Tapahtumatiedot

Lääkevahinkoilmoituksen 24.3.2015 mukaan A:lle (s. 1949) määrättiin 25.9.2012 Olanzapin-lääkitys unettomuuden hoitoon. Vuoden 2013 puolella A alkoi tuntea jäykkyyttä etureisissä. A epäili ja terveyskeskuksessa epäiltiin Parkinsonin tautia, minkä vuoksi A ohjattiin jatkotutkimuksiin keskussairaalan muistipoliklinikalle. Keskussairaalassa tilannetta pidettiin kuitenkin olantsapiinin aiheuttamana lääkeparkinsonismina. Lääkityksen alasajo epäonnistui, A sai voimakkaita vieroitusoireita ja hänen oli palattava käyttämään olantsapiinia 5 mg annoksella. A lopetti lopulta lääkkeen käytön 7.10.2014 oireiden selvästi vaikeuduttua. Syyskuussa 2014 A kutsuttiin uudelleen muistipoliklinikalle ja siellä todettiin, että A ei sairastanut Parkinsonin tautia, vaan kyseessä oli lääkeparkinsonismi. Oireet ovat edelleen pahentuneet lääkityksen lopettamisen jälkeen. A haki oireista korvausta lääkevahinkovakuutuksesta.

Vakuutusyhtiö totesi korvauspäätöksessään, että oireiden korvaaminen lääkevahinkona edellyttää todennäköistä syy-yhteyttä lääkkeen käytön ja ilmenneiden oireiden välillä. Mikäli syy-yhteys arvioidaan ainoastaan mahdolliseksi, jolloin siis vahinko on yhtä todennäköisesti seurausta lääkkeestä kuin muusta syystä, vahinkoa ei korvata. Yhtiö arvioi, että Olanzapin oli ainoastaan mahdollisesti, mutta ei todennäköisesti aiheuttanut A:lle ohimenevän, Parkinsonin tautia muistuttavan oireiston. Syy-yhteys ei ollut niin todennäköinen, että kyse olisi korvattavasta lääkevahingosta. Näin ollen korvaushakemus hylättiin.

Asiakkaan valitus

A ilmoittaa tyytymättömyytensä vakuutusyhtiön korvauspäätökseen ja pyytää Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta asiassa. A:ta tutkinut neurologi on katsonut, että A:lla on lääkeaineen laukaisema sekundaarinen parkinsonismi. Neurologi on sairauskertomustekstissä maininnut, että lääkeparkinsonismin väistyminen voi kestää pitkään tai jopa jäädä puutteelliseksi. Lääkeparkinsonismi väistyy päänsääntöisesti vuoden seurannassa. A:lla se ei kuitenkaan ole väistynyt.

Sairaus aiheuttaa A:lle paljon kärsimystä, jatkuvaa jäykkyyttä, kipua, kömpelyyttä, puheen mongerrusta ja liikkumisvaikeuksia sekä muita elämänlaatua huonontavia oireita. Tuolista nouseminen ja autosta ulos pääseminen on vaikeaa ja kivuliasta eikä A pääse kyykystä ylös omin avuin. A viittaa neurologian poliklinikan sairauskertomustekstiin 7.10.2014. A vaatii vahingosta 10.000 euron korvausta ja ilmoittaa vievänsä asian oikeuskäsittelyyn, mikäli lautakuntakäsittely ei tuota muutosta vakuutusyhtiön päätökseen.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö toistaa aiemman kantansa asiassa. Yhtiö pitää sinänsä mahdollisena, että olantsapiinilääkitys olisi aiheuttanut A:lle ohimenevän, Parkinsonin taudin oireita muistuttavan tilan. A:lle on lokakuussa 2014 asetettu lääkeparkinsonismidiagnoosi (G21.1), koska hänen oireidensa on arvioitu mahdollisesti aiheutuvan olantsapiinin käytöstä. A on tuolloin lopettanut lääkityksen. Olantsapiinilääkityksen lopettamisen jälkeen oireet ovat jatkuneet. Terveyskeskuksen sairauskertomusmerkinnän 16.1.2015 mukaan A:n oireita ja tilaa on tutkittu neurologisessa yksikössä laajalti, eikä varsinaista parkinsonismia ole todettu.

Yhtiö toteaa, että jos olantsapiini aiheuttaa käyttäjälle Parkinsonin taudin oireita, oireet yleensä häviävät lääkkeen käytön lopettamisen jälkeen. Lääkkeen haittavaikutuksen pitäisi hävitä lääkkeen käytön lopettamisen jälkeen muutamassa kuukaudessa, usein jo muutamassa päivässä. Sillä, onko Parkinsonin tauti lääkeaineen aiheuttama (=lääkeparkinson) vai sisäsyntyinen sairaus, ei ole merkitystä taudin oireiden ja hoidon kannalta. Kysymyksessä on sama sairaus, jonka laukaisee eri tekijä. Yhtiö katsoo, että olantsapiini on ainoastaan mahdollisesti, mutta ei todennäköisesti aiheuttanut A:lle Parkinsonin tautia muistuttavan oireiston. Tällä perusteella yhtiö katsoo, ettei oireisto oikeuta korvaukseen lääkevahinkovakuutuksesta.

Lääketieteellinen selvitys

Vakuutuslautakunnalla on käytössään A:ta koskevia sairauskertomustekstejä ja lääkärinlausuntoja ajalta 18.9.2012–22.10.2015.

Terveyskeskuksen lähetetekstin 24.5.2013 mukaan A:lle on tehty lähete neurologian tutkimuksiin vapinan takia. A:lla on pitkäaikaissairautena testosteronivaje ja keuhkoahtaumatauti. Hän on sairastanut munuaisten vajaatoimintaa 6–7 vuotta ja hänellä on epäilty uniapneaa. Lisäksi A sairastaa masennusta, yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä ja pakko-oireista häiriötä. A on hakeutunut terveyskeskukseen, koska on epäillyt sairastavansa Parkinsonin tautia. Lääkityksenä A:lla on ollut käytössä Atacand, Miaxan, Xanor Depot, Venlafaxine Bluefish, Aclovir, Cialis, Olanzapin Ratiopharm, Azona, Efexor Depot, Lyrica, Testogel, Sildenafil Orion, Tenox ja Para-Tabs. A on kertonut, että hänellä on esiintynyt ajoittain levossa vapinaa ja nivelissä korkeintaan lievää jäykkyyttä.

Neurologian poliklinikan sairauskertomustekstin 20.8.2013 mukaan A on huomannut vuoden 2013 aikana hienojakoista vapinaa, A:n poika on tosin huomauttanut, että vapinaa on ollut huomattavasti pidemmän aikaa. Kävely on muuttunut vuoden 2013 aikana jäykemmäksi ja reidet ovat ehkä aavistuksen herkemmin kipeytyneet. Merkittäviä tasapainovaikeuksia ei ole ollut. Kesällä 2013 on ollut jakso, jolloin liikkuminen on mennyt melko lailla huonoksi, maasta ei tahtonut päästä ilman apua ja autosta nousu oli hankalaa. Syksyyn mennessä oireisto on kuitenkin tähän verrattuna helpottanut. A on ohjattu pään tietokonekerroskuvaukseen ja tehty konsultaatiopyyntö psykiatrian poliklinikalle sen selvittämiseksi, olisiko lääkehoidossa mahdollisuutta tehdä muutoksia valmisteeseen, jolla mahdollisesti olisi lievemmät ekstrapyramidaaliset (hermostoperäisiä tahdottomia liikkeitä aiheuttavat) haittavaikutukset. A:ta tutkinut lääkäri on arvioinut, että mikäli lääkevaihto onnistuu ja oireet lievenevät, jatkotutkimuksia ei tarvita. Muussa tapauksessa on suositeltu kontrollikäyntiä muistipoliklinikalle vuoden päähän. Väliarvion 23.8.2013 mukaan pään tietokonekerroskuvauksessa ei ole todettu akuutteja muutoksia.

Sairauskertomustekstin 7.8.2014 esitietojen mukaan Olanzapin-lääkitys on ollut kuukauden tauolla, mutta tällä ei ole ollut mitään vaikutusta oireisiin. Ahdistuneisuuden merkittävän lisääntyneisyyden vuoksi lääkitys on aloitettu uudelleen. Vastaanotolla 7.8.2014 A on kertonut, että kokee vointinsa koko ajan huonontuvan. A on hädin tuskin jaksanut kävellä, kävelymatkaksi A on arvioinut 200 metriä. Istumasta ylösnousu on vaikeutunut ja esim. housujen pukeminen hankalaa. Kaiken kaikkiaan A on kokenut olevansa jäykkä vyötäröstä alaspäin ja kävelyä on rajoittanut voimien loppuminen jaloissa. Vastaanotolla A:n ryhti on ollut etukumara, kädet ovat riippuneet kävellessä sivuilla ja A on kävellyt hieman polvet koukussa. Viivakävelyä testatessa on todettu korostunutta horjahtelua. Rombergin kokeessa A on aluksi pysynyt ihan hyvin pystyssä, sitten alkanut horjahdella ja polvet ovat notkahdelleet, mutta A on kuitenkin pysynyt pystyssä koko ajan. Lihasvoimat ovat olleet raajoissa symmetriset ja osoituskokeissa ei ole todettu ataksiaa. Kipu- ja kosketustunnon A on ilmoittanut oikeassa yläraajassa vasenta heikommaksi, muutoin kipu-, kosketus- ja värinätunto ovat olleet normaalit. Refleksit ovat olleet normaalit. Sormien naputuskoe on vasemmalla ollut selkeästi epärytminen. Molemmissa kyynärnivelissä on ollut lievää jäykkyyttä, vasta-aktivaatiossa ehkä lievästi korostuen. Silmien liikkeet ovat olleet täydet, vasemmalle katsoessa A on ilmoittanut kaksoiskuvista. Silmävärvettä ei ole todettu. Kielen tai nielun toiminnassa ei ole ollut poikkeavaa. Istumasta A on vastaanotolla päässyt hyvin ylös, makuulta istumaan nousu vatsalihaksien avulla ei ole onnistunut, mutta kyljen kautta A on päässyt hyvin ylös. Kantapää- ja varvaskävely ovat onnistuneet, näissäkin A:lla on ollut polvet notkolla. A:lla on ylipainoa. Alaraajoissa iho on ollut lämmin, mutta perifeeriset pulssit eivät ole olleet kunnolla tunnustellen tunnettavissa. A:ta tutkinut lääkäri on arvioinut, että A:lla on lieviä ekstrapyramidaalioireita, vaikkakin erityisesti tasapainon ja kävelyn löydökset ovat vaikuttaneet toiminnallisilta. A on ohjattu neurologisiin jatkoselvittelyihin (aivojen MRI, beta-CIT-Spect-tutkimus, perifeerinen paineenmittaus).

Sairauskertomustekstin 7.10.2014 mukaan beta-CIT-Spect-tutkimus on oleellisilta osiltaan mennyt normaalirajoihin, mikä sulkee pois idiopaattisen Parkinsonin taudin. A:n oirekuvassa on parkinsonistisia piirteitä, mitkä on tulkittu lääkityksestä johtuvaksi. Todennäköisimpänä syynä oireisiin on pidetty olantsapiiniä, vaikkakin A:lla on käytössä myös masennuslääkkeitä, joiden yhteydessä on myös kuvattu ekstrapyramidaalisia liikehäiriöitä. A on päätynyt lopettamaan olantsapiinin käytön ja hänelle on kirjoitettu kokeiluun Sinemet-lääke. Lisäksi on kirjoitettu lähete fysioterapiaan. Vastaanotolla 7.10.2014 oirekuva on painottunut alaraajoihin, minkä vuoksi A:lle on määrätty selkäydinkanavan magneettitutkimus. Sairauskertomustekstin 16.10.2014 mukaan tutkimustulokset ovat olleet normaalit. Seuranta neurologian poliklinikalla on päätetty ja ohjattu A jatkohoitoon ja seurantaan terveyskeskukseen.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, tuleeko A:lla ilmenneet parkinsonismioireet korvata lääkevahinkona.

Sovellettavat vakuutusehdot

Lääkevahinkovakuutuksen ehtojen (voimassa 1.1.2015 alkaen) kohdan 4 (Lääkevahinko) mukaan lääkevahingolla tarkoitetaan ruumiillista vammaa tai psyykkistä sairautta, jonka vahingonkärsineen käyttämä lääke on todennäköisesti aiheuttanut. (…)

Asian arviointi

Lääkevahinkovakuutuksesta korvataan henkilövahinko, jonka vahingonkärsineen käyttämä lääke on todennäköisesti aiheuttanut. Tämä tarkoittaa, että vahingolla voi olla useita mahdollisia syitä, mutta lääkkeen käyttö on kaikki syyt kokonaisuutena huomioiden todennäköisin. Syy-yhteyden arvioinnissa otetaan huomioon lääkkeellä hoidettava sairaus tai vamma, korvauksen hakijan muut sairaudet ja kokonaisterveydentila, hänen saamansa hoito ja hoitotoimenpiteet sekä kyseinen lääke ja muu mahdollinen lääkitys. Syy-yhteys arvioidaan lääketieteellisen tietämyksen ja kokemuksen perusteella. Pelkästään ajallinen yhteys eli se seikka, että oireet ovat ilmaantuneet lääkkeen käytön aikana, ei riitä todistamaan lääkkeen käytön ja vahingon välistä todennäköistä syy-yhteyttä.

A:lle määrätyn Olanzapin-lääkkeen vaikuttava aine on olantsapiini, joka kuuluu uudempiin eli epätyypillisiin neuroleptilääkkeisiin. Neuroleptit voivat aiheuttaa liikehäiriöitä, kuten lääkeparkinsonismia. Lääkeparkinsonismi saattaa kehittyä jo viikon kuluttua neuroleptihoidon aloittamisesta, mutta tavallisempaa on sen ilmaantuminen viikkojen ja kuukausien neuroleptihoidon jälkeen. Esiintymistiheys riippuu käytetystä neuroleptista ja annoksen suuruudesta. Potilailla on hypokinesiaa eli lihasten vajaatoimintaa, rigiditeettiä eli jäykkyyttä ja lepovapinaa. Oireet muistuttavat idiopaattista Parkinsonin tautia.

Vakuutuslautakunta toteaa, että A on lääketieteellisten selvitysten mukaan sairastunut lääkeparkinsonismiin. Diagnoosi on varmistunut tehdyssä isotooppimittauksessa eli beta-CIT-Spect-tutkimuksessa. Lääkeparkinsonismi väistyy todennäköisesti, jos lääkkeen käyttö on lyhytaikaista, mutta voi jäädä myös pysyväksi. Vuonna 2013 alkaneet oireet sopivat myös ajallisesti syyskuussa 2012 aloitetun olantsapiinilääkityksen aiheuttamiksi. Vakuutuslautakunta katsoo tällä perusteella, että kyseessä on vakuutusehdoissa tarkoitettu lääkevahinko.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä maksamaan A:lle lääkeparkinsonismin johdosta vakuutusehtojen mukaisen korvauksen.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norio-Timonen

Sihteeri Laine

Jäsenet:

Jokelainen

Järvinen

Mervaala

Soinila