Haku

VKL 652/06

Tulosta

Asianumero: VKL 652/06 (2007)

Vakuutuslaji: Matkavakuutus

Ratkaisu annettu: 02.03.2007

Matkatapaturma Aerotiitis Ilmanpaineen vaihtelu lentokoneessa

Vahinkoilmoituksen mukaan vakuutetun vasen korva kipeytyi 30.9.2005 lentokoneessa menomatkalla Espanjaan. Vakuutettu hakeutui matkakohteessa lääkäriin 4.10.2005 ja lääkäri diagnosoi hänellä olevan korvatulehduksen ja määräsi kipulääkettä ja tulehduslääkettä. Vakuutetun palattua kotiin korva oireili edelleen ja vakuutettu hakeutui korvalääkäriin 12.10.2005. Vakuutetun mukaan korva oli tässä vaiheessa jo jonkin verran tukkoinen ja rutiseva. Kuulomuutoksia ja huimausta hänellä ei ollut. 

Tutkimuksissa tärykalvojen todettiin olevan kirkkaat, heijasteiset ja herkkäliikkeiset. Neste välikorvasta oli kadonnut. Diagnoosina oli aerotiitin jälkitila. Audiogrammissa 2.1.2006 todettiin vasemmassa korvassa korkeille taajuuksille painottuva kuulovika. Kuulon alenema oli vähäinen eikä aiheuttanut merkittävää pysyvää haittaa. Vertailua aiempiin kuulokäyriin ei ollut tehty. Ennusteen mukaan vasemman korvan oireilun pitäisi loppua muutamassa kuukaudessa.
 
Vakuutettu haki korvausta hoitokuluista matkustajavakuutuksen perusteella.
 
Vakuutusyhtiön päätös

Vakuutusyhtiö katsoi, että kyseessä ei ole vakuutusehdoissa tarkoitetun tapaturman aiheuttama kuulovaiva, vaan matkasairautena korvattava kuulovaiva.
 
Yhtiö totesi, että matkustajavakuutuksen perusteella korvataan äkillisen sairauden aiheuttamat hoitokulut enintään siihen asti, kun 90 päivää on kulunut hoidon alkamisesta. Yhtiö on kuitenkin katsonut kohtuulliseksi korvata vakuutetulle vielä 2.1.2006 tehdyn kuulotutkimuksen, koska sen viivästyminen johtui vakuutetusta itsestään riippumattomasta syystä.
 
Uudessa päätöksessään vakuutusyhtiö totesi vielä, että sen saaman selvityksen mukaan lentomatkalla ilmanpaineen vaihtelu oli lukkouttanut vakuutetun vasemman korvan, sinne oli kertynyt nestettä ja korvaan oli tullut kipua ja korvatulehdus. Mitään selvitystä siitä, että lentokoneessa olisi ollut joku poikkeuksellinen, äkillinen ja huomattava ilmanpaineen muutos, joka olisi aiheuttanut tapaturmaisia vammoja, ei ole esitetty. Se, että vain toinen korva oli tulehtunut, puhuu sairausperäisen tekijän puolesta. Korvakäytävä ei ole toiminut normaalisti ja tukkeutumisen estämiseksi paluumatkalla on määrätty nenä-/nuhatippoja.
Vakuutusyhtiö totesi, että näillä selvityksillä kyse ei ole tapaturmasta eikä lentomatkalla alkaneen korvatulehduksen aiheuttamasta oireilusta 2.1.2006 jälkeen. Vakuutusyhtiö huomautti myös, että vakuutetulla ei ole tapaturmavakuutusta, johon sisältyisi pysyvän haitan korvaus.
 
Lausuntopyyntö

Vakuutettu on tyytymätön yhtiön päätökseen. Hän toteaa, ettei voi hyväksyä sitä, että vakuutusyhtiön mukaan kyseessä oli sairaus eikä tapaturma, vaikka vakuutettua hoitaneen erikoislääkärin mukaan kyseessä on ilmanpainevamma. Myös Finnairin johtavan ilmailulääkärin lausunto tukee vakuutettua hoitaneen lääkärin lausuntoa. Vamma on seurausta tapaturmasta eikä sairaudesta.
 
Vakuutettu kertoo, että menolennolla Malagaan hän sai vasempaan korvaan kovan kivun ja Espanjassa lääkäri totesi hänellä olevan aerotitiksen. Palattuani Suomeen vakuutettu meni erikoislääkärin vastaanotolle,koska korva oireili edelleen. Lääkäri selitti, että lentokoneessa ilmanpaineenvaihtelu oli aiheuttanut kudosten repeytymistä korvatorvessa ja myös verenpurkaumia siellä. Korvatorvi oli muurautunut umpeen ja kudosnestettä kertynyt välikorvaan. Kyseessä oli lääkärin mielestä tapaturma eikä sairaus. Vakuutusyhtiö kuitenkin käsitteli tapausta sairautena, jolloin heidän korvausaikansa oli vain kolme kuukautta.
 
Vakuutettu ei voi hyväksyä vakuutusyhtiön päätöstä, koska hänen korvansa oireilee edelleen ollen tukkoinen ja rahiseva ja kuulotestissä todettiin kuulon alenemaa. Ennen kyseistä lentoa vakuutetun korva oli täysin terve ja kuulo siinä normaali. Korvassa tuntuu myös ajoittain kipua ja koska tärykalvo näyttää olevan kunnossa, niin luultavasti korvatorveen on jäänyt vaurio, joka aiheuttaa kyseiset oireet.
 
Vakuutettu katsoo kohtuulliseksi, että vakuutusyhtiön korvausvelvollisuus jatkuu kolme vuotta, kuten tapaturman kyseessä ollessa kuuluukin.
 
Vakuutettu on myös tyytymätön vakuutusyhtiön tapaan informoida asiakasta vakuutuksen sisällöstä. Matkavakuutusta ottaessaan hän halusi vakuutuksen matkasairauden ja matkatapaturman varalta. Vakuutettu käsitti, että tapaturman osalta vakuutus korvaa myös mahdollisen pysyvän haitan eikä ainoastaan lääkärissäkäyntikuluja. Vakuutuksen sisällöstä informaatio oli puutteellista. Vakuutetulle oli yllätys lukea vakuutusyhtiön korvauspäätöksestä, ettei hänellä ollutkaan tapaturmavakuutusta, johon sisältyisi pysyvän haitan korvaus.
 
Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö viittaa lääketieteelliseen selvitykseen sekä 26.7.2006 päivättyyn lääkärintodistukseen, jonka mukaan vakuutetulle on jäänyt korvaan nielaistessa kuuluvaa rutinaa, audiogrammi on varsin normaali, eikä vakuutetulla ole pysyvää haitta-astetta.
 
Yhtiö toteaa, että vakuutetulla on ollut määräaikainen matkavakuutus ajalle 30.9.–9.10.2005. Vakuutusehtojen mukaan tapaturma on äkillinen, ulkoinen, ruumiinvamman aiheuttava odottamaton tapahtuma, joka sattuu vakuutetun tahtomatta. Tapaturmaksi katsotaan myös vakuutetun tahtomatta sattunut hukkuminen, lämpöhalvaus, auringonpistos, paleltuminen, kaasumyrkytys, ilmanpaineen huomattavasta vaihtelusta äkillisesti aiheutunut vamma ja erehdyksessä nautitun aineen aiheuttama myrkytys.
 
Matkasairaus on sellainen lääkärinhoitoa vaativa sairaus, josta on ilmennyt selviä oireita vasta matkan aikana tai jonka yleisesti hyväksytyn lääketieteellisen käsityksen mukaan muuten on katsottava saaneen alkunsa matkan aikana. Vakuutetulla ennen matkan alkua ollut sairaus ei ole vakuutusehtojen tarkoittama matkasairaus.
 
Ehtojen kohdan 3.3. mukaan matkasairauden tutkimisesta ja hoitamisesta aiheutuneita sekä ehdoissa mainittuja muita kuluja korvataan enintään siihen asti, kun 90 päivää on kulunut ensimmäisestä käynnistä lääkärissä. Matkatapaturman aiheuttamat hoitokulut korvataan enintään siihen asti, kun kolme vuotta on kulunut tapaturman sattumisesta.
 
Vakuutusyhtiön saaman selvityksen mukaan lentomatkalla vakuutetun vasen korva oli kipeytynyt ja siinä oli todettu korvatulehdus, joka oli todettu parantuneeksi 12.10.2005. Koska korva oli vielä oireillut, vakuutusyhtiö on korvannut tutkimuksia vielä 2.1.2006 saakka.
 
Yhtiö toteaa, että lentomatkoilla matkustamossa on paineenvaihteluita, joista voi syntyä korvakipua. Vakuutusehtojen mukaan tapaturmaksi katsotaan mm. ilmanpaineen huomattavasta vaihtelusta äkillisesti syntynyt vamma. Mitään selvitystä siitä, että lentokoneessa olisi tapahtunut jokin poikkeuksellinen tai huomattava ilmanpaineen muutos, joka olisi aiheuttanut äkillisesti tapaturmaisen vamman, ei ole esitetty.
 
Se, että vain toinen korva oli tulehtunut, puhuu sairausperäisen tekijän puolesta. Korvakäytävä ei ole toiminut normaalisti ja tukkeutumisen estämiseksi paluumatkalla vakuutetulle on määrätty nenä-/nuhatippoja. Lääketieteellisessä selvityksessä ei ole todettu mitään korvavammaa, joka olisi tapaturmaisena vakuutuksesta korvattava. Näillä selvityksillä kyse ei ole tapaturmasta, vaan lentomatkalla alkaneesta matkasairaudesta.
 
Vakuutetulla ei ole ollut vakuutusyhtiössä turvaa pysyvän haitan varalta eikä tapaturmavakuutuksia. Matkavakuutuksen sisältö on merkitty vakuutuskirjaan. Vakuutusyhtiö totea vielä, että vaikka kyseessä olisikin tapaturma, lääketieteellisen selvityksen mukaan korvan kipeytymisestä ei ole aiheutunut pysyvää haittaa.
 
Vakuutuslautakunnan lausunto
 
Henkilövakuutusehtojen mukaan tapaturma on äkillinen, ulkoinen, ruumiinvamman aiheuttava odottamaton tapahtuma, joka sattuu vakuutetun tahtomatta. Tapaturmaksi katsotaan myös vakuutetun tahtomatta sattunut hukkuminen, lämpöhalvaus, auringonpistos, paleltuminen, kaasumyrkytys, ilmanpaineen huomattavasta vaihtelusta äkillisesti aiheutunut vamma ja erehdyksessä nautitun aineen aiheuttama myrkytys.
 
Ehtojen mukaan matkasairaus on sellainen lääkärinhoitoa vaativa sairaus, josta on ilmennyt selviä oireita vasta matkan aikana tai jonka yleisesti hyväksytyn lääketieteellisen käsityksen mukaan muuten on katsottava saaneen alkunsa matkan aikana. Vakuutetulla ennen matkan alkua ollut sairaus ei ole vakuutusehtojen tarkoittama matkasairaus.
 
Matkustajaturvan kohdan 3.3.1 mukaan matkasairauden tutkimisesta ja hoitamisesta aiheutuneita sekä ehdoissa mainittuja muita kuluja korvataan enintään siihen asti, kun 90 päivää on kulunut ensimmäisestä käynnistä lääkärissä. Matkata­paturman aiheuttamat hoitokulut korvataan enintään siihen asti, kun kolme vuotta on kulunut tapaturman sattumisesta.
 
Lautakunnan käytettävissä olevan selvityksen mukaan vakuutetun vasen korva kipeytyi lentokoneessa menomatkalla Espanjaan. Kipu jatkui ja korva oli tukkoinen. Vakuutettu hakeutui lääkärin vastaanotolle 4.10.2005 ja lääkäri totesi vakuutetulla akuutin välikorvantulehduksen. Suomessa korvalääkärin vastaanotolla 12.10.2005 vakuutetulla diagnosoitiin aerotiitin jälkitila. Tärykalvot olivat kirkkaat, heijasteiset ja herkkäliikkeiset ja neste vasemmasta välikorvasta oli kadonnut. 2.1.2006 tehdyssä audiogrammissa vasemmassa korvassa oli korkeille taajuuksille vähäinen kuulon alenema. Lääkärintodistuksessa 26.7.2006 todettiin, että korvaan oli jäänyt nielaistessa kuuluvaa rutinaa. Audiogrammi vasemman korvan osalta oli varsin normaali eikä vakuutetulla todettu pysyvää haitta-astetta.
 
Lentokoneen matkustamon ilmanpaine ei saa määräysten mukaan ylittää 2400 metrin korkeutta. Käytännössä useimmilla lennoilla matkustamon painekorkeus jää 1500 – 1800 metriin. Matkustamon ilmanpaine vaihtelee lennon eri vaiheissa, etenkin nousu- ja laskeutumisvaiheissa. Paineenvaihteluihin liittyvä korvakipu on melko yleinen oire. Paineenvaihtelu voi aiheuttaa myös tärykalvon vamman, mikäli paineen tasaus nenänielun ja keskikorvan kautta ei onnistu. Painevamman syntyä edistäviä tekijöitä ovat nuha, flunssa ja korvan rakenteelliset tekijät.
 
Vakuutusehtojen mukaan tapaturman korvataan mm. ilmanpaineen huomattavasta vaihtelusta äkillisesti aiheutunut vamma. Tässä tapauksessa asiakirjoista ei ilmene, että kyseisellä lennolla ilmanpaine olisi jostain syystä vaihdellut normaalia enemmän. Tavanomaista lentomatkan aikaista ilmanpaineen vaihtelua ei lautakunnan käsityksen mukaan voida pitää vakuutusehtojen mukaisena huomattavana paineenvaihteluna. Tämän vuoksi lautakunta pitää vakuutusyhtiön päätöstä olla korvaamatta vakuutetun korvasairautta matkatapaturmana vakuutusehtojen mukaisena.
 
Vakuutettu on lisäksi ilmoittanut olevansa tyytymätön vakuutusta otettaessa annettuun puutteelliseen tietoon vakuutuksen sisällöstä. Vakuutettu oli kertomansa mukaan käsittänyt, että tapaturman osalta vakuutus korvaa myös mahdollisen pysyvän haitan. Koska vakuutetulle ei tässä tapauksessa lääketieteellisen selvityksen mukaan ole aiheutunut pysyvää haittaa, lautakunta ei käsittele vakuutusyhtiön väitettyä tiedonantovelvollisuuden laiminlyöntiä enemmälti.
 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja
Sisula-Tulokas sekä jäsenet Eskuri, Koskenvuo, Norio-Timonen ja Rusanen. Sihteerinä toimi Haapasaari.


VAKUUTUSLAUTAKUNTA


 

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia