänyt vahinkoseuraamuksen syntymistä todennäköiseksi eikä ole nain ottanut tietoista riskiä sen aiheutumisesta. On pidettävä erittäin epätodennäköisenä, että E.I. olisi tietoisesti asettanut oman, vaimonsa ja naapureidensa turvallisuuden vaaran alaiseksi tai ottavan riskin oman kotinsa tuhoutumisesta.
Vahingon havaittuaan E.I. on yrittänyt sammuttaa liekkejä siinä kuitenkaan onnistumatta. E.I:n menettelyn on katsottava olleen huolimatonta, mutta jäävän tavallisen tuottamuksen asteelle. Koska toiminta ei ole ollut törkeän tuottamuksellista, ei vakuutusyhtiö A:lle ole siirtynyt takaisinsaantioikeutta E.I:tä ja vakuutusyhtiö B:tä kohtaan.
Mikäli lautakunta kuitenkin katsoisi vahingon aiheutuneen E.I:n törkeän tuottamuksellisesta menettelystä ja suosittaisi vakuutusyhtiön suorittamaan korvausta E.I:n vastuuvakuutuksesta, vakuutusyhtiö B viittaa korvauksen maarasta yllä mainittuun.
Vakuutusyhtiö B:n mukaan sen ratkaisu on lain, vakuutusehtojen ja niiden vakiintuneen soveltamiskäytännön mukainen, eikä sitä tule suosittaa muutettavaksi.
Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus
Lainsäädäntö
Vakuutussopimuslain 75 §:n mukaan vakuutetun oikeus vaatia kolmannelta henkilöltä korvausmäärä, jonka vakuutuksenantaja on hänelle suorittanut, siirtyy vakuutuksenantajalle vain, jos kolmas henkilö on aiheuttanut vakuutustapahtuman tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta taikka on lain mukaan velvollinen suorittamaan korvausta huolimattomuudestaan riippumatta. Vakuutuksenantajan takautumisoikeuden rajoituksista eräissä vakuutuksissa säädetään tuotevastuulain 13 a §:ssä.
Ratkaisu
Tapauksessa on kysymys siitä, onko vakuutusyhtiö A:lla oikeus vaatia E.I:ltä vakuutusyhtiö A:n As Oy V:lle maksamaa korvausta.
Vakuutussopimuslain mukaan oikeus vaatia korvaussumma kolmannelta henkilöltä siirtyy vakuutuksenantajalle vain, jos kolmas henkilö on aiheuttanut vakuutustapahtuman tahallisesti tai törkeän huolimattomasti.
Nyt käsillä olevassa tapauksessa ei ole edes esitetty, että E.I. olisi aiheuttanut vakuutustapahtuman eli tulipalon tahallisesti. Tapauksessa tulee siten arvioitavaksi se, onko E.I. aiheuttanut vahingon törkeällä huolimattomuudellaan.
Huolimattomuuden astetta arvioitaessa on tarkoituksenmukaista lähteä tavallista huolimattomuutta koskevasta oletuksesta. Siten vaadittavasta huolellisuusstandardista poikkeaminen tulee luokitelluksi törkeäksi huolimattomuudeksi vain, jos tähän voidaan osoittaa erityisiä perusteita.
Törkeän huolimattomuuden ollessa kyseessä on tarkasteltavan toiminnan oltava lähellä tahallisuutta. Törkeän huolimattomuuden tunnusmerkkeinä on lisäksi painotettu subjektiivista moitittavuutta. Korkein oikeus on esimerkiksi viitannut toimintaan, joka on häikäilemätöntä ja välinpitämätöntä seurausten suhteen (KKO 1997:103). Subjektiivisen asenteen lisäksi arvioinnissa voidaan ottaa objektiivisena elementtinä huomioon se, kuinka paljon vahingonaiheuttajan menettely määrällisesti poikkeaa siitä, mitä häneltä olisi vaadittu.
Lautakunnan käytettävissä olevan selvityksen mukaan E.I. oli 22.6.2012 savustanut kalaa rengas-kaasupolttimen ja savustuslaatikon avulla rivitalohuoneiston terassilla. E.I. oli jättänyt rengas-kaasupolttimen, jossa oli liekki, vartioimatta ja mennyt sisälle huoneistoon. Poliisin kuulustelupöytäkirjan mukaan E.I:n rengaskaasupoltin oli ollut puisen pöydän päällä. Pöytä oli ollut kiinni terassin väliseinässä, joka on puuta. Rengas-kaasupoltin oli ollut noin puolen metrin päässä puisesta seinästä. Poliisikuulustelussa E.I. oli kertonut, että rengas-kaasupoltin oli ollut hänellä käytössä ainakin kymmenen vuotta.
Tulenkäsittelyssä on yleisen elämänkokemuksen mukaan noudatettava varovaisuutta. E.I. on toiminut huolimattomasti jättäessään tulen vahtimatta. Silmämääräisesti arvioituna letkun kunto oli kuitenkin ollut hyvä ja E.I. oli käyttänyt sekä poltinta että savustuslaatikkoa aiemmin useita kertoja. E.I. on siten ollut perustellusti siinä luulossa, että savustuslaatikon voi jättää turvallisesti vartioimatta terassille. Koska terassi on ollut E.I:n oman asunnon yhteydessä, ei voida olettaa, että hän olisi ollut piittaamaton mahdollisen tulipalon syttymisen suhteen. E.I:n huolimattomuutta ei siksi voida pitää törkeänä.
Edellä mainituin perustein lautakunta katsoo, että vakuutusyhtiö B:n päätös on vakuutusehtojen ja voimassa olevan lainsäädännön mukainen.
Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Norros, jäsenet Eskuri, Korpiola ja Rusanen sekä varajäsen Hirviniemi. Sihteerinä toimi Mäenpää.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA