Tapahtumatiedot

Lausunnonpyytäjä A:n poika B oli lauantaina 27.1.2007 törmännyt lausunnonpyytäjän omistamalla Opel Corsa –henkilöautolla toiseen ajoneuvoon. Tapahtuma-aikaan keli oli ollut liukas ja jäinen. B:n kyydissä olleet henkilöt ja onnettomuuden toinen osapuoli ovat tapahtumapaikalla kertoneet poliisille, että B oli käyttänyt 50 km/h nopeusrajoitusalueella ylinopeutta. B:n uloshengitysilman alkoholipitoisuudeksi todettiin vahingon jälkeen alkometrillä 2,24 promillea ja tarkkuusalkometrillä 1,11 mg/l.

Puhelimitse kuultuna A on 2.3.2007 kertonut poliisille, että hän oli antanut autonsa onnettomuutta edeltäneen viikonlopun alkaessa poikansa B:n käyttöön.

Vakuutusyhtiön päätökset

Vakuutusyhtiö vetosi samastamiseen ja epäsi korvauksen sillä perusteella, että B:n alkoholin käyttö on olennaisesti vaikuttanut vahinkoon.

A pyysi uutta käsittelyä asiamiehen välityksellä. A katsoo, että samastamisen edellytykset eivät täyty. B ei asu samassa taloudessa A:n kanssa, ei omista ko. autoa eikä muutenkaan ole ollut autosta vastuussa. A ei myöskään ole luovuttanut autoa B:n käyttöön vahingon tapahtuma-ajankohtana, koska hän oli itse sairaalassa. B oli lainannut autoa omatoimisesti siten, ettei A ollut asiasta tietoinen.

Vakuutusyhtiö viittasi A:n kuulustelukertomukseen eikä muuttanut päätöstään.

Lausuntopyyntö

A pyytää asiamiehen välityksellä lausuntoa siitä, täyttyvätkö samastamisen edellytykset tai onko korvauksen epääminen joka tapauksessa kohtuutonta. A on poliisikuulustelussa ymmärtänyt poliisin kysymyksen koskevan sitä, onko B ottanut auton lain tarkoittamalla tavalla luvatta käyttöön. A on vastauksellaan halunnut torjua sen mahdollisuuden, että B:n kohdistettaisiin asiassa rikosoikeudellisia seuraamuksia.

A ja B eivät asu samassa taloudessa ja A omistaa auton yksin. B:llä ei ole ollut mitään yleistä lupaa ottaa A:n autoa käyttöönsä. A on tarvinnut autoa omiin menoihinsa, koska hänen liikkumisensa on vaivalloista. B on satunnaisesti kuljettanut A:ta tämän pyynnöstä. Erikseen pyytäessä B on saanut käyttää A:n autoa omiin menoihinsa.

Kolaria edeltävänä viikonloppuna A joutui sairaalaan ja oli siellä myös kolarin sattuessa. A:n sairaalassaoloaikana B:n piti sovitun mukaisesti käydä kastelemassa A:n kukkia ja hoitamassa kauppa-asioita. Auton avaimet olivat A:n kotona.

Kolaripäivänä B otti auton omiin ajoihinsa ilman, että siitä olisi sovittu tai hän olisi pyytänyt siihen nimenomaista lupaa. A ei väitä, että B olisi suoranaisesti ottanut auton luvatta käyttöön tai anastanut sen häneltä, mutta hän ei antanut erikseen lupaa ko. auton käytölle kolaripäivänä poikansa omia menoja varten.

A pitää kohtuuttomana, että hän joutuu kärsimään siitä, että hänen aikuinen poikansa ottaa auton käyttöön tarkoituksen vastaisesti omia menojaan varten. A on vahingon ajankohtana ollut sairaalassa, eikä hän ole mitenkään pystynyt kontrolloimaan sitä, miten hänen autoaan käytetään sairaalassaoloaikana. Epäävä korvauspäätös on A:lle kohtuuton.

Vakuutusyhtiön vastine

A:n autolle ottama vakuutus sisältää mm. törmäys- ja varkausturvan.

Törmäysturvan osalta korvaus on evätty samastamisen ja B:n alkoholin käytön perusteella. B on saanut erikseen pyytäessään käyttää A:n autoa, on kuljettanut A:ta ja hoitanut hänen asioitaan. Yleistä käyttölupaa ei ole ollut, mutta pyydettäessä lupa on annettu. Vahinkohetkellä A on ollut sairaalassa ja auton avaimet hänen kotonaan, josta mm. kukkia kastelemassa käynyt B on ne ottanut. Kuulustelussa A on kertonut antaneensa auton onnettomuutta edeltävänä viikonloppuna B:n käyttöön. Näissä oloissa B voidaan samastaa A:han, vaikka nimenomaista lupaa ei ole annettu.

Varkausturvasta korvataan mm. luvattoman käytön aiheuttamat vahingot. B:tä ei kuitenkaan ole syytetty luvattomasta käytöstä. A on myös kuulusteluissa ilmoittanut, ettei hän vaadi B:lle rangaistusta asiassa.

Vakuutuslautakunnan lausunto

Vakuutussopimuslain 30 §:n mukaan vakuutuksenantaja on vastuusta vapaa vakuutettua kohtaan, joka on tahallisesti aiheuttanut vakuutustapahtuman.

Jos vakuutettu on aiheuttanut vakuutustapahtuman törkeästä huolimattomuudesta, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä.

Vahinkovakuutuksen vakuutusehdoissa voidaan lisäksi määrätä, että vakuutetulle tulevaa korvausta voidaan alentaa tai se evätä, jos hänen alkoholin tai huumausaineen käyttönsä on vaikuttanut vakuutustapahtumaan.

Lain 33 §:n mukaan mitä edellä säädetään vakuutetusta, kun kysymys on vakuutustapahtuman aiheuttamisesta, suojeluohjeiden noudattamisesta tai pelastamisvelvollisuudesta, sovelletaan vastaavasti henkilöön:

1)    joka vakuutetun suostumuksella on vastuussa vakuutuksen kohteena olevasta moottorikäyttöisestä tai hinattavasta ajoneuvosta, aluksesta taikka ilma-aluksesta;
2)    joka omistaa vakuutetun omaisuuden yhdessä vakuutetun kanssa ja käyttää sitä yhdessä hänen kanssaan; tai
3)    joka asuu vakuutetun kanssa yhteisessä taloudessa ja käyttää vakuutettua omaisuutta yhdessä hänen kanssaan.

Mitä edellä säädetään vakuutetusta, kun kysymys on suojeluohjeiden noudattamisesta, sovelletaan vastaavasti henkilöön, jonka tehtävänä vakuutuksenottajaan olevan työ- tai virkasuhteen perusteella on huolehtia suojeluohjeiden noudattamisesta.

Lain 34 §:n mukaan harkittaessa, onko korvausta tässä luvussa säädetyllä perusteella alennettava tai se evättävä, tulee ottaa huomioon, mikä merkitys seikalla, jota vakuutuksenottajan tai vakuutetun antama väärä tai puutteellinen tieto koskee, tai vahingonvaaraa lisänneellä muuttuneella olosuhteella taikka vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön toimenpiteellä tai laiminlyönnillä on ollut vahingon syntymiseen. Lisäksi tulee ottaa huomioon vakuutuksenottajan, vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön tahallisuus tai huolimattomuuden laatu sekä olosuhteet muutoin.

Tapaukseen sovellettavien autovakuutusehtojen kohdan 3.1 mukaan törmäysturvasta korvataan äkillisen, ennalta arvaamattoman, ulkoisen tapahtuman aiheuttama välitön esinevahinko, jonka syynä on törmäys, tieltä suistuminen, kaatuminen tai muu vastaava ulkoinen tapahtuma.

Ehtojen kohdan 3.2 mukaan varkausturvasta korvataan äkillinen ja ennalta arvaamaton välitön esinevahinko, jonka syynä on rikoslain tarkoittama varkaus, luvaton käyttö, käyttövarkaus tai niiden yritys, kun vakuutuksen kohde on ollut teon tapahtumahetkellä lukittu tai lukitussa tai jatkuvasti vartioidussa säilytyssuojassa. […] Vakuutuksenottajan on vaadittava edellä mainitusta rikoksesta epäillyn henkilön syytteeseen asettamista.

Tapauksessa on riitaa lausunnonpyytäjän Opel Corsa -henkilöauton törmäysvaurioiden korvaamisesta. Tässä tapauksessa sattunut vahinko voisi tulla korvattavaksi autovakuutuksen törmäys- tai varkausvakuutusosan perusteella.

Varkausvakuutusehtojen mukaan korvattavuus edellyttää mm. sitä, että vahinko on aiheutunut rikoslain tarkoittaman luvattoman käytön tai käyttövarkauden yhteydessä. A:n esitutkintakertomuksen ja hänen lausuntopyyntönsä perusteella B ei ole tapauksessa syyllistynyt rikoslain tarkoittamaan luvattomaan käyttöön, minkä vuoksi Vakuutuslautakunta katsoo jäävän näyttämättä, että varkausvakuutusehtojen kohdan 3.2 mukainen vakuutustapahtuma olisi sattunut.

Törmäysvakuutusehtojen kohdan 3.1 mukainen törmäysvahinko on tässä tapauksessa sattunut, kun B on törmännyt A:n autolla vastaan tulleeseen toiseen ajoneuvoon. B on ollut voimakkaassa humalatilassa vahingon aiheuttaessaan.

Törmäysvakuutuksen osalta pääriitakysymyksenä on samastamisen edellytysten täyttyminen. Tapahtumatietojen perusteella tapauksessa voi tulla kyseeseen vain vakuutussopimuslain 33 § 1 momentin 1 kohdan mukainen eli suostumukseen perustuva samastaminen. Lain esitöissä (HE 114/1993) on momentin 1 kohdan osalta todettu, että siinä suostumuksella tarkoitetaan vakuutetun antamaa lupaa kohdassa tarkoitetun kulkuvälineen kuljettamiseen tai muuhun käyttämiseen. Suostumuksen ei tarvitse olla nimenomainen, vaan sen olemassaolo voi ilmetä olosuhteista. Suostumuksesta on yleensä kysymys esimerkiksi silloin, kun perheenjäsen käyttää toisen perheenjäsenen omistamaa kulkuneuvoa.

A on tässä tapauksessa katsonut samastamisen edellytysten jäävän täyttymättä siksi, ettei hän ollut antanut B:lle nimenomaista lupaa auton käyttöön ennen 27.1.2007 sattunutta vahinkoa. B oli erikseen pyytäessään saanut käyttää autoa omiin menoihinsa, mutta yleistä käyttölupaa hänellä ei ole ollut. A on onnettomuusaikana ollut sairaalassa eikä ole voinut valvoa autonsa käyttöä. Toisaalta A on poliisille ilmoittanut nimenomaan luovuttaneensa auton B:n käyttöön, ja lausuntopyynnössäkin on todettu, ettei A väitä B:n syyllistyneen rikoslain tarkoittamaan luvattomaan käyttöön vaan että B on menetellyt osapuolten tarkoituksen vastaisesti ottaessaan auton onnettomuuspäivänä käyttöönsä.

Vakuutuslautakunta toteaa, että suostumukseen perustuva samastaminen voi tulla kyseeseen silloinkin, kun mitään nimenomaista lupaa vakuutuksen kohteen kuljettamiseen tai muuhun käyttämiseen ei ole annettu. A on alusta pitäen katsonut, että vaikka B olikin menetellyt auton suhteen A:n alkuperäisen tarkoituksen vastaisesti, hän ei tapauksessa ole syyllistynyt rikoslain tarkoittamaan luvattomaan käyttöön. Tässä tilanteessa Vakuutuslautakunta katsoo, että B:llä on ollut lain esitöissä tarkoitettu olosuhteista ilmenevä A:n suostumus auton kuljettamiseen vahinkohetkellä, jolloin B voidaan samastaa A:han.

Lakiin perustuvana B:n ja A:n samastaminen ei ole kohtuutonta. B:n humalatilasta olevien tietojen perusteella hänen menettelynsä on ollut niin huolimatonta, että lautakunta pitää korvauksen epäämistä lähtökohtaisesti perusteltuna. Tapauksessa ei ole tuotu esiin mitään sellaisia vakuutussopimuslain 34 §:n mukaisia erityisiä syitä, joiden perusteella osakorvauksen maksaminen tässä yksittäistapauksessa olisi aiheellista.

Näillä perusteilla Vakuutuslautakunta ei suosita asiassa korvausta.

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Taipale, jäsenet Laapotti, Sario ja Uimonen sekä varajäsen Vuori. Sihteerinä toimi Raulos.


VAKUUTUSLAUTAKUNTA