M.L. liukastui ja kaatui 18.1.2010 noin kello 15.40 uimahallin katetulla rapputasanteella. Korvauksia M.L:lle aiheutuneista hoitokuluista ja ansionmenetyksestä maksettiin vakuutusyhtiö A:sta M.L:n työnantajan ottaman lakisääteisen tapaturmavakuutuksen perusteella. Vakuutusyhtiö A:lle antamassaan selvityksessä M.L. kertoi liukastumisen johtuneen jäisistä mukulakivistä, joiden päällä oli harva hiekoitus. M.L:n mukaan tapahtumahetkellä oli kylmä pakkassää, tuulista ja lumisadetta.
Vakuutusyhtiö A esitti tapaturmavakuutuslain 61 §:n perusteella takaisinsaantivaatimuksen yritykselle, jonka kunnossapitovastuulla liukastumispaikka oli. Vakuutuksenottajayritys siirsi asian käsiteltäväksi vakuutusyhtiö B:hen, jossa sillä oli vastuuvakuutus.
Vakuutusyhtiö B:n päätös
Vakuutusyhtiö B totesi, että vahinkopaikka oli vakuutuksenottajan mukaan hiekoitettu vahinkopäivän aamuna noin kello 08.00–09.00 sekä iltapäivällä 14.00–15.00. Vahinkoa kärsinyt kaatui noin kello 15.40. Hiekoitus- ja vahinkoajankohtien välillä ei satanut. Vakuutusyhtiö B katsoi, että vakuutuksenottaja on huolehtinut vahinkopaikan liukkaudentorjunnasta riittävällä tavalla. Vahinkopäivän säätila ei edellyttänyt vahinkopaikan tiheämpää hiekoitusta. Koska vakuutuksenottajan toiminta on ollut huolellista, se ei ole korvausvastuussa M.L:n henkilövahingosta eikä korvausvastuun puuttuessa vahinkoa voida korvata vastuuvakuutuksesta.
Valitus
Vakuutusyhtiö A pyytää lautakunnan ratkaisua siitä, onko vahinko korvattava vakuutusyhtiö B:ssä olevasta vastuuvakuutuksesta.
Vakuutusyhtiö A toteaa, että M.L. liukastui ja kaatui uimahallin katetulla rapputasanteella 18.1.2010 kello 15.40. M.L:n mukaan kaatuminen johtui jäisistä mukulakivistä. Hän on kertonut, että mukulakivien päällä on ollut niin harva hiekoitus, ettei se estänyt liukastumista ja kaatumista.
Kiinteistönomistaja on kertonut hiekoittaneensa portaat vahinkopäivän aamuna kello 07.00–08.00 ja myöhemmin iltapäivällä kello 14.00–15.00. M.L. liukastui ja kaatui kello 15.40 ja on kertonut mukulakivisten portaiden olleen jäisten. Portailla on ollut hiekoitus, mutta se on ollut aivan liian harva, jotta se olisi pystynyt estämään liukastumiset. Uimahalli on kuitenkin paikka, jossa käy päivisin paljon ihmisiä. Näin kiinteistönomistajan huolellisuusvelvoitteen voidaan katsoa olleen korostunut. Kiinteistönomistajan olisi siis pitänyt huolehtia siitä, että alueen hiekoitus on riittävän kattava. Hiekkaa kulkeutuu myös kävelijöiden mukana pois, jolloin hiekkakerros harvenee entisestään.
Lähtökohtana on se, että uimahallin edustalla liikkuvan on voitava luottaa siihen, että liikkuminen voi tapahtua turvallisesti. Kunnossapidosta huolehtivan on otettava huomioon se, että kaikkien on iästä tai kunnosta riippumatta voitava käyttää yleistä reittiä uimahallille. Tässä tapauksessa hiekoitus on tehty huolimattomasti ja hiekkaa on ollut liian vähän. Ilmatieteen laitoksen antamien säätietojen mukaan tuolloin on vallinnut kunnon talvikeli ja lunta on ollut noin 30 cm.
Vakuutusyhtiö A pyytää, että lautakunta suosittaisi korvauksen maksamista vahingonaiheuttajan vastuuvakuutusyhtiöstä.
Vakuutusyhtiö B:n vastine
Vakuutusyhtiö B toteaa, että vakuutuksenottajan kiinteistönhuoltoyhtiöstä saadun tiedon mukaan kyseisenä päivänä 18.1.2010 hiekoitus hoidettiin kaksi kertaa käsihiekoituksena. Hiekoitus tehtiin ensimmäisen kerran kello 08.00–09.00 ja toisen kerran kello 14.00–15.00. Hiekoitusajankohdan ja vahinkoajankohdan välillä ei ole satanut. Muita liukastumisia samana päivänä samassa paikassa ei ole ilmoitettu vakuutusyhtiölle.
Vakuutusyhtiö B toteaa, että vahingonkorvausoikeuden pääperiaatteen mukaan jokaisen on lähtökohtaisesti itse kärsittävä vahinko, joka häntä kohtaa. Joku muu voi olla vahingosta korvausvelvollinen vain, mikäli on olemassa jokin vastuuperuste. Tällainen vastuuperuste on esimerkiksi jonkun muun tahallisuus tai tuottamus, joka aiheuttaa vahingon.
Mikäli vahinkoon ei ole osoitettavissa ulkopuolista vastuutahoa, joka tahallisesti tai tuottamuksella olisi vahingon aiheuttanut, ei vahingonkorvausvelvollisuutta synny ja kyse on tällöin tapaturmasta. Tapaturmalla tarkoitetaan vahingonkorvausoikeudessa sellaista ennalta arvaamatonta tapahtumaa, johon ei normaalia huolellisuutta noudattamalla ole voitu etukäteen varautua. Kiinteistönomistajalla on korostunut vastuu huolehtia kiinteistöllä liikkuvien turvallisuudesta. Kiinteistönomistajan on näytettävä menetelleensä huolellisesti vapautuakseen vastuusta.
Tässä tapauksessa kiinteistönhuoltoyhtiö on hiekoittanut alueen kaksi kertaa kyseisen päivän aikana. Ensimmäisen kerran alue on hiekoitettu kello 08.00–09.00 ja toisen kerran vain noin tunti ennen vahingon sattumista. Jäänsulatusainetta ei ole käytetty, mutta pakkasesta johtuen se ei olisi toiminut sisääntuloreitillä. Myös vahingonkärsinyt M.L. on vakuutusyhtiö A:lle toimittamassaan selvityksessä kertonut, että alue oli hiekoitettu. Hiekoitusajankohdan ja M.L:n kaatumisajankohdan välisenä aikana ei ole satanut eikä päivän säätila ole edellyttänyt tiheämpää hiekoitusta.
Vakuutusyhtiö A on vedonnut myös siihen, että hiekoitus olisi ollut liian harva ja hiekkaa kulkeutuu kävelijöiden mukana pois, jolloin hiekkakerros harvenee. Viimeisestä hiekoituksesta on kuitenkin kulunut vasta noin tunti. Useammin kuin kerran tunnissa tapahtuvaa hiekoitusta on pidettävä ylivoimaisena vaatimuksena. Liukkaudentorjuntaa ei ole mahdollista toteuttaa siten, ettei hiekoituksesta huolimatta kulkuväylät olisi jossain määrin liukkaat talviolosuhteissa ja ettei hiekkajyvien väliin jäisi aina jonkin verran paljaita alueita.
Vakuutusyhtiö B katsoo, että kiinteistönomistaja on tehnyt kaiken voitavansa liukkauden torjumiseksi eikä vahinko ole aiheutunut sen virheellisestä menettelystä, huolimattomuudesta tai laiminlyönnistä. Vakuutuksenottaja ei siten ole korvausvastuussa vahingosta eikä korvausta voida maksaa myöskään kiinteistön vastuuvakuutuksesta.
Vakuutuksenottajan vastine
Lautakunta on varannut vakuutuksenottajana olevalle yritykselle tilaisuuden antaa vastineensa asiassa.
Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus
Kiinteistön vastuuvakuutuksen ehtojen kohdan 1 mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutuskirjaan merkityn kiinteistön toiminnassa tai omistamisessa toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko, kun vahinko todetaan vakuutuskauden aikana ja vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa vahingosta.
Vahingonkorvauslain ja yleisten vahingonkorvausoikeudellisten periaatteiden mukaan korvausvastuun syntyminen edellyttää pääsääntöisesti sitä, että vahinko on aiheutettu tahallisesti tai tuottamuksesta. Tuottamuksella tarkoitetaan huolimattomuutta, laiminlyöntiä tai virhettä. Kiinteistön omistajalla on oikeuskäytännössä katsottu olevan korostunut velvollisuus huolehtia siitä, että kiinteistön alueella voidaan turvallisesti liikkua. Kiinteistön alueella sattuneissa liukastumistapauksissa kiinteistön omistaja voi vapautua korvausvastuusta vain, jos osoittaa huolehtineensa liukkaudentorjunnasta olosuhteiden edellyttämällä tavalla, asianmukaisen liukkaudentorjunnan olleen sääolosuhteiden vuoksi mahdotonta tai vahinkoa kärsineen liukastumisen johtuneen muista syistä kuin kulkuväylän liukkaudesta.
Lautakunnan käytettävissä olevan selvityksen mukaan M.L. liukastui ja kaatui vakuutuksenottajana olevan yrityksen kunnossapitovastuulla olevan uimahallin katetulla rapputasanteella 18.1.2010 kello 15.40. M.L:n mukaan kaatuminen johtui jäisistä mukulakivistä, joiden päällä oli niin harva hiekoitus, ettei se ollut estänyt liukastumista. Vakuutuksenottajana olevan yrityksen käyttämän kiinteistönhuoltoyhtiön selvityksen mukaan kyseisenä ajankohtana on ollut runsaasti liukkautta, joka on myös johtanut runsaampaan hiekoitustarpeeseen kohteessa. Hiekoitukset on suoritettu ohjeiden mukaan, käyttämättä jäänsulatusainetta, joka ei pakkasesta johtuen olisi edes toiminut sisääntuloreiteillä. Selvitysten mukaan alueella oli tehty vahinkopäivänä kaksi kertaa hiekoitus käsin. Hiekoitus tehtiin aamupäivällä kello 08.00–09.00 ja iltapäivällä klo 14.00–15.00. Huoltoyhtiön selvityksen mukaan uimahallin vahtimestari oli kertonut kiinteistönhoitajalle paljon onnettomuuden jälkeen, että joku oli liukastunut sisäjalkineissa roskakatoksen läheisyydessä. Vahinkoajankohtana on ollut pakkassää.
Lautakunnan käytettävissä olevasta selvityksestä ilmenee, että vahinkopaikka on vahinkopäivänä hiekoitettu kaksi kertaa, toisen kerran vajaa tuntia ennen vahingon sattumista. Hiekoitus on tehty käsin. Lautakunta katsoo, että vakuutuksenottaja on osoittanut huolehtineensa kiinteistön liukkaudentorjunnasta asianmukaisesti. Näin ollen vahingon ei voida katsoa johtuneen vakuutuksenottajan huolimattomuudesta tai laiminlyönnistä. Lautakunta toteaa, että talviaikaan liukastumisia voi sattua, vaikka alue olisikin asianmukaisesti hiekoitettu.
Edellä todettuun viitaten lautakunta katsoo, että vakuutuksenottaja ei ole korvausvastuussa M.L:lle aiheutuneesta vahingosta eikä sitä näin ollen korvata kiinteistön omistajan vastuuvakuutuksen perusteella.
Lautakunta ei suosita muutosta vakuutusyhtiö B:n päätökseen.
Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Sisula-Tulokas, jäsenet Eskuri, Norio-Timonen ja Rusanen sekä varajäsen Ijäs. Sihteerinä toimi Haapasaari.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA