Vakuutusyhtiö on päätöksellään 3.8.2009 hylännyt A:n korvaushakemuksen. Vakuutusyhtiön mukaan kuoppa on ollut tavanomaista tiealueen epätasaisuutta. Kaupungille ei ole ilmoitettu muista paikalla sattuneista vahingoista. Kaupunki ei ole ollut tietoinen, että kohta saattaisi aiheuttaa vahinkoa. Tiessä ollut painauma ei voi normaalisti aiheuttaa auton rikkoutumista.

 

A oli ajanut painauman yli kerran aiemmin. A oli kiinnittänyt huomionsa tiellä liikkuneisiin pyöräilijöihin, eikä ole huomannut ajoissa painaumaa. Hän on joutunut jarruttamaan, jonka seurauksena kori on saattanut painua tavallista enemmän alaspäin. Autossa on ollut asennettuna alustasarja, joka jättää maavaraa alimman osan kohdalle noin 90 mm. Tällaisella autolla jarruttaminen ennen pientäkin kuoppaa aiheuttaa suurella todennäköisyydellä maakosketuksen.

 

Katulain mukaan kadun kunnossapito käsittää ne toimenpiteet, joiden tarkoituksena on pitää katu liikenteen edellyttämässä tyydyttävässä kunnossa. Viranomaisten määräykset laaditaan silmällä pitäen yleistä liikenneturvallisuutta, ei erityisvarusteltujen autojen käyttökelpoisuutta. Matalarakenteisen auton omistaja vastaa itse siitä, että hän haluaa käyttää erityisominaisuuksin varusteltua autoa.

 

Tapauksessa kaupungin menettely ei ole ollut tuottamuksellista, eikä korvausvastuuta ole syntynyt.

 

A on tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ja pyytää lautakunnan lausuntoa siitä, onko vahinko korvattava kaupungin vastuuvakuutuksesta. A:n mukaan hänen ajonopeutensa on ollut korkeintaan 20 km/h hänen väistäessään kadulla pyöräilleitä lapsia. Auton puskuri ei ottanut kiinni maahan, vaikka se on ollut alempana kuin hajonneen jäähdyttimen alla olevan palkki.

 

Kaupungin vastuuta ei poista se, että paikalla ei ole tapahtunut aiemmin vahinkoja, koska vahinkojen syntymiseen vaikuttaa mm. ajolinja. Kuvien perusteella voidaan havaita, että epätasaisuudet tiessä ovat olleet pahat, ja kaupunki onkin korjannut ne heti, kun asiasta on kaupungille ilmoitettu.

 

Auton erikoisvarustelu ei vaikuta asiassa, koska A on omistanut auton jo yli vuoden ja liikkunut erilaisilla tieosuuksilla, eikä vahinkoja ole sattunut. Nopeus on ollut hyvin alhainen. Auton maavara riittää hyvin normaaleilla teillä liikkumiseen.

 

Vakuutusyhtiö on vastineessaan todennut, että vahinko on sattunut asuntoalueella kulkevalla päättyvällä kadulla, joka on pääasiallisesti asfalttipäällysteinen. Ainoastaan lyhyt osuus on sorapintaista. Kyseinen katuosuus palvelee vain alueen omakotiasukkaita, joten liikennemäärä kadulla on varsin vähäinen. Alueella on 30 km/h nopeusrajoitus, mistä johtuen kadun pienistä tasoeroista ei tarvitse varoittaa liikennemerkein.

 

Vahinkopaikka on ollut vahinkohetkellä tyydyttävässä kunnossa. Tätä näkemystä tukee myös se, että kadulla päivittäin kulkevat asukkaat eivät ole huomauttaneet kaupunkia painaumasta. Kaupunki ei kadun pitäjänä ole ollut tietoinen vahinkoriskistä, eikä paikassa ole tapahtunut aiemmin vahinkoja. Kaupunki on voinut perustellusti olettaa, että katu on ollut tyydyttävässä kunnossa. Vaikka vahinkopaikka on korjattu heti vahingonkärsijän tekemän ilmoituksen jälkeen, ei tämä osoita kaupungin laiminlyöneen kunnossapitoa ennen vahinkoa.

 

Kyseistä vahinkoa käsiteltäessä on otettava huomioon, että kadun kunnossapidon asianmukaisuutta tulee arvioida sen mukaan, miten katu palvelee tavallista liikennettä. Kunnossapidon ei voida kohtuudella edellyttää olevan sillä tasolla, että siinä otettaisiin huomioon myös autojen muutetuista rakenteista johtuvat erityistarpeet. Vielä vähemmän eritystarpeiden huomioimista voidaan edellyttää vähäliikenteisellä kadulla. Vahinko ei ole johtunut kadun kunnossapidon laiminlyönnistä.

 

Lausunnonpyytäjä on ilmoittanut ajaneensa hiljaisella vauhdilla. Hän on kuitenkin myöntänyt kiinnittäneensä suurimman huomionsa tien vieressä ajaneisiin pyöräilijöihin. Vahingonkärsijän voidaan katsoa omalla toiminnallaan aiheuttaneen tai vähintään myötävaikuttaneen vahingon syntymiseen. Autoilija ei voi ohitustilanteessakaan kiinnittää huomiotaan yksinomaan ohitettaviin. Hänen tulee huomioida myös tien kunto. Tämä velvollisuus on ollut A:lla korostunut, koska hänen autossaan on tavallista matalampi maavara.

 

A oli ajanut tieosuutta jo kerran aiemmin. Hänen olisi pitänyt havaita tiessä olleet painaumat jo ensimmäisellä ajokerralla. Hiljaisen ajonopeuden ja valoisan ajankohdan perusteella A:lla on ollut hyvät mahdollisuudet havaita painaumat ja väistää niitä.

 

A on havainnut autolleen syvänä pitämän painauman, mutta siitä huolimatta hän on ajanut painaumaan. Kun A tietoisena autonsa matalasta maavarasta on ajanut painaumaan, hänen oma tuottamuksensa on vahingon välitön syy. Tämän vuoksi kadun kunnossapidon väitetyn puutteellisuuden ja vahingon välinen syy-yhteys on katkennut, eikä kadun kunnossapitäjä ole vastuussa vahingosta.

 

Vakuutuslautakunta on varannut vakuutuksenottajana olevalle kaupungille tilaisuuden antaa vastineensa asiassa. Vakuutuksenottajalla ei ole lisättävää asiassa esitettyyn.

 

Vastuuvakuutuksen ehtojen kohdan 203.1 mukaan vakuutusturva korvaa vakuutuksenottajana olevan yhteisön toiminnassa toiselle aiheutuneen henkilö- ja esinevahingon, josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

 

Kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa ja puhtaanpidosta annetun lain 2 luvun 3 §:n mukaan kadun kunnossapito käsittää ne toimenpiteet, joiden tarkoituksena on pitää katu liikenteen tarpeiden edellyttämässä tyydyttävässä kunnossa. Kunnossapidon tason määräytymisessä otetaan huomioon kadun liikenteellinen merkitys, liikenteen määrä, säätila ja sen ennakoitavissa olevat muutokset, vuorokaudenaika sekä eri liikennemuotojen, kuten moottoriajoneuvoliikenteen, jalankulun ja polkupyöräilyn, tarpeet sekä terveellisyys, liikenneturvallisuus ja liikenteen esteettömyys.

 

Kunnossapidosta vastaavana tahona kaupungilla on velvollisuus jatkuvasti seurata katujen liikennekelpoisuutta. Se ei voi luottaa yksinomaan tienkäyttäjiltä saamiinsa ilmoituksiin tien kunnosta. Kaupungin korvausvastuun edellytyksenä on kuitenkin sen tuottamuksellinen menettely eli tien kunnossapidon laiminlyönti.

 

Kaupungin kunnossapitoa arvioitaessa on otettava huomioon se, että vahinko on sattunut pientaloalueella, päättyvällä tiellä. Liikenne tällaisella tiellä on suhteellisen vähäistä. Tästä johtuen kaupungin tien kunnossapidolle ei tule asettaa samanlaisia vaatimuksia kuin vilkkaammin liikennöidyllä tiellä. Tähän vaikuttaa osaltaan myös alueen alhainen nopeusrajoitus (30 km/h).

 

A:n autossa on ollut tavanomaista matalampi maavara. Auton rakenteen muuttamista koskevan liikenneministeriön päätöksen 15 §:n mukaan auton alustan korkeuden alentamisen jälkeen auton maavaran on oltava vähintään 80 mm. A:n auton maavara on ollut alhaisimmasta kohdasta 90 mm. Auto on siis ollut voimassa olevien säännösten mukainen. Tienpitäjän velvollisuutena on huolehtia siitä, että kadut ovat sellaisessa kunnossa, että niillä voidaan ajaa voimassa olevien määräysten mukaisilla ajoneuvoilla ilman, että ajoneuvo vaurioituu. Muussa tapauksessa kadun poikkeuksellisesta kunnosta on varoitettava liikennemerkein. Tien kuntoa arvioitaessa on otettava huomioon myös se, että A:n auton pohja ei ole ottanut kiinni maahan kohdasta, jossa auton maavara on alimmillaan. Lautakunta katsoo, että kaupunki on laiminlyönyt kadun kunnossapitovelvollisuutensa.

 

Toisaalta normaalia matalammalla maavaralla varustetun ajoneuvon kuljettajan on otettava huomioon autonsa poikkeavat ominaisuudet. Tieliikennelain 1 luvun 3 §:n mukaan tienkäyttäjän on noudatettava liikennesääntöjen ohella olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta vahingon välttämiseksi. Vahingonkorvauslain 6 luvun 1 §:n mukaan vahingonkorvausta voidaan kohtuuden mukaan sovitella, jos vahingon kärsineen puolelta on myötävaikutettu vahinkoon.

 

Vahinko on sattunut muuten asfaltoidun tien lyhyellä sorapintaisella osuudella. A:n on tullut ottaa huomioon sorapintaisen osuuden mahdolliset epätasaisuudet ja noudattaa erityistä varovaisuutta auton matalasta maavarasta johtuen. Auton nopeus on ollut alhainen. A:n ilmoittaman mukaan korkeintaan 20 km/h.

 

Lautakunnan käytettävissä olevien valokuvien perusteella kuoppa ei ole ollut erityisen hyvin havaittavissa. Myös A:n kertoman mukaan kuopan syvyys on ollut havaittavissa vasta lähempää tarkasteltuna. Lautakunta katsoo, että kuopan syvyys on ollut vaikeasti havaittavissa hiljaisesta tilannenopeudesta huolimatta.

 

A on väistänyt tiellä pyöräilleitä lapsia ja hänen huomionsa on kiinnittynyt lapsiin. Autoilijan tuleekin kiinnittää enemmän huomiota muihin tielläliikkujiin kuin tien kuntoon. Tien kuntoon tulee kiinnittää erityistä huomiota, jos tie on selvästi havaittavalla tavalla poikkeuksellisessa kunnossa.

 

Kuoppa tiessä on ollut havaittavissa, vaikka sen syvyys onkin selvinnyt vasta lähempää tarkasteltuna. A oli ajanut juuri ennen vahinkoa tietä toiseen suuntaan, joten hänen olisi tullut havaita tiessä ollut kuoppa. Tästä ja auton matalasta maavarasta johtuen A:n olisi tullut pyrkiä kiertämään kuoppa tai ylittää se aivan erityistä varovaisuutta noudattaen. A on kuitenkin hidastanut vauhtiaan vasta juuri ennen kuoppaan ajamista. A ei ole noudattanut olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta vahingon välttämiseksi. A on tältä osin osaltaan myötävaikuttanut vahingon syntyyn.

 

A:n myötävaikutuksen osalta lautakunta katsoo sen olleen vähäistä. A:lla on ollut hiljainen tilannenopeus, ja A on joutunut kiinnittämään erityistä huomiota muilla tielläliikkujiin, eikä kuopan syvyys ole ollut erityisen selvästi havaittavissa. Lautakunta katsoo A:n oma myötävaikutuksen perusteella kohtuulliseksi alentaa A:lle maksettavaa korvausta 1/4:lla. Lautakunnan mukaan vakuutusyhtiön tulisi korvata A:lle 3/4 aiheutuneen vahingon määrästä.  

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja

Sisula-Tulokas sekä jäsenet Eskuri, Karimäki, Norio-Timonen ja Rusanen. Sihteerinä toimi Mäkelä.