Vakuutuksenottaja menetti 28.5.2003 noin klo 05.40 Suzuki GSX 1300R ‑moottoripyöränsä hallinnan oikealle kääntyvässä kaarteessa. Pyörä suistui tien vasemmalle puolelle ojaan ja romuttui. Vahinkoilmoituksen mukaan moottoripyörä suistui ojaan ilmeisesti jalkatapin osuttua tien pintaan.

 

 

Vakuutuksenottaja oli kuljettanut moottoripyörää nautittuaan alkoholia niin, että hänen verensä alkoholipitoisuus oli ajon jälkeen ollut 1,44 promillea. Vakuutuksenottaja oli myös nauttinut huumaavia lääkeaineita. Käräjäoikeudessa vakuutuksenottaja on tuomittu rangaistukseen törkeästä rattijuopumuksesta.

 

Yhtiö viittaa vakuutustapahtuman aiheuttamista koskeviin vakuutusehtoihin. Koska vakuutuksenottaja on tässä tapauksessa kuljettanut moottoripyörää alkoholin vaikutuksen alaisena ja tämä seikka on oleellisesti vaikuttanut vahingon syntyyn, yhtiö ei maksa vakuutuksenottajalle kaskovakuutuskorvausta moottoripyörästä eikä vaurioituneista ajopuvuista ja kypäristä.

 

 

Vakuutusyhtiön pitäisi maksaa ainakin osakorvaus. Todetut promillet ylittävät vain niukasti törkeän rattijuopumuksen promillerajan. Huumausaineiden määrä on tuomiossa todettu vähäiseksi. Tuomion mukaan ei ole myöskään todettu, että alkoholin vaikutus olisi ollut olennainen osasyy onnettomuuteen, vaan onnettomuus on ilmeisesti aiheutunut ajovirheestä (jalkatappi on osunut tiehen).

 

Korvauksen epäävä päätös on vakuutuksenottajan kokonaistilanteen kannalta kohtuuton. Onnettomuuden seurauksena vakuutuksenottajalle on aiheutunut vakava ja todennäköisesti pysyvä aivovamma, toisen silmän/silmän näköhermojen vammautuminen, työpaikan menetys ja ilmeisesti pysyvä työkyvyttömyys. Tämän lisäksi onnettomuudessa romuttui noin 15.000 euron arvoinen moottoripyörä.

 

Vakuutuksenottaja toteaa olevansa tällä hetkellä työkyvyttömyyseläkkeellä, ja hänen tulonsa ovat vähäiset. Moottoripyörä oli hankittu osamaksulla vähän ennen onnettomuutta, ja tuolloin pyörästä oli osamaksuvelkaa jäljellä yli 10.000 euroa. Työkyvyttömänä vakuutuksenottajalla ei ole taloudellisia edellytyksiä hoitaa loppuvelkaa, jos vakuutusyhtiötä ei velvoiteta osallistumaan korvaukseen.

 

 

Vakuutuksenottaja on tuomittu rangaistukseen huumausaineen käyttörikoksesta, törkeästä rattijuopumuksesta ja liikenneturvallisuuden vaarantamisesta. Vakuutuksenottaja oli aiheuttanut vahingon törkeällä huolimattomuudella kuljettaessaan moottoripyörää yleisellä tiellä nautittuaan huumaavia lääkeaineita ja alkoholia niin, että hänen verensä alkoholipitoisuus ajon jälkeen on ollut 1,44 promillea. Näillä seikoilla on ollut oleellinen vaikutus vahingon syntyyn. Yhtiö ei muuta korvauspäätöstään.

 

 

Vakuutussopimuslain 30 §:n mukaan vakuutuksenantaja on vastuusta vapaa vakuutettua kohtaan, joka on tahallisesti aiheuttanut vakuutustapahtuman.

 

Jos vakuutettu on aiheuttanut vakuutustapahtuman törkeästä huolimattomuudesta, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä.

 

Vahinkovakuutuksen vakuutusehdoissa voidaan lisäksi määrätä, että vakuutetulle tulevaa korvausta voidaan alentaa tai se evätä, jos hänen alkoholin tai huumausaineiden käyttönsä on vaikuttanut vakuutustapahtumaan.

 

Lain 34 §:n mukaan harkittaessa, onko korvausta vahinkovakuutuksessa tässä luvussa säädetyllä perusteella alennettava tai se evättävä, tulee ottaa huomioon, mikä merkitys seikalla, jota vakuutuksenottajan tai vakuutetun antama väärä tai puutteellinen tieto koskee, tai vahingon vaaraa lisänneellä muuttuneella olosuhteella taikka vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön toimenpiteellä tai laiminlyönnillä on ollut vahingon syntymiseen. Lisäksi tulee ottaa huomioon vakuutuksenottajan, vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön tahallisuus tai huolimattomuuden laatu sekä olosuhteet muutoin.

 

Vakuutusyhtiö on tapaukseen sovellettavien autovakuutusehtojen kohdassa 6.4.2 varannut itselleen oikeuden vedota vakuutetun tai häneen samastettavan henkilön alkoholin ja huumaus- tai lääkeaineiden käyttöön.

 

Vakuutuslautakunnan käyttöön toimitetun esitutkintapöytäkirjan merkintöjen mukaan rahoitusyhtiö on 13.10.2003 ilmoittanut, että vakuutuksenottajan osamaksusopimus oli maksettu loppuun kesäkuussa 2003, jolloin moottoripyörä oli siirtynyt vakuutuksenottajan omistukseen. Tämän ilmoituksen perusteella moottoripyörästä ollut loppuvelka on siis jo maksettu, ja nyt käsillä olevassa asiassa on kysymys ainoastaan siitä, onko vakuutusyhtiö velvollinen maksamaan vakuutuksenottajalle hänen vaatimansa vakuutuskorvauksen.

 

Vakuutuskorvauksen alentamista tai epäämistä harkittaessa on otettava huomioon vakuutussopimuslain 34 §:n määräykset. Kyseisen lainkohdan esitöissä on todettu mm., että korvauksen alentaminen tai epääminen on suhteutettava menettelyn moitittavuuteen. Tavallisen huolimattomuuden takia korvausta ei yleensä tulisi evätä kokonaan. Myöskään törkeä huolimattomuus tai tahallisuus ei johda poikkeuksetta korvauksen menettämiseen. Tapaukseen saattaa liittyä sellaisia olosuhteita, joiden huomioon ottaminen voi johtaa osakorvauksen suorittamiseen. Harkinnassa voidaan joskus ottaa huomioon myös korvaukseen oikeutetun taloudellinen asema ja hänen tarpeensa saada korvausta. Näin on asianlaita erityisesti silloin, kun korvauksen epääminen johtaisi vakuutetun vakavaan taloudelliseen ahdinkoon. Jos esimerkiksi perheen omakotitalo irtaimistoineen on tuhoutunut tulipalossa, korvauksen epääminen voi saattaa perheen kohtuuttomaan vaikeaan asemaan. Tällaisissa tapauksissa tulisikin suorittaa ainakin osakorvaus.

 

Käräjäoikeuden tuomion ja esitutkintapöytäkirjan perusteella Vakuutuslautakunnan käsitys tapahtumista on se, että onnettomuuspäivänä vakuutuksenottaja menetti liian suuren tilannenopeuden ja ajovirheen seurauksena moottoripyöränsä hallinnan. Moottoripyörä ajautui tieltä ulos ja romuttui, ja vakuutuksenottaja ja hänen kyydissään ollut henkilö loukkaantuivat. Käräjäoikeudessa vakuutuksenottaja tuomittiin rangaistukseen huumausaineen käyttö­rikoksesta, törkeästä rattijuopumuksesta ja liikenneturvallisuuden vaarantamisesta. Noin neljä tuntia onnettomuushetken jälkeen vakuutuksen­ottajan verenalkoholipitoisuus oli ollut 1,44 promillea. Vakuutuksenottaja oli nauttinut myös huumaavia lääkeaineita, joiden osalta Kansanterveyslaitoksen huumelaboratorion lausunnossa on todettu, että laboratoriolöydösten perusteella ei voida poissulkea, että tutkittava moottoriajoneuvoa kuljettaessaan on käyttämiensä lääkeaineiden takia saattanut olla vaaraksi liikenneturvallisuudelle. Lautakunta toteaa, että Kansanterveyslaitoksen huumelaboratorion loppulausuntojen luokituksessa nyt kyseessä oleva ”ei voida poissulkea, että…” on lääkkeen tai huumausaineiden osalta ensimmäinen raskauttava loppulausunto ja samalla raskauttavista loppulausunnoista käytännössä tavallisin.

 

Vakuutuksenottajan ajonaikaisen humalatilan voimakkuus ja samanaikainen huumaavien lääkeaineiden käyttö huomioon ottaen Vakuutuslautakunta pitää todennäköisenä, että vakuutuksenottajan alkoholin ja huumaavien lääkeaineiden käyttö on olennaisesti vaikuttanut vahingon syntyyn. Lautakunta toteaa, että vakuutuksenottajan kertoma tiukka taloudellinen tilanne voi vakuutussopimuslain 34 §:n esitöiden mukaan sinänsä joskus olla yksi tekijä harkittaessa sitä, onko vakuutusyhtiö oikeutettu epäämään vakuutuskorvauksen. Kokonaisuutena Vakuutuslautakunta pitää vakuutuksenottajan menettelyä tässä tapauksessa kuitenkin niin moitittavana, että vakuutusyhtiöllä on oikeus evätä vakuutuksenottajalle maksettava kaskovakuutuskorvaus kokonaisuudessaan.

 

Näillä perusteilla Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön korvauspäätöstä asianmukaisena.