Vakuutuksenottajan selvityksen mukaan kyseisen kaivinkoneen kuljetukseen käytetään yrityksessä kolmea eri vaihtolava-autoa ja yhtä puoliperävaunuyhdistelmää sekä kahta matalaa perävaunua, jolloin kyseisellä koneella ajokorkeus vaihtelee 3,8 metristä 4,7 metriin. Kuljetusliikkeellä on kuljetuslupa tällaisille koneille tälle reitille 4,85 metrin korkeuteen. Kuljettaja mittaa kuljetuskorkeuden koneen ja kuljetusvälineen mukaan. Reitti valitaan sen mukaan. Kuljettajana toiminut M.L. oli siirtänyt kyseistä konetta matalalla perävaunulla sekä matalalla vaihtolavalla, jossa on erikoissyvennys koneen puomia varten. Nyt oli korkeampi vaihtoehto käytössä ja vähäisen kokemuksensa takia kuljettaja ei mitannut koneen korkeutta oikein. Kuljettaja kertoo mitanneensa korkeudeksi 4,4 metriä, jolla olisi voinut ajaa käyttämäänsä reittiä pitkin. Todellisen korkeuden mukaan tällä kuormalla olisi pitänyt ajaa toista reittiä.

 

Korvausta kaivinkoneelle aiheutuneesta vahingosta haettiin tiekuljetusvakuutuksen perusteella.

 

Vakuutusyhtiö totesi, että vahinkoilmoituksen mukaan kuorman todellinen korkeus on ollut 4,75 metriä. Kyseessä on ollut liikenneministeriön päätöksen erikoiskuljetuksista ja erikoiskuljetusajoneuvoista 2 §:n mukainen erikoiskuljetus. Päätöksen 29 §:n mukaan erikoiskuljetuksen suurin korkeus maasta mitattuna saa olla enintään 4,4 metriä.

 

Päätöksen 31 §:n mukaan tiehallinto voi myöntää erikoiskuljetusluvan ajoneuvon tai ajoneuvoyhdistelmän käyttämiseen tai kuorman kuljettamiseen yleisellä tiellä, joka poikkeaa 29 §:n mitoista, eli korkeudeltaan 4,4 metrisistä. Tiehallituksen myöntämä erikoiskuljetuslupa on voimassa vain luvassa mainitulla reitillä. Rahdinkuljettajalla on erikoiskuljetuslupa työkoneiden kuljettamiseen, kun korkeus maasta on enintään 4,85 metriä.

Kuljetettavana ollut kaivinkone on osunut siltaan, kun rahdinkuljettaja on ollut erikoiskuljetusluvan edellyttämän reitin ulkopuolella.

 

Tiekuljetuksen vastuuvakuutusehtojen kohdan 4.8 mukaan vakuutus ei korvaa vahinkoa, jos vahinko on johtunut lain, asetuksen tai viranomaisen antaman määräyksen tai luvanvastaisesta kuormaustavasta, lastin kiinnityksestä tai kuljetuksesta. Edellä mainittuja päätöksiä ovat mm. liikenneministeriön päätös erikoiskuljetuksista ja erikoiskuljetusajoneuvoista.

 

Koska vahinko on johtunut ehtojen kohdan 4.8 tarkoittamasta tapahtumasta,

ei vahinkoa voida korvata rahdinkuljettajan tiekuljetusvakuutuksesta.

 

Vakuutuksenottaja on tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ja pyytää lautakunnan lausuntoa asiassa.

 

Vakuutuksenottaja katsoo, että yhtiön päätös on kumottava ja yhtiön on velvoitettava vakuutuksen perusteella korvaamaan kaivinkoneelle kuljetuksen yhteydessä siltaanajosta aiheutuneet vahingot tai ainakin päätöstä on kohtuullistettava.

 

Vakuutuksenottaja katsoo, että ehtokohdan 4.8 rajoituslauseke on tulkinnanvarainen ja vähintäänkin epäselvä. Vakuutusyhtiö vetoaa tältä osin siihen, että vahinkotapahtuman yhteydessä erikoiskuljetusluvan mukaista ajoneuvoyhdistelmää käytettiin kuorman kuljettamiseen yleisellä tiellä, jossa sitä ei olisi saanut liikenneministeriön päätöksen mukaisesti kuljettaa. Vakuutuksenottaja katsoo, että yhtiö on tulkinnut viitattua vastuuvakuutusehtoa virheellisesti. Mainitun vakuutusehdon on katsottava tarkoittavan sitä, että ajoneuvoa on kuljetettava vastoin lupamääräyksiä joko tahallisesti tai törkeästä tuottamuksesta, jotta vakuutuskorvausta voidaan alentaa tai jotta se voitaisiin evätä kokonaan. Kokonaan epäämiselle tulee asettaa selkeitä kriteerejä ja sen tulee olla erittäin poikkeuksellista. Ratkaisussa on otettava huomioon kokonaisarvostelu; onko kuljettaja omistaja vai työntekijä, miksi vahinko on aiheutunut, jne.

 

Vahinko on aiheutunut tilanteessa, jossa kaivinkone oli kuljetettavana kuljetusyhtiön omistamalla matalalla perävaunulla ja matalalla vaihtolavalla. Kuljetuksen on suorittanut työntekijä, jonka menettely työkokemuksen vähäisyydestä yms. johtuen on aiheuttanut kuljetuksen törmäämisen siltaan. Kuljettajaa oli opastettu korkeuden mittaamisessa ja määräyksissä, mutta koska korkeuden mittaaminen on jo sinänsä sel­lainen toimitus, että siinä helposti sattuu virheitä ja toisaalta kuljettajan kokemattomuus mitä ilmeisimmin sai aikaan sen, että hän ei reagoinut asianmukaisella tavalla siihen, että olisi moottoritietä ajaessaan siirtynyt oikealle reitille, kuljetus pysähtyi siltaan.

 

Edellä mainittu erehdys on syynä sinänsä notorinen, koska kukaan ei aja ajoneuvoyhdistelmällä, jossa on tavaraa katolla tarkoituksella suoraan siltaan niin, että kuorma vaurioituu.

 

Vakuutuksenottaja katsoo, että edellä viitattua vakuutusehtoa 4.8 on tulkittava niin, että se edellyttää korvauksen epäämiseltä joko tahallisuutta tai törkeää tuottamusta. Työntekijän tavanomainen tuottamuksen aste, saati sitten täysin tapaturmainen väärin mittaaminen ei voi aiheuttaa vakuutuskorvauksen kokonaan epäämistä. Jos kyseistä vastuuvakuutuksen ehtoa tulkittaisiin vakuutusyhtiön esittämällä tavalla, olisi ehto kohtuuton eikä kukaan käyttäisi kyseisenlaista vakuutusta ainakaan, kun työntekijä on kuljettajana.

 

Edellä mainitusta seuraisi myös se, että kuljetusten hinnat, johtuen siitä, että mahdollinen huolimattomuus tai muu vastaava virhe työntekijän toiminnassa voisi aiheuttaa mittaamattomia vahinkoja, nousisivat räjähdysmäisesti tämänkaltaisessa tilanteessa.

 

Edellä mainittu ei voi olla vastuuvakuutuksen mainitun kohdan rajoituksen tarkoitus. Rajoituksella täytyy tarkoittaa tilannetta, jossa menettelyyn on ryhdytty tarkoituksella, kustannusten alentamiseksi tai voittojen saamiseksi tai tuloksen parantamiseksi.

 

Vakuutusyhtiö toteaa, että kyseinen vakuutussopimus on alkanut 27.9.2001, jonka jälkeen vakuutukset ovat olleet voimassa jatkuvasti. Vakuutussopimus perustuu vakuutuksenottajan vakuutusmeklarin käymiin neuvotteluihin, vakuutuksenottajan meklarille ilmoittamiin tietoihin sekä tuote-esitteen tietoihin.

 

Rahdinkuljettajan tiekuljetusvastuuvakuutuksen ehtojen kohdan 4.8 mukaan vakuutus ei korvaa vahinkoa, jos vahinko on johtunut lain, asetuksen tai viranomaisen antaman määräyksen tai luvanvastaisesta kuormaustavasta, lastinkiinnityksestä tai kuljetuksesta. Lisäksi kohdassa 4.8 ilmoitetaan, että edellä mainittuja lakeja, asetuksia ja määräyksiä (sen sisältöisinä kuin säännökset ja niiden nojalla annetut päätökset ja määräykset kulloinkin ovat voimassa) ovat mm.:

-         tieliikennelaki

-         asetus ajoneuvojen käytöstä tiellä

-         liikenneministeriön päätös erikoiskuljetuksista ja erikoiskuljetusajoneu­voista.

 

Vakuutusyhtiölle toimitetun selvityksen mukaan vakuutuksenottajan tehtävänä oli kuljettaa kaivinkone Leppävirralta Kuopioon. Vahinkoilmoituksen mukaan kuorman korkeus oli 4,75 metriä. Koska kuorman korkeus ylitti 4,20 metriä, mikä on ajoneuvojen käytöstä tiellä annetun asetuksen 25 §:n mukaan teillä yleisesti sallittu suurin korkeus, kuljetukselle oli olemassa tiepiirin myöntämä kuljetuslupa.

 

Kyseinen vakuutuksenottajan hakema kuljetuslupa on voimassa enintään 4,85 metriä korkealle kuormalle ja luvassa mainitulla reitillä. Asiaa selviteltäessä on käynyt ilmi, että ajoneuvoyhdistelmä ei ollut luvan mukaisella reitillä, kun siltaan ajo tapahtui.

 

Lausuntopyyntöön viitaten vakuutusyhtiö toteaa, että ehtokohdassa 4.8 ilmoitetaan suoraan, ettei vakuutus korvaa vahinkoa, jos vahinko on johtunut lain, asetuksen tai viranomaisen antaman määräyksen tai luvanvastaisesta kuormaustavasta, lastin kiinnityksestä tai kuljetuksesta. Lisäksi ehtokohtaan on merkitty lisäyksenä viittaus ehtokohtaan 9.2, jossa ilmoitetaan, että ehtokohta 4.8 on vakuutustapahtuman rajoitus, ei suojeluohje, poiketen vakuutussopimuslain 31 §:stä.

 

Vakuutussopimuslain 31.3 §:ssä säädetään, että mikäli vakuutettu on tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä laiminlyönyt suojeluohjeiden noudattamisen, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä. Tahallisuuden tai törkeän huolimattomuuden, joka ei ole vähäistä, edellytys vakuutuskorvauksen alentamiselle tai epäämiselle on siis vakuutussopimuslaissa asetettu suojeluohjeiden noudattamatta jättämiselle, ei vakuutustapahtuman korvausta rajoittavien ehtojen laiminlyömiselle. Tästä syystä vakuutuskorvauksen epääminen kokonaan ehtokohdan 4.8 perusteella ei edellytä vakuutuksenottajan tahallisuutta tai törkeää huolimattomuutta, joka ei ole vähäistä.

 

Ehtokohdan 4.8 ei voida myöskään katsoa olevan erityisen yllättävä tai ankara ehtokohta. Vakuutussopimuslain hallituksen esityksen 5 §:n yksityiskohtaisten perustelujen mukaan vakuutusturvan rajoituksen olennaisuus arvioidaan sen mukaan, mitä tavallisen vakuutusta harkitsevan henkilön voidaan olettaa pitävän kyseisessä vakuutuksessa tärkeänä. Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa tulee ottaa huomioon, että vakuutuksenottaja harjoittaa ammattimaista tavaraliikennettä ja erityisesti erikoiskuljetusten hoitamista, joka kuuluu luvanvaraisiin elinkeinoihin. Liikenneluvan hakemisesta ja myöntämisen edellytyksistä on säädetty laissa ja asetuksessa luvanvaraisesta tavaraliikenteestä tiellä. Liikenneluvan myöntäminen edellyttää kulloinkin voimassa olevien kansallisten ja kansainvälisten ammattimaista autoliikennettä ja tavarankuljetusta koskevien lakien, asetusten, säännösten sekä niiden nojalla annettujen määräysten ja ohjeiden tuntemusta. Ehtokohdassa 4.8 on nimenomaisesti viitattu näihin säännöksiin ja lueteltu niistä tärkeimmät.

 

Lähtökohtana tulee siis pitää sitä, että vakuutuksenottajan tulee tuntea alaansa säätelevä lainsäädäntö ja niiden sisältö. Kysymyksessä ei ole tavallinen vakuutusta harkitseva henkilö, vaan ammattimaista tavaraliikennettä ja erityisesti erikoiskuljetuksia harjoittava avoin yhtiö, jonka tulee tuntea harjoittamallaan alalla sallitun ja kielletyn toiminnan raja. Lisäksi tulee mainita, ettei vastuuvakuutuksilla ole tarkoituksena kattaa lainsäädännössä kielletystä toiminnasta aiheutuneita vahinkoja, vaan sallitun toiminnan piirissä tapahtuneita vahinkoja.

 

Edellä lausutun lisäksi vakuutusyhtiö toteaa, että sen mielestä vakuutuksenottajan toiminta on tässä vahinkotapauksessa ollut kokonaisuutena arvostellen vähintäänkin törkeän huolimatonta, vaikka vakuutuskorvauksen epääminen ehtokohdan 4.8. perusteella ei edellytä tällaista huolimattomuutta. Törkeän huolimattomaksi toiminnan tekee se seikka, että vakuutuksenottajan suorittaman erikoiskuljetuksen päättyminen moottoritien ylittävään siltaan oli seurausta usean lainsäännöksen rikkomisesta.

Lausuntopyyntönsä perusteluissa vakuutuksenottaja väittää virheellisesti, että vahinko on sattunut tilanteessa, jossa kaivinkone oli kuljetettavana matalalla perävaunulla ja matalalla vaihtolavalla. Antamassaan lisäselvityksessä vakuutuksenottaja nimenomaisesti kertoo, että "nyt oli korkeampi vaihtolava käytössä”. Kuljettajan lähtiessä kuljettamaan kaivinkoneen kokoista jakamatonta esinettä on erityisen tärkeää olla huolellinen käytettävän lavan valinnassa. Liikenneministeriön päätöksen erikoiskuljetuksista ja erikoiskuljetusajoneuvoista 16 a §:ssä säädetään yleisestä kuormausperiaatteesta erikoiskuljetuksista ja sen mukaan kuljetettava esine on ensisijaisesti kuormattava sellaiseen ajoneuvoon tai ajoneuvoyhdistelmään, jolla kuljetettaessa ei tarpeettomasti ylitetä yleisesti tiellä sallittuja mittoja eikä massoja. Lisäksi on säädetty, että korkeat esineet on ensisijaisesti kuljetettava matalarakenteisessa ajoneuvossa tai syväkuormausperävaunussa.

 

Vakuutuksenottaja on kertonut kuljettajan mitanneen lastin korkeuden väärin (4,52 metriä), jolloin kuljettaja luuli sopivansa sillan ali, kun lastin todellinen korkeus oli 4,75 metriä. Vakuutuksenottajan lisäselvityksessä kerrotaan kuljettajalta myöhemmin kysyttäessä kuljettajan kertoneen mitanneensa korkeudeksi 4,4 metriä, jolla hän olisi voinut ajaa moottoritietä pitkin. Epäselväksi on siis jäänyt mikä oli lastin todellinen korkeus. Asetuksen ajoneuvojen käytöstä tiellä 25 §:n mukaan auton ja perävaunun suurin sallittu yleinen korkeus on 4,2 metriä. Tämän korkeuden saa ylittää vain kuljetettaessa jakamatonta esinettä, ja tällöin on kysymyksessä erikoiskuljetus, jonka suurin sallittu korkeus liikenneministeriön päätöksen erikoiskuljetuksista ja erikoiskuljetusajoneuvoista 29 §:n mukaan maasta mitattuna saa olla enintään 4,4 metriä. Saman päätöksen 31 §:n mukaan tiehallinto voi myöntää erikoiskuljetusluvan ajoneuvon tai ajoneuvoyhdistelmän käyttämiseen tai kuorman kuljettamiseen yleisellä tiellä, joka poikkeaa 29 §:n mitoista eli on korkeudeltaan yli 4,4 metriä. Tiehallituksen myöntämä erikoiskuljetuslupa on voimassa vain luvassa mainitulla reitillä. Reitiltä poikenneeseen kuljetukseen sovelletaan yleisiä ajoneuvojen tiellä liikkumista koskevia säännöksiä.

 

Säädösten lähtökohtana on siis, että rahdinkuljettajan on koko ajan oltava täysin tietoinen kuljettamansa lastin korkeudesta. Kun kuljetetaan maanteitse kaivinkoneen kokoista jakamatonta esinettä on täysin selvää, että tällaista kuormaa ei voida sen massan tai mittojen takia kuljettaa millään ajoneuvolla tai ajoneuvoyhdistelmällä ylittämättä tiellä yleisesti sallittua massa- tai mitta-arvoa. Päinvastoin kuin vakuutuksenottaja on vahinkoilmoituksessaan väittänyt, 4,52 metrin korkuinen lasti edellyttää jo erikoiskuljetuslupaa ja erittäin suurta huolellisuutta noudattaa luvanmukaista reittiä. Vakuutuksenottajalla oli juuri yli 4,4 metriä korkeiden kuljetusten suorittamiseen tiehallituksen myöntämä erikoiskuljetuslupa kuljetusluvassa mainitulle reitillä, jolla ajoneuvoyhdistelmä ei kuitenkaan ollut törmätessään siltaan.

 

Vakuutuksenottaja vetoaa lieventävänä asianhaarana siihen, että kyseisessä kuljetuksessa kuljettajana toimi kesätyöntekijä, joka vähäisen kokemuksensa vuoksi mittasi lastin korkeuden väärin ja vähäisen kokemuksensa vuoksi törmäsi moottoritien ylittävään siltaan. Työnantaja vastaa työntekijöidensä virheistä ja laiminlyönneistä kuten omistaan. Lisäksi työnantaja on velvollinen kouluttamaan työntekijöitään, jotta he voivat turvallisesti suorittaa heille määrätyt työtehtävät. Työnantaja ei voi näin ollen vedota vastuusta vapautuakseen tai lieventävänä asianhaarana siihen seikkaan, että vahingon aiheutti kokematon työntekijä. Kysymyksessä olevassa tilanteessa työnantaja on itse laiminlyönyt törkeällä tavalla työnantajalle lainsäädännössä asetettuja velvoitteita sekä vakuutussopimuksen asettamien ehtojen noudattamista.

 

Edellä olevan perusteella vakuutusyhtiö katsoo, ettei asiassa ole aihetta muuttaa aikaisemmin annettua korvauspäätöstä.

 

 

 

Tiekuljetuksen vastuuvakuutusehtojen kohdan 4.8 mukaan vakuutus ei korvaa vahinkoa, jos vahinko on johtunut lain, asetuksen tai viranomaisen antaman määräyksen tai luvanvastaisesta kuormaustavasta, lastin kiinnityksestä tai kuljetuksesta.

 

Edellä mainittuja lakeja, asetuksia ja määräyksiä ovat mm.:

-         tieliikennelaki

-         tieliikenneasetus

-         asetus ajoneuvojen käytöstä tiellä

-         liikenneministeriön päätös ajoneuvojen kuormakoreista, kuormaamisesta ja kuorman kiinnittämisestä

-         liikenneministeriön päätös erikoiskuljetuksista ja erikoiskuljetusajoneuvoista

-         laki vaarallisten aineiden kuljetuksesta

-         liikenneministeriön edellä mainittujen säännösten nojalla antamat päätökset ja määräykset sen sisältöisinä, kuin säännökset ja niiden nojalla annetut päätökset ja määräykset kulloinkin ovat voimassa.

 

Kyseisen ehtokohdan lopuksi kehotetaan katsomaan ehtokohtaa 9.2, jonka mukaan ehtokohdat 4.5 ja 4.8 ovat, poiketen vakuutussopimuslain 31 §:stä, vakuutustapahtuman rajoituksia, eivätkä suojeluohjeita.

 

 

Vakuutussopimuslain 31 §:n mukaan vakuutussopimukseen voidaan ottaa määräyksiä laitteista, menettelytavasta tai muusta järjestelystä, jolla on tarkoitus estää tai rajoittaa vahingon syntymistä, tai määräyksiä siitä, että vakuutuksen kohdetta käyttävällä tai siitä huolehtivalla henkilöllä tulee olla määrätty kelpoisuus.

 

Vakuutetun tulee noudattaa suojeluohjeita.

 

Jos vakuutettu on ta­hallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyönyt 2 momentissa säädetyn velvollisuutensa, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä.

 

Vastuuvakuutuksesta kuitenkin korvausta voidaan alentaa tai korvaus evätä vakuutetun huolimattomuuden takia vain, jos vakuutettu on laiminlyönyt velvollisuutensa törkeästä huolimattomuudesta taikka, milloin vakuutusehdoissa on niin määrätty, jos hänen alkoholin tai huumausaineen käyttönsä on vaikuttanut laiminlyöntiin.

 

Vakuutussopimuslain 3 §:n mukaan sopimusehto, joka poikkeaa tämän lain säännöksistä muun vakuutetun tai vakuutuskorvaukseen oikeutetun kuin vakuutuksenottajan vahingoksi, on mitätön.

 

Sopimusehto, joka poikkeaa tämän lain säännöksistä vakuutuksenottajan vahingoksi, on mitätön kuluttajaa kohtaan sekä sellaista elinkeinonharjoittajaa kohtaan, joka huomioon ottaen hänen elinkeinotoimintansa laatu ja laajuus sekä olosuhteet muutoin on vakuutuksenantajan sopijapuolena rinnastettavissa kuluttajaan.

 

Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, ei koske mm. elinkeinonharjoittajan ottamaa tie- tai muuta kuljetusvakuutusta.

 

 

Koska tässä tapauksessa vakuutuksenottajana on elinkeinonharjoittaja, vakuutussopimuksen ehdoissa voidaan poiketa vakuutussopimuslain säännöksistä. Näin on tehty ehtokohdassa 9.2, jossa todetaan, että suojeluohjeen luontoinen ehtokohta 4.8 on rajoitusehto eikä suojeluohje.

 

Koska kyseessä on rajoitusehto, asian ratkaisuun ei vaikuta se, onko vakuutuksenottajan tai vakuutuksenottajan palveluksessa olleen kuljettajan toiminta ollut törkeän huolimatonta vai onko huolimattomuus ollut tätä lievempää. Rajoitusehdolla tietyntyyppiset tai tietystä syystä johtuvat vahingot rajataan kokonaan korvauspiirin ulkopuolelle täysin siitä riippumatta, minkä asteisella huolimattomuudella vahinko on aiheutettu.

 

Vakuutuksenottaja on lisäksi vedonnut siihen, että ehtokohta 4.8 on tulkinnanvarainen ja muutenkin epäselvä sekä siihen, että kyseisen ehdon tulkitseminen vakuutusyhtiön esittämällä tavalla olisi kohtuutonta. Lautakunta toteaa, että kyseinen ehtokohta on sinänsä selkeä; mikäli vahinko on aiheutunut lain, asetuksen tai viranomaisen antaman määräyksen vastaisesta kuljetuksesta, vahinkoa ei korvata. Tässä tapauksessa vahinko on kiistatta johtunut ajoneuvojen käytöstä tiellä annetun asetuksen sekä erikoiskuljetuksista ja erikoiskuljetusajoneuvoista annetun liikenneministeriön päätöksen vastaisesta kuljetuksesta.

 

Rajoitusehdossa ei ole annettu merkitystä sille, kenen toimesta virheellinen menettely on tapahtunut. Näin ollen asiaa ratkaistaessa merkitystä ei voida antaa sille, että vahinko on aiheutunut kokemattoman kuljettajan virheestä.

 

Arvioitaessa sitä, voidaanko kyseistä rajoitusehtoa pitää kohtuuttomana huomioon otetaan paitsi ehdon sisältö myös osapuolten asema. Tässä tapauksessa vakuutuksenottajana on tiekuljetusyritys, joka suorittaa kyseessä olevan kaltaisia erikoiskuljetuksia. Vakuutusehtoa, jossa vahingon korvattavuus edellyttää voimassa olevan tiekuljetuksia koskevan lainsäädännön noudattamista ei lautakunnan käsityksen mukaan voida tällaisissa tilanteissa pitää kohtuuttomana. Ehtokohdan soveltamisen ei myöskään voida katsoa johtavan kohtuuttomaan lopputulokseen ottaen huomioon sen, että kyseessä on ollut selvä tiekuljetuksia koskevan säännösten vastainen kuljetus ja vakuutuksenottajan sekä vakuutuksenottajan työntekijöiden tulisi kuljetusalan ammattilaisina olla selvillä näistä säännöksistä ja niitä myös noudattaa.

 

Edellä olevan perusteella lautakunta pitää vakuutusyhtiön hylkäävää päätöstä vakuutusehtojen mukaisena eikä suosita ratkaisun muuttamista.