Lausunnonpyytäjä oli ajanut polkupyörällä alamäkeä erään alikulkutunnelin läpi 3.7.2007 noin klo 12.55. Tunnelissa oli hämärä katvealue, mutta sinänsä sää oli poutainen ja aurinkoinen. Suunnilleen tunnelin puolivälissä oli ollut ajoradalla vyön tai kuljetusliinan pätkä, joka oli takertunut polkupyörän renkaisiin aiheuttaen pyörän lukkiutumisen. Lausunnonpyytäjä oli tällöin kaatunut ja saanut useita erilaisia vammoja. Korvausta haettiin kaupungin vastuuvakuutuksesta.

 

 

Yhtiö on antanut asiassa korvauspäätöksen 5.10.2007.

 

Kaupungin edustajat ovat tarkastaneet kaatumispaikan tapahtumasta tiedon saatuaan. Paikalta on löytynyt noin 60 cm:n mittainen kuorma- tai nostoliinan pätkä. Kyseinen liinanpätkä on mahdollisesti peräisin liittymäramppia pitkin ajaneesta kulkuneuvosta. Kaupungille tai kunnossapidosta vastaavalle urakoitsijalle ei ole aikaisemmin ilmoitusta kyseisestä esineestä. Kunnossapito- ja puhdistustoimet hoidetaan alueella normaalisti olosuhteiden mukaan. Esineen joutuminen väylälle on kadunpitäjän kannalta ennalta arvaamaton tapahtuma, johon ei normaalitoimenpiteillä ole voitu vaikuttaa.

 

Kyseessä on tapaturma, josta kaupunki ei ole alikulkutunnelin kunnossapitovastuusta vastaavana vahingonkorvausvastuussa.

 

 

Vakuutuksenottajana oleva kaupunki (sen teknisen viraston kunnossapitopäällikkö) on antanut asiassa lautakunnalle vastineen 29.11.2007.

 

Alikulkukäytävissä ei ole normaalisti päiväsaikaan edellistä valaistusta, sillä luonnonvalo riittää valaisemaan myös alikulkukäytävän. Kaupunki viittaa tieliikennelain 23 §:ään, jossa todetaan, että ajoneuvo on voitava pysäyttää edessä olevan ajoradan näkyvällä osalla ja kaikissa ennalta arvattavissa tilanteissa. Alikulkukäytävään tulevan pyöräilijän on sovitettava ajonopeutensa niin, että huolimatta valon ja varjon vaihteluista on ajoneuvon turvallinen kuljettaminen mahdollista ja ajoneuvo on pysäytettävissä kevyen liikenteen väylän näkyvällä osalla. Tällöin olisi mahdollista myös havaita esimerkiksi kevyen liikenteen väylälle joutunut esine.

 

Kaupunki viittaa myös tieliikennelain 62 §:ään, erityisesti sen 3. momenttiin, ja katsoo, että liinan havaitsijan olisi tämän säännöksen mukaisesti tullut poistaa liina tai ilmoittaa siitä poliisille. Näin ei ole ilmeisesti toimittu eikä näin ollen myöskään tekninen virasto eikä sen alueurakoitsija ole saanut tietoa liinasta. Vakuutuslautakunnalle toimitetun lausuntopyynnön liitteenä on ollut todistajan kertomus, jonka mukaan kyseinen liina olisi havaittu useita päiviä ennen tapaturmaa.

 

Kaupunki yhtyy vakuutusyhtiön käsitykseen siitä, että liinan joutuminen kevyen liikenteen väylälle on kadunhoitajan kannalta ennalta arvaamaton tapahtuma, johon ei ole normaalitoimenpiteillä voitu vaikuttaa.

 

 

Lautakunta on pyytänyt vakuutusyhtiöltä lisäselvitystä asian ratkaisemista varten liittyen siihen, miten vahinkopaikkana olleen alikulkutunnelin puhtaanapito on järjestetty yleensä ja erityisesti tapahtuma-aikana 3.7.2007. Vakuutuksenottajana oleva kaupunki on toimittanut lautakunnalle lisäselvityksen 29.2.2008.

 

Kaupunki on viitannut alueella puhtaanapitourakkaa suorittavan yhtiön selvitykseen. Selvityksessä on todettu, että hiekoitushiekan poisto, kourujen puhdistus ja muu täydellinen roskien keräys suoritetaan urakka-asiakirjojen mukaan. Hiekan poisto kolme viikkoa kaupungin ilmoituksesta, muut toimenpiteet kun lumi on sulanut ja syksyisin. Tämän jälkeen työnjohto ajaa urakka-alueella viikoittain, jolloin seurataan urakka-alueen siisteyttä silmämääräisesti. Urakka-asiakirjojen mukaan yleisilmeeltään siisti. Ainoastaan tilaajan määrittelemät koneellisesti puhtaana pidettävät alueet puhdistetaan kolme kertaa viikossa. Kyseinen alue ei kuulu koneellisen puhtaanapidon piiriin ja täten myös työn johtajat kulkevat ainoastaan satunnaisesti kevyen liikenteen väyliä pitkin, koska yleisilmeen näkee myös päätieltä käsin. Niitot suoritetaan kyseisellä väylällä kaksi kertaa vuodessa.

 

 

Lautakunnalla on ollut käytettävissään asianosaisten kirjelmien ja kaupungin kannanottojen lisäksi

–        vahinkoilmoitus 3.9.2007

–        kaupungin teknisen viraston kunnossapitopäällikön lausunto 31.8.2007

–        korvaushakemus 16.8.2007

–        erään sivullisen laatiman selvitys tunnelissa olleesta liinanpätkästä 12.10.2007

–        14 mustavalkoista ja 3 värillistä valokuvaa alikulkutunnelista

–        tapahtumapaikkapiirros

–        kaupungin lisäselvitys 29.2.2008

–        alueella urakoitsijana toimineen yhtiön selvitys sähköpostitse 27.2.2008

–        vakuutusehdot.

 

 

 

Asiassa on kysymys siitä, onko kevyen liikenteen väylään kuuluva alikulkutunneli ollut 3.7.2007 asianmukaisesti huollettu ja turvallinen muun muassa polkupyöräilijöiden sitä käyttää.

 

Asiassa on riidatonta, että lausunnonpyytäjä on kaatunut ja vammautunut ajaessaan 3.7.2007 alikulkutunneliin, jossa hänen polkupyöränsä pyörään on takertunut ajotiellä ollut kuormaliinanpätkä tai sellaista muistuttava esine. Lähemmin ja yksityiskohtaisemmin tarkasteltuna kysymys on näin ollen siitä, onko kyseisen liinanpätkän jääminen alueelle ollut vältettävissä pitämällä aluetta kunnossa jollakin muulla vaihtoehtoisella tai paremmalla tavalla.

 

 

Käytettävissä olevan selvityksen perusteella liina, joka on takertunut lausunnonpyytäjän polkupyörän etupyörään ja aiheuttanut lausunnonpyytäjän kaatumisen, on sijainnut alikulkutunnelin sisäosissa noin tunnelin puolessavälissä. Asiassa on esitetty teoria siitä, että liina olisi joutunut alikulkutunneliin sen yläpuolisen ajorampin alueelta esimerkiksi jonkin siellä ajaneen ajoneuvon heittämänä. Liina on joka tapauksessa joutunut alikulkutunnelin sisäpuolelle, jossa se on aiheuttanut vahingon.

 

Lautakunnalle on toimitettu selvitystä alueen kunnossapidosta. Selvityksestä voidaan päätellä, että kesäaikaan, jolloin vahinko on tapahtunut, aluetta ei pidetä kunnossa muuten kuin tarkastelemalla urakka-aluetta silmämääräisesti viikoittain siten, että alue on yleisilmeeltään siisti. Kyseinen alue ei kuulu koneellisen puhtaanapidon piiriin. Työnjohtajat kulkevat ainoastaan satunnaisesti kevyen liikenteen väyliä pitkin, koska yleisilmeen näkee myös päätieltä käsin.

 

Lautakunnan käsityksen mukaan urakkaan kuuluneen alueen kunnossapitoa on valvottu riittävästi lähinnä moottoriajoneuvoliikenteen turvallisuutta silmällä pitäen. Kevyen liikenteen väylien valvonta on ollut riittävää siltä osin kuin valvottavia alueita voidaan havainnoida ajotieltä. Alueella ei ole kuitenkaan tehty sellaisia kunnossapitotoimia, joiden perusteella olisi voitu pelkästään päätieltä käsin tarkastelemalla taikka muutoin pelkästään yleisilmettä seuraamalla havaita alikulkutunnelin sisäosissa oleva kuormaliinanpätkä. Tällaiset ajotielle näkymättömät alueet olisi tullut tarkastaa erityisesti, sillä alikulkutunnelit ovat tyypillisesti paikkoja, joihin kertyy erilaista roskaa. Liinanpätkä on käytettävissä olevan selvityksen perusteella ollut yli puoli metriä pitkä, ja sellaisen havaitseminen alueella tunnelin sisäpuolella kävelemällä olisi ollut mahdollista.

 

Toisaalta kyseisen kaltainen liina ei kuitenkaan ole ulkomuodoltaan ja kooltaan sellainen, että se olisi ollut alikulkutunnelia normaalilla tavalla polkupyörällä käyttävän henkilön kohtuudella havaittavissa, vaikka valaistusolosuhteet ovat olleet selvityksen perusteella hyvät.

 

Lautakunta katsoo, että alikulkutunnelin kunnossapitoa ei ole tunnelin sisäpuolisten osien osalta järjestetty sellaisella tavalla, että tunneliin jäänyt polkupyöräilijöiden vaikeasti havaittava mutta kuitenkin mahdollisesti vakavankin vahingon riskin aiheuttava vieras esine olisi ollut poistettavissa. Kaupunki on menetellyt asiassa vahingonkorvausvelvollisuuden perustavalla tavalla huolimattomasti jättäessään järjestämättä tunnelin sisäpuolisten osien tarkastamisen ja kunnossapidon sellaisella tavalla, että vahinko olisi voitu todennäköisesti estää.

 

Edellä esitettyyn nähden merkitystä ei ole sillä, onko joku sivullinen laiminlyönyt poistaa tunnelissa olleen vierasesineen tai ilmoittaa siitä kaupungille. Vahingonkorvausoikeudessa ei ylipäänsä voida lähteä siitä, että vahingon tuottamuksellaan aiheuttanut voisi vedota korvausvastuusta vapautuakseen siihen, ettei joku ulkopuolinen ole estänyt vahinkoa.

 

 

Lautakunta pitää kaupunkia asiassa korvausvelvollisena. Vakuutusyhtiön tulee siksi maksaa korvaus tapahtuneesta vahingosta.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja

Sisula-Tulokas, jäsenet Eskuri, Norio-Timonen ja Rusanen sekä varajäsen Kivikoski. Sihteerinä toimi Saarikoski.

 

 

VAKUUTUSLAUTAKUNTA