Tapahtumatiedot

A (s. 1948) oli sopinut vuonna 2001 laskuperustekorkoisesta säästöhenkivakuutuksesta 3,5 prosentin laskuperustekorolla. Vakuutus sovittiin olemaan voimassa 31.8.2048 saakka. Vuonna 2001 vakuutukseen maksettiin vakuutusmaksuja 25 228,19 euroa. Vakuutussäästö oli vuoden 2010 lopussa 124 810,52 euroa.

A ja vakuutusyhtiö sopivat 16.6.2011 muutoksesta, jolla A:n vakuutus vaihdettiin sijoitussidonnaiseksi vakuutukseksi. Muutoksen yhteydessä A:n vakuutussäästön arvo sidottiin kokonaan määräaikaiseen 4,4 prosentin vuosituoton tarjoavaan sijoitussalkku B1:een, jonka päättymispäivä oli 30.5.2014.

Vakuutusyhtiö ilmoitti A:lle rahasto B1:n erääntymisestä 16.4.2014 päivätyllä tiedotteella. Tiedotteen mukaan A:n vakuutussäästö siirtyi sijoitussalkku B:hen, mikäli A ei itse kohdistaisi säästöä toiseen sijoituskohteeseen. Sijoitussalkku B:ssä talletusten keskikorko oli tiedotteen mukaan 30.4.2014 alkaen 1,5 prosenttia. A:n vakuutussäästön määrä oli 144 698,96 euroa kesäkuussa 2014.

A toimitti palveluntarjoajalle reklamaation vakuutussäästölle maksettavan tuoton määrästä. Hän katsoi, että vakuutussäästölle maksettavan koron tulisi myös jatkossa olla vähintään 3,5 prosenttia. Vakuutusyhtiön vastauksen mukaan A:lle on muutoksen yhteydessä 2011 annettu tarvittavat tiedot vakuutuksesta eikä vakuutusyhtiö ole sitoutunut jatkoa ajatellen 3,5 prosentin korkotasoon.

Asiakkaan valitus

A:n valituksen mukaan hänet pyydettiin vakuutusyhtiön asiamiehenä toimivan pankin konttoriin vuonna 2011. A:n mukaan toimihenkilö lupasi tuolloin, että korko tulee olemaan B1:n päättyessä kolmen vuoden kuluttua vähintään 3,5 prosenttia. A:n mukaan hän ei olisi muussa tapauksessa antanut tehdä vaihdosta, koska vakuutus oli sovittu olemaan voimassa 3,5 prosentin korolla vuoteen 2048 saakka. Kun vakuutus alun perin tehtiin vuonna 2001, korko oli muutaman vuoden viisi prosenttia, mutta laski sitten 3,5 prosenttiin. Vakuutussäästölle tulee jatkossakin maksaa 3,5 prosenttia vuotuista korkoa. 

A katsoo tulleensa johdetuksi harhaan. Hänelle ei kerrottu siitä, että hän ottaisi riskin ja korko voisi pudota. Hän korostaa, että vastoin vakuutusyhtiön asiamiehen esittämää, hän ei ole vuoden 2014 neuvotteluissa ilmaisut saaneensa ennen sopimuksen päättämistä tietoa koron putoamismahdollisuudesta.  Hän ei ole halunnut ottaa epävarmoja sijoitussalkkuja.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö kiistää A:n vaatimuksen. Vakuutusyhtiön vastineen mukaan A:n vakuutuksen laskuperustekorko oli vakuutuksen alkamisesta vuonna 2001 lukien 3,5 prosenttia, mikä seikka ilmenee vakuutushakemuksesta. Laskuperustekoron lisäksi vakuutukselle on vuosina 2001–2007 maksettu vakuutusyhtiön tuloksen perusteella vuosittain vahvistettavaa asiakashyvitystä, jonka määrä vaihteli välillä 0,5–2,0 prosenttia.

Vastineen mukaan A on käynyt asiamiehenä toimivan pankin konttorissa 16.6.2011, jolloin on sovittu säästövakuutuksen vaihtamisesta sijoitussidonnaiseksi vakuutukseksi. A on allekirjoittanut sopimuksen vakuutuksen vaihtamiseksi ja samalla vahvistanut tutustuneensa muutossopimukseen ja sen liitteisiin sekä hyväksyvänsä ne. Sopimuksen liitteitä ovat tuoteseloste, vakuutusehdot, hinnasto sekä A:n 10.6.2010 tekemä sijoittajakuvan kartoitus. Sopimuksessa vakuutuksen vaihtamiseksi on kuvattu vakuutuksen vaihtamisesta aiheutuvat muutokset. Vakuutusyhtiö viittaa tuoteselosteen kohtaan Sijoitusrahaston valinta (s.4). Sen mukaan sijoitusvakuutuksessa vakuutussäästöjen arvo seuraa asiakkaan valitsemien sijoitusrahastojen arvonkehitystä. Edelleen samassa kohdassa on todettu, että vakuutussäästöjen rahastosidonnaisuuden vuoksi asiakas kantaa itse riskin säästöjen kehittymisestä ja myös sijoitetun pääoman säilymisestä.

Vakuutuksen vaihtamisen yhteydessä asiakas on valinnut vakuutuksen uudeksi sijoituskohteeksi sijoitussalkku B1: n ja vakuutussäästö on siirretty korkotuotto-osasta sijoitussalkkuun. Sijoitussalkku B1 oli määräaikainen sijoituskohde, joka tarjosi 4,40 prosentin vuotuisen tuoton sijoitussalkun päättymiseen 30.5.2014 asti. A on allekirjoittanut siirrosta toimeksiannon ja allekirjoituksellaan vahvistanut tutustuneensa sijoitussalkku B1: n myyntiesitteeseen ja hyväksyvänsä sen. Myyntiesitteessä on selkeästi todettu, että sijoitussalkku on määräaikainen sijoituskohde, joka tarjoaa 4,40 prosentin vuotuisen tuoton sijoitussalkun päättymiseen 30.5.2014 asti. Myyntiesitteen kohdassa ”Sijoitussalkun päättyminen” on todettu, että vakuutusyhtiö ilmoittaa sijoitussalkun päättymisestä vakuutuksenottajalle ja että vakuutusyhtiö varaa vakuutuksenottajalle mahdollisuuden ilmoittaa uuden sijoituskohteen päättyvän sijoitussalkun tilalle. Ellei vakuutuksenottaja ilmoita uutta sijoituskohdetta, vakuutusyhtiöllä on oikeus siirtää sijoitussalkkuun sidotut vakuutussäästöt valitsemaansa vakuutuksessa käytettävissä olevaan vähäriskiseen sijoituskohteeseen odottamaan vakuutuksenottajan uudelleensijoitusohjetta. Tämä tapahtuu kuukauden kuluessa sijoitussalkun päättymisestä arvopäivälle 31.5.2014. Asiakaskirjeessä 16.4.2014 on kerrottu, että sijoitussalkku B on toistaiseksi voimassa oleva talletuspohjainen sijoitussalkku, joka on tarkoitettu sijoitussalkku B1: n erääntyville varoille. Sijoitussalkku B:n talletusten keskiarvo on ollut 30.5.2014 alkaen 1,50 prosenttia.

Vakuutusyhtiön mukaan A on neuvotellut säästövakuutuksen vaihtamisesta sijoitussidonnaiseksi sijoitusvakuutukseksi ja säästöjen siirrosta sijoitussalkku B1:een 16.6.2011 toimihenkilö C:n kanssa. Selvityksessään C kertoo käyneensä A:n kanssa läpi muutokset, jotka aiheutuvat, jos sopimusmuutos tehdään. C:n mukaan hän on varmasti kertonut A:lle, että jatkossakin tarjotaan sijoitussalkkua, jossa pääoma on vakaa ja vain tuotto vaihtelee kiinteän koron jälkeen. Edelleen hän kertoi käyttäneensä asiakastapaamisissa lausetta, että riski [koron määrästä] kiinteän korkojakson jälkeen on, -- mutta pääoma ei vaihtele [,kuten ei vaihtele laskuperustekorkoisessa vakuutuksessa]. C:n mukaan A:lle oli tärkeintä että pääoma ei vaihtele ja hän ymmärsi, että korko voi olla alempi kuin 3,50 prosenttia.

Selvitykset

Vakuutuslautakunnalla on käytössään osapuolten kirjelmöinnin ohella toimihenkilö C:n 3.7.2014 allekirjoittama selvitys, vakuutushakemus 23.5.2001, laskelma 23.5.2001, vakuutustiliote 9.1.2002, vakuutustiliote 14.1.2011, sopimus vakuutuksen vaihtamiseksi 16.6.2011, vakuutussäästön siirtoa koskeva lomake 16.6.2011, sijoitussuunnitelma 10.6.2010 ja sijoitussalkku B1:n esite.

Lisäksi lautakunnalla on käytössään tuoteseloste [2001], tuoteseloste [2011], hinnasto 1.9.1999, hinnasto 1.7.2009, vakuutusehdot 1.1.2000 alkaen ja vakuutusehdot 1.7.2008 alkaen.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Tapauksessa on riitaa siitä, tuleeko A:n vakuutussäästölle maksaa vähintään 3,5 prosentin korkoa 30.5.2014 jälkeiseltä ajalta.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Ennen 1.11.2010 voimassa olleen vakuutussopimuslain 5.1 §:n (Tiedot ennen sopimuksen päättämistä) mukaan ennen vakuutussopimuksen päättämistä vakuutuksenantajan on annettava vakuutuksen hakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot, kuten tietoja vakuutusmuodoistaan, vakuutusmaksuistaan ja vakuutusehdoistaan. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin.

1.11.2010 voimaan tulleen vakuutussopimuslain 5.1 §:n (Tiedot ennen sopimuksen päättämistä) mukaan ennen vakuutussopimuksen päättämistä vakuutuksen­antajan on annettava vakuutuksen hakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot, kuten tietoja vakuutusmuodoistaan, vakuutusmaksuistaan ja vakuutusehdoistaan. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin. Lisäksi huomiota on kiinnitettävä vakuutukseen mahdollisesti liittyvien sijoituskohteiden valinnan kannalta olennaisiin seikkoihin ottaen erityisesti huomioon vakuutuksen hakijan aikaisempi sijoituskokemus ja sijoittamisen tavoitteet.

Vakuutussopimuslain 9.1 §:n mukaan, jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.

1.11.2010 voimaan tulleen vakuutussopimuslain 9.1 a §:n siinä muodossa kuin se oli 16.6.2011 (Tarkemmat säännökset ja määräykset) mukaan oikeusministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/83/EY liitteessä III lueteltujen tietojen ilmoittamisesta.

1.6.2011 voimaan tulleen oikeusministeriön asetuksen henkivakuutuksesta annettavista tiedoista 1 §:n (Henkivakuutusta koskevat tiedonantovelvoitteet.) mukaan sen lisäksi, mitä vakuutussopimuslain (543/1994) 5–8 §:ssä säädetään, vakuutuksenantajan on annettava henkivakuutuksen ottajalle kirjallisesti tämän asetuksen mukaiset tiedot. Tiedot on annettava selkeästi, ymmärrettävästi ja vakuutuksenottajan valinnan mukaan suomeksi tai ruotsiksi. Vakuutuksenottajan pyynnöstä tiedot voidaan antaa muullakin kielellä.

1.6.2011 voimaan tulleen oikeusministeriön asetuksen henkivakuutuksesta annettavista tiedoista 3 §:n (Ennakkotiedot henkivakuutussopimuksesta.) mukaan henkivakuutussopimuksesta on ennen vakuutussopimuksen tekemistä annettava ainakin seuraavat tiedot:

1) vakuutusturvan sisältö ja, jos vakuutukseen voi liittää valinnaisia etuuksia, selvitys niistä;

2) vakuutuksen voimassaolo ja irtisanominen;

3) vakuutusmaksut ja, jos vakuutukseen liitetään valinnaisia etuuksia, niiden maksut eriteltyinä;

4) vakuutusmaksukaudet ja muut maksuehdot;

5) mahdollisten lisäetujen määräytymis- ja jakamisperusteet;

6) takaisinostoarvon ja vapaakirja-arvon määräytyminen sekä onko vakuutukseen sijoitettu pääoma turvattu ja missä määrin se on turvattu;

7) sijoitussidonnaisiin vakuutuksiin liitettävissä olevat sijoituskohteet ja niiden luonne;

8) vakuutuksenottajan oikeus peruuttaa sopimus ja peruuttamisoikeuden käyttämistä koskevat ehdot;

9) yleiset tiedot kyseisen vakuutuksen verokohtelusta;

10) onko vakuutuksenottajalla käytettävissään tuomioistuimen ulkopuolisia oikeussuojamenettelyjä ja miten niitä voi käyttää;

11) sopimukseen sovellettava laki tai, jos osapuolet voivat valita sovellettavan lain, maininta siitä ja vakuutuksenantajan ehdotus lainvalinnasta.

Vakuutusehtojen kohdan 1.2 mukaan vakuutussäästö on sidottu kokonaan asiak­kaan valitsemien sijoitusrahastojen rahasto-osuuden arvonkehitykseen. Asiakkaalla on riski vakuutukseen liitettyjen rahasto-osuuksien arvonmuutoksista. Vakuutusyhtiö ei vastaa rahasto-osuuksien arvon pysyvyydestä tai kehittymisestä.

Asian arviointi

Asetelma

A on vuonna 2001 sopinut laskuperustekorkoisesta säästöhenkivakuutuksesta, jossa vakuutussäästöä hyvitetään sovitulla vuosikorolla lisättynä mahdollisilla asiakashyvityksillä. A ja vakuutusyhtiö ovat vuonna 2011 allekirjoittaneet sopimuksen A:n vakuutuksen muuttamisesta sijoitussidonnaiseksi vakuutukseksi. Tässä yhteydessä vakuutussopimukseen on liitetty uudet vakuutusehdot ja hinnasto. Muutossopimuksessa viitattujen vakuutusehtojen kohdan 1.2 mukaan vakuutussäästön arvo määritetään vakuutukseen valittujen rahasto-osuuksien arvon perusteella. Rahasto-osuuksien arvot voivat laskea, mikä johtaa vakuutussäästön määrän alenemiseen. Vakuutuksenottaja kantaa vakuutusehtojen mukaan riskin rahasto-osuuksien arvon pysyvyydestä tai kehittymisestä eli vakuutuksenottajalla on sijoitusriski. Tämä henkivakuutuksen ominaisuus eroaa olennaisesti laskuperustekorkoisen henkivakuutuksen ennalta sovitusta vuosikorko-ominaisuudesta.

Edellä todetun huomioiden Vakuutuslautakunta katsoo, että osapuolet ovat vuonna 2011 sopineet sopimusoikeudellisesti tarkasteltuna olennaisilta osin uudesta henkivakuutuksesta. Tämän takia tapausta tulee vakuutusyhtiön tiedonantovelvollisuuden osalta arvioida vuoden 2011 sopimuksen osalta niiden sääntöjen perusteella, jotka koskevat uuden vakuutussopimuksen päättämistä. Vuoden 2011 sopimuksen arvioinnin osalta asiaan sovelletaan vuonna 2011 voimassa olleita säännöksiä.

Sijoitussidonnainen vakuutus ja vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuus

Vakuutussopimuksen tekemistä edeltävästä vakuutuksenantajan tiedonanto-velvollisuudesta vakuutuksen hakijaa kohtaan säädetään vakuutussopimuslain 5 §:ssä. Lain mukaan vakuutuksenantajan on tullut antaa vakuutuksen hakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot. Vakuutussopimuslain 5 §:ään vuonna 2010 lisätyn säännöksen mukaan huomiota on lisäksi kiinnitettävä vakuutukseen mahdollisesti liittyvien sijoituskohteiden valinnan kannalta olennaisiin seikkoihin ottaen erityisesti huomioon vakuutuksen hakijan aikaisempi sijoituskokemus ja sijoittamisen tavoitteet.

Vakuutussopimuslain alkuperäisessä hallituksen esityksessä (HE 114/1993 vp) mainitaan lain 5 §:n perustelujen kohdalla, että tarpeellisia vakuutuksen hakijalle annettavia tietoja ovat esimerkiksi tiedot vakuutuksenantajalla tarjolla olevista vakuutusmuodoista, vakuutusmaksuista ja vakuutusehdoista. Vakuutuksen ottamista harkitsevalle henkilölle on annettava riittävästi tietoja, jotta hän voi arvioida vakuutuksen tarkoituksenmukaisuutta, verrata tarjolla olevia vaihtoehtoja ja saada oikean käsityksen vakuutusturvan kattavuudesta. Vakuutuksen valitsemiseksi hakijalle on mm. selvitettävä vakuutuksenantajalla tarjolla olevia vakuutusmuotoja ja vakuutuksesta perittävät maksut. Henkilövakuutuksista mainitaan erikseen, että vakuutusta hakevalle tulee selvittää mm. mahdollisen säästöosuuden kertyminen, vakuutuksen mahdollinen tuotto, mahdollisuudet muuttaa sopimusta ja maksujen lopettamisen seuraamukset.

Vakuutuslautakunta on ratkaisukäytännössään jo ennen vuonna 2010 vakuutussopimuslain 5 §:ään otettua sijoituskohteiden valintaa koskevaa lisäystä katsonut, että sijoitussidonnaisissa vakuutuksissa vakuutuksenantajan tulee nimenomaisesti ja selkeästi kiinnittää vakuutuksen hakijan huomiota siihen sijoitussidonnaisille vakuutussopimuksille luonteenomaiseen mahdollisuuteen, että tuoton asemesta säästettäviä varoja voi myös menettää vakuutukseen valittaviin sijoituskohteisiin kuuluvan sijoitusriskin vuoksi.

Vakuutussopimuslain 5 §:ään vuonna 2010 otetun sijoituskohteiden valintaa koskevan lisäyksen esitöiden (HE 63/2009 vp, s. 16–17) mukaan vakuutuksen­antajan on ennen sopimuksen päättämistä annettava vakuutuksen hakijalle tietoa valittavissa olevien sijoitusrahastojen tai muiden sijoituskohteiden ominaisuuksista ja keskeisistä eroista ottaen erityisesti huo­mioon näiden seikkojen vaikutus vakuutuk­sen mahdolliseen tuottoon ja sitä koskeviin riskeihin. Sanotun hallituksen esityksen mukaan valittavissa olevista sijoituskoh­teista annettavien tietojen on oltava sellaiset, että vakuutuksen hakijalla on niiden perusteella mahdollisuus valita sijoituskohteista omiin sijoitustavoitteisiinsa sopivat kohteet. Lisäksi tietoa on annettava myös sijoitusrahastoihin liittyvistä maksuista ja kuluista sekä vakuutuksenottajan mahdollisuudesta vakuutuksen voimassa ollessa vaihtaa sijoituskohteita ja vaihtamisesta mahdollisesti aiheutuneista kuluista.

Lisäksi mainitun hallituksen esityksen mukaan vakuutuksen hakijalle on ilmoitettava myös sijoituskohteisiin liittyvistä riskeistä. On mainittava selkeästi, että sijoitusrahastoihin tai muihin sijoituskohteisiin ohjatuille varoille ei ehkä kerrykään tuottoa ja että sijoitetut varat voivat vähentyä tai ne voi jopa kokonaan menettää. Sijoituskohteista tietoa annettaessa on otettava huomioon vakuutuksen hakijan aikaisempi sijoituskokemus. Tiedonantovelvollisuus korostuu, jos vakuutuksen hakijalla ei ole aikaisempaa kokemusta sijoitussidonnaisista vakuutuksista tai sen tyyppisistä sijoitusrahastoista, joita tarjottavaan vakuutukseen voidaan liittää, taikka jos vakuutuksen hakijan kyky ymmärtää sijoitussidonnaisen vakuutussäästämisen olennaisia piirteitä jonkun muun syyn, kuten iän tai sairauden, vuoksi on selvästi heikentynyt. Vakuutuksenantajan on annettava tällaisille vakuutuksen hakijoille lisäinformaatiota.

Hallituksen esityksen mukaan tietoja annettaessa on myös otettava huomioon vakuutuksen hakijan sijoittamisen tavoitteet. Sijoituskohteiden valinnan kannalta merkitystä on esimerkiksi sillä, onko vakuutuksen hakijan tavoitteena pitkäaikainen vai lyhyemmän aikavälin sijoittaminen, sekä sillä, minkälaista riskiä vakuutuksen hakija on valmis sietämään. Kummallakin seikalla - sekä vakuutuksenhakijan sijoituskokemuksella että sijoittamisen tavoitteilla - on siis merkitystä sen arvioinnissa, minkälaista tietoa vakuutuksen hakijalle annetaan hänen päätöksentekonsa ja sijoitussidonnaiseen vakuutukseen liitettävän sijoituskohteen valitsemiseksi.

Tiedonantovelvollisuuden täyttämistapaa ei ole vakuutussopimuslain 5 §:ssä määritelty. Esitöiden (HE 114/1993 vp) mukaan tiedonantovelvollisuuden täyttämistapa riippuu vakuutuksen laadusta ja vakuutuksen ottamiseen liittyvistä olosuhteista. Pelk­kien vakiovakuutusehtojen luovuttaminen ei riitä täyttämään tiedonantovelvollisuutta. Henkilökohtaista suullista tiedottamista ei kuitenkaan edellytetä. Yleensä voidaan pitää riittävänä, että hakijalle luovutetaan kirjallista aineistoa, jossa selkeästi ja tarvittaessa esimerkkien avulla havainnollistaen tuodaan esille momentissa edellytetyt tiedot.

Mikäli vakuutusyhtiö on antanut vakuutuksen hakijalle tarpeelliset tiedot mukaan lukien sijoituskohteiden valintaa koskevat tiedot, se ei ole ollut vastuussa siitä vakuutuksenottajalle sijoittajana normaalisti kuuluvasta riskistä, että sijoitussidonnaiseen vakuutukseen liitettäväksi tarjotut sijoituskohteet eivät jälkeenpäin tarkasteltuna olekaan antaneet arvioitua tuottoa tai että rahastosijoitukseen liittyvä riski osakekurssien alenemisesta on toteutunut. Vakuutussopimuslain mukainen vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuus ei poista vakuutuksen­ottajan velvollisuutta itsekin perehtyä tekeillä olevan vakuutussopimuksen sisältöön. Mikäli hän ei näin tee, hän on lain mukaan lähtökohtaisesti itse vastuussa tästä mahdollisesti aiheutuvista oikeudenmenetyksistä tai väärinkäsityksistä.

Vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuus A:n tapauksessa

A:lle on tehty asiamiehenä toimivassa pankissa säästäjä- ja sijoittajakuvaa koskeva kartoitus 10.6.2010. Sen merkintöjen mukaan A:n säästäjä- ja sijoittajakuva on varovainen. Hänen suhtautumisensa tuottoon ja riskiin on varovainen. Merkinnän mukaan A tavoittelee tasaista arvonnousua ja on valmis ottamaan vähän riskiä. Samalla hän kartoituksen merkinnän mukaan hyväksyy, että sijoitusten arvo voi sijoitusaikana tilapäisesti myös laskea. Kartoituksen sijoitussuunnitelmaa koskevan osan mukaan A:lla on hieman aikaisempaa sijoituskokemusta. Hän ei ole aktiivinen sijoittaja ja hänen sijoitusaikansa on yli seitsemän vuotta tai toistaiseksi.

A on allekirjoittanut 16.6.2011 sopimuksen vakuutuksen vaihtamiseksi. Sen mukaan ”[v]aihtovakuutuksena muodostuvaan uuteen vakuutukseen sovelletaan vaihtamishet­kellä uusmyynnissä olevassa [vakuutustuotteen nimi] käytettäviä ehtoja, hinnas­toa ja laskuperusteita.” Saman sopimuksen mukaan ”[v]aihto-vakuutuksena muodostuvassa uudessa vakuutuk­sessa sijoitusvaihtoehtona ei enää ole säästövakuutukseen liittyvää korkotuot­to-osaa (= laskuperustekorko ja asiakashyvitys) eikä laskuperustekorkoa mak­seta enää vaihtokuukaudelta.”

A on 16.6.2011 allekirjoittamallaan sopimuksella vakuutuksen vaihtamiseksi vahvistanut tutustuneensa muutossopimuksen sisältöön sekä sen liitteisiin. Vakuutushakemukseen on merkitty liitteiksi tuoteseloste, vakuutusehdot, hinnasto ja 10.6.2010 päivätty sijoittajakuvan kartoitus. A:n niin ikään 16.6.2011 allekirjoittaman vakuutussäästön uudelleensijoitusta koskevan asiakirjan mukaan hänelle on luovutettu ja hän on tutustunut sijoitussalkku B1:n myyntiesitteeseen. Tämän perusteella lautakunta katsoo hänen saaneen vakuutussopimuksesta sitä tehtäessä hakemuksen lisäksi ainakin mainituista asiakirjoista ilmenevät tiedot.

Vakuutuksen tuoteselosteen (sivu neljä) mukaan ”[tässä vakuutustuotteessa] vakuutussäästöjesi arvo seuraa valitsemiesi sijoitusrahastojen arvonkehitystä. Sijoituskohteiksi voit valita [nimetyn rahastoyhtiön] sijoitusrahastoja, joita hoitavat ammattitaitoiset ja kokeneet salkunhoitajat. Vakuutussäästöjen rahastosidonnaisuuden vuoksi kannat itse riskin säästöjesi kehittymisestä ja myös sijoitetun pääoman säilymisestä. Omilla rahastovalinnoillasi voit kuitenkin olennaisesti vaikuttaa sijoituksesi tuotto-odotukseen ja sijoitukseesi sisältyvään riskiin.”

Vakuutuslautakunta toteaa lisäksi, että tuoteselosteen sivulla neljä on kuvaaja, jossa käsitellään tuotto-odotuksen ja riskien suhdetta säästöaikaan eri rahastotyyppien osalta. Samaa aihetta käsitellään myös sivulla viisi olevassa tekstiosuudessa.

Sijoitussalkku B1:n myyntiesitteen mukaan ”[sijoitussalkku B1] on määräaikainen sijoituskohde, joka tarjoaa 4,40 %:n vuotuisen tuoton sijoitussalkun päättymiseen 30.5.2014 asti.” Myyntiesitteen mukaan ”[v]akuutusyhtiö varaa vakuutuksenottajalle mahdollisuuden ilmoittaa uuden sijoituskohteen päättyvän sijoitussalkun tilalle. Ellei vakuutuksenottaja ilmoita uutta sijoituskohdetta, vakuutusyhtiöllä on oikeus siirtää vakuutussäästöt vakuutuksessa käytettävissä olevaan vähäriskiseen sijoituskohteeseen odottamaan vakuutuksenottajan uudelleensijoitusohjetta. Tämä tapahtuu kuukauden kuluessa sijoitussalkun päättymisestä arvopäivällä 31.5.2014.”

Lisäksi sijoitussalkku B1:n myyntiesitteen mukaan ”[s]ijoitussalkun varat sijoitetaan pääasiassa [saman yhtiöryhmän pankkien] talletuksiin, joiden juoksuaika talletushetkellä on noin 36 kk. Sijoitussalkun likviditeetin varmistamiseksi sijoitussalkku voi tarvittaessa kuitenkin sijoittaa osan varoistaan rahamarkkinainstrumentteihin.”

Vakuutuslautakunnalla on käytössään toimihenkilö C:n 3.7.2014 antama kirjallinen selvitys myyntitilanteesta. Selvityksen mukaan C ja A kävivät läpi muutokset, jotka aiheutuvat, jos vaihto tehdään. C:n mukaan A on asioinut hänen kanssaan paljon ja C tiesi, että A haluaa vaihtoehtoja, joissa on joko pääomaturva tai pääoma ei vaihtele. ”[Sijoitussalkku B -sijoitusinstrumenttien osalta] oli luvattu, että jatkossakin on "sijoitussalkku B", jossa pääoma on vakaa, vain tuotto vaihtelee kiinteän koron jälkeen.” C:n mukaan hän kertoi tämän varmasti A:lle.

C kertoo käyttäneensä lausetta ”riski kiinteän korkojakson jälkeen on”. C kirjoittaa selvityksessä: ”Onko korko yli vai alle 3,5 prosenttia tai 2,5 prosenttia, mutta pääoma ei vaihtele niin kuin säästövakuutuksen korkotuotossa myös oli.” C:n mielestä A:lle oli tärkeintä, että pääoma ei vaihtele ja hän ymmärsi, että korko voi olla alempi kuin 3,5 prosenttia. C:n mukaan hän kertoi, että vakuutus siirtyy muuten samoin ehdoin kuin säästövakuutuksessa oli. A:lla oli mm. kulukatto jo täynnä eli häneltä ei peritty 0,4 prosentin vuotuista hoitokulua. C:n mukaan A:lle kerrottiin, että korkotuotto-osaa vakuutuksessa ei enää jatkossa olisi.

Vakuutuslautakunta toteaa A saaneen ennen muutossopimuksen tekemistä 16.6.2011 tiedon siitä, että uudessa vakuutussopimuksessa ei ole enää laskuperustekorkoista vaihtoehtoa. Lisäksi A:lle on muutossopimuksessa kerrottu siitä, että tehtyä muutosta ei voi peruuttaa. Hänelle annetusta vakuutuksen tuoteselosteesta on käynyt ilmi, että varojen sijoittaminen sijoitussidonnaiseen säästöhenkivakuutukseen merkitsee sitä, että vakuutuksenottaja tulee tältä osin itse kantamaan vakuutukseen valittuihin sijoituskohteisiin liittyvät sijoitusriskit.

Vakuutusyhtiö on lisäksi luovuttanut A:lle sijoitussalkku B1:n myyntiesitteen, josta on käynyt ilmi paitsi kyseisen sijoitusinstrumentin keskeinen sisältö ja määräaikaisuus niin myös tämän kaltaisen sijoitusinstrumentin (sijoitussalkku B-tyyppiset sijoitusinstrumentit) tuoton muodostumisen olennaiset perusteet.

Huomioon ottaen muutossopimuksesta, tuoteselosteesta ja myyntiesitteestä ilmenevät tiedot lautakunta katsoo vakuutusyhtiön antaneen A:lle ennen muutossopimuksen tekemistä lain edellyttämä tiedot. Vakuutusyhtiö ei ole sitoutunut siihen, että A saisi myös jatkossa joka tapauksessa vakuutussäästölleen 3,5 prosentin suuruisen vuosituoton, vaan A:n vakuutuksen arvo ja tuotto määräytyvät siihen sidottujen sijoituskohteiden arvonkehityksen perusteella.

Lopputulos

A:n vakuutuksen arvo ja tuotto määräytyvät siihen sidottujen sijoituskohteiden arvonkehityksen perusteella.  Vakuutuslautakunta ei suosita hyvityksen maksamista A:lle.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat puheenjohtaja Melander sekä jäsenet Niklander ja Sibakov. Eri mieltä olevien jäsenten Ahlrothin ja Kummoisen lausunto on liitteenä.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Melander

Sihteeri Korkeamäki

Jäsenet:

Ahlroth (eri mieltä)

Kummoinen (eri mieltä)

Niklander

Sibakov

Eri mieltä olevien lausunto

Jäsenet Ahlroth ja Kummoinen: A:lle sijoituskohteiden valinnan kannalta annettujen tietojen osalta toteamme seuraavaa.

A on ennen muutossopimuksen tekemistä 16.6.2011 saanut tiedon siitä, että uudessa vakuutussopimuksessa ei enää ole laskuperustekorkoista vaihtoehtoa. Lisäksi A:lle on muutossopimuksessa kerrottu siitä, että tehtyä muutosta ei voi peruuttaa. Hänelle annetusta vakuutuksen tuoteselosteesta on käynyt ilmi, että varojen sijoittaminen sijoitussidonnaiseen säästöhenkivakuutukseen merkitsee sitä, että vakuutuksenottaja tulee tältä osin itse kantamaan vakuutukseen valittuihin sijoituskohteisiin liittyvät sijoitusriskit.

A:lla on ennen muutossopimusta ollut säästöhenkivakuutus, jossa on ollut 3,5 prosentin laskuperustekorko. A:n henkivakuutuksen päättymisvuodeksi on vuonna 2001 sovittu 2048. Hänelle vuonna 2010 tehdyssä säästäjä- ja sijoittajakuvaa koskeva kartoituksessa A:n suhtautuminen tuottoon ja riskiin on määritetty varovaiseksi. Kartoituksen mukaan A tavoittelee tasaista arvonnousua ja on valmis ottamaan vähän riskiä. Merkinnän mukaan A hyväksyy, että sijoitusten arvo voi sijoitusaikana tilapäisesti myös laskea. Toisaalta toimihenkilö C:n mukaan pääoman vaihtelemattomuus on kuitenkin ollut A:lle keskeistä. Tämä seikka vastaa myös A:n itsensä asiassa kertomaa.

A:n vakuutukseen on vuonna 2011 liitetty sijoitussalkku B1, kun vakuutus on muutettu sijoitussidonnaiseksi. Hänen saamastaan sijoitussalkku B1:n myyntiesitteestä ilmenee, että kysymyksessä on määräaikainen sijoituskohde, joka tarjoaa 4,40 prosentin vuotuisen tuoton sijoitussalkun päättymiseen 30.5.2014 asti.

 A:n sijoitustoiminnan tavoitteista saatu selvitys huomioiden A on varovainen sijoittaja, jolle on ollut tärkeää pääoman säilyttäminen. Hänellä on ollut laskuperustekorkoinen vakuutus, joka on täyttänyt sanotut tavoitteet. A:n tapauksen olosuhteissa vakuutusyhtiön olisi ennen sopimuksen päättämistä tullut selvittää A:lle pääkohdiltaan, millä perusteilla hänen tavoitteidensa mukaisten sijoituskohteiden tuotto tulee muodostumaan vakuutuksen voimassaoloaikana.

Tapauksessa esitetystä selvityksestä ei ilmene, että A:lle olisi selvitetty, millä tavalla hänen tavoitteisiinsa soveltuvien sijoituskohteiden tuotto tulee muodostumaan sijoitussalkku B1:n päättymisen jälkeen.  Sijoitussalkku B1:n tuoteselosteessa todetaan sijoitussalkun päättymisen osalta ainoastaan se, että yhtiö varaa vakuutuksenottajalle mahdollisuuden ilmoittaa uuden sijoituskohteen päättyvän sijoitussalkun tilalle ja että yhtiöllä on oikeus siirtää sijoitussalkkuun sidotut vakuutussäästöt käytettävissä olevaan vähäriskiseen sijoituskohteeseen odottamaan vakuutuksenottajan uudelleensijoitusta.

Palveluneuvoja C:n kertoman mukaan hän on sopimusta tehtäessä selvittänyt A:lle, että jatkossa tarjotaan sijoitussalkkua, jossa ”pääoma on vakaa ja vain tuotto vaihtelee kiinteän koron jälkeen”.  Palveluneuvojan mukaan hän on myös todennut, että ”riski kiinteän korkojakson jälkeen on”. Nämä tiedot eivät ole yksiselitteisiä eivätkä sulje pois sitä, että varoille kertyy tietty vähimmäistuotto myös sijoitussalkku B:n päättymisen jälkeen.

Vakuutusyhtiö on laiminlyönyt antaa A:lle tarjotun sijoitussidonnaisen henkivakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot.  Huomioon ottaen A:n sopimusta edeltävä tilanne eli se, että hänellä on ollut laskuperustekorkoinen vakuutus, ja hänen saamansa tiedot, katsomme, että A:lla ollut aihetta käsittää sijoitussalkku B -tyyppisten ja niiden tilalle vakuutusyhtiön sijoituskohdevalikoimassa tulevien sijoitusvaihtoehtojen muodostavan vähintään 3,5 prosentin vuotuisen koron.

A:n sijoitussidonnainen henkivakuutussopimus on voimassa sen sisältöisenä, että A:lle kuuluu vähintään 3,5 prosentin vuosikorko edellyttäen, että hän pitää vakuutussäästönsä kohdistettuna sijoitussalkku B -tyyppiseen tai sellaisten tilalle vakuutusyhtiön sijoituskohdevalikoimassa tuleviin sijoitusinstrumentteihin.