Haku

VKL 654/14

Tulosta

Asianumero: VKL 654/14 (2015)

Vakuutuslaji: Oikeusturvavakuutus

Ratkaisu annettu: 18.06.2015

Yksi vai useampi vakuutustapahtuma. Perustuivatko riita-asiat samaan tapahtumaan, oikeustoimeen tai olosuhteeseen?

Tapahtumatiedot

A Oy oli myynyt X Oy:n maahantuomia maaleja vuodesta 1984 saakka osapuolten välisen suullisen sopimuksen perusteella. X Oy irtisanoi sopimuksen 10.12.2009 ja jälleenmyyntisopimus päättyi osapuolten yhteisestä sopimuksesta 30.6.2010.

A Oy oli vaatinut käräjäoikeudelle 8.6.2011 toimitetussa haastehakemuksessa X Oy:tä suorittamaan vahingonkorvausta jälleenmyyntisopimuksen irtisanomisen perusteella. A Oy perusteli vaatimustaan sillä, että sen ja X Oy:n väliseen sopimukseen tuli soveltaa analogisesti kauppaedustajista ja myyntimiehistä annetun lain (jäljempänä KeL) 18 ja 28 §:ää, jotka koskevat myyntiedustajalle maksettavia hyvityksiä, ja joka tapauksessa oikeustoimilain 36 §:ää. Vahingonkorvauksena vaadittiin saamatta jääneitä myyntikatteita ja hukkaan menneitä asiakashankintakustannuksia.

A Oy oli väittänyt 20.2.2013 päivätyssä haastehakemuksessa, että X Oy oli rikkonut jälleenmyyntisopimusta ja myynyt maalituotteita vastoin sopimusta eräille tahoille ja että X Oy oli pyrkinyt estämään vakuutuksenottajaa hankkimasta tuotteita eri toimittajilta. Lisäksi X Oy:n toimitusjohtaja A ja hallituksen puheenjohtaja B olivat ennen jälleenmyyntisopimuksen irtisanomista ja sen jälkeen pyrkineet rajoittamaan ja estämään vakuutuksenottajan toimintaa. A ja B olivat pyrkineet rajoittamaan vakuutuksenottajan toimintaa vaatiessaan sopimuksen irtisanomisen yhteydessä vakuutuksenottajaa lopettamaan sellaisten koneiden ja laitteiden myynnin, jotka olivat myös X Oy:n tuotevalikoimassa. Tästä oli seurannut, että vakuutuksenottajan uusille asiakkaille tekemät laite- ym. investoinnit olivat menneet hukkaan ja asiakkaat olivat siirtyneet toisen tavarantoimittajan asiakkaiksi. A Oy oli perustellut vahingonkorvausvaatimustaan myös sillä seikalla, että A ja B olivat antaneet vakuutuksenottajaa vahingoittavaa virheellistä tietoa vakuutuksenottajan asiakkaille. Korvausta oli vaadittu menetetystä myyntikatteesta ja asiakashankintakustannuksista.

Korvausta asianajokuluista oli haettu oikeusturvavakuutuksesta. Vakuutusyhtiö on myöntänyt oikeusturvaedun, mutta katsonut kyseessä olleen molempien haasteiden osalta yksi vakuutustapahtuma, koska molemmat riita-asiat perustuivat samaan oikeustoimeen, jälleenmyyntisopimuksen irtisanomiseen ja samaan olosuhteeseen, erimielisyyksiin liiketoiminnassa.

Asiakkaan valitus

Vakuutuksenottaja on vaatinut vakuutusyhtiötä suorittamaan korvauksen siten, että kunkin riita-asian osalta enimmäiskorvausmäärä olisi 50 000 euroa. Vakuutuksenottaja on lausunut 4.11.2014 päivätyssä valituksessaan, että rikoksiin perustuvat vaatimukset syntyivät vasta jälleenmyyntisopimuksen päättymisen jälkeen. Asioita ei ollut pyydetty käsiteltäväksi yhdessä niiden samankaltaisuuden, vaan prosessiekonomisten syiden vuoksi. Osa todistajista oli nimetty todistajiksi kumpaankin asiaan. Kauppaedustuslakiin perustuvassa asiassa kantajana oli vakuutuksenottaja ja vastaajana oli X Oy. Toisessa asiassa, jossa kyse oli sopimattomasta menettelystä elinkeinoelämässä annetun lain (jäljempänä SopMenL) ja kilpailunrajoituksista annetun lain ja kilpailulain rikkomista koskevasta vahingonkorvauksesta, oli vastaajana X Oy:n lisäksi X Oy:n toimitusjohtaja A ja hallituksen puheenjohtaja B. Näin ollen kyse ei ollut samoista tai samankaltaisista asioista.

Rikoksiin perustuvat vaatimukset syntyivät vasta jälleenmyyntisopimuksen päätymisen jälkeen, joten kanteet eivät perustuneet samaan oikeustoimeen. Asioiden eriperusteisuuteen viittasi myös se, että käräjäoikeus oli perinyt oikeudenkäyntimaksun kunkin asian osalta erikseen.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on lausunut 23.12.2014 päivätyssä vastineessaan, että molemmat riidat perustuivat liikesuhteisiin, joissa yhdistävänä tekijänä oli päättynyt jälleenmyyntisopimus. Erimielisyydet liikesuhteissa olivat luoneet epäluottamuksen ilmapiirin, jossa toinen osapuoli oli tullut siihen lopputulokseen, ettei edellytyksiä sopimussuhteen jatkamiselle ollut. Molemmat riidat olivat seurausta jälleenmyyntisopimuksen päättymisestä.

Haastehakemuksissa oli perusteiltaan osin samankaltaisia vaatimuksia. Vaatimukset perustuivat sopimusrikkomuksiin, toiminnan rajoittamisiin ja muuhun epälojaaliin toimintaan. Vaatimukset olivat luonteeltaan sellaisia, että ne kaikki olisi voitu myyntikatteiden menetystä lukuun ottamatta esittää yhdellä kertaa jo ensimmäisessä haastehakemuksessa.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys sen arvioimisesta, olivatko riita-asiat perustuneet samaan tapahtumaan, olosuhteeseen tai oikeustoimeen ja oliko kyseessä näin ollen vakuutusehtojen mukaisella tavalla yksi vakuutustapahtuma.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutusehtojen kohdan 4.1 (Vakuutustapahtuman määritelmä) mukaan vakuutuksesta korvattava vakuutustapahtuma on riita- ja hakemusasiassa riidan syntyminen. Riita on syntynyt, kun perusteeltaan ja määrältään yksilöity vaatimus on todisteellisesti ja yksilöidysti kiistetty perusteen tai määrän osalta.

Vakuutusehtojen kohdan 4.2 mukaan kysymyksessä on yksi vakuutustapahtuma silloin, kun vakuutetulla on useita riita-, rikos- tai hakemusasioita, jotka perustuvat samaan tapahtumaan, olosuhteeseen, oikeustoimeen tai oikeudenloukkaukseen taikka samaan tai samanlaiseen, vaikkakin eriperusteiseen vaatimukseen.

Asian arviointi

A Oy:n ja X Oy:n välinen jälleenmyyntisopimus päättyi irtisanomisen perusteella 30.6.2010 luottamuspulan vuoksi.

A Oy oli vaatinut käräjäoikeudelle 8.6.2011 toimitetussa haastehakemuksessa X Oy:tä suorittamaan vahingonkorvausta jälleenmyyntisopimuksen irtisanomisen perusteella. A Oy perusteli vaatimustaan sillä, että sen ja X Oy:n väliseen sopimukseen tuli soveltaa analogisesti kauppaedustajista ja myyntimiehistä annetun lain säännöksiä, jotka koskevat myyntiedustajalle maksettavaa hyvitystä. A Oy oli perustanut vaatimuksensa kauppaedustuslain analogiseen soveltamiseen ja katsonut, että sopimukseen voitaisiin joka tapauksessa soveltaa oikeustoimilain 36 §:ää. Myyntiedustajista annetun lain 28 §:n mukaan edustajalla on oikeus hyvitykseen siltä osin, kuin hän oli hankkinut päämiehelle uusia asiakkaita tai merkittävästi laajentanut kauppaa aikaisempien asiakkaiden kanssa. A Oy vaati edellä mainittujen lainkohtien perusteella X Oy:ltä myyntikatteen menetyksistä yhteensä 759 051,16 euroa.

Valmisteluistunnossa kannetta muutettiin siten, että A Oy vaati korvausta 49 487,54 euroa. Kyseinen summa vastasi yhden jälleenmyyntisopimuksen tuottamaa myyntikatetta yhdeltä vuodelta edellisten viiden vuoden myyntikatteiden mukaan laskettuna. A Oy oli vaatinut korvausta myös kustannuksistaan, jotka aiheutuivat sopimuksen täyttämisen edellyttämistä oheistuotteiden hankinnasta. Kauppaedustuslain 18 §:n mukaan kauppaedustajalla on oikeus saada erityinen korvaus sellaisista toimenpiteistä aiheutuneista kustannuksista, joita edustussopimuksen asianmukainen täyttäminen on vaatinut. A Oy oli vaatinut korvausta investoinneistaan maalien sävytykseen ja kuivaamiseen tarkoitettuihin laitteisiin 246 300 euroa. Oikeudenkäyntikuluina X Oy:ltä oli vaadittu 27 277,80 euroa.

Lisäksi A Oy oli tehnyt väitteitä X Oy:n epäasiallisista liiketoimista. X Oy oli vakuuttanut, että yhteistoiminta A Oy:n kanssa olisi tullut olemaan jatkuvaa. Osapuolten välillä oli sovittu, että maaleihin ja työkaluihin liittyvät liiketoimet pidetään erillään, mutta X Oy irtisanoi jälleenmyyntisopimuksen kuitenkin sen vuoksi, ettei A Oy ollut luopunut omien työkalujen myynnistä. X Oy oli kanteen mukaan ilmoittanut A Oy:n asiakkaille, etteivät tehtaan toimitustakuut olleet voimassa, jos maalit ostettaisiin A Oy:ltä. Kanteen mukaan X Oy oli aktiivisesti pyrkinyt estämään A Oy:n kompensaatio-ostot muilta maalintoimittajilta. Nämä toimet olivat aiheuttaneet A Oy:lle myyntikatteiden menetystä.

Vakuutuksenottaja oli 20.2.2013 päivätyllä uudella haastehakemuksella vaatinut

1) X Oy:ltä vahingonkorvausta sopimuksenvastaisesta myynnistä C Oy:lle

2) X Oy:n edustajilta A:lta ja B:ltä 1.7.2010 - 30.6.2011 182 474,90 euroa ja tilikaudelta 17.2011 - 30.6.2012 171 665,38 euroa. Myöhemmiltä tilikausilta myyntikatteen menetyksestä oli vaadittu korvausta 120 000 euroa.

3) X Oy:ltä asiakashankintakuluista 30 asiakkaan osalta yhteensä 707 797,80 euroa.

Kannetta oli käräjäoikeuskäsittelyn aikana muutettu siten, että A Oy vaati X Oy:ltä asiakashankintakuluista 807 797,80 euroa. A Oy luopui vaatimasta korvausta sopimuksen vastaisesta myynnistä. Vaatimus myyntikatteen menetyksestä A:a ja B:ä kohtaan säilyi lähes muuttumattomana. A Oy vaati lisäksi, että vastaajat korvaavat sen 19 933,56 euron oikeudenkäyntikulut tämän kanteen osalta. Lisäksi A Oy vaati 5000 euroa asianosaiskuluina molempien kanteiden osalta.

A Oy:n mukaan A ja B olivat ennen jälleenmyyntisopimuksen irtisanomista ja sen jälkeen ryhtyneet toimenpiteisiin, jotka olivat kilpailunrajoituksista annetun lain ja sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain vastaisia. A Oy väitti A:n ja B:n pyrkineen estämään ja rajoittamaan sen toimintaa. A Oy väitti A:n ja B:n lisäksi ilmoittaneen virheellisesti A Oy:n asiakkaille, ettei A Oy ollut tehnyt vaadittuja kemikaali-ilmoituksia, ja ettei A Oy:ltä hankituilla tuotteilla ollut tuotetakuuta.

A Oy on väittänyt, että C Oy olisi ollut kilpailunrajoituksista annetun lain 6 §.n ja kilpailulain 7 §:n tarkoittamalla tavalla määräävässä markkina-asemassa. Käräjäoikeus katsoi jääneen näyttämättä, että X Oy olisi ollut määräävässä markkina-asemassa.

A Oy on väittänyt, että C Oy olisi rajoittanut kilpailua lain vastaisesti solmimalla kiellettyjä sopimuksia muiden elinkeinonharjoittajien kanssa. Käräjäoikeus totesi, ettei kanteessa yksilöity mitään X Oy:n ja muiden elinkeinonharjoittajien välistä sopimusta, päätöstä tai menettelytapaa, jolla olisi tarkoitettu merkittävästi estää A Oy:tä kilpailemasta automaalimarkkinoilla. Käräjäoikeus katsoi, ettei A:n ja B:n ollut näytetty toimineen SopMenL:n 1 ja 2 §:n säännöksien vastaisesti.

Vakuutuslautakunta katsoo, että vaatimukset asiakashankintakulujen korvaamisesta ja sopimuksen päättymisen perusteella suoritettavasta hyvityksestä perustuvat rajoitusehdon tarkoittamalla tavalla samaan oikeustoimeen, eli sopimuksen irtisanomiseen 10.12.2009.

Osa kilpailurikkomusväitteistä myöhemmässä vahingonkorvauskanteessa koskee X Oy:n sekä A:n ja B:n väitettyä kilpailun rajoittamiseen tähdännyttä toimintaa jälleenmyyntisopimuksen päättymisen jälkeen ja ennen sitä, eikä näiden väitteiden osalta kyse ollut rajoitusehdon tarkoittamalla tavalla samaan oikeustoimeen, jälleenmyyntisopimuksen irtisanomiseen, perustuvasta riidasta. Ottaen huomioon, että rajoitusehtoa tulee tulkita supistavasti, ei erimielisyyksiä liiketoiminnassa voida pitää riittävän yksilöitynä olosuhteena, johon perustuvia kanteita voitaisiin pitää yhtenä vakuutustapahtumana.

Näin ollen Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä myöntämään oikeusturvaedun myöhempään vahingonkorvauskanteeseen liittyneistä asianajokuluista siltä osin, kuin asiassa oli kyse kilpailunrajoituksista annetun lain, kilpailulain ja SopMenL:n vastaista toimintaa koskevasta vahingonkorvauksesta. Vakuutuslautakunta arvioi korvattavaksi osuudeksi kolmasosan kustannuksista.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä myöntämään oikeusturvaedun kolmasosaan myöhempään vahingonkorvauskanteeseen liittyneistä asianajokuluista.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

 

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

 

Puheenjohtaja Raulos

Sihteeri Nikunlassi

 

Jäsenet:

Löppönen

Makkula

Pesonen

Sjögren

Vainio

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia