Tapahtumatiedot
Vakuutuksenottaja suoritti syksyllä 2012 salaojitus- ja sadevesijärjestelmän uusimistöitä asunto-osakeyhtiön omistaman erillistalon läheisyydessä. 11.12.2012 päivätyssä kosteuskartoituksessa erillistalossa havaittiin kohonneita kosteusarvoja. Korvausta vesivahingon korjauskuluista on haettu vakuutuksenottajan vastuuvakuutuksesta.
Vakuutusyhtiön päätös
Vakuutusyhtiö on kertonut 3.5.2013 päivätyssä korvauspäätöksessään, että teknisen tarkastajan ja kosteuskartoitusraportin mukaan taloyhtiössä oli ollut kosteusongelmia jo ennen vakuutuksenottajayrityksen työsuoritusta. 31.1.2012 suoritetun kosteuskartoituksen raportin mukaan erillistalossa 3 A mitattiin kosteutta askarteluhuoneessa ja eteisessä. Vakuutuksenottajayrityksen suorittamien korjaustöiden jälkeen tehdyssä kosteuskartoituksessa 11.12.2012 havaittiin kosteutta myös takkahuoneessa. Vakuutusyhtiö on ilmoittanut korvaavansa vakuutuksenottajan kaivaustyön jälkeen ilmenneet kosteusvauriot takkahuoneessa ja mahdollisesti märkätiloissa, mikäli ne osoittautuvat suositellussa lisämittauksessa vakuutuksenottajan kaivaustyöstä kostuneiksi. Aiempaa kosteusvauriota ei korvattu vakuutuksenottajan vastuuvakuutuksesta.
Vakuutusyhtiö on lausunut 27.8.2013 päivätyssä korvauspäätöksessään, että vaikka erään kiinteistökuivausyrityksen lausunnon mukaan askarteluhuoneen ja eteisen osalta eristetilan olisi voinut antaa kuivua luonnollisesti ajan myötä, oikea korjaustapa olisi kuitenkin ollut sellainen, joka oli tehty 11.12.2012 havaittujen vahinkojen jälkeen. Askarteluhuoneen lattiapinnoitteena oli näet muovimatto ja sanotun huoneen lattian kosteustaso oli 31.1.2012 mittauksessa niin korkea, että lattia olisi tullut joka tapauksessa korjattavaksi myöhempien kosteusvaurioiden estämiseksi. Eteiseen oli tullut korvattavaa lisävahinkoa uuden vahingon myötä.
Korvattavaan vahinkoon kuuluivat siten alakerran eteinen siltä osin kuin se oli kastunut lisää, takkahuone, pesuhuone, sauna ja wc. Vakuutusyhtiö on pitänyt 20 500 euron kertakorvausta riittävänä.
Valitus
Asunto-osakeyhtiö on esittänyt, että vakuutusyhtiön päätöksessä oli jätetty huomiotta se, että 31.1.2012 suoritetuissa mittauksissa ainoastaan yhdessä 13 mittauspisteestä kosteus ylitti 90 prosenttia. Kiinteistökuivausyrityksen mukaan mittaustulokset eivät viitanneet vuotoon lattiarakenteen sisällä olevissa putkissa. Ilmeisesti maakosteus pääsi lattian eristetilaan askarteluhuoneen puoleisen ulkoseinän viereltä. Sanotun yrityksen mukaan talon ulkopuolella tulisi tarkistaa salaojat ja tehdä tarvittavat korjaustoimet. Lattiapinta pysyisi kuivana sähköisen lattialämmityksen avulla. Ulkopuolisten töiden jälkeen olisi suositeltavaa kuivata lattian eristetila koneellisesti.
Yhtiössä suoritettiin suositusten mukaiset korjaustoimet. Salaojat uusittiin ja sokkeli eristettiin Isodrän-levyillä, minkä jälkeen yhtiö sai syksyllä 2012 kiinteistökuivausyritykseltä uuden ohjeistuksen, jonka mukaan koneellista kuivausta ei enää tarvittu, koska ulkopuoliset korjaustoimenpiteet oli suoritettu, eikä pintakosteutta enää havaittu.
Kun rakennuksessa havaittiin joulukuussa 2012 tuulikaapin ja askartelutilan välisen oviaukon kynnyksen alla irtovettä, siinä oli kyse uudesta vahinkotapahtumasta, jonka aiheutti perustuksen korjaustyön suorittanut vakuutuksenottaja. Syksyn pitkään jatkuneiden sateiden täyttämistä salaoja- ja sokkelityökaivannoista pääsi vettä jo kuivumassa olleiden askarteluhuoneen ja eteisen rakenteisiin. 11.12.2012 päivätyssä kosteusraportissa tilanteen äkillinen muutos voitiin todeta, kun mitatuista 15 pisteestä 11:ssä oli kosteus yli 90 prosenttia. Kuudessa mittauspisteessä kosteus oli 95- 100 prosenttia eristeiden ollessa vesimärkiä.
Vakuutusyhtiön kanta, jonka mukaan jo aikaisemmin havaitun kosteusvahingon oikea korjaustapa olisi ollut lattian auki piikkaaminen, oli kiinteistökuivausyrityksen korjaustapasuosituksen ja lausunnon vastainen. Mittauspöytäkirjassa mainitut kosteusarvot huomioiden tämä näkemys korjaustavasta oli ylimitoitettu ja yleisen käytännön vastainen.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiö on lausunut, että saatujen selvitysten mukaan taloyhtiössä oli ollut kosteusongelmia jo ennen vakuutuksenottajayrityksen työsuoritusta. Kosteuskartoitusraportin mukaan erillistalossa 3 A todettiin tuolloin kosteutta askarteluhuoneessa ja eteisessä. Tällöin talon 3 A osalta katsottiin tarpeellisiksi korjaustoimenpiteiksi salaojien tarkastus ja korjaus sekä näiden korjaustoimien jälkeen lattian eristetilan kuivattaminen sekä askarteluhuoneen seinien maalaustyö.
Salaojien korjaustyöt tilattiin vakuutuksenottajayritykseltä. Korjaustyöt suoritettiin syksyllä 2012. Asunnossa suoritettiin uusi kosteusmittaus 11.12.2012, jolloin kosteutta todettiin koko kerroksessa.
Urakkasopimusasiakirjan mukaan kosteusvahinkojen korjaustyöt tulivat maksamaan kokonaisuudessaan 28 064, 52 euroa. Urakoitsija ilmoitti suullisesti vakuutustarkastajalle, että askarteluhuoneen ja eteisen osalta kustannusten määrä olisi noin 10 000 euroa. Kirjallista selvitystä urakoitsijalta ei ollut saatu. Suullista selvitystä voitiin pitää kuitenkin uskottavana, sillä lähtökohtaisesti märkätilojen korjaaminen maksoi enemmän eikä urakoitsijan esittämää arviota ollut muutoinkaan syytä epäillä.
Vastuuvakuutuksesta suoritettiin korvaus takkahuoneen, pesuhuoneen, saunan ja wc:n osalta täysimääräisenä. Eteisen osalta korvausta suoritettiin siltä osin kuin sen voitiin katsoa kärsineen lisävahinkoa. Näistä korjaustoimenpiteistä asunto-osakeyhtiölle suoritettiin korvausta 20 500 euroa.
Vahingonkorvauslain mukainen korvausvastuu syntyy vain vahingoista, jotka ovat adekvaattisessa syy-yhteydessä tuottamukselliseen tekoon. Vahingonkorvausoikeudessa noudetaan myös rikastumiskiellon periaatetta, jonka mukaan vahingonkärsijän ei tule päästä vahingon johdosta parempaan asemaan kuin hän oli ennen vahinkoa.
Asunto-osakeyhtiön vaatimus kaikkien korjauskustannusten korvaamisesta perustui kiinteistökuivausyrityksen 12.7.2013 päivättyyn lausuntoon siitä, että jos ulkopuoliset työt olisi suoritettu, eristetila olisi kuivunut itsestään. Vakuutusyhtiön mukaan näin ei kuitenkaan ollut, vaan eristetila olisi joka tapauksessa tullut kuivata koneellisesti jo alkuperäisten kosteusongelmien vuoksi. Kiinteistökuivausyritys oli itse katsonut 31.1.2012 päivätyssä raportissaan että eristetila tulisi kuivata koneellisesti. Tällöin oli ollut tiedossa vaurioituneen alueen kosteusarvot, joihin uudessa lausunnossa 12.7.2013 oli viitattu. Jo 31.1.2012 oli todettu, että lattiapinta pysyi kuivana sähköisen lattialämmityksen avulla. Näin ollen oli selvää, että jo tuolloin katsottiin, että eristetila ei kuivu itsestään, vaan se tulisi kuivata koneellisesti.
Korjaustoimenpiteet askarteluhuoneen ja eteisen osalta olisivat olleet jo aiemmin todettujen vaurioiden osalta nyt suoritetun mukaiset. Lattian eristetila ei olisi kuivunut itsestään. Askarteluhuoneen lattiapinnoitteena oli muovimatto, joka ei hengittänyt, eikä kosteus olisi näin ollen päässyt poistumaan rakenteista tai sen poistuminen olisi kestänyt hyvin kauan ja samalla mahdollisesti aiheuttanut jo korjattujen pinnoitteiden vaurioitumisen.
Jos eristetila ei tarvinnut koneellista kuivatusta, oli vähintäänkin epäselvää, miksi rakenteet oli kuitenkin tullut rikkoa ja eristetila kuivata vakuutuksenottajan aiheuttaman vahingon jälkeen. Askarteluhuoneen lattian kosteustaso oli jo 31.1.2012 tehdyn mittauksen mukaan ollut niin korkea, että se olisi joka tapauksessa tullut korjata myöhempien kosteusvaurioiden estämiseksi. Kosteus oli joka tapauksessa ylittänyt huomattavasti rakenteelle ja eristetilalle asetetun normaalin ja sallitun kosteusarvon. Raja-arvona pidetään 75 prosenttia, mutta normaalitila on kuitenkin vielä tätä huomattavasti alempi.
Koska asunto-osakeyhtiö ei ollut ennen vakuutuksenottajayrityksen aiheuttamaa vahinkoa suorittanut talossa A 3 korjaustoimenpiteitä, ei sille ollut syntynyt tältä osin mitään kustannuksia. Vakuutuksenottajayrityksen korvattavaksi oli vaadittu myös sellaisia kustannuksia, jotka vakuutusyhtiön mukaan olisivat joka tapauksessa aiheutuneet asunto-osakeyhtiölle aiemmasta vahingosta.
Jos vakuutuksenottajayritys katsottiin korvausvelvolliseksi, asunto-osakeyhtiö pääsi parempaan asemaan kuin ennen vahinkoa. Ilman vakuutuksenottajayrityksen aiheuttamaa vahinkoakin asunto-osakeyhtiön vastattavaksi olisi jäänyt askarteluhuoneen korjauskulut ja osa eteisen korjauskustannuksista mukaan lukien kuivaus- ja maalaustyöt. Maalaustöistä aiheutui 700 euron kustannukset. Aiemmin syntyneet kosteusvauriot ja niiden korjauskustannukset eivät olleet syy-yhteydessä vakuutuksenottajayrityksen aiheuttamaan vahinkoon, eikä sillä näin ollen ollut korvausvastuuta kyseisistä kustannuksista.
Vakuutuksenottajan kuuleminen
Vakuutuksenottajana oleva yritys on kiistänyt vastuunsa lisävahingoista ja katsonut, että kosteus oli aiheutunut saunan lähellä olevasta, lattian sisällä kulkeneesta putkesta.
Selvitykset
31.1.2012 päivätyn kosteuskartoitusraportin mukaan asunnossa 3 A ei todettu lattioiden normaalista poikkeavaa pintakosteutta. Seinien osalta todettiin kohonnutta kosteutta askarteluhuoneen seinän alaosassa ulkoseinän ulkopuolella. Lukemat olivat 65‑ 75 (asteikko 0-100, jossa kostean raja-arvo on 65). Lattian eristetilassa todettiin kosteutta koko askarteluhuoneen ja osassa eteisen aluetta. Pesutilojen ympärillä ja saunan lattian eristetilassa ei todettu normaalista poikkeavaa kosteutta.
Mittaustulokset eivät viitanneet vuotoon lattiarakenteen sisällä olevissa putkissa. Ilmeisesti maakosteus pääsee lattian eristetilaan askarteluhuoneen puoleisen ulkoseinän vierestä. Talon ulkopuolella olevat salaojat tulisi raportin mukaan tarkistaa ja niihin tulisi tehdä tarvittavat korjaustoimenpiteet. Lattiapinta pysyi kuivana sähköisen lattialämmityksen avulla. Ulkopuolisten töiden jälkeen olisi suositeltavaa kuivata lattian eristetila koneellisesti.
11.12.2012 päivätyn kosteuskartoitusraportin mukaan alakerran kynnystä avattaessa sen havaittiin olevan tummunut ja sen alla oli irtovettä. Asunnon alakerrassa tehtiin kosteuskartoitus edellisen kerran 31.1.2012, jolloin kosteutta ei havaittu kyseisessä kohdassa.
Tuulikaapin ja askarteluhuoneen välisen kynnyksen alla tiilirakenne oli kostea. Viereisen askarteluhuoneen seinän alaosan maali kupruili ja oli paikoin vesimärkä. Lukemat olivat 75‑ 100 (asteikolla 0-100, jossa kostean raja-arvo on noin 70). Seinän kostein kohta ei ollut lattian rajassa vaan noin 20 senttimetrin korkeudella. Askarteluhuoneen vastakkaisen tiiliseinän alareuna oli kostea ja lukema oli 70‑ 95. Lattian eristetila todettiin mittauksessa kastuneeksi askarteluhuoneessa, eteisessä ja takkahuoneessa. Sähköisen lattialämmityksen vuoksi kosteutta voitiin mitata vain seinien viereltä. Putkimiehen mukaan patteriverkostossa ei ollut vuotoa.
Lisämittauksessa 28.12.2012 lämpökuvattiin lattialämmityskaapeleiden sijainti ja porattiin tarvittavat lisämittausreiät ja todettiin, että lattian eristetila oli kastunut myös wc:n, pesuhuoneen ja saunan alueella. Lattian eristetilan kastunut alue tulisi raportin toimenpidesuosituksen mukaan kuivata koneellisesti.
Kiinteistökuivausyrityksen 12.7.2013 päivätyn lausunnon mukaan 31.1.2012 tehdyssä kosteuskartoitusraportissa suositeltiin lattian eristetilan koneellista kuivausta askarteluhuoneessa ja osassa eteisen lattiapinta-alaa. Eristetilan kosteusarvot olivat mittauksessa 31.1.2012 yhtä mittauspistettä lukuun ottamatta alle RH 90 prosenttia. Kun ulkopuoliset korjaustyöt oli tehty, todettiin, että lattian eristetilan voidaan antaa kuivua luonnollisesti ajan myötä, koska pintakosteutta ei enää ollut. Askarteluhuoneen korjauksen osalta katsottiin tarpeelliseksi seinien alaosan maalaus.
Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus
Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot
Vahingonkorvauslain 5 luvun 5 §:n mukaan esinevahinkona korvataan esineen korjauskustannukset ja vahingosta aiheutuneet muut kulut sekä arvonalennus taikka tuhoutuneen tai hukatun esineen arvo ja lisäksi tulojen tai elatuksen vähentyminen.
Vakuutusehtojen kohdan 201.1 (Korvattavat vahingot) mukaan vakuutusturva korvaa vakuutuskirjassa mainitussa toiminnassa toiselle aiheutuneen henkilö- ja esinevahingon, joka todetaan vakuutuskauden aikana vakuutuksen voimassaoloalueella ja josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.
Asian arviointi
Vakuutuksenottajayritys suoritti syksyllä 2012 salaojitus- ja sadevesijärjestelmän uusimistöitä asunto-osakeyhtiön omistaman erillistalon lähettyvillä. 11.12.2012 suoritetussa kosteuskartoituksessa erillistalossa havaittiin kohonneita kosteusarvoja. Korvausta vesivahingon korjauskuluista on haettu vakuutuksenottajayrityksen vastuuvakuutuksesta.
Vakuutuslautakunta toteaa, että lähtökohtana vahingon korvaamisen osalta on täyden korvauksen periaate. Tämä tarkoittaa sitä, että vahingon kärsijä on pyrittävä saattamaan asemaan, jossa hän olisi, ellei vahinkoa olisi sattunut. Korvattavaa vahinkoa laskettaessa on kuitenkin otettava huomioon myös vahinkotapahtumasta saatu hyöty eli esimerkiksi se, että esine korjauksen johdosta tulee parempaan kuntoon kuin se oli ennen vahinkoa.
Askarteluhuoneen seinän lukemat olivat kosteuskartoitusraportin 31.1.2012 mukaan 65‑ 75. 11.12.2012 päivätyn kosteuskartoitusraportin mukaan askarteluhuoneen seinän alaosan maali kupruili ja oli paikoin vesimärkä. Lukemat olivat 75‑ 100. Vakuutuslautakunta toteaa, että uusi vesivahinko on aiheuttanut aiempaa vahinkoa suuremman kosteusvahingon. Aikaisemman vahingon jälkeen kuivausyritys suositteli taloyhtiötä suorittamaan salaojien korjauksen jälkeen koneellisen kuivauksen, joka tehtiin lopulta uuden vahingon jälkeen. Lautakunta katsoo kosteuskartoitusraporteista ilmenevien tietojen perusteella, että askarteluhuoneen kuivaus oli suositeltu tehtäväksi koneellisesti vahingon jälkeen. Asiakirjojen perusteella kuivausta ei kuitenkaan ollut tilattu.
Vakuutuslautakunta toteaa, että kuivausyrityksen tekemän 31.1.2012 päivätyn kosteuskartoitusraportin mukaan askarteluhuoneen kuivaus oli suositeltu tehtäväksi koneellisesti. Näin ollen lautakunta katsoo, että askarteluhuoneen lattia oli jo ennen vakuutuksenottajayrityksen aiheuttamaa vahinkoa vaatinut koneellista kuivausta. Uuden vesivahingon johdosta ei tältä osin ole näytetty aiheutuneen lisävahinkoa. Edellä mainituin perustein Vakuutuslautakunta ei suosita muutosta vakuutusyhtiön korvauspäätökseen eteisen ja askarteluhuoneen korvauksen osalta.
Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Raulos, jäsenet Makkula, Pesonen ja Sarpakunnas sekä varajäsenet Paloranta ja Vainio. Sihteerinä toimi Nikunlassi.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA